Koska kesällä televisio-ohjelmatkin ovat perinteisesti olleet uusintoja, niin myös tämä blogipostaus on kierrätystä: kerron tässä jo aikaa sitten olleesta syksyisesttä työviikostani, koska näin heinäkuussa olen nyt itsekin lomalla. Tämä vanha teksti kuitenkin kuvastaa edelleen hyvin sitä aiheiden ja työtehtävien kirjoa, jota joskus saattaa samaan viikkoon sattua, kun tekee asiatekstikäännöksiä, puhuttujen kielten tulkkauksia ja kirjoitustulkkauksia.

Torstaina aloitin aamusta kotona etätöissä käymällä läpi kollegani tekemiä oikolukukommentteja vielä pelkässä tekstimuodossa olevaan aikakauslehtikäännökseeni. Lounaan jälkeen suunnittelimme etäpalaverissa kahden muun puhujan kanssa kansainvälisen kääntäjienpäivän seminaarin esitystämme kieliammattilaisista ja saavutettavuuspalveluista. Palaverin päätyttyä pinkaisin iltapäivällä kuntonyrkkeilytunnille pitämään huolta yleiskunnosta ja mm. niska-hartiaseudun liikkuvuudesta. 

Kotiin palattuani kasasin laukkuihin kolme tietokonetta ja kaikki muut tarvittavat varusteet ja siirryin kellariin erilliseen tilaan perustamaan etätulkkausstudiotani viikonlopun etäsimultaanitulkkauskeikkaa (englanti-suomi) varten. Kun sain laitteet ja yhteydet pystyyn, oli vuorossa suuren monikielisen tulkkitiimin, tiimin ja tekniikan välittävän kielipalveluyrityksen ja varsinaisen asiakkaan tilaisuuden tuotantoyhtiön yhteinen testaus ja soundcheck. 

Perjantaina aamu aloitettiin uudella soundcheckillä sen varmistamiseksi, että kaikki toimii taas yön jäljiltä. Kun kaikki oli kunnossa, oli pieni tauko, jonka aikana siirsin edellisenä päivänä työstämäni aikakauslehtikäännöksen pala palalta nettijulkaisualustaan muokaten vielä siinä vaiheessa tekstiä tarvittaessa sen verran, että käännöksestä tuli merkkimääräisesti julkaisupohjaan sopiva. Lisäksi viimeistelin toisen lehtikäännöstekstini oikolukuvalmiiksi ja lähetin sen kollegalle oiottavaksi. Sitten alkoikin kolmipäiväinen tulkattava tilaisuus, jonka parissa menivät todella tiiviisti perjantai, lauantai ja sunnuntai. 

Etätulkkaus on varsin rankkaa muun muassa siksi, että joutuu itse hoitamaan monenlaisia teknisiä yhteyksiä ja olemaan aivan toisella tavalla oman onnensa nojassa kuin normaalisti simultaanikopissa parin kanssa, jolloin parin tuki on olennainen osa työtä. Tulkkaus kuitenkin sujui ihan ok, eikä peräti kolmen tietokoneen ja puhelimen käyttö sen mittaan tuottanut enää ongelmia, kun periaatteet ovat jo aiemmilta vastaavilta keikoilta tutut: yhdellä koneella pyöri kokousohjelma, josta kuuli ja näki tulkattavat puhujat, toisella koneella pyöri kokousohjelmasta toinen versio, josta sai tarvittaessa kuulumaan oman parinsa ja muilta kieliltä reletulkkauksen, kolmannella oli auki puhujien esitysmateriaalia, jota olin jo aiemmin viikolla saanut ja käyttänyt tulkkaukseen valmistautumiseen, ja puhelimessa pidin yhteyttä tulkkipariin viestisovelluksessa.

Maanantaina lähdin aamusta toimistolle. Ensimmäiseksi kävin läpi muistiinpanoni viikonlopun tulkkauksen toteutuneista ajoista, tarkastin laskutusohjeet sopimuksesta ja tein tulkkauslaskun oman yrityksemme laskutusohjelmassa sekä omasta että parini puolesta ja latasin sitten laskun toimeksiantajana olleen kielipalveluyrityksen portaaliin. Iltapäivällä tein raakakäännöksen erään yrityksen asiakaslehden tuotemarkkinointiartikkelista mainostoimistolta saamaamme valmiiseen julkaisuohjelmapohjaan. Päivän päätteeksi kävin vielä läpi keskiviikkona edessä olevan etäkirjoitustulkkauskeikan ohjelman ja puhujat ja valmistauduin tulkkaukseen tutustumalla esitysten aiheisiin, tunnistamalla avainkäsitteitä ja miettimällä käteviä tapoja tuottaa niitä nopeasti kirjoitustulkkausohjelman pikakomentojen avulla.

Tiistaina pidinkin vapaapäivän, kun kerran olin koko viikonlopun tehnyt tiiviisti töitä. Kun toimii itsenäisenä ammattilaisena, on onneksi vapaus tehdä töitä ja toisaalta pitää vapaata kulloistenkin tarpeiden mukaan.

Keskiviikkona aamusta toimistolla kävin läpi takaisin saamani aikakauslehtikäännöstekstin oikolukukommentit, viimeistelin käännöksen ja latasin sen verkkojulkaisualustaan. Seuraavaksi olivat vuorossa toisen lehden artikkelit, joita tehdään kustantamon julkaisuohjelmapohjaan, ei verkkoon. Oikoluin kahden muun kollegan käännökset ja lähetin ne heille takaisin sekä kävin läpi itse takaisin saamani oikoluetun artikkelin, viimeistelin sen sekä lähetin tiedoston eteenpäin välitettäväksi kustantamon palvelimelle. Sitten viimeistelin maanantaina aloittamani asiakaslehteen menevän käännöksen ja hienosäädin vielä sen tekstin asettumista, esimerkiksi rivipituuksia, artikkelin layout-pohjaan ja lähetin artikkelin kollegalle oikolukuun. 

Seuraavaksi aloin käydä läpi illan etänä tehtävää kirjoitustulkkauskeikkaa varten tulleita esitysmateriaaleja ja kirjoittaa muun muassa puhujien nimiä ja nimikirjaimia kirjoitustulkkausohjelmaan, jotta saan ne pikanäppäimillä syötettyä tulkkauksen lomaan. Sitten tulikin jo aika liittyä tilaisuuden etäyhteyslinkin kautta varsinaiseen tilaisuuteen sekä kirjoitustulkkausohjelman kautta kirjoitustulkkausyhteyteen ja olla vielä tulkkiparin kanssa yhteydessä puhelimitse pikaviestein, ennen kuin tilaisuus ja tulkkaus alkoivat. 

Kirjoitustulkkaus on palvelu, jossa yhdellä kielellä sanotut asiat kirjoitetaan samalla kielellä näkyväksi tekstiksi, eli tällä kertaa tulkkasin puhutusta suomesta kirjoitetuksi suomeksi. Kyse ei todellakaan ole mistään mekaanisesta sanelusta, sillä ihmisen puhenopeus on niin paljon suurempi kuin kirjoitus- ja (useimpien) lukunopeus, että kuulemaansa on todellakin pakko tulkata – siis ajoittain tiivistää ja muokata uudelleen napakammin ilman, että sisällöstä katoaa mitään olennaista. Keikan jälkeen raportoin sen vielä saman tien kirjoitustulkkauksia minulla tuntitöinä teettävän yrityksen portaaliin.

Sitten koittikin torstai 30.9. eli kansainvälinen kääntäjienpäivä ja kääntäjienpäivän seminaari, jossa kuultiin aamulla esitykset etäsimultaanitulkkauksesta, päivällä osallistavasta kielenkäytöstä ja sukupuolisidonnaisuuksista esimerkiksi englannin, saksan ja arabian kielissä ja iltapäivällä selkokielestä ja muista saavutettavuuspalveluista ja kieliammattilaisten roolista niissä, ja tässä viimeisessä osassa olin siis itsekin puhujana.

Viikon mittaan käytin työkielinä suomea, englantia ja tanskaa, ja käännösten ja tulkkausten aiheet liittyivät laajalti uskonto- ja kulttuurihistoriaan, henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin, yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, tietotekniikkaan ja markkinointiin. Minulla ei suinkaan ole etäsimultaanitulkkauksia joka viikko, ei edes joka kuukausi, eikä kirjoitustulkkauksiakaan ihan joka viikko, mutta ei tämä esimerkkiviikkoni nyt mikään kovin poikkeuksellinen työviikko silti ollut.

Pia von Essen

Kääntäjä, tulkki

Pia von Essen on toiminut kääntäjänä ja tulkkina 1990-luvun taitteesta alkaen ja työskennellyt vuodesta 1993 kollegoiden kanssa perustetussa omassa yrityksessä. Yhteisöllinen tekeminen on aina ollut Pialle tärkeää, ja hän liittyikin jo opiskelija-aikanaan SKTL ry:hyn ja silloiseen Kääntäjien ammattijärjestöön (nyk. Kieliasiantuntijat ry). Hän on ollut alusta asti mukana työstämässä Kääntäjämestarin kirjaa ja rakentamassa kääntäjien ja tulkkien ammattipäivää eli Terässä-tapahtumaa. Kääntäjämestarit ry:n lisäksi hän toimii tällä hetkellä myös SKTL:n hallituksessa sekä maailman kääntäjien, tulkkien ja terminologien järjestön FITin tulkkauskomiteassa.

Kuva: Maarit Laitinen

Artikkeli Mestarin viikko – simultaani- ja kirjoitustulkki ja asiatekstinkääntäjä julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

Tätä pohtii moni aloittava kääntäjä ja elämän- ja työtilanteiden muuttuessa myös kokeneempi kääntäjä, etenkin jos kaikki munat on tullut pantua samaan koriin eli luotettu yhteen suureen asiakkuuteen, joka syystä tai toisesta päättyy.

Jos aloittaisin muinaisista roomalaisista, sanoisin että koko elämä on verkostoitumista – niin kuin se onkin. Se on sitä, että entiset koulukaverit, lapsuuden kaverit, pelikaverit, kerhokaverit, naapurit ja kylänmiehet tietävät, mitä teet työksesi. Aina ei tarvitse olla luotaantyöntävästi myymässä, vaan ihan missä tahansa, vaikka pihatalkoissa, voit jutustella naapurin kanssa ja kertoa, mitä teet työksesi, se voi ennemmin tai myöhemmin poikia myös töitä. Itselläni on asiakkuuksia tullut entisten koulukavereiden kautta – joko he itse tai he ovat vinkanneet minut jollekulle, ja olenpa jopa ihka oikean työpaikankin (eli työsuhteen) saanut opiskelukaverini kautta.

Aloittelijan on helpointa kokemuksen kerryttämisvaiheessa saada sysättyä jalkansa oven rakoon ihan perinteisellä työnhakumenetelmällä eli lähestymällä mahdollisimman monia suurempia kotimaisia ja etenkin ulkomaisia käännöstoimistoja täyttämällä lomakkeita ja lähettämällä CV:itään rekrytointiosoitteisiin. Puuduttavaa ja raakaa työtä monesti ilman mitään vastakaikua, mutta joskus se pää aukeaa pitkäaikaiseen asiakkuuteen. Oma pisin asiakkuuteni on kestänyt jo 27 vuotta, kontaktin sain – yllätys, yllätys – opiskelijavaihtokaverin kautta.

Jos olet kova pitchaaja ja palopuheiden pitäjä, erilaiset myynti- ja verkostoitumistilaisuudet voivat olla oiva paikka, mutta niissä osallistujien täytyy olla harvinaisen otollista asiakaskuntaa. Monet verkostoitumistilaisuudet tuntuvat olevan täynnä vain innokkaasti myymään tulleita verkostoitujia, joilla ei ole aikaa kuunnella, mitä muut verkostoitujat tekevät ja olisiko heidän kanssaan mahdollista saada synergiavaikutuksia. Suomessa asuvana ja toimivana ja suomeen päin kääntävänä markkinat tuntuvat usein olevan muualla – suomalaiset ovat kiinnostuneita kansainvälistymään eikä itselläni ole heille välttämättä mitään tarjottavana. Mutta sen lisäksi monilla paikkakunnilla on erilaisia yrittäjätapahtumia, co-working-tiloja, verkostoitumistilaisuuksia, joissa voi rennommin kokoontua tutustumaan potentiaalisiin yhteistyökumppaneihin – sellaisina näkisin kääntäjänä myös asiakkaat, sillä yhteistyöllä syntyy myös se paras käännöskin.

Edellä olen käsitellyt verkostoja lähinnä myynnin ja asiakkaiden saamisen näkökulmasta, mutta erittäin suuri merkitys on yhteistyö- ja tukiverkostoilla. Tukiverkostoja ovat kollegat, joille voi purkaa huoliaan ja murheitaan sekä mahdollista töiden ylivuotoa ja joiden kanssa voi pallotella termiongelmia, voi tehdä oikolukuyhteistyötä, yhteisprojekteja, pohtia hinnoitteluasioita ja kaikkea mahdollista ja mahdotonta omaan työhön ja sen ulkopuolelle liittyvää. Kollegoilta kuulet niksit ohjelmistojen käyttöön, vihjeet parhaista ohjelmistoista ja käytännöistä, opit uutta, ja toisaalta kuulet myös vinkit mahdollisista vältettävistä asiakkaista tai yhteistyökumppaneista – mikä sekin on tärkeää. Vaikka hyvä tapa oppia onkin kantapään kautta, niin vähemmän kirpaisee, jos asian oppii kaverin tai kollegan kantapään kautta ja pystyy itse ongelman välttämään.

Tukiverkostoja voi saada eri alojen yrittäjistä – teit töitä sitten freelancer-, yrittäjä-, kääntäjä- tai millä tahansa tittelillä. Kun katselee maailmaa välillä muiden yrittäjien (ja niiden potentiaalisten asiakkaiden) silmin, näkee ehkä jotain uutta omassa työssäänkin. Tai huomaa sen, että loppujen lopuksi me kaikki pyörimme lähtökohtaisesti samojen ongelmien ympärillä oli liikevaihto sitten 40 000, 400 000 tai 4 000 000 euroa vuodessa. Tietyt periaatteet ovat aina samat.

Yrittäjä ei näkyvyydellä elä, vaan elämiseen tarvitaan riihikuivaa rahaa, vaikka se olisikin bitteinä tilillä tai pankkikortin sirulla. Mutta sen verran pitää jokaisen itsensä työllistävän näkyä, että sinut voidaan löytää verkosta – some-näkyvyys ei sentään onneksi ole elinehto sen enempää ekstrovertille kuin introvertillekään kääntäjälle, mutta jotkin yhteystiedot verkosta pitää löytyä, vaikka sinä olisit se, joka toimeksiantoja etsii. Jonkinlainen verkkopresenssi kertoo, että olet olemassa ja että sinut voi tavoittaa: nettisivut, LinkedIn-profiili – jokin, joka kertoo ammattiosaamisestasi. Viime aikoina itselleni on tullut valtavasti huijausviestejä eri nimillä ja tarinoilla, jotka kertovat erinomaisesta suomen kääntämisen taidoista, joista itse suomenkielisenä tietysti näen, että tämä tyyppi nyt ei ainakaan suomea käännä mihinkään suuntaan – myös tästä syystä näen oman ammattilaisprofiilin vahvistamisen vaikka passiivisellakin profiililla erittäin tärkeänä, että sinut voi löytää joltakin uskottavalta sivustolta tai vaikka alan liiton jäsenluettelosta.

Hyvä asia on, että verkostoitua voi monella tapaa, jokaiselle löytyy se itselle sopivin muoto. Paras yhdistelmä syntyy tietysti yhdistämällä nämä kaikki – koko elämän, verkostoitumistilaisuudet, kollegaverkostot, tukiverkostot ja näyttäytymisen silloin tällöin oman alan konferensseissa ja muissa tilaisuuksissa, jokainen uusi koulutustilaisuus on samalla jonkinlainen verkostoitumistilaisuus. Palvellessani asiakkaita pyrin löytämään heille kääntäjän silloinkin, kun en itse ehdi tai pysty kääntämään, ja silloin ehdottoman tärkeää on, että voin suositella kollegaa. En koskaan suosittele tuntematonta kollegaa, vaan vain sellaisia, jotka olen todennut täyspäisiksi ja taitaviksi – suosittelu on aina myös uhka itselle, sillä jos suosittelen tyyppiä, joka ei vastaa asiakkaan laatuvaatimuksia, asetan myös oman maineeni vaakalaudalle. Suositteluun ei myöskään riitä, että tyyppi osaa kääntää, vaan hänen pitää osata myös kommunikoida asiakkaiden kanssa. Tätäkään en kollegoista tiedä, ellen ole verkostoitunut heidän kanssaan ja tehnyt yhteistyötä.

Summa summarum: Verkostoitua pitää itse. Kukaan ei löydä sinua, jollet muista kertoa olevasi olemassa. Sen sijaan tapoja on monia niin, että jokaisen on mahdollista löytää omat tapansa, omaan persoonaansa sopivat tapansa. Verkostoitua pitää myös monimuotoisesti, älä ajattele sitä pelkästään asiakashankintana, vaan muista ne tukiverkostot, hengenheimolaiset, sitä kautta olet selvillä kohtuullisesta hintatasosta, kohtuullisista työn tekemisen ehdoista. Verkostojen avulla palvelet asiakkaitasi ja asiakkaasi löytävät sinut. Kääntäjämestarin kirja on osoitus yhden kollegaverkoston yhteistyöstä, joka sai alkunsa kollegan puuskahduksesta suljetussa some-ryhmässä, että kyllä tällaista tarvittaisiin – ja niin se tehtiin. Itse.

Mirka Lahti

Kääntäjä

Mirka Lahti on asiatekstinkääntäjä, joka kääntää saksasta, ruotsista, englannista, norjasta ja tanskasta suomeksi, Kääntäjämestarit ry:n perustajajäsen, Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton entinen aktiivijäsen sekä Hervannan Yrittäjien ja Tampereen yrittäjien puheenjohtaja. Tämä blogikirjoitus liittyy Mirkan #kieli2022-konferenssissa pitämäänsä esitykseen Kannattavuus kasvuun ja näkyvyys nousuun verkostojen avulla.

• X
• LinkedIn

Artikkeli Mistä niitä verkostoja oikein saa? julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

Kääntäjien puhetavoissa esiintyy vakiohahmona asiakas, joka ei ymmärrä kääntämisen arvoa eikä ole valmis siitä juuri mitään maksamaan. Omassa arjessani en myy käännöksiä, enkä osaa arvioida, kuinka suuri osuus käännöspalveluiden asiakkaista tähän ryhmään kuuluu. Sen sijaan rooliini kääntäjänkoulutusyksiköiden edustajana on aina kuulunut vastailla käännöspalveluita kaipaavien kansalaisten kysymyksiin siitä, mistä voisi löytää kääntäjiä kulloiseenkin tarpeeseen. 

Vakiovastauksenani on ollut osoittaa kyselijät kulloisenkin yliopistoni kääntäjäopiskelijoiden osuuskunnan puheille. En tunne tarkkaan opiskelijakäännösten hintatasoa, mutta nykykoulutuksissa he saavat paljon evästystä asianmukaiseen laskuttamiseen ja toivon sen kantavan hedelmää heidän yhteisessä yritystoiminnassaan.

Lisäksi saan toisinaan tiedusteluja sillä tavoin lähipiiristä, että käyn yksityiskohtaisempaa keskustelua siitä, mitä ollaan tekemässä ja millaisin tavoittein. Näissä keskusteluissa puhutaan yleensä myös luovan työn ansaintalogiikoista, asiantuntijatyön arvostamisesta ja siitä, mihin käännöskustannuksiin asiakkaan puolelta hankkeissa on varauduttu. Näitä käännöshankkeita en koskaan lähde edistämään, elleivät resurssointi ja muut työn ehdot ole kohdillaan. Silloin saatan yhyttää työlle osaavan täsmätekijän, joko opiskelijoiden tai tuntemieni ammattikääntäjien joukosta. Näissä tilanteissa tapanani on painottaa myös käännöspalvelun tuottajalle, että tilaajapuolella ymmärretään, että ollaan ostamassa asiantuntijatyötä ja että laskutuksessa on ok hinnoitella sen mukaisesti. 

Viimeinen näytös näissä match-making-prosesseissa kulkee aina saman kaavan mukaan. Tilaaja on kiitollinen avusta ja tyytyväinen saamansa palvelun ja käännöstuotteen laatuun, mutta taivastelee minulle, miten se saattoi maksaa niin vähän! En epäile, etteikö halvinta tarjousta metsästäviä asiakkaita olisi, enkä osaa sanoa, kuinka poikkeuksellisia kokonaiskuvassa ovat ylläkuvatut asiakkaat. Mutta kun lisäksi mukaan lasketaan myös muut käännöstyötä ostavat asiantuntijat, joille päädyn eri tilanteissa antamaan vastauksia siihen, miten käännökset voivat olla niin edullisia kuin ovat, en voi välttyä ajatukselta, että jatkuva käännösten halpuutuspuhe on tuottanut kollektiivista vinoumaa myös silloin, kun asiakas on valmis tai suorastaan halukas maksamaan korkeakoulutetulle asiantuntijalle asianmukaisen korvauksen käytetystä ajasta.

Suomalaisilla käännöspalvelumarkkinoilla ollaan tulossa uuteen tilanteeseen, kun konekääntimet alkavat toden teolla vallata ihmiskääntäjien tontteja rutiininomaisten, toisteisten ja tarkkaan vastaavuuteen pyrkivien tekstien osalta. Jäljelle jäänee ihmisten hoidettavaksi vähin erin vain vaativa asiantuntijatyö. Toivottavasti sen hinnoittelussa päästään irti vanhoista puhetavoista ja syntyy markkinat, joilla asiakas tunnistaa erityisosaamisen arvon ja joilla kääntäjä/kielipalvelun tarjoaja tekee samoin ja hinnoittelee aikansa sen mukaisesti.

Mirka Lahti: Kääntäjän kommentti

Perustuu aiempaan LinkedIn-julkaisuun

Minkäkokoisen alihankintatyön tekisit (korkeakoulutettuna asiantuntijapalvelu) yrittäjänä 1,50 tai 0,62 euron hintaan? Nämä ovat aitoja esimerkkejä minulle yhden päivän aikana tehtäväksi tarjotuista käännöstöistä. Toinen kysyjistä on ollut asiakkaani pitkälti toistakymmentä vuotta, toinen taas oli tuoreempi ja satunnaisempi asiakas.

Kääntäjää harmittaa edes avata moisen hintaehdotuksen sisältäviä meilejä ja hukata niihin aikaa. Tällä kertaa kuitenkin pelkkään harmitteluun tyytymisen sijaan sisuunnuin ja muistutin molempia tiedustelijoita minimihinnastani. Molemmat työt tilattiin minulta saman tien useamman kymmenen euron minimihinnalla alun perin ehdotettujen pennosten sijaan.

Käännöstoimistojen kannalta alhaisissa tarjouksissa piilee se vaara, että arvonsa tuntevat kääntäjät päätyvät tuhoamaan tietystä osoitteesta tulevat meilit saman tien tai ohjaamaan ne suoraan roskapostikansioon – kuten itse olin toisen esimerkkifirman suhteen tehnyt. On harmillista, että toimistojen järjestelmät kyllä osaavat selvästi laskea työn kokonaishinnan yksikköhintojen perusteella, mutta eivät pysty tunnistamaan sovittua minimiveloitusta.

Mainituissa tapauksissa molemmat koordinaattorit joutuivat tekemään ylimääräistä työtä – toinen ensin patistelemaan minua vastaamaan ennen kuin reagoin, ja molemmat ilmoittamaan, että hintani sopii heille ja muokkaamaan sen järjestelmäänsä.

Minua mietityttää, miksi noin alhaisia hintoja ehdottavat yritykset haluavat profiloitua alihankkijoidensa silmissä halpisfirmoiksi. Kuvitellaanko siellä, että alihankkija sitoutuu tuottamaan hyvää tai edes riittävää laatua mokomilla hinnoilla? Entä kun itseni tavoin varmaan moni muukaan ei viitsi edes reagoida moisiin viesteihin juuri tästä syystä, niin riittääkö käännöstöille silti tekijöitä?

Ei välttämättä hivele ammatillista itsetuntoa, että vuosikausien opiskelun ja vuosikymmenten työkokemuksen jälkeen töitä tarjotaan alle kahvikupillisen hinnalla. Tämän tarinan opetus olkoon kuitenkin se, että vastatarjouksen tekeminen kannattaa aina. Silloin tosin on olemassa se riski, että joutuu myös ottamaan työn vastaan!

Kaisa Koskinen

Käännöstieteen professori, Tampereen yliopisto

Kaisa Koskinen on käännöstieteen professori Tampereen yliopistossa, tutkimuskohteinaan muun muassa kääntämisen nykypäivä ja tulevaisuus, kääntäjän etiikka ja kääntämiseen liittyvät tunteet. Itse hän on tienannut leipänsä kääntäjänä viimeksi viime vuosituhannella, ja viimeisimmästä julkaistusta käännöksestäkin on jo vuosikymmen. Se ei estä häntä huutelemasta yliopiston norsunluutornista hyviä neuvoja käytännön työelämään. 

Kaisan tutkimusjulkaisuihin voit tutustua täällä: https://scholar.google.fi/citations?user=t3pyH3oAAAAJ&hl=fi *

Kuva: Maarit Laitinen / SKTL

Artikkeli Aika halvalla! julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

TIINA kINNUNEN

AV-KÄÄNTÄJÄ

Tiina Kinnunen on pitkän linjan av-kääntäjä ja av-kääntämisen matkasaarnaaja. Uusien kääntäjien koulutus ja yhteistyö yliopistojen kanssa ovat lähellä hänen sydäntään, ja hän vierailee usein puhumassa kääntämisestä opiskelijoille. Tiina on myös pitänyt lukuisia esityksiä ammattimaisesta kääntäjäkuvasta kansainvälisissä konferensseissa.

Tiina on ollut mukana tekemässä Kääntäjämestarin kirjaa, ja hän toimii tällä hetkellä Kääntäjämestarit ry:n puheenjohtajana.

• X
• LinkedIn

Artikkeli Konferenssi­­tuulia haistelemassa julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.