Emilia Hietala, käännöskoordinaattori

Tekoäly ja av-käännökset – käännöskoordinaattorin näkökulma

Tekoälyn kehitys on ollut viime vuosina poikkeuksellisen nopeaa, ja sen vaikutukset näkyvät yhä selvemmin myös audiovisuaalisen kääntämisen alalla. Vielä muutama vuosi sitten suomenkieliset konekäännökset olivat lähinnä huvittavia tekstimassoja, jotka vaativat muokkausta rankallakin otteella. Nyt tekoäly kykenee tuottamaan yllättävän sujuvaa ja kontekstuaalisesti osuvaa kieltä.

Vai pystyykö sittenkään?

Jätän tämän kysymyksen hetkeksi ilmaan ja kerron ensin hieman omasta roolistani av-käännösalalla. Olen taustaltani ihan tavallinen kääntäjä, joka ajautui av-käännösten pariin lähes vahingossa – ja jäi sille tielle, koska tämä on yksinkertaisesti maailman parasta työtä. Freelancevuosien jälkeen siirryin kolme vuotta sitten koordinaattorin ja kollaajan rooliin Firstlight Media AB:lle, joka sittemmin kasvoi JuneFirst AB:ksi. Käytännössä jaan asiakkaiden meille tilaamat toimeksiannot sopiville tekijöille ja tarkastan valmiit työt ennen kuin ne lähtevät asiakkaalle.

Käännöskoordinaattorin rooli on usein jokseenkin näkymätön, mutta ratkaiseva. Toimin siltana freelancereiden ja toimiston välillä – sekä toimeksiannon alussa että sen loppuvaiheessa. Tekoälyn yleistyminen on muuttanut tätä työtä, mutta omassa työarjessani tekoäly on toistaiseksi tullut mukaan lähinnä sujuvoittamaan tiedostojen siirtoa ja valmistelua. Kommunikaatio kääntäjien kanssa on edelleen hyvin manuaalista ja henkilökohtaista – ja hyvä niin.

Tekoäly osana prosessia – apuri vai aikasyöppö?

Aiemmin koordinointiprosessi oli suoraviivainen: asiakas lähettää materiaalit, me toimitamme ne kääntäjille, ja valmis käännös lähtee takaisin asiakkaalle – näin siis hyvin yksinkertaistettuna. Tekoälybuumin myötä prosessiin on tullut uusia vaiheita, jotka työllistävät sekä ihmisiä että koneita. Konekäännös- ja puheentunnistusohjelmat ovat kehittyneet nopeasti: ne tunnistavat murteita, säilyttävät kontekstia ja tuottavat sujuvaa kieltä. Ne ovat erityisen hyödyllisiä prosessin alkuvaiheessa, kun tavoitteena on nopeus ja suuret volyymit.

Mutta vaikka tekoäly nopeuttaa joitakin vaiheita, se tuo mukanaan myös uudenlaista työtä. Käännösten esikatselu, konekäännösten editointi ja laadunvalvonta vaativat aikaa ja asiantuntemusta. Koordinaattorina huomaan, että vaikka tekoäly voi helpottaa joitakin tehtäviä, se ei poista tarvetta ihmisen tekemälle tarkalle ja harkitulle työlle – päinvastoin, se korostaa sitä.

Innovaatioiden ja inhimillisyyden ristipaineessa

Tekoälyavusteinen koordinointi kuulostaa tehokkaalta ja innovatiiviselta – ja sitä se parhaimmillaan onkin. Mutta onko se aina niin suoraviivaista? Bisnesmaailma elää innovaatioista, ja tekoäly on nyt se juttu. Jos ei pysy kehityksen kelkassa, jää helposti jälkeen. Koordinaattorina tasapainoilen jatkuvasti kahden maailman välillä. Toisaalta on bisnes, joka vaatii tehokkuutta ja nopeutta, ja toisaalta kääntäjät, jotka tekevät luovaa, tarkkaa ja aikaa vievää työtä.

Miten siis hyödyntää tekoälyä niin, että laatu ei kärsi? Miten vakuuttaa kokeneet kääntäjät siitä, että tekoäly ei ole uhka vaan mahdollisuus – ei taikasauva, mutta ehkä pieni haltijakummi, joka auttaa arjessa.

Talous, tekoäly ja todellisuus

Ehkä maailmantaloudellinen tilanne ei ole ollut otollisin tekoälyn nousulle. Talous on sakannut, ja kaikkialla halutaan leikata kuluja. Asiakkaat haluavat nopeutta, mutta eivät välttämättä ole valmiita maksamaan siitä enemmän. Tekoäly nähdään keinona tehostaa – mutta ei välttämättä investointina.

Tässä tilanteessa koordinaattorin rooli on entistä tärkeämpi. On löydettävä tasapaino tehokkuuden ja inhimillisyyden välillä. On osattava perustella asiakkaille, miksi laadusta kannattaa maksaa. On tuettava kääntäjiä uuden teknologian omaksumisessa ja samalla puolustettava heidän oikeuttaan reiluun korvaukseen.

Ihmisavusteinen tekoäly – paras yhdistelmä

Palataanpa nyt siihen alun kysymykseen: pystyykö tekoäly tuottamaan sujuvaa ja kontekstuaalisesti osuvaa kieltä? Kyllä, pystyy. Mutta en ole vielä nähnyt yhtäkään suomenkielistä tekoälykäännöstä, joka olisi sellaisenaan valmis – idiomaattinen, kaunis ja täysin kontekstiin sopiva. Ja juuri siksi ihmisavusteinen tekoäly on avain. Kun kieliammattilainen on mukana prosessissa, tekoälystä tulee loistava työkalu. Ilman ihmistä se kuitenkin kompuroi ja kaatuu.

Meilläkään ei ole onnistuttu vielä keksimään pyörää uudelleen. Laadukas ja hyvä tekoälykäännös syntyy silloin, kun prosessissa on ollut mukana ihminen. Käytännössä siis kääntäjä tekee ykköskäännöksen meille vielä niin sanotusti perinteiseen tapaan, ja tästä ykköskäännöksestä tekoäly tekee pohjat muille kielille, ja tämä toimintaprosessi toimii. Tekoälypohja on hyvä, kun ihminen on ollut oleellinen osa sen tuotantoketjua.

Ja kuten sanottua, tekoäly ei ole uhka – se on mahdollisuus. Mutta vain, jos me osaamme käyttää sitä oikein. Kääntäjänä, koordinaattorina ja kollaajana kannustan kollegoitani avoimuuteen ja uteliaisuuteen. Pysytään kehityksen kelkassa, mutta ohjataan sitä itse. Otetaan tekoäly haltuun, ei pelolla vaan tiedolla. Näin voimme varmistaa, että kaikki kelkkakilpailun osallistujat – kääntäjät, koordinaattorit, asiakkaat ja katsojat – kokevat olevansa voittajia.

On ilahduttavaa huomata, kuinka monet kääntäjät suhtautuvat avoimesti uusiin työprosesseihin ja haluavat oppia, kehittyä ja päivittää osaamistaan. Asiakkaat haluavat edelleen laatua, ja kääntäjät haluavat tuottaa laatua – tekoälyn avustamana tai ilman. Pyritään muistamaan edelleen, miksi tätä työtä tehdään ja kenelle. Vaikka alan roolit muuttuvat, tarkoitusperä on silti sama kuin ennenkin myös nyt tekoälyn aikakaudella.