Konferenssitulkkaus tarkoittaa joko simultaani- tai konsekutiivitulkkausta konferensseissa, seminaareissa, kokouksissa, koulutustilaisuuksissa tai muissa vastaavissa tilaisuuksissa. Simultaani- eli samanaikaistulkkaus tapahtuu (lähes) samaan aikaan kuin tulkattava puhuja puhuu, kun taas konsekutiivi- eli peräkkäistulkkauksessa puhuja ja tulkki puhuvat vuorotellen. Simultaanitulkkausta käytettäessä tulkkien työpiste sijaitsee äänieristetyssä tulkkauskopissa ja konsekutiivitulkkauksessa tulkki on puhujan lähellä samassa tilassa kuin tulkkauksen kuulijat. Joskus käytetään myös kuiskaustulkkausta, joka on luonteeltaan simultaanitulkkausta mutta tapahtuu joko ilman laitteita kuulijan vieressä tai kannettavilla laitteilla, jotka soveltuvat erityisesti sellaisiin tilanteisiin, joissa puhuja ja kuulijat ovat liikkeessä.

Nykymuotoisen konferenssitulkkauksen katsotaan yleensä saaneen alkunsa Nürnbergin oikeudenkäynneistä, jotka käytiin toisen maailmansodan jälkeen natsi-Saksan johtajia vastaan. Oikeudenkäynneissä käytettiin neljää kieltä, ja niissä toteutettiin ensimmäistä kertaa laajamittainen simultaani- eli samanaikaistulkkaus erityisen laitteiston ja alkeellisten tulkkauskoppien avulla. Aiemmin konferenssitulkkaus oli ollut lähinnä konsekutiivitulkkausta. Nürnbergin oikeudenkäyntien tulkeilla ei ollut aiempaa koulutusta simultaanitulkkaukseen monikielisessä tilaisuudessa, vaan he joutuivat opettelemaan työn käytännössä ja ratkomaan haasteita sitä mukaa kuin niitä tuli eteen.

Konferenssitulkkaus oli pitkään perusluonteeltaan samankaltaista: tulkit työskentelivät samassa paikassa kuin tulkattavan kokouksen osallistujat. Konferenssitulkkaus onkin perinteisesti edellyttänyt erityisesti freelance-tulkeilta paljon matkustamista. Suuri osa tulkeista toimii yrittäjinä tai freelancereina, osa taas on virassa tai työsuhteessa esimerkiksi EU-toimielimissä, YK:n elimissä tai muissa kansainvälisissä järjestöissä.

Etätulkkauksen yleistyminen

Koronapandemian alettua vuonna 2020 kokoontumisrajoitukset lopettivat lähikokoukset joksikin aikaa, jolloin konferenssitulkeiltakin loppuivat työt. Oli siis löydettävä tapa yhtäältä jatkaa kokouksien järjestämistä ja toisaalta tulkkauselinkeinon harjoittamista. Asioimis- ja oikeustulkkauksessa etätulkkaus oli ollut todellisuutta jo jonkin aikaa, lähinnä puhelin- mutta myös videotulkkauksena. 

Konferenssitulkkauksessa varsinkin monikielinen simultaanitulkkaus on huomattavasti haastavampaa toteuttaa etänä. Joitakin etätulkkausalustoja oli kehitelty jo ennen pandemiaa, mutta ne eivät olleet päässeet laajempaan käyttöön. Pandemian alettua tilanne muuttui, ja konferenssitulkit joutuivat nopeasti opettelemaan etäalustojen käytön ja investoimaan tarvittaviin laitteisiin. Ajatusta etätulkkauksesta jouduttiin myös ”myymään” asiakkaille, joista kaikki eivät suinkaan olleet heti halukkaita siirtymään etätulkkausratkaisuihin esimerkiksi tietoturvasyistä.

Pikkuhiljaa etätulkkauksen käyttö laajeni ja mahdollisti työnteon myös etäolosuhteissa. Pian tosin huomattiin, että tulkkien työergonomia etäkokouksissa on usein heikompi kuin perinteisissä lähikokouksissa. Yhtenä syynä on se, että etätulkkauksen aikana tulkki joutuu huolehtimaan itse myös sellaisista asioista, jotka lähitulkkauksessa kuuluvat laitteista vastaavalle teknikolle.

Lisäksi verkossa välitettävä ääni saattaa joissakin tapauksissa olla kovin heikkolaatuista – tämä johtuu paitsi käytettävistä laitteista ja yhteyksistä, myös ääni-informaation pakkaamisesta verkossa lähettämistä varten. Tämän voi kuka tahansa todeta vaikkapa radio-ohjelmista tai podcasteista, joissa ihmisiä haastatellaan etäyhteyksin: etähaastateltavan ääni kuulostaa usein selvästi erilaiselta kuin studiossa olevan haastattelijan ääni – ääni voi katkeilla, siinä saattaa kuulua ylimääräisiä kohinoita ja vinkaisuja, ja puheesta saattaa olla ylipäätään vaikeampi saada selvää. Simultaanitulkkauksessa tulkin oma samanaikainen puhe häiritsee kuuntelua, joten äänen huono laatu vaikeuttaa työtä huomattavasti.

Pandemian jälkeenkin etäratkaisujen käyttö on osin jatkunut, vaikka osa asiakkaista on siirtänyt kokouksensa takaisin lähikokouksiksi ja monet tulkit ovat suurelta osin voineet palata takaisin perinteiseen lähitulkkaukseen. Osalle konferenssitulkeista etätulkkauksesta on kuitenkin tullut vakituinen osa työnkuvaa, ja erityisesti syrjemmällä asuville ne ovat tuoneet aiempaa enemmän työmahdollisuuksia tulkkausalalla.

Tekoäly tukena vai kilpailijana?

Tällä hetkellä eletään taas uuden murroksen keskellä: miten tekoälyn kehitys vaikuttaa konferenssitulkkaukseen? Tulkkausalan ulkopuolella innokkaimmat uskovat tekoälyn piankin täysin korvaavan ihmistulkit – loppuvatko siis tulkeilta nyt työt lopullisesti?

Tulkkausalan sisälläkin tekoälyn mahdollisuuksia on tutkittu, mutta ei niinkään ihmistulkkien korvaajana vaan heidän työnsä tukena. Tekoälyä on kokeiltu apuna tulkkaukseen valmistautumisessa, esimerkiksi tiedonhaun tehostajana. Niin ikään sitä on testattu termien poimimisessa asiakirjoista ja sanastojen rakentamisessa. Voidaan toki kysyä, kuinka paljon hyötyä tekoälyn tekemästä sanastosta on tulkille – kokemus on osoittanut, että tulkkauksen aikana on eniten hyötyä sellaisesta sanastosta, jonka tulkki on itse koonnut ja samalla omaksunut ja josta vastineet tulevat mieleen nopeasti tarvitsematta etsiä niitä sanastosta. 

Tutkijat ovat tarkastelleet myös, miten tekoälyä voitaisiin käyttää tulkkauksen aikana keventämään tulkin kognitiivista kuormitusta. Automaattisen puheentunnistuksen avulla tulkattavasta puheesta voitaisiin poimia esimerkiksi numeroita, joiden tulkkaaminen on tyypillisesti yksi simultaanitulkkauksen haasteista. Perinteisesti tulkkipari on saattanut poimia numeroita paperille tulkkausvuorossa olevan tulkin tueksi tai tulkki on merkinnyt kuulemansa luvut itse paperille odottamaan tulkkausta. Ajatuksena on, että jos numerot ilmestyisivät automaattisesti tulkin eteen näytölle, josta hän voisi ne poimia tulkkeeseensa, niiden tulkkaaminen olisi tarkempaa ja siinä tulisi vähemmän virheitä. Tosin pelkät luvut sinänsä eivät tietenkään riitä, vaan myös niiden konteksti täytyy saada tulkattua.

Vastaavalla tavalla automaattista puheentunnistusta on ajateltu voitavan käyttää poimimaan termejä tulkattavasta puheesta niin, että ne ilmestyisivät näytölle tulkin eteen mahdollisesti kohdekielisen vastineen kera. Kokeiluja on tehty myös virtuaalilaseilla, jotka toimisivat tulkin näyttönä.

Sekä tutkimuksen että käytännön ammattilaisen näkökulmasta on vielä epäselvää, pystyttäisiinkö näillä apukeinoilla tosiasiallisesti keventämään tulkin kognitiivista kuormitusta tai parantamaan tulkkauksen laatua.

Myös kokonaan tekoälyperusteisia tulkkausjärjestelmiä on kehitetty. Alalla kiertävien huhujen mukaan ainakin joidenkin toimijoiden ratkaisuissa tekoälyn kouluttamiseen on käytetty ihmistulkkien tulkkeita. Muun muassa jotkut etätulkkausalustat tarjoavat jo asiakkaille tekoälytulkkausta ihmistulkkauksen vaihtoehdoksi.

Tekoäly luottamuksellisia tietoja tulkkaamassa

Tekoälyn käyttöön tulkkauksessa liittyy myös huolenaiheita, joista yksi on se, ovatko asiakkaan tiedot turvassa. Millaisissa tilanteissa tekoälytulkkauksen käyttö aiheuttaisi liian suuria riskejä tietoturvan kannalta?

Entä sitten varsinainen asiasisältö ja siitä tehtävät päätökset? Mitä seurauksia voi olla siitä, että tekoäly ei ymmärrä kaikkia puheen nyansseja vaan tekee tulkkauksessa virheitä? Ovatko esimerkiksi kansainväliseen diplomatiaan ja turvallisuuteen – tai vaikkapa yksityisten ihmisten henkeen,  terveyteen ja oikeusturvaan – liittyvät asiat liian riskialttiita käsiteltäväksi tekoälytulkkauksen turvin? EU:n uudessa tekoälysäädöksessä tekoälyjärjestelmien käyttötarkoituksia luokitellaan niiden riskitason mukaan, ja tästä luokittelusta voisi olla apua myös pohdittaessa sitä, millaisiin tulkkaustilanteisiin tekoäly soveltuu ja millaisiin ei.

Konferenssitulkit joutuvat siis muiden käännös- ja tulkkausalan ammattilaisten ohella perehtymään tekoälyn tuomiin muutoksiin ja pohtimaan, olisiko siitä oman työn tehostajaksi ja miten perustella asiakkaille ihmistulkkien käyttöä. Luultavasti ihmistulkkien tärkein kilpailija ei olekaan itse tekoäly vaan asiakkaiden mielikuva tekoälystä verrattuna ihmistulkkeihin.

Kirsi Lammi

Konferenssitulkki, asiatekstikääntäjä

Kirsi Lammi on konferenssitulkki ja asiatekstinkääntäjä, jolla on 30 vuoden kokemus alalla työskentelystä sekä oman yrityksensä kautta että EU-toimielinten freelance-tulkkina. Hänen työnsä tulkkina kattaa laajan kirjon aiheita ja tilanteita: ministerikokouksista oikeusistuntoihin, yhtiökokouksista ja seminaareista teurastamovierailuihin ja peltokatselmuksiin.

Kirsi haluaa auttaa ihmisiä ymmärtämään toisiaan ja viestimään monikielisissä kohtaamisissa. Vaihtelevassa työssä parasta on mahdollisuus perehtyä erilaisiin aihepiireihin ja niihin liittyvään kielenkäyttöön sekä oppia jatkuvasti uutta kielestä ja maailmasta.

Artikkeli Konferenssitulkkausalan murroksia julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

Koska kesällä televisio-ohjelmatkin ovat perinteisesti olleet uusintoja, niin myös tämä blogipostaus on kierrätystä: kerron tässä jo aikaa sitten olleesta syksyisesttä työviikostani, koska näin heinäkuussa olen nyt itsekin lomalla. Tämä vanha teksti kuitenkin kuvastaa edelleen hyvin sitä aiheiden ja työtehtävien kirjoa, jota joskus saattaa samaan viikkoon sattua, kun tekee asiatekstikäännöksiä, puhuttujen kielten tulkkauksia ja kirjoitustulkkauksia.

Torstaina aloitin aamusta kotona etätöissä käymällä läpi kollegani tekemiä oikolukukommentteja vielä pelkässä tekstimuodossa olevaan aikakauslehtikäännökseeni. Lounaan jälkeen suunnittelimme etäpalaverissa kahden muun puhujan kanssa kansainvälisen kääntäjienpäivän seminaarin esitystämme kieliammattilaisista ja saavutettavuuspalveluista. Palaverin päätyttyä pinkaisin iltapäivällä kuntonyrkkeilytunnille pitämään huolta yleiskunnosta ja mm. niska-hartiaseudun liikkuvuudesta. 

Kotiin palattuani kasasin laukkuihin kolme tietokonetta ja kaikki muut tarvittavat varusteet ja siirryin kellariin erilliseen tilaan perustamaan etätulkkausstudiotani viikonlopun etäsimultaanitulkkauskeikkaa (englanti-suomi) varten. Kun sain laitteet ja yhteydet pystyyn, oli vuorossa suuren monikielisen tulkkitiimin, tiimin ja tekniikan välittävän kielipalveluyrityksen ja varsinaisen asiakkaan tilaisuuden tuotantoyhtiön yhteinen testaus ja soundcheck. 

Perjantaina aamu aloitettiin uudella soundcheckillä sen varmistamiseksi, että kaikki toimii taas yön jäljiltä. Kun kaikki oli kunnossa, oli pieni tauko, jonka aikana siirsin edellisenä päivänä työstämäni aikakauslehtikäännöksen pala palalta nettijulkaisualustaan muokaten vielä siinä vaiheessa tekstiä tarvittaessa sen verran, että käännöksestä tuli merkkimääräisesti julkaisupohjaan sopiva. Lisäksi viimeistelin toisen lehtikäännöstekstini oikolukuvalmiiksi ja lähetin sen kollegalle oiottavaksi. Sitten alkoikin kolmipäiväinen tulkattava tilaisuus, jonka parissa menivät todella tiiviisti perjantai, lauantai ja sunnuntai. 

Etätulkkaus on varsin rankkaa muun muassa siksi, että joutuu itse hoitamaan monenlaisia teknisiä yhteyksiä ja olemaan aivan toisella tavalla oman onnensa nojassa kuin normaalisti simultaanikopissa parin kanssa, jolloin parin tuki on olennainen osa työtä. Tulkkaus kuitenkin sujui ihan ok, eikä peräti kolmen tietokoneen ja puhelimen käyttö sen mittaan tuottanut enää ongelmia, kun periaatteet ovat jo aiemmilta vastaavilta keikoilta tutut: yhdellä koneella pyöri kokousohjelma, josta kuuli ja näki tulkattavat puhujat, toisella koneella pyöri kokousohjelmasta toinen versio, josta sai tarvittaessa kuulumaan oman parinsa ja muilta kieliltä reletulkkauksen, kolmannella oli auki puhujien esitysmateriaalia, jota olin jo aiemmin viikolla saanut ja käyttänyt tulkkaukseen valmistautumiseen, ja puhelimessa pidin yhteyttä tulkkipariin viestisovelluksessa.

Maanantaina lähdin aamusta toimistolle. Ensimmäiseksi kävin läpi muistiinpanoni viikonlopun tulkkauksen toteutuneista ajoista, tarkastin laskutusohjeet sopimuksesta ja tein tulkkauslaskun oman yrityksemme laskutusohjelmassa sekä omasta että parini puolesta ja latasin sitten laskun toimeksiantajana olleen kielipalveluyrityksen portaaliin. Iltapäivällä tein raakakäännöksen erään yrityksen asiakaslehden tuotemarkkinointiartikkelista mainostoimistolta saamaamme valmiiseen julkaisuohjelmapohjaan. Päivän päätteeksi kävin vielä läpi keskiviikkona edessä olevan etäkirjoitustulkkauskeikan ohjelman ja puhujat ja valmistauduin tulkkaukseen tutustumalla esitysten aiheisiin, tunnistamalla avainkäsitteitä ja miettimällä käteviä tapoja tuottaa niitä nopeasti kirjoitustulkkausohjelman pikakomentojen avulla.

Tiistaina pidinkin vapaapäivän, kun kerran olin koko viikonlopun tehnyt tiiviisti töitä. Kun toimii itsenäisenä ammattilaisena, on onneksi vapaus tehdä töitä ja toisaalta pitää vapaata kulloistenkin tarpeiden mukaan.

Keskiviikkona aamusta toimistolla kävin läpi takaisin saamani aikakauslehtikäännöstekstin oikolukukommentit, viimeistelin käännöksen ja latasin sen verkkojulkaisualustaan. Seuraavaksi olivat vuorossa toisen lehden artikkelit, joita tehdään kustantamon julkaisuohjelmapohjaan, ei verkkoon. Oikoluin kahden muun kollegan käännökset ja lähetin ne heille takaisin sekä kävin läpi itse takaisin saamani oikoluetun artikkelin, viimeistelin sen sekä lähetin tiedoston eteenpäin välitettäväksi kustantamon palvelimelle. Sitten viimeistelin maanantaina aloittamani asiakaslehteen menevän käännöksen ja hienosäädin vielä sen tekstin asettumista, esimerkiksi rivipituuksia, artikkelin layout-pohjaan ja lähetin artikkelin kollegalle oikolukuun. 

Seuraavaksi aloin käydä läpi illan etänä tehtävää kirjoitustulkkauskeikkaa varten tulleita esitysmateriaaleja ja kirjoittaa muun muassa puhujien nimiä ja nimikirjaimia kirjoitustulkkausohjelmaan, jotta saan ne pikanäppäimillä syötettyä tulkkauksen lomaan. Sitten tulikin jo aika liittyä tilaisuuden etäyhteyslinkin kautta varsinaiseen tilaisuuteen sekä kirjoitustulkkausohjelman kautta kirjoitustulkkausyhteyteen ja olla vielä tulkkiparin kanssa yhteydessä puhelimitse pikaviestein, ennen kuin tilaisuus ja tulkkaus alkoivat. 

Kirjoitustulkkaus on palvelu, jossa yhdellä kielellä sanotut asiat kirjoitetaan samalla kielellä näkyväksi tekstiksi, eli tällä kertaa tulkkasin puhutusta suomesta kirjoitetuksi suomeksi. Kyse ei todellakaan ole mistään mekaanisesta sanelusta, sillä ihmisen puhenopeus on niin paljon suurempi kuin kirjoitus- ja (useimpien) lukunopeus, että kuulemaansa on todellakin pakko tulkata – siis ajoittain tiivistää ja muokata uudelleen napakammin ilman, että sisällöstä katoaa mitään olennaista. Keikan jälkeen raportoin sen vielä saman tien kirjoitustulkkauksia minulla tuntitöinä teettävän yrityksen portaaliin.

Sitten koittikin torstai 30.9. eli kansainvälinen kääntäjienpäivä ja kääntäjienpäivän seminaari, jossa kuultiin aamulla esitykset etäsimultaanitulkkauksesta, päivällä osallistavasta kielenkäytöstä ja sukupuolisidonnaisuuksista esimerkiksi englannin, saksan ja arabian kielissä ja iltapäivällä selkokielestä ja muista saavutettavuuspalveluista ja kieliammattilaisten roolista niissä, ja tässä viimeisessä osassa olin siis itsekin puhujana.

Viikon mittaan käytin työkielinä suomea, englantia ja tanskaa, ja käännösten ja tulkkausten aiheet liittyivät laajalti uskonto- ja kulttuurihistoriaan, henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin, yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, tietotekniikkaan ja markkinointiin. Minulla ei suinkaan ole etäsimultaanitulkkauksia joka viikko, ei edes joka kuukausi, eikä kirjoitustulkkauksiakaan ihan joka viikko, mutta ei tämä esimerkkiviikkoni nyt mikään kovin poikkeuksellinen työviikko silti ollut.

Pia von Essen

Kääntäjä, tulkki

Pia von Essen on toiminut kääntäjänä ja tulkkina 1990-luvun taitteesta alkaen ja työskennellyt vuodesta 1993 kollegoiden kanssa perustetussa omassa yrityksessä. Yhteisöllinen tekeminen on aina ollut Pialle tärkeää, ja hän liittyikin jo opiskelija-aikanaan SKTL ry:hyn ja silloiseen Kääntäjien ammattijärjestöön (nyk. Kieliasiantuntijat ry). Hän on ollut alusta asti mukana työstämässä Kääntäjämestarin kirjaa ja rakentamassa kääntäjien ja tulkkien ammattipäivää eli Terässä-tapahtumaa. Kääntäjämestarit ry:n lisäksi hän toimii tällä hetkellä myös SKTL:n hallituksessa sekä maailman kääntäjien, tulkkien ja terminologien järjestön FITin tulkkauskomiteassa.

Kuva: Maarit Laitinen

Artikkeli Mestarin viikko – simultaani- ja kirjoitustulkki ja asiatekstinkääntäjä julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.