Mili Viita, Kääntäjämestarit ry

Nordic Translation and Interpretation Forum (NTIF), Malmö, 18.–20.11.2024

Osallistuin NTIF:ään viimeksi kaksi vuotta sitten. Lue tuon konferenssin kuulumiset ja NTIF:n tarkempi kuvaus aiemmasta blogikirjoituksestamme. Tuolloin alan tilanne oli hyvin erilainen kuin nyt, sillä ChatGPT:tä ei vielä ollut lanseerattu eikä nykyinen tekoälykiima ollut vielä alkanut. Tänä vuonna konferenssin teema oli Human Relevance.

Tällä kertaa lähdinkin konferenssiin teollisuusvakoilumielessä: halusin tietää, mitä alalle ja erityisesti sen isoille toimijoille kuuluu. Yllätyin siitä, että kaikkein suurimmat alan toimijat loistivat poissaolollaan. Paikalla oli lähinnä keskikokoisten pohjoismaisten käännöstoimistojen edustajia ja jonkin verran meitä yksinyrittäjiä.

Esitysten aiheet pyörivät pitkälti tekoälyn ja teknisten ratkaisujen ympärillä. Puhuttiin innovaatioiden tarpeellisuudesta. Tunnelma oli nyt hyvin erilainen kuin toissa vuonna: kaikki ovat selvästi huolissaan alan tulevaisuudesta – kääntäjän ammatti sellaisena kuin sen olemme tunteneet on mennyttä eikä paluuta entiseen ole.

Tarvitaanko ihmiskääntäjiä enää?

Jotkin käännösalan toimijat ovat viime aikoina kehittäneet uutta palvelutarjontaa, jossa ihmiskääntäjiä ei enää tarvita tai jossa me ihmiskääntäjät olemme korkeintaan valinnainen sivuhuomautus (ks. alla oleva kuva). Tällaista palvelua tarjoavat monet isot ja keskisuuret käännöstoimistot. Tässä Acoladin palvelukuvauksessa palvelun sisältö on mielestäni kiteytetty selkeimmin:

Lähde: Acoladin automatisoitu käännöstyönkulku

Laimeaa innovointipuhetta

Osallistuin NTIF:ssä think tankiin, jonka aiheena oli innovointi ja jonka moderaattorina toimi Robert Etches. Odotin sessiolta villiä ja rohkeaa ideointia alan tuleviksi palveluiksi. Osallistujat olivat kuitenkin sen verran varautuneita, että keskustelu jäi melko pintapuoliseksi. Kiinnostavaa sekin toki oli.

Toivon pilkahduksia

Minulle NTIF:n ohjelman parhaaseen antiin kuului walesilaisen Alun Gruffyddin kymrin kielen asemaa käsittelevä esitys. Gruffydd kertoi, miten kymrin kielen osaamista ja oppimista kehitetään ja edistetään sekä miten tärkeässä asemassa ihmiskääntäjät ja kymrin kielen asiantuntijat siinä ovat. Esitys oli tärkeä muistutus kielen ja kulttuurin vaalimisen tärkeydestä.

Toivoa ihmiskääntäjille antoivat myös Vintedin lokalisointiyksikköä edustaneet Martina Pancot and Justina Dolgovičienė. He kertoivat, miten kuluttajien väliseen käytetyn tavaran kauppaan tarkoitetun alustan käännöstoiminta hoidetaan. Vintedillä on omat freelance-kääntäjät, jotka tekevät yrityksen näkyvimmät sisällöt: markkinointitekstit, tuotetekstit, palvelukuvaukset, käyttöliittymän tekstit ja vastaavat. Käännöstoimistoja Vinted käyttää vähemmän näkyviin teksteihin, kuten tietosuojaselosteisiin ja vastaaviin.

Pancot ja Dolgovičienė avasivat paitsi käännösprosesseja myös prosesseihin liittyneitä haasteita ja niiden ratkaisuja, tekoälyn ja konekääntimien käyttöä sekä eri ratkaisujen käyttöön kuluvaa työaikaa. Kiinnostava – joskaan ei yllättävä – löydös oli, että tekoälyn tekemät tai kääntämät tekstit eivät välttämättä nopeuta työskentelyä. Kääntäjät nähdään aitoina kumppaneina, joiden mielipiteitä arvostetaan ja joiden palautetta paitsi itse käännösprosessista myös verkkokauppa-alustan sisällöstä kuullaan.

Miten ala sitten makaa?

Konferenssin lopuksi oli vuorossa Slatoria edustaneen Florian Faesin esitys kielipalvelualan tilasta. Faes esitteli koosteen Slatorin Translation as a Feature (TaaF) -raportista eli yritysten ohjelmistoihinsa lanseeraamista käännöksiä tarjoavista tekoälytoiminnoista. Yksi esimerkki on Dropboxin lanseeraama käännöstoiminto, jolla voi kääntää Dropboxiin ladattuja tiedostoja kieleltä toiselle.

Vaikka Faes totesikin, että perinteinen kääntäminen on kuollut, hän valoi silti uskoa siihen, että meillä ihmisilläkin on vielä tehtävää alalla. Se vain vaatii osaamisen ja palveluvalikoiman kehittämistä asiakkaiden toivomaan suuntaan sekä tietysti uusien asiakkaiden löytämistä.

Konferenssimatka oli kaikkinensa antoisa, ja nyt päässä surraa kaikenlaisia ajatuksia, jotka pitäisi ensin saada asettumaan suunnitelmien muotoon ja sitten toteutettua. Vaikka tunteet menivät konferenssin aikana laidasta laitaan, päällimmäiseksi jäivät toivo ja tahto kehittää omaa liiketoimintaa.

Artikkelikuva: NTIF / Martina Wärenfeldt

Konferenssitunnelmiin ja -sisältöihin voit tutustua myös NTIF:n Facebook-sivuilla Redanredan Oy:n Linda Saukko-Raudan livekuvitusten avulla (vaatii kirjautumisen)!

Mili Viita

Kääntäjä

Mili Viita on yksi Kääntäjämestarin kirjan tekijöistä, markkinointiin erikoistunut asiatekstinkääntäjä ja iloisen yrittäjyyden evankelista. Milillä on kokemusta sekä käännöstoimistosta työskentelystä että yrittäjyydestä. Erityisen lähellä Milin sydäntä on asiakaslähtöisyys, ja Mili pyrkiikin tekemään kielipalvelualasta paremman niin sillä toimiville asiantuntijoille kuin heidän asiakkailleen.

• LinkedIn

Artikkeli Syksyn konferenssikuulumisia – miten ala makaa? julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

Päivän aloitti Genelecin Siamäk Naghian, jonka matka Iranista Iisalmeen käsitteli samalla myös kielen merkitystä kotoutumisessa. Lämmin, rento ja koskettava esitys oli hyvä alku päivälle. Seuraavaksi Terässä-seminaaristakin tuttu Eeva Öörni puhui kielen ja sisällön muotoilusta osana hyvän asiakaskokemuksen muotoilua. Pienimmätkin sanamuodot esimerkiksi postipaketin saapumisilmoituksessa ovat tärkeitä.

Saavutettavuuspaneelissa eri tahojen edustajat miettivät, miten saavutettavuus toteutuu vaikkapa viranomaisen kanssa asioidessa tai televisiota katsellessa. Myös viranomaisviestinnässä saavutettavuus on tärkeää, ja kielipalveluiden tarjoajille olisi tässä oiva työsarka tehdä omaa osaamistaan ja palveluitaan näkyväksi.

Television ohjelmatekstitykset eli kielensisäiset tekstitykset ovat yksi Ylen tarjoamista saavutettavuuspalveluista, ja pääsimmekin kurkistamaan 40-vuotiaan ohjelmatekstityksen kulissien taakse. Puheentunnistus ja tekoäly ovat tässäkin saavutettavuusasiassa kieliasiantuntijan työvälineinä, joilla ohjelmatekstitys saadaan ruutuun myös suorissa lähetyksissä. Lingsoftin Maria Leinonen ja Ylen Virve Tossavainen valottivat teknologian ja saavutettavuuden yhteistyötä.

Päivän päätteeksi Marko Vuoriheimo, joka tunnetaan myös taiteilijanimellään Signmark, ravisteli näkemään, millaista on elämä viittomakielisten palveluiden käyttäjänä. Paljon on tultu eteenpäin niistä ajoista, jolloin kuuroja opetettiin väkisin puhumaan, mutta vielä on työtä tehtäväksi. Ei aina tule ajatelleeksi, että vaikkapa terveyspalveluissa asiointi on haastavaa – takaisinsoiton tullessa tulkki ei ehkä olekaan juuri sillä hetkellä vieressä ja käytettävissä. 

Kansainvälinen kääntäjienpäivä
Kansainvälistä kääntäjienpäivää vietettiin Tampereella kauniissa syyssäässä 22. syyskuuta. Teemana oli tänä vuonna Kääntäminen tuo esiin ihmisyyden monet kasvot. Mukana oli ennätysmäärä yleisöä: Sampolan auditorio oli melkein viimeistä paikkaa myöten täynnä, ja linjoilla oli väkeä kolme sataa lisää. Päivän juontajana toimi SKTL:n järjestö- ja viestintäkoordinaattori Aino Suoranta, ja Ainolle annamme täydet pisteet loistavista juonnoista. Hän onnistui luomaan saliin heti alkuun upean tunnelman – asiallisen mutta rennon.

Seminaarin avasivat virallisesti omilla puheenvuoroillaan järjestäjien edustajat, eli Kieliasiantuntijat ry:n toiminnanjohtaja Hanna Gorschelnik ja Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ry:n (SKTL) toiminnanjohtaja Jenni Kavén.

Varsinaisen ohjelman aloitti Aleksi Kallio, CSC:n kehityspäällikkö ja Tekoäly 123 -kirjan kirjoittaja. Aleksi valotti nykyisen tekoälyhuuman taustoja pienen historiakertauksen myötä ja kertoi meille muun muassa suurten kielimallien teosta. Saimme kuulla, että esimerkiksi Chat GPT:n suomen kielimallin tekoon ei ole osallistunut yhtään suomen osaajaa. Jos tekoälyn nopea kehitys on aiheuttanut pelkoa siitä, että se vie pian meiltä kaikilta työt, Aleksin esitys toi lohtua näihin mietteisiin. Tekoälyltä puuttuu monia ihmistaitoja, kuten tunteen ja kehollisuuden aspektit, ja sen sovellusalue on edelleen hyvin kapea. Tekoäly myös kuluttaa merkittävästi enemmän energiaa kuin ihminen, joten tehokkuudessakin ihminen vie vielä voiton. Merkittäväksi haasteeksi tekoälyn käytössä Aleksi nimesi tekijänoikeuskysymykset – tässä me kääntäjät ja tulkit olemmekin olleet edelläkävijöitä, ja nyt tekijänoikeudet tulevat erittäin ajankohtaisiksi monille muillekin.

Seuraavaksi oli vuorossa käännöstieteen professori Maarit Koponen Itä-Suomen yliopistosta. Maarit kertoi meille ammattikääntäjän roolista tekoälyn aikakaudella pohtien tulevaisuuden mahdollisuuksia ja haasteita. Tämäkin esitys valoi uskoa siihen, että kieliasiantuntijoille riittää tarvetta myös tulevaisuudessa esimerkiksi viestinnän, käännösteknologian ja kielimallien opetusmateriaalin asiantuntijatehtävissä. Maaritin esityksen yhteydessä keskusteltiin myös ajatuksesta, joko siirryttäisiin jälkieditoinnin jälkeiseen aikaan ja alettaisiin puhua vain ihmis- ja konekääntämisestä ilman välimuotoja.

Ylen kielensisäistä ohjelmatekstitystä ja sen historiaa esitteli Ylellä saavutettavuusvastaavana työskentelevä Minna Pöntys. Ohjelmatekstitystä on toteutettu Ylellä jo 40 vuotta, ja tekstitettävien ohjelmien määrä kasvaa koko ajan. Koronapandemia lisäsi merkittävästi niin viittomakielen kuin kirjoitetunkin kielen tekstitysten tarvetta, sillä tärkeät valtioneuvoston tiedotustilaisuudet piti saada perille koko kansalle reaaliajassa.

Lounaan jälkeen Karoliina Rinne Tekstiräätäleistä kertoi markkinointikääntämisestä. Vaikka markkinointikääntäminen edellyttää totaalista lähtötekstistä irtautumista ja kattavia taustatietoja tuotteesta, kanavasta ja kohderyhmästä, kääntäjän on oltava tarkkana markkinoinnissa käytettäviä väitteitä koskevan sääntelyn suhteen ja tarvittaessa otettava jopa asiakasta neuvova rooli.

Taukojumpan jälkeen ääneen pääsivät väitöstutkija, freelancekääntäjä Miia Santalahti ja yliopistonlehtori Tuija Kinnunen, molemmat Tampereen yliopistosta. He puhuivat teemasta Yhteiskunta tarvitsee lisää kääntämistietoisuutta. Miia esitteli maallikoille tehtyä kyselytutkimusta, jolla haluttiin selvittää käsityksiä kääntämisestä, ja verrattiin niitä ammatin edustajien omiin näkemyksiin. Maallikoiden vastauksissa painottuivat kirjallisuus ja AV-käännökset, kun taas asiatekstikäännökset jäivät piiloon. Erilaiset käännetyt asiatekstit ovat kuitenkin merkittävässä osassa ihmisten arjessa, joten onkin hyvä miettiä, miten voisimme tuoda niitä enemmän esiin. Tuija on mukana tutkimusryhmässä, joka tutkii organisaatioiden kääntämistietoisuutta kriisiviestinnässä, ja koronapandemian aikana viestinnässä havaittiinkin monenlaisia haasteita ja puutteita. Tutkimushanke on kesken, ja kuulemme siitä varmasti jatkossa lisää.

Viimeisenä hypättiin kaunokirjallisuuden maailmaan, kun suomentaja Lotta Toivanen kohtasi kirjailijansa Éric Vuillardin, ja he keskustelivat Vuillardin teosten käännöksistä. Haastattelijana toimi Helsingin yliopiston ranskan kielen emeritaprofessori Mervi Helkkula, ja keskustelu myös tulkattiin yleisölle ranskasta suomeksi.

Jos kääntäjienpäivän anti pitäisi tiivistää kahteen sanaan, ne olisivat haasteet ja mahdollisuudet. Maailma muuttuu, ja uudet ilmiöt tuovat mukanaan haasteita. Meidän pitää tarttua niihin ja löytää uusia mielenkiintoisia tapoja käyttää asiantuntemustamme.

Artikkeli Konferenssikuulumisia kielipalvelualalta julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

Mili Viita: Mitä hyötyä on alan konferensseihin osallistumisesta?

Olen yrittäjäksi ryhdyttyäni osallistunut vähintään yhteen konferenssiin vuodessa, monena vuonna useampaankin. Yksinyrittäjälle se on hyvä tapa kasvattaa verkostoja. Erityisen hyödyllistä minulle on ollut osallistuminen alan tapahtumiin Ruotsissa, koska ruotsi on yksi työkielistäni. Jokainen konferenssi on poikinut minulle uusia asiakkaita ja/tai yhteistyökumppaneita, ja seuraaviin konferensseihin on ollut helppoa ja hauskaa mennä, koska paikalla on paljon tuttuja.

Osallistuin Nordic Translation and Interpretation Forum (NTIF) -konferenssiin Malmössä 16.–18.11.2022. Ruotsalaisille tyypilliseen tapaan konferenssi oli pakattu täyteen oheisohjelmaa, joka olikin minulle se konferenssin paras anti: tervetuliaisdrinkit, lukemattomat kahvitauot, lounaat ja iltajuhla. Kiittelin itseäni jälkeenpäin siitä, että päätin matkustaa Malmöhön jo varsinaista konferenssipäivää edeltävänä päivänä ja osallistua tervetuliaisdrinkeille konferenssin aattona. Tilaisuudessa nimittäin verkostoiduin monien uusien ihmisten kanssa, ja keskusteluja oli helppo jatkaa seuraavina päivinä.

Varsinaisesta konferenssiohjelmasta kiinnostavimmiksi nousivat keynote-puhuja toimittaja ja tietokirjailija Andreas Ekström, UX-kirjoittaja Annelie Tinworth ja tietysti Kääntäjämestarit ry:n Tiina Kinnunen. Andreas Ekström, joka on muuten todella hyvä ja innostava puhuja, herätti huomaamaan, miten mustavalkoista ajattelu nykyään on. Kun Annelie Tinworth kertoi, miten paljon työtä UX-kirjoittamisen eteen tehdään, en voinut olla miettimättä, miten surullista on, että nämä huolellisesti ja harkiten laaditut tekstit käännätetään usein kertomatta kääntäjälle, millaisia ajatuksia ja strategioita niiden taustalla on. Tässä alallamme olisi paljon tehtävää. Tiina Kinnusen esitys asiakkaiden ja kieliasiantuntijan välisistä kosiskeluriiteistä puolestaan kirvoitti yleisöstä paitsi nyökkäilyä myös hersyvää naurua. Esitysten rinnalla olisi ollut mahdollisuus osallistua think tank -keskusteluihin, mutta halusin itse keskittyä varsinaiseen ohjelmaan.

Hauska yksityiskohta oli kaikkien esitysten livekuvitus, josta vastasi Linda Saukko-Rauta (ks. alla kuva Tiina Kinnusen esityksestä). Oli hämmästyttävää seurata, miten hyvin hän osasi kiteyttää kunkin esityksen ydinsanoman piirrokseksi. Osassa esityksistä sisältö oli erittäin teknistä tai sisälsi alan käsitteistöä, joka ei välttämättä avaudu ulkopuolisille.

Vaikka olen osallistunut moniin ruotsalaisiin konferensseihin, olin nyt ensimmäistä kertaa NTIF:ssä. Olen pitänyt sen konferenssimaksua liian kalliina ja koko konferenssia enemmän käännöstoimistoille kuin yksinyrittäjille suunnattuna. Sain kuitenkin konferenssia varten Kopiosto-apurahan SKTL:ltä, mistä olen kiitollinen ja iloinen. NTIF osoittautui oikein sopivaksi konferenssiksi myös yksinyrittäjälle, ja saatan hyvinkin osallistua toistekin.

Tiina Kinnunen: Konferenssikuulumisia rapakon takaa

Osallistuin American Translators’ Associationin eli ATA:n 63. konferenssiin Los Angelesissa 12.–15.10.2022. Osallistujia oli noin 1100, ja pandemiavuosien jälkeen ihmiset verkostoituivat innokkaasti. Ensikertalaisille oli järjestetty tutustumistilaisuus heti ensimmäisenä iltana, ja myös osanottajalapusta näki, kuka on ensikertalainen – tai vaikkapa puhuja, kuten minäkin. Olin ensi kertaa paikan päällä, vaikka olin pitänyt esityksen vuoden 2020 etäkonferenssissa.

Ohjelmassa oli runsaasti aikaa verkostoitumisille ja näytteilleasettajiin tutustumiseen. Eri jaostoilla oli omia illallisiaan, ja tapasin pohjoismaisia kollegoita Nordic Divisionin järjestämällä retkellä värikkääseen kauppahalliin. Jaostot olivat myös kutsuneet omia puhujiaan, jotka pitivät kaksi esitystä omien jaostojensa kielistä tai aiheista. Joskus nämä esitykset menivät vähän päällekkäin muiden kiinnostavien esitysten kanssa, mutta niinhän konferensseissa aina käy.

ATA:n sertifioimilla kääntäjillä on velvoite kerätä 20 jatkokoulutuspistettä aina kolmen vuoden aikana, ja tässäkin konferenssissa monet esitykset täyttivät jatkokoulutuksen vaatimuksen. Mielenkiintoinen ajatus myös meille Suomeen mietittäväksi: Mitkä tapahtumat ovat ammatillista jatkokoulutusta, voisiko niistä saada pisteitä, mihin pisteitä käytettäisiin tai missä niitä vaadittaisiin? Vai voisiko ne lisätä vaikkapa ansioluetteloon?

Omat esitykseni käsittelivät tuottavan mukavuusalueen ja oikeiden asiakkaiden löytämistä sekä AV-kääntämisen uusia työkaluja. Yleisöä oli molemmissa mukavasti, vaikka samaan aikaan oli tarjolla useita eri esityksiä, ja oli mukava huomata, että meillä Suomessa ajankohtaiset asiat ovat terävintä kärkeä myös muualla maailmassa.

Seuraavan kerran ATA:n konferenssi järjestetään Miamissa 25.–28.10.2023, ja suosittelen sitä lämpimästi. Tietysti kauas on kallista matkustaa, mutta SKTL:n Kopiosto-varoista myöntämä konferenssiapuraha on suureksi avuksi – niin minullakin.

Mili Viita

Kääntäjä, yrittäjä

Mili Viita on yksi Kääntäjämestarin kirjan tekijöistä, markkinointiin erikoistunut asiatekstinkääntäjä ja iloisen yrittäjyyden evankelista. Milillä on kokemusta sekä käännöstoimistosta työskentelystä että yrittäjyydestä. Erityisen lähellä Milin sydäntä on asiakaslähtöisyys, ja Mili pyrkiikin tekemään kielipalvelualasta paremman niin sillä toimiville asiantuntijoille kuin heidän asiakkailleen.

• LinkedIn

Tiina Kinnunen

Av-kääntäjä

Tiina Kinnunen on pitkän linjan av-kääntäjä ja av-kääntämisen matkasaarnaaja. Uusien kääntäjien koulutus ja yhteistyö yliopistojen kanssa ovat lähellä hänen sydäntään, ja hän vierailee usein puhumassa kääntämisestä opiskelijoille. Tänä vuonna hän on osallistunut seitsemään eri konferenssiin ja pitänyt niissä viisi esitelmää.

Tiina on ollut mukana tekemässä Kääntäjämestarin kirjaa, ja hän toimii tällä hetkellä Kääntäjämestarit ry:n puheenjohtajana.

• X
• LinkedIn

Artikkeli Syksyn konferenssisatoa julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

TIINA kINNUNEN

AV-KÄÄNTÄJÄ

Tiina Kinnunen on pitkän linjan av-kääntäjä ja av-kääntämisen matkasaarnaaja. Uusien kääntäjien koulutus ja yhteistyö yliopistojen kanssa ovat lähellä hänen sydäntään, ja hän vierailee usein puhumassa kääntämisestä opiskelijoille. Tiina on myös pitänyt lukuisia esityksiä ammattimaisesta kääntäjäkuvasta kansainvälisissä konferensseissa.

Tiina on ollut mukana tekemässä Kääntäjämestarin kirjaa, ja hän toimii tällä hetkellä Kääntäjämestarit ry:n puheenjohtajana.

• X
• LinkedIn

Artikkeli Konferenssi­­tuulia haistelemassa julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.