Jaksan aina hämmästellä, kuinka taitavia ruotsalaiset ovat pehmentämään viestiään. Ilmaisut, joissa on heidän makuunsa liikaa terää, hiotaan tehokkaasti pois. Kiertoilmaisut ovat ahkerassa käytössä. Joskus ruotsalaisten sanankäänteiden kuuntelu voi käydä kuuntelijalle raskaaksi: kaikki pitää sanoa niin hienovaraisesti. Sano nyt vain, tekisi suomalaisena mieli huudahtaa.

Suorapuheisuuden aste onkin yksi keskeisimmistä tekijöistä, jotka on otettava huomioon, kun käännetään suomesta riikinruotsiin.

Omat kokemukseni kääntäjänä

Aloittaessani kääntäjänä tein tätä ”pehmentämistyötä” vaistonvaraisesti. Asuin Ruotsissa vuodet 2000–2012, ja 12 vuodessa ehti hyvin oppia, että tapamme kommunikoida ovat erilaiset. Ajan myötä nämä erot ovat alkaneet kiinnostaa minua yhä enemmän. Haluan ymmärtää niitä syvällisemmin, koska silloin teen myös työni paremmin.

Kääntäjinä meitä kiinnostaa se, miten nämä erot näkyvät konkreettisesti teksteissä, joiden parissa työskentelemme. Vaikka teksti olisi oikein käännetty, asiallinen ja ystävällinen, se saattaa silti vaikuttaa Ruotsissa liian suoralta ja kovalta, etäiseltä ja persoonattomalta. Miksi?

Todennäköisesti siksi, että oikeanlainen, suhdetta rakentava kehystys puuttuu.

Ruotsalainen paradoksi ja oikeanlainen kehystys

Ruotsi on tutkimusten mukaan äärimmäisen individualistinen maa. Samalla tarve kuulua ryhmään on vahva. Tämä, jos mikä, on paradoksi.

Ruotsalaiset haluavat olla itsenäisiä, toteuttaa itseään ja olla persoonallisia, mutta samalla he eivät halua erottua liikaa, viedä liikaa tilaa tai tunkeilla. Näiden välillä on tasapainoiltava, ja tämä vaikuttaa muun muassa markkinointiviestinnän kieleen: Ruotsalaisessa markkinointiviestinnässä se, miten jokin sanotaan, on lähes tärkeämpää kuin itse sisältö. Sanoisin jopa, että se on tärkeämpää, mikäli haluaa vastaanottajan huomion.

Valinnanvapaus vahvasti individualistisessa, mutta samalla yhteisöllisessä kulttuurissa tulee tehdä näkyväksi myös kielellisesti. On kerrottava, että lukija saa tehdä omat valintansa ja kuulua silti joukkoon. Tällä tavalla häivytetään painostusta ja vakuutetaan, että päätäntävalta on täysin lukijan käsissä. Neuvotellaan ensin, toimitaan sitten. Kielelliset pehmentimet toimivat iskunvaimentimina – ne suojaavat vastaanottajan autonomiaa uhraamatta ryhmäharmoniaa. 

Miten tämä onnistuu? Myönnän, että tarkkoja ohjeita on vaikea antaa, koska periaatteessa kaikki tilanteet näyttävät erilaisilta, ja nyanssit ovat hiuksenhienoja. Mutta ainakin seuraavat kolme kohtaa on hyvä laittaa korvan taakse:

 ↪ Vältä vahvasti kategorisoivia ilmauksia. Asiat eivät ole jollain tietyllä tavalla, vaan voivat olla jollain tietyllä tavalla. 

↪ Arvolatautuneita ja ”vahvoja” sanoja on käytettävä harkiten. 

↪ Pehmentäminen ei automaattisesti tarkoita, että lisätään kepeyttä, kiertoilmaisuja tai huumoria. Joskus kepeys ei toimikaan ruotsalaisessa kontekstissa, vaan on oltava asiallinen. 

Kun kääntää markkinointiin tarkoitettuja tekstejä Ruotsiin, on siis tärkeä huomioida, että viestintä rakentuu ruotsalaisessa kulttuurissa pääsääntöisesti epäsuoremmin kuin suomalaisessa. Sävy, tahdikkuus, tilanteiden tulkinta ja lukijan huomioiminen ovat keskeisiä luottamuksen rakentajia. Kun tämä ero tunnistetaan, teksti asettuu luontevasti ruotsalaiseen kulttuuriin.

Kääntäjälle tämä tarkoittaa sitä, että riikinruotsiksi kääntäminen vaatii usein enemmän kielellistä koreografiaa kuin mihin me suomalaiset olemme tottuneet! 

Muutama esimerkki: 

↪ Suomalainen ”suoraan asiaan” -tapa: Järjestelmä vähentää energiankulutusta 15 prosenttia. 

Ruotsalainen ”kehystys edellä” -tapa: Järjestelmän avulla voit vähentää energiankulutusta ja saada paremman hallinnan kustannuksistasi.

Sama asiasisältö, mutta eri paketissa. Kääntäminen riikinruotsille ja Ruotsin markkinoille merkitsee usein, että fakta siirtyy pääroolista sivurooliin. 

↪ Luovassa tekstissä, kuten seuraavassa somepostauksen aloituksessa, suomenkielinen ilmaus ”Maistuva herkku, joka tukee koirakaverin hyvinvointia” olisi suorana käännöksenä informatiivinen mutta lattea ja tylsän toteava ruotsiksi. Pehmeämpi tapa esitellä asia on esimerkiksi “Smakligt och nyttigt i samma tugga”. 

Viesti on sama, mutta hieman flirttaileva sävy vastaa paremmin ruotsalaisia odotuksia epäsuorasta lähestymistavasta, joka ei mene suoraan asiaan.

↪ Ruotsalaiset voivat olla yllättävän tiukkapipoisia, ja heillä on tietyissä asioissa vahvat periaatteet.

Muistan nähneeni kerran Suomessa tilitoimiston mainoksen, jossa tehtiin numero yrityksen savolaisuudesta. Mainoksen kieli oli selevee savvoo. On vaikea kuvitella ruotsalaisen tilitoimiston käyttävän huumoria näinkin vakavan alan mainonnassa.

Poikkeukset ja ammattitaito

Kun puhutaan kulttuurista, mieleen nousee aina myös poikkeuksia. Juuri siksi kääntäjän harkinta on ratkaisevaa. Lopulta kyse on aina tekstin funktiosta: missä määrin tekstin ilmaisujen odotetaan  pehmentävän sosiaalista kitkaa?

Havaintoni koskevat nimenomaan markkinointiviestintää. Esimerkiksi viranomaisviestinnässä erot suorapuheisuudessa ja sävyssä ovat pienempiä Suomen ja Ruotsin välillä. Ruotsin viranomaisviestinnässä näkee jopa vahvaa imperatiivien käyttöä – ehkä siksi, että konteksti on täysin selvä, eikä suhdetta tarvitse rakentaa aina uudestaan kuten markkinointiviestinnässä. Verot maksetaan, halusit tai et. Auton ostaminen sen sijaan on valinta.

Kuten Suomessa ja kaikkialla, myös Ruotsissa kulttuuri ja mentaliteetti vaihtelevat alueittain. Miten siis esitellä tuote tai palvelu, joka on tarkoitettu epämääräisesti ”Ruotsin markkinoille”? Kuinka arvioida, kuinka paljon epäsuoruutta ja millaista varovaisuuden astetta juuri tämä genre, kanava ja tilanne edellyttävät?

Siksi kääntäminen vaatii näppituntumaa kohdekulttuuriin, ja markkinointitekstien kääntäjällä on oltava myös copywriting-osaamista –  samoilla eväillä ei voi aina mennä.

Markkinointitekstien kääntäminen on todellista käsityötä.

Artikkelikuva: Conny Nilsson, Pixabay

Eva Granqvist

Kääntäjä

Eva Granqvist on ruotsin kielen kääntäjä, erikoistunut markkinointiteksteihin ja SEO-kääntämiseen. Hän varmistaa, että käännökset puhuttelevat kohdeyleisöä, säilyttävät brändin äänen ja ovat kulttuurisesti sopivia. Eva auttaa yrityksiä tavoittamaan ruotsinkieliset ja suomenruotsalaiset asiakkaat luonnollisesti ja tehokkaasti.

Artikkeli Kulttuurierot suomalaisissa ja ruotsalaisissa markkinointiteksteissä julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

Kääntäjillä on moneen muuhun ammattikuntaan verrattuna hyvät lähtökohdat ymmärtää muutoksia, joita generatiivisen tekoälyn käyttöönotto on tuomassa kaikenlaiseen viestintätyöhön. Kääntäjien kokemukset ja näkemykset voivat auttaa antamaan suuntaviivoja tekoälyn vastuulliseen, kestävään ja kriittiseen käyttöön erilaisissa tekstityön muodoissa. Tiedostammekohan itsekään, miten paljon tekoälystä todella tiedämme?

Tekoäly laskee, ihminen tulkitsee

Kääntämisen asiantuntijat voivat tarjota tekoälykeskusteluun kipeästi kaivattuja näkemyksiä siitä, millaisiin työtehtäviin kone kykenee ja millaisiin ei.

Pinnalta katsoen voi nimittäin näyttää siltä, että tekoäly tekee sen minkä ihminenkin: se esimerkiksi vastailee kysymyksiin, laatii kuvituskuvia ja kääntää tekstiä kieleltä toiselle. Ei siis ole ihme, että tekoälyn helposti ajatellaan sellaisenaan korvaavan (huomattavasti hitaamman ja kalliimman) ihmisen työpanoksen erilaisissa tekstityön prosesseissa.

Useimmat tähän ajatukseen haksahtaneet ovat tainneet oppia jo kantapään kautta, että todellisuudessa asia ei ole ihan näin suoraviivainen. Mutta miksi tällainen lähestymistapa ei toimi?

Kääntämisen tutkimuksen näkökulmasta on selvää, että ihminen ja kone vastaanottavat ja tuottavat tekstejä täysin eri tavoin. Inhimillinen käännös- ja muu tekstintuotanto on pohjimmiltaan semioottinen prosessi: se perustuu tekstien tulkintaan merkityksellisenä viestintänä ja tekstien tuottamiseen vastaanottajien vastaavia tulkinnallisia prosesseja varten. Semioottisen prosessin keskiössä on aina kehollisesti sijoittunut ja sosiaalisesti määritelty toimija, joka rakentaa teksteistä merkityksiä oman kokemuksensa ja kielellis-kulttuurisen kontekstinsa perusteella.

Tekoälyllä ei ole sen paremmin omakohtaista kokemusta kuin kehoakaan. Generatiivinen tekoäly tuottaa tekstiä laskennallisin, ei semioottisin prosessein. Se ei tulkitse tekstejä vaan pilkkoo ne pieniksi palasiksi ja analysoi niiden välisiä tilastollisia suhteita. Se ei pyri viestimään vaan kokoamaan erittelemistään tekstifragmenteista saamalleen syötteelle todennäköisimmän vastineen.

Laskennallisilla prosesseillaan tekoäly pystyy simuloimaan ihmisten vastaavien semioottisten prosessien lopputuloksia. Tekoälyltä siis saa lopputuotteena käännöksen – monessa tilanteessa täysin toimivan sellaisen – mutta ilman ihmiskääntäjän käännösprosessia. Tekoäly tuottaa tekstejä ilman tulkintaa; sen tuotokset ovat viestejä ilman viestintää. Joskus tämä riittää, mutta usein tarvitaan enemmän. Tämän vuoksi tekoäly ei asetu sellaisenaan ihmisen korvaajaksi viestintätyössä.

Yhteyksiä eroista huolimatta

Jos ihmisen ja tekoälyn tekstintuotannon suoraviivaisesti rinnastava lähestymistapa ei toimi, miten asiaa sitten kannattaisi lähestyä?

Ihmisen ja koneen tavat tuottaa käännöstä tai muuta tekstiä ovat hyvin erilaiset, mutta löytyy inhimillisten käännösprosessien ja koneellisen tekstigeneroinnin väliltä yhteyksiäkin. Kääntäminen on aina ollut keskeisessä asemassa luonnollista kieltä prosessoivien tietokoneohjelmien kehityksessä. Nykypäivän generatiivisten tekoälytyökalujen suuret kielimallit ovat suoraa jatkumoa erilaisille konekäännösjärjestelmille, erityisesti neuroverkkoihin perustuville konekääntimille.

Suuret kielimallit toimivat monessa suhteessa täysin samoin periaattein kuin neuroverkkokääntimet. Kielimallien toiminta-ala vain on laajempi: siinä missä konekäännin tuottaa kohdekielisen tekstin lähtökielisen tekstin pohjalta, kielimalli tuottaa vastauksen kysymyksen pohjalta, kuvan kuvauksen pohjalta tai toimenpiteen pyynnön pohjalta. Taustalla oleva prosessi perustuu kuitenkin yhtä lailla tekstifragmenttien välisiin tilastollisesti todennäköisiin laskennallisiin vastaavuuksiin.

Vertailun voi viedä askeleen pidemmällekin: kielimallille annettu syöte on omanlaisensa lähtöteksti ja sen tuottama vastine on omanlaisensa kohdeteksti, ja näiden tekstien välillä on tietynlainen vastaavuussuhde samaan tyyliin kuin alkuperäistekstillä ja käännöksellä. Generatiivisen tekoälyn toiminta ei siis ehkä ole semioottinen käännösprosessi samaan tapaan kuin ihmisen, mutta se on silti omanlaisensa translationaalinen prosessi – tekstintuotantoprosessi, jolla on samoja piirteitä kuin kääntämisen prosesseilla.

Kukapa tuntisi translationaaliset prosessit paremmin kuin kääntäjä?

Kääntäjän asiantuntijanäkökulma tekoälyn käyttöön

Monet niistä kysymyksistä, joita muut teksteihin ja viestintään liittyvät alat joutuvat nyt tekoälyn vuoksi pohtimaan, ovat kääntäjille vanhastaan tuttuja. Erilaisten käännöstyökalujen ja viimeistään 2010-luvun puolivälissä läpi lyöneiden neuroverkkokääntimien myötä olemme ammattikuntana tottuneet ajatukseen, että koneellisella tekstin generoinnilla on oma roolinsa siinä, miten tuotamme ja työstämme tekstejä.

Käännösalan oma tekoälyvallankumous alkoi jo vuosia sitten. Meistä voivat siis muut ottaa esimerkkiä – ainakin varoittavaa sellaista, jos ei muuta.

Kääntäjillä on sekä hyviä että huonoja kokemuksia siitä, millaisia vaikutuksia koneellisilla tekstintuotantotyökaluilla on ollut. Esimerkiksi konekääntimet ovat yhtäältä tehostaneet valtavasti monia käännöstyön muotoja ja toimivat monille käyttäjilleen täysin korvaamattomana arjen apuna. Toisaalta kääntimien käyttöönotto pelkän tehokkuuden nimissä on saattanut hankaloittaa kääntäjien työtä ja tuoda mukanaan erilaisia lieveilmiöitä työtehtävien pilkkoutumisesta palkkiotasojen laskuun.

Kun konekääntimiin verrannolliset tekstigenerointityökalut ja niiden ympärille rakentuvat työskentelytavat yleistyvät muilla teksti- ja viestintätyön aloilla, on kääntäjien kriittinen näkökulma erityisen tärkeä. Kääntäjät voivat kertoa omasta kokemuksestaan, ketkä ovat tällaisessa muutoksessa haavoittuvassa asemassa. Kääntäjät tietävät, millaisissa tehtävissä kone todella parantaa tekstin tuotantoa tai palvelee sen vastaanottajaa ja millaisissa se vain kurjistaa tekstityön tekijää. Toisin sanoen kääntäjät tietävät, milloin riittää teksti, joka on tuotettu laskennallisesti, ja milloin tekstin taakse tarvitaan ihmisen semioottinen prosessi.

Meidän on siis muutettava tapaa, jolla kääntämisestä ja yleisemmin teksti- ja viestintätyöstä puhutaan. Viestintä ei ole vain teksti, vaan koko tekstin taustalla oleva prosessi. Jos keskitymme vain teksteihin tuotteina, päädymme kilpailemaan koneiden kanssa koneiden ehdoilla. Silloin häviämme ainakin nopeudessa ja kustannustehokkuudessa ja laadussakin saatamme joskus joutua tyytymään tasapeliin.

Ammattimaisesti tuotettu käännöspalvelu on paljon muutakin kuin vain lopputuote. Ammattikääntäjän palkatessaan asiakas saa myös sen koko semioottisen prosessin, joka käännöstä edeltää. Tämä sisältää lähtötekstin tulkintaa, kohdetekstin yleisön ja käyttötarkoituksen määrittämistä, näihin liittyvien riskien arviointia ja hallintaa sekä ennen kaikkea vastuunottoa jokaisesta matkan varrella tehdystä viestinnällisestä ratkaisusta.

Tekoälyltä saa laskennallisesti todennäköisimmän vastineen sille annetulle syötteelle, ei muuta – pelkän tekstin ilman sitä prosessia, joka tekee tekstistä viestintää. Joskus tämä voi olla paras saatavilla oleva vaihtoehto, mutta aina se ei ole vastuullisin tai järkevin sellainen, eikä välttämättä lopulta se kustannustehokkainkaan. Ammattimainen käännöstyö ei ole kustannus vaan sijoitus, jolla asiakas välttää monet muut kustannukset sellaisista viestinnällisistä riskeistä ja virheistä, joita tekoäly ei ota huomioon ja joista se ei varsinkaan ota vastuuta.

Sama pätee kaikkiin teksti- ja viestintätyön muotoihin, ja tätä tietoisuutta kääntäjät voivat osaltaan edistää.

Kääntämisen asiantuntijoita tarvitaan aina

Vain aika näyttää, missä määrin ja millaisessa roolissa generatiivinen tekoäly tulee todella asettumaan osaksi ihmisten arkea ja ammattimaisia tekstityön tekemisen tapoja. Voi olla, että tekoälytyökaluihin kohdistuvat kovat odotukset osoittautuvat ontoiksi ja koko kupla puhkeaa – ja jos näin käy, tarvitaan kieli- ja tekstityön todellisia ammattilaisia siivoamaan sotkut. Tai sitten voi olla, että generatiivinen tekoäly vakiinnuttaa asemansa erilaisissa työnkuluissa ja se muodostuu yhteiskunnallisesti merkittäväksi tekstintuotantotavaksi – ja sittenhän kääntämisen asiantuntijoille vasta tilausta onkin, koska meillä jos keillä on ymmärrystä tekstityön translationaalisista prosesseista, niissä käytetyistä teknologioista ja näiden teknologioiden kerrannaisvaikutuksista.

Translationaalisia piirteitä löytyy perinteisten käännösprosessien ohella monenlaisista ilmiöistä. Siellä missä on translationaalisuutta, on myös tarvetta kääntämisen asiantuntijoille. Teknologioiden kehittyessä ja toimintatapojen muuttuessa syntyy koko ajan uudenlaisia tarpeita sille, millä tavoin ja millaisiin asioihin käännösasiantuntijuutta voi soveltaa. Yksi tehtävämme kääntämisen asiantuntijoina on pysyä kartalla siitä, millaisista ilmiöistä meillä on tähdellistä sanottavaa, ja tuoda näissä asioissa äänemme kuuluviin ja tietotaitomme yhteiseen hyötykäyttöön.

Tekoälykeskustelussa tälle osaamiselle on tilausta enemmän kuin tiedämmekään.

Riku Haapaniemi

Kääntämisen tutkija

Riku Haapaniemi työskentelee tutkijatohtorina Tampereen yliopistossa. Haapaniemen tutkimus käsittelee kääntämistä tekstintuotantoprosessina, johon vaikuttavat mm. kääntäjän käyttämät työkalut ja käännöstä välittävä materiaalinen media. Hän toimii koordinaattorina Euroopan tutkimusneuvoston rahoittamassa InterReal-tutkimushankkeessa, jossa tutkitaan tekstien, tilojen ja toimijoiden fyysisten ja digitaalisten olomuotojen välisiä suhteita sekä kääntämisen tutkimuksen teorioiden ja käsitteiden soveltamista uusiin teknologioihin ja medioihin.

Kuva: Jonne Renvall, Tampereen yliopisto

Artikkeli Kääntäjät tietävät tekoälystä enemmän kuin tietävätkään julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.