Tulkkien toimeksiantaja Migri ja tulkkien kouluttaja Diak yhdistivät voimansa Koulutusta turvapaikkapuhuttelujen tulkeille ja tulkkausten käsittelyjärjestelmä ‑hankkeessa (KOTU). Sisäasioiden EU-rahastoihin kuuluvan turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotoutumisrahaston (Asylum, Migration and Integration Fund, AMIF) rahoittaman hankkeen lopputuloksena on Migrin tulkeille kohdennettu verkkokoulutus, joka antaa erityisesti uusille tulkeille aiempaa paremmat valmiudet aloittaa turvapaikkapuhutteluiden tulkkaaminen. Samalla voidaan edistää turvapaikanhakijoiden oikeusturvan toteutumista hakijoiden kielestä riippumatta.

Maahanmuuttovirastossa eli Migrissä pidetään noin 4 000 turvapaikkapuhuttelua vuodessa, ja esimerkiksi vuonna 2023 puhutteluissa tulkattiin yli 70:lle eri kielelle. Turvapaikkapuhuttelu on tärkein vaihe turvapaikanhakijan asian selvittämisessä: hakija pääsee silloin kertomaan hakemuksensa perusteista omalla äidinkielellään. Osaavilla tulkeilla on suuri merkitys osana turvapaikkapuhutteluita.

Hakijan oikeusturva ja salassapito ovat turvapaikkapuhuttelussa avaintekijöitä, jotka vaikuttavat tulkinkin työhön paitsi puhuttelun aikana myös ennen sitä ja sen jälkeen. Turvapaikkapuhutteluiden luonteen takia tulkilla ei ole mahdollisuutta täysin valmistautua yksittäisen puhuttelun tulkkaamiseen etukäteen. Tämä asettaa haastavaan tilanteeseen etenkin ne tulkit, jotka ovat tulossa ensimmäistä kertaa tulkkaamaan puhuttelua.

Migrissä onkin havahduttu tarpeeseen tarjota tulkeille tukea valmistautumiseen ja tarvittavien tietojen ja taitojen hiomiseen. Tämä käytännön tarve sai viraston ottamaan yhteyttä Diakonia-ammattikorkeakouluun, Diakiin, joka kouluttaa ainoana Suomessa maahanmuuttajakielten asioimistulkkeja korkeakoulutasolla. Diakin pedagoginen osaaminen ja vankka ammattitaito tulkkien kouluttamisessa ovat mahdollistaneet sen, että Migrin ja Euroopan unionin turvapaikkaviraston (Europan Union Agency for Asylum, EUAA) materiaaleista on saatu loihdittua Migrin tulkeille käytännönläheinen ja toimiva koulutus, jossa on hyödynnetty kattavasti erilaisia materiaaleja, kuten videoita, podcasteja ja tekstiä.

Nyt käsissämme on Migrin Moodle-alustalle rakennettu verkkokoulutus, jossa lähdetään liikkeelle siitä, millaista osaamista tulkilta oikeastaan odotetaan turvapaikkapuhuttelutulkkauksessa. Tämän jälkeen palautetaan mieleen asioimistulkin ammattisäännöstö ja käydään läpi turvapaikkapuhutteluihin liittyvää lainsäädäntöä. Seuraavassa osiossa tarkennetaan, mistä turvapaikkapuhuttelussa oikeastaan on kyse: Keitä puhutteluun osallistuu ja mitä siellä tapahtuu? Miten puhuttelu etenee ja millaista metodia puhuttelija hyödyntää? Näin verkkokurssin suorittajat – pääasiassa siis tulkit – saavat selkeän kuvan siitä, millaisissa puitteissa turvapaikkapuhutteluissa toimitaan ja mitä ne vaativat tulkilta.

Koulutuksen varsinainen ydin ovat osiot, joissa syvennytään turvapaikkapuhutteluihin erityisesti tulkin ja tulkkauksen näkökulmasta. Keskeisenä oppimateriaalina on Migrin tiloissa Pasilassa kuvattu video, jossa näytetään pääpiirteittäin puhuttelupäivän kulku aina tulkin saapumisesta Migriin siihen, että päivän työ on tehty ja tulkki voi poistua. Tulkkausta ja tulkin työtä käsittelevissä osioissa pureudutaan lisäksi konkreettisemmin muun muassa siihen, miksi ja miten tulkki esittäytyy puhuttelussa, tarkennetaan tulkin roolia, annetaan erityisiä vinkkejä puhuttelujen tulkkaukseen sekä kerrotaan haavoittuvien asiakasryhmien huomioimisesta ja etätulkkauksesta Migrissä.

Yhdessä verkkokoulutuksen osiossa käsitellään varsinaisia tulkkaustaitoja, kuten muistiinpanotekniikkaa ja tulkin kielellistä osaamista. Verkkokoulutuksessa annetaan ohjeita myös valmistautumiseen ja turvapaikkapuhutteluissa tarvittavan sanaston laatimiseen. Koulutuksen suorittajat voivat hyödyntää valmista, teemoittain luokiteltua sanastopohjaa. Koulutusalustan harjoitusosiossa ohjataan pohtimaan opittua ja arvioimaan omaa osaamista. Lisäksi jokainen pääsee harjoittelemaan tulkkaustaitoja erilaisten luku- ja konsekutiivitulkkaustehtävien avulla. Näin tulkin on mahdollista testata taitojaan ennen ensimmäistä Migrin toimeksiantoa.

Verkkokoulutuksen sisältö on laaja, ja siinä käsitellään turvapaikkapuhutteluja varsin kattavasti. Vaikka koulutus ei tietenkään tarjoa aukotonta perehdytystä aiheeseen, tulkki saa siitä tiiviissä paketissa hyvän käsityksen odotuksista, joita häneen kohdistuu, kun hän tulee tulkiksi turvapaikkapuhutteluun. Koulutus antaa siis tulkeille oivan työkalun oman ammattitaitonsa kehittämiseen. Tällainen verkkokoulutus on erityisen merkityksellinen turvapaikkapuhutteluiden kaltaisissa toimeksiannoissa, joista tulkkien ei salassapitosäännösten vuoksi juurikaan ole mahdollista saada tietoa etukäteen.

Pilotoinnista kohti laajempaa käyttöönottoa

Koulutusta päästiin pilotoimaan toukokuun alkupuoliskolla. Pilottiin ilmoittautui yli 50 henkilöä, jotka olivat tulkkauksen opiskelijoita, kokeneita tulkkeja ja Migrin puhuttelutyön asiantuntijoita. Pilotissa seurattiin myös koulutukseen käytettyä aikaa, joka oli keskimäärin neljä tuntia. Koulutukseen käytetty aika vaihteli pilottiin osallistujien välillä puolestatoista tunnista yhdeksään tuntiin. Suoritusaika riippui merkittävästi kunkin osallistujan aiemmasta kokemuksesta ja opiskelutavoista.

Pilotoinnissa saatiin palautetta yli 40 testaajalta. Palautteen perusteella koulutusta hiotaan, ja tarkoitus on ottaa koulutusalusta laajempaan käyttöön elokuussa 2024.

Tulkit saavat usein palautetta toimeksiantajiltaan etenkin epäonnistuneista tulkkauksista. Aina ei kuitenkaan kiinnitetä huomiota siihen, miten tulkkien ammattitaitoa voitaisiin parantaa nimenomaan niin, että toimeksiantajana oleva viranomainen tekee itse jotain konkreettista tämän eteen. Siksi Migrin ja Diakin yhteinen hanke ja sen hedelmänä syntynyt lyhytkoulutus ovat niin merkittäviä. Ehkäpä malli voisi toimia muillakin aloilla, jotka työllistävät asioimistulkkeja?

Kuvituskuvan lähde: Migrin kuvapankki

Tanja Karhu

Migri

Tanja Karhu on ollut KOTU-hankkeessa Migrin projektipäällikön sijaisena ja auttanut koulutuksen sisällön työstämisessä sekä koulutuksen pilotin käytännön toteutuksessa. Tanja on aloittanut työt Migrissä vuonna 2022 saatuaan kansainvälisen julkisoikeuden opinnot maaliin. Päivätyönään tekemiensä turvapaikkapuhuttelujen kautta hän on saanut oppia siitä, mitä tietotaitoa tulkilta tilanteessa vaaditaan. Kokemus onkin ollut apuna koulutuksen materiaaleja työstettäessä. Ennen Migriin tuloa Tanja on vuodesta 2009 lähtien vetänyt monenlaisia kehityshankkeita ja -projekteja pienemmistä järjestelmäprojekteista laajoihin strategisiin muutoshankkeisiin. Vapaa-aika kuluu espanjaa opiskellessa, tanssiessa ja kuntonyrkkeilyä harrastaessa.

Paula Trentecuisse

Diak

Paula Trentecuisse on ollut KOTU-hankkeessa Diakin projektikoordinaattorina. Paula on toiminut kääntäjänä ja tulkkina vuodesta 2003 ja lähes koko ajan yksityisenä elinkeinonharjoittajana. Kääntäjänä Paula on erikoistunut asiatekstikäännöksiin (EU ja julkishallinto). Tulkkauksen puolella Paula on työskennellyt enimmäkseen konferenssitulkkina pääasiassa EU:n toimielimille, ministeriöille, suurlähetystöille ja kansainvälisille yrityksille. Vuonna 2021 Paula aloitti Diakissa asioimis- ja oikeustulkkauksen lehtorina. Paulan vastuulla ovat olleet maahanmuutto-, poliisi- ja oikeusalan opintojaksot. Vapaa-ajalla Paulan kiinnostuksen kohteina ovat hevoset ja ratsastus.

Artikkeli Verkkokoulutus tukee turvapaikkapuhuttelutulkkien osaamista julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

Monet kääntämisen ja tulkkauksen alan ammattilaiset ovat työssään toistuvasti tekemisissä viranomaistekstien ja sitä kautta välillisesti viranomaisten kanssa. Moni välttelee kuitenkin esimerkiksi auktorisoidun kääntäjän tehtäviä, koska vierastaa ns. virkakieltä, lain ja hallinnon konteksteja ja niihin liittyviä vastuita. Tällä alalla on kuitenkin vaikea välttää virkakieliyhteyksiä. Se, mikä koskee auktorisoidun kääntäjän huolellisuutta, tiedonhakuvastuuta, virkakieleen liittyviä asenteita ja konventioita, pätee oikeastaan monenlaiseen kääntämiseen ja tulkkaukseen, lukuun ottamatta kenties tiettyjä kirjallisuuden kääntämisen lajeja.

Lait, asetukset, säännöt, toimintamallit ja -käytännöt säätelevät lähes kaikkea arkielämäämme: Päiväkodissa asioimistulkkauskeikalla on tiedettävä, mikä on suomalainen varhaiskasvatuksen konteksti sanastoineen. Koulutussektorilla, terveydenhuollolla, tuomioistuinlaitoksella, vankeinhoidolla, verottajalla, ulkomaalaishallinnolla on omat viralliset tekstikonventionsa, ja sama pätee autojen katsastukseen, kirjanpitoon, lääkekauppaan, hankintakilpailutuksiin, teknisiin vaatimuksiin ja vaikkapa patentteihin. Kun kääntää mainostekstejä, hyvään tulokseen pyrkivältä kääntäjältä edellytetään tietoa siitä, mitä elintarvikelainsäädännössä säädetään ainesosista ja niiden ilmoittamisesta tai mistä löytää tarkat eurooppalaisessa tavarakaupassa käytetyt tuoteturvallisuustermit. Toki tilaajalla on oma eittämätön vastuunsa, mutta käännöstilanteessa on aina tiedettävä, mikä on kohdekielen asianmukainen sanasto ja tapa ilmaista asiat. Kääntäjä toimii tässä virkamiehen ”jatkeena”.

Ammattilaiset tietävät, etteivät ns. viralliset termit ole yksiselitteisiä eivätkä varsinkaan symmetrisiä. Koulutuslaitosten nimiviidakko on valtava eikä kaikkia eri instituutteja pysty mitenkään selittämään yksinkertaisin suomalaisin termein ja vice versa. Ammattikorkeakoulun englanninkielinen vastine on vakiintunut muotoon University of Applied Sciences, mutta mitä se voisi olla muilla kielillä ja eri maiden koulutusympäristöissä?  Dottore on italiassa jo kanditutkinnon suorittaneen nimike. Kieliammattilainen on vastuussa siitä, että käsitteet ja niiden erot säilyvät kirkkaina. Kielten välisen epäsymmetrian tiedostaminen ja sen selvittämiseen liittyvien käännösstrategioiden oppiminen on keskeinen osa pätevän kääntäjän ja tulkin ammattipätevyyttä. Meidän on uskallettava tietää jotain enemmän kohdekielen kulttuuri- ja viranomaisympäristöistä ja otettava rohkeasti vastuumme tekstin toimimisesta kohdeyleisölle ja -kulttuurissa.  Meidän on myös joskus syytä kertoa viranomaisille, jos aavistelemme, että viranomaisen teksteissä piilee väärinkäsitysten vaaraa.

Toisinaan kääntäjän on selvitettävä kotimaisten sanojen ja käsitteiden piilomerkityksiä toisille kielille käännettäessä. Hyväntahtoisena neuvona voisi vaikka sanoa asiakkaalle, että älä ihmeessä kirjoita savukinkun viralliseen ulkomaille tarkoitettuun tuoteselosteeseen saunakinkku, koska mielikuva on ällöttävä: kuka haluaa syödä kinkkua, joka on lepäillyt samassa paikassa kuin alastomat hikiset ihmiset. Suomen- ja riikinruotsin sanat saattavat tarkoittaa eri asioita: ruokasanoissa pysyäksemme ilmeinen esimerkki on semla. 

Jokainen kansalainen on viranomaistekstien kohteena ja toisinaan myös viranomaiskontaktissa. Kääntäjän ja tulkin, alamme ammattilaisten, tehtävä on välittää viranomaisviesti kieltä osaamattomille ja toisaalta auttaa Suomen kansalliskieliä taitamattomia asioinnissa. Varsinkaan ulkomailta Suomeen tullut yksityisasiakas ei välttämättä ymmärrä meidän viranomaisasiakirjoihimme liittyviä käytäntöjä, varsinkaan kun yrittää asioida yksin. Mikä on virkatodistus, neuvolakortti, lapsilisähakemus, rakennuslupa tai hygieniapassi? 

Kääntäjän ja tulkin ammattietiikka korostaa sitä, että välitetään vain se, mitä alkuteksti sanoo. On kuitenkin mahdotonta käytännön tilanteissa olla ”selittämättä”, mikäli asiakas on jätetty selviämään yksin viranomaistekstiviidakossa. Tässä kääntäjä joutuu auttamatta astumaan neutraalin roolinsa ulkopuolelle ja laajentamaan toimintaansa viranomaistontille. Kääntäjän on hyvä osata neuvoa, millaisia vaatimuksia vastaanottava viranomainen käännökselle todennäköisesti asettaa.  Viranomainen voi pyytää asiakkaalta suomalaista virkatodistusta, mutta pyytää tahtomattaan jotain aivan muuta: ulkomaalaisten kanssa asioidessa on viranomaisenkin syytä miettiä, onko birth certificate oikea termi. Ylipäätään kansainvälisissä konteksteissa toimivalla viranomaisella on hyvä olla kielellistä herkkyyttä ymmärtää kielten myös piilossa olevia, ns. hyvän kielitaidon ulkopuolisia eroja. Niiden havaitsemiseen, tuntemiseen ja ratkaisemiseen kääntäjät ja tulkit on koulutettu, niistä tiedämme ja niistä meiltä voi kysyä.   

Asiakkaan neuvominen on yksi puoli tätä ammatillisten roolien määrittelyä. Varsinkin auktorisoidun kääntäjän on usein otettava tehtäväkseen selittää, mitä tietyn ulkomaalaisen viranomaisen asiakirjavaatimukset ovat. Harva ensi kertaa asialla oleva ulkomaille pyrkivä opiskelija tietää, mikä on apostille ja mistä sen saa, miten aika Digi- ja väestövirastoon (DVV) varataan ja mikä asiakirja katsotaan alkuperäiseksi. (Harvassa muussa maassa muuten kaksi riippumatonta allekirjoitusta riittää vahvistamaan asiakirjakopion. Suomessa kopioon voi pyytää allekirjoitukset naapurin pariskunnalta!) Harmillisen harvoissa tapauksissa asiakirjaa pyytävä tai vaativa viranomainen antaa nämä tiedot spontaanisti, jolloin kääntäjä joutuu omaksumaan tiettyjä neuvontatehtäviä oman varsinaisen kääntäjäntyönsä ohella. On tiedettävä, mitä kyseisen maan lähetystö kulloinkin edellyttää, jotta lapsen syntymä tai isyyden tunnustaminen taikka avioliiton solminen tai avioero saataisiin kirjattua kohdemaan rekistereihin. Sama koskee kysymyksiä siitä, mitä on tehtävä, jotta koulutodistuksen vastaavuus vahvistettaisiin toisessa maassa. 

Euroopan unionissa on tehty paljon harmonisointityötä myös asiakirjaliikenteen helpottamiseksi. Esimerkkinä on kansalaisten vapaan liikkuvuuden edistämisestä yksinkertaistamalla tiettyjen yleisten asiakirjojen esittämistä Euroopan unionissa koskevia vaatimuksia sekä asetuksen (EU) N:o 1024/2012 muuttamisesta 6.7.2016 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 2016/1191.

Asetuksen mukaan jäsenvaltiot eivät enää pääsääntöisesti voi edellyttää käännöksiä ns. virkatodistuksista eli esimerkiksi syntymää, kuolemaa tai avioliiton solmimista koskevista asiakirjoista, jos asiakirjan antanut viranomainen on liittänyt niihin asetuksen vaatimusten mukaisen monikielisen vakiolomakkeen. Se onkin tervetullut uudistus kansalaisten näkökulmasta; henkilö voi mennä esim. suomalaisen DVV:n toimistoon ja pyytää ao. lomakkeen jollakin EU-kielistä. Kääntäjänä olen itse tästä mielissäni, sillä vaikka nämä yleiset asiakirjat perinteisesti tuottavat varsin vuolasta käännöspyyntövirtaa ja ovat helppoja ja usein yksinkertaisia, niissä on oma vaivansa, eikä sisältö ole kovin inspiroivaa. Kuitenkin lomakkeessa on ongelmansa: Suomi ei vie tähän rekisteriin mm. avioliiton solmimispaikkaa (vaikka se vihkitodistuksen päiväyksestä ilmeneekin), jolloin asiakirja on hyödytön esim. Italiassa avioliiton rekisteröintitarkoituksissa, koska sikäläisen lainsäädännön mukaan paikka on ehdottomasti mainittava, ja se merkitään väestörekisteriin.

Meidän on syytä ammattilaisina olla ylpeitä koulutuksemme ja kokemuksemme tuottamasta osaamisesta, asiantuntemuksesta ja kulttuurintuntemuksestamme. Meidän ei pidä pelätä neuvojen antamista asioissa, joista tiedämme ja jotka osaamme. Voimme ilman muuta auttaa tietoinemme yksityisiä kansalaisia, mutta joskus meidän on aivan perusteltua kertoa tekstin ongelmista myös viranomaistekstin tilaajalle, olipa kyse suoraan viranomaisesta tai tällaista tekstiä muussa tarkoituksessa käyttävästä tahosta. Joskus alkuteksti on laadittu niin selvästi suomalaisen lukijan näkökulmasta, että sitä on mahdoton ”vain” kääntää. Joskus koko tekstin asennetta ja ilmaisutapaa on syytä editoida, jotta sen viesti saavuttaa sen kohdeyleisön, jolle käännöskin on tarkoitettu. Viranomaistekstin laatijan on hyvä ymmärtää, että toisinaan käännettävä alkuteksti on syytä kirjoittaa kokonaan uudestaan juuri käännöstarkoituksiin. Supisuomalainen näkökulma ei aina yksinkertaisesti toimi toisessa kulttuurissa, ilmaisuympäristössä ja kielimaailmassa kasvaneen lukijan näkökulmasta. 

Häilyvien roolirajojen ylittäminen edellyttää aina kuitenkin sitä, että pidämme itsemme ajan tasalla siitä, mitä sekä lähtö- että kohdekieltemme kulttuureissa ja yhteiskunnissa tapahtuu. Jatkuva kouluttautuminen, asioiden seuraaminen ja yhteiskunnallinen valppaus ja hereillä olo on osa ammattitaitoamme.

Liisa Laakso-Tammisto

Auktorisoitu kääntäjä, tulkki, KTM

Liisa Laakso-Tammisto on valmistunut 1980 Helsingin kauppakorkeakoulusta pääaineenaan englanti. Työuran erilaiset vaiheet kielistudioavustajasta suurlähettilään sihteeriin ovat kaikki valmentaneet kääntämiseen. Oma yritys on perustettu 1987. Liisa on erikoistunut talouteen, hallintoon ja lääketieteeseen. Hän on auktorisoitu kääntäjä, konferenssi-ja oikeustulkki ja pitkäaikainen järjestöaktiivi sekä auktorisoidun kääntämisen opettaja.

Artikkeli Kääntäjän ja tulkin viranomaissuhteet ja -roolit julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.