Koska kesällä televisio-ohjelmatkin ovat perinteisesti olleet uusintoja, niin myös tämä blogipostaus on kierrätystä: kerron tässä jo aikaa sitten olleesta syksyisesttä työviikostani, koska näin heinäkuussa olen nyt itsekin lomalla. Tämä vanha teksti kuitenkin kuvastaa edelleen hyvin sitä aiheiden ja työtehtävien kirjoa, jota joskus saattaa samaan viikkoon sattua, kun tekee asiatekstikäännöksiä, puhuttujen kielten tulkkauksia ja kirjoitustulkkauksia.

Torstaina aloitin aamusta kotona etätöissä käymällä läpi kollegani tekemiä oikolukukommentteja vielä pelkässä tekstimuodossa olevaan aikakauslehtikäännökseeni. Lounaan jälkeen suunnittelimme etäpalaverissa kahden muun puhujan kanssa kansainvälisen kääntäjienpäivän seminaarin esitystämme kieliammattilaisista ja saavutettavuuspalveluista. Palaverin päätyttyä pinkaisin iltapäivällä kuntonyrkkeilytunnille pitämään huolta yleiskunnosta ja mm. niska-hartiaseudun liikkuvuudesta. 

Kotiin palattuani kasasin laukkuihin kolme tietokonetta ja kaikki muut tarvittavat varusteet ja siirryin kellariin erilliseen tilaan perustamaan etätulkkausstudiotani viikonlopun etäsimultaanitulkkauskeikkaa (englanti-suomi) varten. Kun sain laitteet ja yhteydet pystyyn, oli vuorossa suuren monikielisen tulkkitiimin, tiimin ja tekniikan välittävän kielipalveluyrityksen ja varsinaisen asiakkaan tilaisuuden tuotantoyhtiön yhteinen testaus ja soundcheck. 

Perjantaina aamu aloitettiin uudella soundcheckillä sen varmistamiseksi, että kaikki toimii taas yön jäljiltä. Kun kaikki oli kunnossa, oli pieni tauko, jonka aikana siirsin edellisenä päivänä työstämäni aikakauslehtikäännöksen pala palalta nettijulkaisualustaan muokaten vielä siinä vaiheessa tekstiä tarvittaessa sen verran, että käännöksestä tuli merkkimääräisesti julkaisupohjaan sopiva. Lisäksi viimeistelin toisen lehtikäännöstekstini oikolukuvalmiiksi ja lähetin sen kollegalle oiottavaksi. Sitten alkoikin kolmipäiväinen tulkattava tilaisuus, jonka parissa menivät todella tiiviisti perjantai, lauantai ja sunnuntai. 

Etätulkkaus on varsin rankkaa muun muassa siksi, että joutuu itse hoitamaan monenlaisia teknisiä yhteyksiä ja olemaan aivan toisella tavalla oman onnensa nojassa kuin normaalisti simultaanikopissa parin kanssa, jolloin parin tuki on olennainen osa työtä. Tulkkaus kuitenkin sujui ihan ok, eikä peräti kolmen tietokoneen ja puhelimen käyttö sen mittaan tuottanut enää ongelmia, kun periaatteet ovat jo aiemmilta vastaavilta keikoilta tutut: yhdellä koneella pyöri kokousohjelma, josta kuuli ja näki tulkattavat puhujat, toisella koneella pyöri kokousohjelmasta toinen versio, josta sai tarvittaessa kuulumaan oman parinsa ja muilta kieliltä reletulkkauksen, kolmannella oli auki puhujien esitysmateriaalia, jota olin jo aiemmin viikolla saanut ja käyttänyt tulkkaukseen valmistautumiseen, ja puhelimessa pidin yhteyttä tulkkipariin viestisovelluksessa.

Maanantaina lähdin aamusta toimistolle. Ensimmäiseksi kävin läpi muistiinpanoni viikonlopun tulkkauksen toteutuneista ajoista, tarkastin laskutusohjeet sopimuksesta ja tein tulkkauslaskun oman yrityksemme laskutusohjelmassa sekä omasta että parini puolesta ja latasin sitten laskun toimeksiantajana olleen kielipalveluyrityksen portaaliin. Iltapäivällä tein raakakäännöksen erään yrityksen asiakaslehden tuotemarkkinointiartikkelista mainostoimistolta saamaamme valmiiseen julkaisuohjelmapohjaan. Päivän päätteeksi kävin vielä läpi keskiviikkona edessä olevan etäkirjoitustulkkauskeikan ohjelman ja puhujat ja valmistauduin tulkkaukseen tutustumalla esitysten aiheisiin, tunnistamalla avainkäsitteitä ja miettimällä käteviä tapoja tuottaa niitä nopeasti kirjoitustulkkausohjelman pikakomentojen avulla.

Tiistaina pidinkin vapaapäivän, kun kerran olin koko viikonlopun tehnyt tiiviisti töitä. Kun toimii itsenäisenä ammattilaisena, on onneksi vapaus tehdä töitä ja toisaalta pitää vapaata kulloistenkin tarpeiden mukaan.

Keskiviikkona aamusta toimistolla kävin läpi takaisin saamani aikakauslehtikäännöstekstin oikolukukommentit, viimeistelin käännöksen ja latasin sen verkkojulkaisualustaan. Seuraavaksi olivat vuorossa toisen lehden artikkelit, joita tehdään kustantamon julkaisuohjelmapohjaan, ei verkkoon. Oikoluin kahden muun kollegan käännökset ja lähetin ne heille takaisin sekä kävin läpi itse takaisin saamani oikoluetun artikkelin, viimeistelin sen sekä lähetin tiedoston eteenpäin välitettäväksi kustantamon palvelimelle. Sitten viimeistelin maanantaina aloittamani asiakaslehteen menevän käännöksen ja hienosäädin vielä sen tekstin asettumista, esimerkiksi rivipituuksia, artikkelin layout-pohjaan ja lähetin artikkelin kollegalle oikolukuun. 

Seuraavaksi aloin käydä läpi illan etänä tehtävää kirjoitustulkkauskeikkaa varten tulleita esitysmateriaaleja ja kirjoittaa muun muassa puhujien nimiä ja nimikirjaimia kirjoitustulkkausohjelmaan, jotta saan ne pikanäppäimillä syötettyä tulkkauksen lomaan. Sitten tulikin jo aika liittyä tilaisuuden etäyhteyslinkin kautta varsinaiseen tilaisuuteen sekä kirjoitustulkkausohjelman kautta kirjoitustulkkausyhteyteen ja olla vielä tulkkiparin kanssa yhteydessä puhelimitse pikaviestein, ennen kuin tilaisuus ja tulkkaus alkoivat. 

Kirjoitustulkkaus on palvelu, jossa yhdellä kielellä sanotut asiat kirjoitetaan samalla kielellä näkyväksi tekstiksi, eli tällä kertaa tulkkasin puhutusta suomesta kirjoitetuksi suomeksi. Kyse ei todellakaan ole mistään mekaanisesta sanelusta, sillä ihmisen puhenopeus on niin paljon suurempi kuin kirjoitus- ja (useimpien) lukunopeus, että kuulemaansa on todellakin pakko tulkata – siis ajoittain tiivistää ja muokata uudelleen napakammin ilman, että sisällöstä katoaa mitään olennaista. Keikan jälkeen raportoin sen vielä saman tien kirjoitustulkkauksia minulla tuntitöinä teettävän yrityksen portaaliin.

Sitten koittikin torstai 30.9. eli kansainvälinen kääntäjienpäivä ja kääntäjienpäivän seminaari, jossa kuultiin aamulla esitykset etäsimultaanitulkkauksesta, päivällä osallistavasta kielenkäytöstä ja sukupuolisidonnaisuuksista esimerkiksi englannin, saksan ja arabian kielissä ja iltapäivällä selkokielestä ja muista saavutettavuuspalveluista ja kieliammattilaisten roolista niissä, ja tässä viimeisessä osassa olin siis itsekin puhujana.

Viikon mittaan käytin työkielinä suomea, englantia ja tanskaa, ja käännösten ja tulkkausten aiheet liittyivät laajalti uskonto- ja kulttuurihistoriaan, henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin, yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, tietotekniikkaan ja markkinointiin. Minulla ei suinkaan ole etäsimultaanitulkkauksia joka viikko, ei edes joka kuukausi, eikä kirjoitustulkkauksiakaan ihan joka viikko, mutta ei tämä esimerkkiviikkoni nyt mikään kovin poikkeuksellinen työviikko silti ollut.

Pia von Essen

Kääntäjä, tulkki

Pia von Essen on toiminut kääntäjänä ja tulkkina 1990-luvun taitteesta alkaen ja työskennellyt vuodesta 1993 kollegoiden kanssa perustetussa omassa yrityksessä. Yhteisöllinen tekeminen on aina ollut Pialle tärkeää, ja hän liittyikin jo opiskelija-aikanaan SKTL ry:hyn ja silloiseen Kääntäjien ammattijärjestöön (nyk. Kieliasiantuntijat ry). Hän on ollut alusta asti mukana työstämässä Kääntäjämestarin kirjaa ja rakentamassa kääntäjien ja tulkkien ammattipäivää eli Terässä-tapahtumaa. Kääntäjämestarit ry:n lisäksi hän toimii tällä hetkellä myös SKTL:n hallituksessa sekä maailman kääntäjien, tulkkien ja terminologien järjestön FITin tulkkauskomiteassa.

Kuva: Maarit Laitinen

Artikkeli Mestarin viikko – simultaani- ja kirjoitustulkki ja asiatekstinkääntäjä julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.