Jaksan aina hämmästellä, kuinka taitavia ruotsalaiset ovat pehmentämään viestiään. Ilmaisut, joissa on heidän makuunsa liikaa terää, hiotaan tehokkaasti pois. Kiertoilmaisut ovat ahkerassa käytössä. Joskus ruotsalaisten sanankäänteiden kuuntelu voi käydä kuuntelijalle raskaaksi: kaikki pitää sanoa niin hienovaraisesti. Sano nyt vain, tekisi suomalaisena mieli huudahtaa.

Suorapuheisuuden aste onkin yksi keskeisimmistä tekijöistä, jotka on otettava huomioon, kun käännetään suomesta riikinruotsiin.

Omat kokemukseni kääntäjänä

Aloittaessani kääntäjänä tein tätä ”pehmentämistyötä” vaistonvaraisesti. Asuin Ruotsissa vuodet 2000–2012, ja 12 vuodessa ehti hyvin oppia, että tapamme kommunikoida ovat erilaiset. Ajan myötä nämä erot ovat alkaneet kiinnostaa minua yhä enemmän. Haluan ymmärtää niitä syvällisemmin, koska silloin teen myös työni paremmin.

Kääntäjinä meitä kiinnostaa se, miten nämä erot näkyvät konkreettisesti teksteissä, joiden parissa työskentelemme. Vaikka teksti olisi oikein käännetty, asiallinen ja ystävällinen, se saattaa silti vaikuttaa Ruotsissa liian suoralta ja kovalta, etäiseltä ja persoonattomalta. Miksi?

Todennäköisesti siksi, että oikeanlainen, suhdetta rakentava kehystys puuttuu.

Ruotsalainen paradoksi ja oikeanlainen kehystys

Ruotsi on tutkimusten mukaan äärimmäisen individualistinen maa. Samalla tarve kuulua ryhmään on vahva. Tämä, jos mikä, on paradoksi.

Ruotsalaiset haluavat olla itsenäisiä, toteuttaa itseään ja olla persoonallisia, mutta samalla he eivät halua erottua liikaa, viedä liikaa tilaa tai tunkeilla. Näiden välillä on tasapainoiltava, ja tämä vaikuttaa muun muassa markkinointiviestinnän kieleen: Ruotsalaisessa markkinointiviestinnässä se, miten jokin sanotaan, on lähes tärkeämpää kuin itse sisältö. Sanoisin jopa, että se on tärkeämpää, mikäli haluaa vastaanottajan huomion.

Valinnanvapaus vahvasti individualistisessa, mutta samalla yhteisöllisessä kulttuurissa tulee tehdä näkyväksi myös kielellisesti. On kerrottava, että lukija saa tehdä omat valintansa ja kuulua silti joukkoon. Tällä tavalla häivytetään painostusta ja vakuutetaan, että päätäntävalta on täysin lukijan käsissä. Neuvotellaan ensin, toimitaan sitten. Kielelliset pehmentimet toimivat iskunvaimentimina – ne suojaavat vastaanottajan autonomiaa uhraamatta ryhmäharmoniaa. 

Miten tämä onnistuu? Myönnän, että tarkkoja ohjeita on vaikea antaa, koska periaatteessa kaikki tilanteet näyttävät erilaisilta, ja nyanssit ovat hiuksenhienoja. Mutta ainakin seuraavat kolme kohtaa on hyvä laittaa korvan taakse:

 ↪ Vältä vahvasti kategorisoivia ilmauksia. Asiat eivät ole jollain tietyllä tavalla, vaan voivat olla jollain tietyllä tavalla. 

↪ Arvolatautuneita ja ”vahvoja” sanoja on käytettävä harkiten. 

↪ Pehmentäminen ei automaattisesti tarkoita, että lisätään kepeyttä, kiertoilmaisuja tai huumoria. Joskus kepeys ei toimikaan ruotsalaisessa kontekstissa, vaan on oltava asiallinen. 

Kun kääntää markkinointiin tarkoitettuja tekstejä Ruotsiin, on siis tärkeä huomioida, että viestintä rakentuu ruotsalaisessa kulttuurissa pääsääntöisesti epäsuoremmin kuin suomalaisessa. Sävy, tahdikkuus, tilanteiden tulkinta ja lukijan huomioiminen ovat keskeisiä luottamuksen rakentajia. Kun tämä ero tunnistetaan, teksti asettuu luontevasti ruotsalaiseen kulttuuriin.

Kääntäjälle tämä tarkoittaa sitä, että riikinruotsiksi kääntäminen vaatii usein enemmän kielellistä koreografiaa kuin mihin me suomalaiset olemme tottuneet! 

Muutama esimerkki: 

↪ Suomalainen ”suoraan asiaan” -tapa: Järjestelmä vähentää energiankulutusta 15 prosenttia. 

Ruotsalainen ”kehystys edellä” -tapa: Järjestelmän avulla voit vähentää energiankulutusta ja saada paremman hallinnan kustannuksistasi.

Sama asiasisältö, mutta eri paketissa. Kääntäminen riikinruotsille ja Ruotsin markkinoille merkitsee usein, että fakta siirtyy pääroolista sivurooliin. 

↪ Luovassa tekstissä, kuten seuraavassa somepostauksen aloituksessa, suomenkielinen ilmaus ”Maistuva herkku, joka tukee koirakaverin hyvinvointia” olisi suorana käännöksenä informatiivinen mutta lattea ja tylsän toteava ruotsiksi. Pehmeämpi tapa esitellä asia on esimerkiksi “Smakligt och nyttigt i samma tugga”. 

Viesti on sama, mutta hieman flirttaileva sävy vastaa paremmin ruotsalaisia odotuksia epäsuorasta lähestymistavasta, joka ei mene suoraan asiaan.

↪ Ruotsalaiset voivat olla yllättävän tiukkapipoisia, ja heillä on tietyissä asioissa vahvat periaatteet.

Muistan nähneeni kerran Suomessa tilitoimiston mainoksen, jossa tehtiin numero yrityksen savolaisuudesta. Mainoksen kieli oli selevee savvoo. On vaikea kuvitella ruotsalaisen tilitoimiston käyttävän huumoria näinkin vakavan alan mainonnassa.

Poikkeukset ja ammattitaito

Kun puhutaan kulttuurista, mieleen nousee aina myös poikkeuksia. Juuri siksi kääntäjän harkinta on ratkaisevaa. Lopulta kyse on aina tekstin funktiosta: missä määrin tekstin ilmaisujen odotetaan  pehmentävän sosiaalista kitkaa?

Havaintoni koskevat nimenomaan markkinointiviestintää. Esimerkiksi viranomaisviestinnässä erot suorapuheisuudessa ja sävyssä ovat pienempiä Suomen ja Ruotsin välillä. Ruotsin viranomaisviestinnässä näkee jopa vahvaa imperatiivien käyttöä – ehkä siksi, että konteksti on täysin selvä, eikä suhdetta tarvitse rakentaa aina uudestaan kuten markkinointiviestinnässä. Verot maksetaan, halusit tai et. Auton ostaminen sen sijaan on valinta.

Kuten Suomessa ja kaikkialla, myös Ruotsissa kulttuuri ja mentaliteetti vaihtelevat alueittain. Miten siis esitellä tuote tai palvelu, joka on tarkoitettu epämääräisesti ”Ruotsin markkinoille”? Kuinka arvioida, kuinka paljon epäsuoruutta ja millaista varovaisuuden astetta juuri tämä genre, kanava ja tilanne edellyttävät?

Siksi kääntäminen vaatii näppituntumaa kohdekulttuuriin, ja markkinointitekstien kääntäjällä on oltava myös copywriting-osaamista –  samoilla eväillä ei voi aina mennä.

Markkinointitekstien kääntäminen on todellista käsityötä.

Artikkelikuva: Conny Nilsson, Pixabay

Eva Granqvist

Kääntäjä

Eva Granqvist on ruotsin kielen kääntäjä, erikoistunut markkinointiteksteihin ja SEO-kääntämiseen. Hän varmistaa, että käännökset puhuttelevat kohdeyleisöä, säilyttävät brändin äänen ja ovat kulttuurisesti sopivia. Eva auttaa yrityksiä tavoittamaan ruotsinkieliset ja suomenruotsalaiset asiakkaat luonnollisesti ja tehokkaasti.

Artikkeli Kulttuurierot suomalaisissa ja ruotsalaisissa markkinointiteksteissä julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

Konferenssitulkkaus tarkoittaa joko simultaani- tai konsekutiivitulkkausta konferensseissa, seminaareissa, kokouksissa, koulutustilaisuuksissa tai muissa vastaavissa tilaisuuksissa. Simultaani- eli samanaikaistulkkaus tapahtuu (lähes) samaan aikaan kuin tulkattava puhuja puhuu, kun taas konsekutiivi- eli peräkkäistulkkauksessa puhuja ja tulkki puhuvat vuorotellen. Simultaanitulkkausta käytettäessä tulkkien työpiste sijaitsee äänieristetyssä tulkkauskopissa ja konsekutiivitulkkauksessa tulkki on puhujan lähellä samassa tilassa kuin tulkkauksen kuulijat. Joskus käytetään myös kuiskaustulkkausta, joka on luonteeltaan simultaanitulkkausta mutta tapahtuu joko ilman laitteita kuulijan vieressä tai kannettavilla laitteilla, jotka soveltuvat erityisesti sellaisiin tilanteisiin, joissa puhuja ja kuulijat ovat liikkeessä.

Nykymuotoisen konferenssitulkkauksen katsotaan yleensä saaneen alkunsa Nürnbergin oikeudenkäynneistä, jotka käytiin toisen maailmansodan jälkeen natsi-Saksan johtajia vastaan. Oikeudenkäynneissä käytettiin neljää kieltä, ja niissä toteutettiin ensimmäistä kertaa laajamittainen simultaani- eli samanaikaistulkkaus erityisen laitteiston ja alkeellisten tulkkauskoppien avulla. Aiemmin konferenssitulkkaus oli ollut lähinnä konsekutiivitulkkausta. Nürnbergin oikeudenkäyntien tulkeilla ei ollut aiempaa koulutusta simultaanitulkkaukseen monikielisessä tilaisuudessa, vaan he joutuivat opettelemaan työn käytännössä ja ratkomaan haasteita sitä mukaa kuin niitä tuli eteen.

Konferenssitulkkaus oli pitkään perusluonteeltaan samankaltaista: tulkit työskentelivät samassa paikassa kuin tulkattavan kokouksen osallistujat. Konferenssitulkkaus onkin perinteisesti edellyttänyt erityisesti freelance-tulkeilta paljon matkustamista. Suuri osa tulkeista toimii yrittäjinä tai freelancereina, osa taas on virassa tai työsuhteessa esimerkiksi EU-toimielimissä, YK:n elimissä tai muissa kansainvälisissä järjestöissä.

Etätulkkauksen yleistyminen

Koronapandemian alettua vuonna 2020 kokoontumisrajoitukset lopettivat lähikokoukset joksikin aikaa, jolloin konferenssitulkeiltakin loppuivat työt. Oli siis löydettävä tapa yhtäältä jatkaa kokouksien järjestämistä ja toisaalta tulkkauselinkeinon harjoittamista. Asioimis- ja oikeustulkkauksessa etätulkkaus oli ollut todellisuutta jo jonkin aikaa, lähinnä puhelin- mutta myös videotulkkauksena. 

Konferenssitulkkauksessa varsinkin monikielinen simultaanitulkkaus on huomattavasti haastavampaa toteuttaa etänä. Joitakin etätulkkausalustoja oli kehitelty jo ennen pandemiaa, mutta ne eivät olleet päässeet laajempaan käyttöön. Pandemian alettua tilanne muuttui, ja konferenssitulkit joutuivat nopeasti opettelemaan etäalustojen käytön ja investoimaan tarvittaviin laitteisiin. Ajatusta etätulkkauksesta jouduttiin myös ”myymään” asiakkaille, joista kaikki eivät suinkaan olleet heti halukkaita siirtymään etätulkkausratkaisuihin esimerkiksi tietoturvasyistä.

Pikkuhiljaa etätulkkauksen käyttö laajeni ja mahdollisti työnteon myös etäolosuhteissa. Pian tosin huomattiin, että tulkkien työergonomia etäkokouksissa on usein heikompi kuin perinteisissä lähikokouksissa. Yhtenä syynä on se, että etätulkkauksen aikana tulkki joutuu huolehtimaan itse myös sellaisista asioista, jotka lähitulkkauksessa kuuluvat laitteista vastaavalle teknikolle.

Lisäksi verkossa välitettävä ääni saattaa joissakin tapauksissa olla kovin heikkolaatuista – tämä johtuu paitsi käytettävistä laitteista ja yhteyksistä, myös ääni-informaation pakkaamisesta verkossa lähettämistä varten. Tämän voi kuka tahansa todeta vaikkapa radio-ohjelmista tai podcasteista, joissa ihmisiä haastatellaan etäyhteyksin: etähaastateltavan ääni kuulostaa usein selvästi erilaiselta kuin studiossa olevan haastattelijan ääni – ääni voi katkeilla, siinä saattaa kuulua ylimääräisiä kohinoita ja vinkaisuja, ja puheesta saattaa olla ylipäätään vaikeampi saada selvää. Simultaanitulkkauksessa tulkin oma samanaikainen puhe häiritsee kuuntelua, joten äänen huono laatu vaikeuttaa työtä huomattavasti.

Pandemian jälkeenkin etäratkaisujen käyttö on osin jatkunut, vaikka osa asiakkaista on siirtänyt kokouksensa takaisin lähikokouksiksi ja monet tulkit ovat suurelta osin voineet palata takaisin perinteiseen lähitulkkaukseen. Osalle konferenssitulkeista etätulkkauksesta on kuitenkin tullut vakituinen osa työnkuvaa, ja erityisesti syrjemmällä asuville ne ovat tuoneet aiempaa enemmän työmahdollisuuksia tulkkausalalla.

Tekoäly tukena vai kilpailijana?

Tällä hetkellä eletään taas uuden murroksen keskellä: miten tekoälyn kehitys vaikuttaa konferenssitulkkaukseen? Tulkkausalan ulkopuolella innokkaimmat uskovat tekoälyn piankin täysin korvaavan ihmistulkit – loppuvatko siis tulkeilta nyt työt lopullisesti?

Tulkkausalan sisälläkin tekoälyn mahdollisuuksia on tutkittu, mutta ei niinkään ihmistulkkien korvaajana vaan heidän työnsä tukena. Tekoälyä on kokeiltu apuna tulkkaukseen valmistautumisessa, esimerkiksi tiedonhaun tehostajana. Niin ikään sitä on testattu termien poimimisessa asiakirjoista ja sanastojen rakentamisessa. Voidaan toki kysyä, kuinka paljon hyötyä tekoälyn tekemästä sanastosta on tulkille – kokemus on osoittanut, että tulkkauksen aikana on eniten hyötyä sellaisesta sanastosta, jonka tulkki on itse koonnut ja samalla omaksunut ja josta vastineet tulevat mieleen nopeasti tarvitsematta etsiä niitä sanastosta. 

Tutkijat ovat tarkastelleet myös, miten tekoälyä voitaisiin käyttää tulkkauksen aikana keventämään tulkin kognitiivista kuormitusta. Automaattisen puheentunnistuksen avulla tulkattavasta puheesta voitaisiin poimia esimerkiksi numeroita, joiden tulkkaaminen on tyypillisesti yksi simultaanitulkkauksen haasteista. Perinteisesti tulkkipari on saattanut poimia numeroita paperille tulkkausvuorossa olevan tulkin tueksi tai tulkki on merkinnyt kuulemansa luvut itse paperille odottamaan tulkkausta. Ajatuksena on, että jos numerot ilmestyisivät automaattisesti tulkin eteen näytölle, josta hän voisi ne poimia tulkkeeseensa, niiden tulkkaaminen olisi tarkempaa ja siinä tulisi vähemmän virheitä. Tosin pelkät luvut sinänsä eivät tietenkään riitä, vaan myös niiden konteksti täytyy saada tulkattua.

Vastaavalla tavalla automaattista puheentunnistusta on ajateltu voitavan käyttää poimimaan termejä tulkattavasta puheesta niin, että ne ilmestyisivät näytölle tulkin eteen mahdollisesti kohdekielisen vastineen kera. Kokeiluja on tehty myös virtuaalilaseilla, jotka toimisivat tulkin näyttönä.

Sekä tutkimuksen että käytännön ammattilaisen näkökulmasta on vielä epäselvää, pystyttäisiinkö näillä apukeinoilla tosiasiallisesti keventämään tulkin kognitiivista kuormitusta tai parantamaan tulkkauksen laatua.

Myös kokonaan tekoälyperusteisia tulkkausjärjestelmiä on kehitetty. Alalla kiertävien huhujen mukaan ainakin joidenkin toimijoiden ratkaisuissa tekoälyn kouluttamiseen on käytetty ihmistulkkien tulkkeita. Muun muassa jotkut etätulkkausalustat tarjoavat jo asiakkaille tekoälytulkkausta ihmistulkkauksen vaihtoehdoksi.

Tekoäly luottamuksellisia tietoja tulkkaamassa

Tekoälyn käyttöön tulkkauksessa liittyy myös huolenaiheita, joista yksi on se, ovatko asiakkaan tiedot turvassa. Millaisissa tilanteissa tekoälytulkkauksen käyttö aiheuttaisi liian suuria riskejä tietoturvan kannalta?

Entä sitten varsinainen asiasisältö ja siitä tehtävät päätökset? Mitä seurauksia voi olla siitä, että tekoäly ei ymmärrä kaikkia puheen nyansseja vaan tekee tulkkauksessa virheitä? Ovatko esimerkiksi kansainväliseen diplomatiaan ja turvallisuuteen – tai vaikkapa yksityisten ihmisten henkeen,  terveyteen ja oikeusturvaan – liittyvät asiat liian riskialttiita käsiteltäväksi tekoälytulkkauksen turvin? EU:n uudessa tekoälysäädöksessä tekoälyjärjestelmien käyttötarkoituksia luokitellaan niiden riskitason mukaan, ja tästä luokittelusta voisi olla apua myös pohdittaessa sitä, millaisiin tulkkaustilanteisiin tekoäly soveltuu ja millaisiin ei.

Konferenssitulkit joutuvat siis muiden käännös- ja tulkkausalan ammattilaisten ohella perehtymään tekoälyn tuomiin muutoksiin ja pohtimaan, olisiko siitä oman työn tehostajaksi ja miten perustella asiakkaille ihmistulkkien käyttöä. Luultavasti ihmistulkkien tärkein kilpailija ei olekaan itse tekoäly vaan asiakkaiden mielikuva tekoälystä verrattuna ihmistulkkeihin.

Kirsi Lammi

Konferenssitulkki, asiatekstikääntäjä

Kirsi Lammi on konferenssitulkki ja asiatekstinkääntäjä, jolla on 30 vuoden kokemus alalla työskentelystä sekä oman yrityksensä kautta että EU-toimielinten freelance-tulkkina. Hänen työnsä tulkkina kattaa laajan kirjon aiheita ja tilanteita: ministerikokouksista oikeusistuntoihin, yhtiökokouksista ja seminaareista teurastamovierailuihin ja peltokatselmuksiin.

Kirsi haluaa auttaa ihmisiä ymmärtämään toisiaan ja viestimään monikielisissä kohtaamisissa. Vaihtelevassa työssä parasta on mahdollisuus perehtyä erilaisiin aihepiireihin ja niihin liittyvään kielenkäyttöön sekä oppia jatkuvasti uutta kielestä ja maailmasta.

Artikkeli Konferenssitulkkausalan murroksia julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

My name is Jenifer Lloyd, I was born and raised in the American Southwest. But more than 30 years ago, I travelled to Copenhagen as an exchange student and ended up exchanging the beautiful deserts of Arizona, Texas, and California with the gorgeous green countrysides of Denmark. And in 2021, I finally became a dual citizen.

I hold a BA in English literature from the University of California, and a BA in linguistics and an MA in English and translation studies from the University of Copenhagen. After 10 years working as an in-house translator for two Danish agencies that have long since been bought up by giants in the industry, I went freelance in 2010, and in 2020, I fired my last translation agency client and transformed Lloyd Language Services (LLS) into a boutique agency specializing in creative translations, transcreation, and copywriting – leveraged by Human Intelligence.

I founded LLS because I felt it had to be possible to provide high quality translations and great service to clients and still treat freelancers with dignity. Fortunately, I found companies that agree with me, and gradually more and more clients started using us for other language combinations besides English. Now I always say “we” when talking about my company, because even though I’m a solo-entrepreneur, Lloyd Language Services would be nothing without our amazing freelancers.

When the large language models, or LLMs, first came on the scene, we lost some clients, of course, and I did a lot of research and took some courses in an effort to keep up with the times and figure out a way to incorporate AI into the business without compromising our values. But I just can’t accept the compromises on quality and creativity that come with AI, and I’ve come to realize that there is a market for human-powered translations and non-AI language solutions. So now my focus is on getting the word out to the world about why it still makes sense to use human translators.

I live in a suburb of Copenhagen and share an office in the city with two other solo-entrepreneurs in a fantastic co-working space. I try to get into the office 3-4 times a week, but don’t always succeed if I have meetings or courses or have to stay home with our dog, Clara, during the day, so we can leave her home alone in the evening instead. When I do go to the office, I take the train – to avoid traffic and parking problems, but also because walking back and forth to the stations is an easy way to get some exercise every day. And the train ride is a great chance to get some work done or just unwind with a good book or some knitting.

At work, I spend about three quarters of my time on project management – negotiations with clients, managing multilingual projects, quality control, etc. But I also want to keep my translation, transcreation and copywriting skills sharp, so I make sure to have time every day to do my own projects in US English as well.

From the very beginning, my company has been network-based. I source translators from my large network of talented linguists and I attend networking meetings and events as often as possible to build a brand and get the word out about what we (me and my amazing team of suppliers) can do. As a result, most of our clients have come to us via word of mouth. At the moment I’m a member of four business networks, ranging from a network for women business owners to a “knitworking” group hosted by my trade union. I am also a member of several professional groups on Facebook and am active on and off on LinkedIn. The focus of my messaging in these fora is on helping people understand that AI has its uses, but when it comes to reaching their target audiences with authentic communication, nothing beats human translation and copywriting.

My main professional translator network is an amazing group of Danish translators on Facebook. We used to meet up once a year or so, and some still do, I think, but most of our contact takes place online. It’s a really important network though, and a continual source of useful professional input. I think it’s vital that freelancers in the language industry form these kinds of safe communities where they can talk openly about their work, agencies, rate setting, and now, handling the impact of AI on our industry.

While the end goal of my networking efforts is to bring in new clients, I feel I also benefit personally from participating in these professional gatherings. Running a business all on you own can be quite lonely at times, and it’s important to have good people with whom you can talk strategy and bounce ideas around.

Obviously, running an agency all on my own takes up a lot of my time. But when I do get a chance to take some time off, I enjoy binging British and American TV shows (solely to keep my language skills up, of course 😉), knitting, long walks and hikes with doggo and friends, gardening, travelling, and spending time with family, especially my oh-so-clever granddaughter.

Finally, I would like to take this opportunity to thank Mili and the team at The Translator’s Guide to the Industry for reaching out and showing an interest in my work as a translator. We translators spend too much time working in the shadows of the business world. This blog is a brilliant initiative to bring translators out into the light and show the world that we’re here and to show others in our community that while they may work very much on their own, they’re not alone.

Jenifer Lloyd

Translator, company owner

The writer is an American-Danish translator and language services company owner. She is a strong believer in Human Intelligence and relies on a solid network of freelance colleagues for excellent customer service and high-quality texts. Born and raised in the American Southwest, she has resided for decades in Denmark and is now based in Copenhagen.

Website: Lloyd Language Services

Artikkeli TATW: Jenifer from Denmark julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

My name is Molly Yurick. I’m a Spanish to English subtitler and translator, and I live in San Diego, California. My journey into the field is a long one! I was born and raised in Minnesota and went to Spanish Immersion Elementary School in my hometown. Strangely enough, in all my studies as a language student, neither translation nor interpreting were ever mentioned as possible careers for my future. When I was halfway through my double major in Spanish and Global Studies at the University of Minnesota, I found out my university offered a Certificate in Interpreting that I could easily complete alongside my degree. I quickly applied and got started on my certificate in my third year of college. Meanwhile, I started to work part time as a freelance medical and social work interpreter for an agency in the Twin Cities and immediately loved it.

But, as much as I loved interpreting in Minnesota, I wanted to spend some time living in a Spanish-speaking country to take my language skills to the next level. I moved to Spain in 2009 to work as an English teaching assistant for the Spanish Ministry of Education. In 2011, I was looking for a change, and started to play around with the idea of translating. I worked part time as a translator for almost three years with financial support from my job at the Ministry of Education before going full time.

I worked as a full-time, freelance translator specialized in tourism and travel until the pandemic hit in 2020. My work essentially disappeared, and that’s when I took a subtitling course to learn how to subtitle. I fell in love with subtitling, and I’d say about 90% of my work is related to audiovisual translation now. I’ve subtitled numerous titles for a wide array of streaming platforms, but the most popular ones I subtitled for Netflix include season 5 of Money Heist and season 1 of Berlin.

I have my office hours, which are from 8:00 to 16:00, Monday to Friday. I start my day by checking my email and move onto paid projects. If I don’t have any paid work, I’ll focus on unpaid tasks like marketing, updating my website, or doing accounting. I know a lot of translators who have set days or schedules for these unpaid tasks, but I find I’m most productive doing them when I don’t have paid work. The key for me is: I will fill my office hours with work, no matter paid or unpaid! This keeps me motivated.

One of the things I value most as a freelancer is flexibility. If I want to take Monday off for some reason, I’ll work Saturday or Sunday instead. I also often use my flexibility to travel without taking vacation, or while visiting family and friends in Minnesota or Spain.

I have built community through volunteering at the American Translators Association and attending their conferences. I have colleagues I can refer work to or ask questions of when I need help. These relationships are essential in a freelance career. Freelancing can be quite lonely, and it’s important to have people to lean on.

When I’m not working I enjoy traveling, doing yoga, exercising, watching TV series, and reading on the beach.

And finally: Freelancing isn’t for the faint of heart. It’s a real challenge. You have to wear a lot of hats and be disciplined yet kind to yourself. All this said, it’s worth it. I love being my own boss, making my own schedule, and living life on my own terms. Plus, I find subtitling to be so much fun!

Molly Yurick

Subtitler, translator

The writer is a freelance subtitler and translator living in San Diego, California. She specializes in Spanish language and has also worked in language teaching and interpreting before falling for subtitling. As a part of her portfolio, she also offers other translation and consultation services.

Website: www.yuricktranslations.com

Instagram: yuricktranslations

• LinkedIn

Artikkeli TATW: Molly from California, US julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

I am an Estonian translator living in Tallinn. Growing up in Estonia, I learned a lot of languages at school, and I excelled at them. After finishing high school, I decided to move abroad to Vancouver, Canada, where I completed my degree at the University of British Columbia, majoring in Classical Studies and minoring in Sociology. I wasn’t quite sure what to do after university, but amid the pandemic, I thought it would be great to put my language skills to use, and I started working remotely as a junior translator for a translation agency. I quickly became fond of it: it was a job that always kept challenging me, and even though I spent all my time at a computer, no day looked the same, as I was able to try my hand at different texts ranging from memos and e-mails to legal contracts to marketing materials. Thus, I decided to do a master’s in Translation at the University of Tartu while working as a freelance translator. These days, I enjoy working on large projects, which means that I take on a lot of website projects. On top of that, I also translate shorter marketing and legal texts, and I have started offering copywriting.

I have to say that all my days are different. However, they usually start similarly: after a good breakfast, I open my laptop while sipping on my coffee and reply to any e-mails. On the occasion that I have calls with clients, I tend to schedule them for the morning. This is also when I do any admin work and/or marketing, which mainly consists of posting or commenting on LinkedIn. The afternoon is usually spent on client work, whether that is translation, editing, or copywriting. Since I usually have at least one ongoing long project, I try to make sure I’m working daily on it, but also leave time for other smaller projects.

Beyond friends and family who are very supportive of my career, I’ve always felt that it is necessary to have a community of colleagues with whom I can collaborate and share ideas. I am part of the #TeamTranslator community, where we discuss both our wins and losses daily on a Slack group. I attend translation conferences a few times a year, which always give me new ideas and viewpoints and serve as an opportunity to meet wonderful people. I am also a member of the Nordic Editors and Translators organisation (NEaT) and the Mediterranean Editors and Translators association (MET).

I enjoy spending time with my family and friends. Although I am a city girl and enjoy the buzz of Tallinn, I equally love spending time outdoors whenever possible: going on hikes and swimming in the summer and skiing in the winter. Since I don’t have to be at a certain location for work, I also get to travel quite often.

Margret Rand

Freelance translator

The writer is a freelance translator who studied in Canada and Estonia. She is an active member in several communities for language professionals. She is based in Tallinn, Estonia, but enjoys working from different places, thanks to the independent nature of her work.

Website: https://www.margretrand.com

• LinkedIn

Artikkeli TATW: Margret from Estonia julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

I am Erika Jareman Turner, I live in Portland, Oregon, on the U.S. West coast and have worked as a translator and project manager since 1998. I was always fascinated by languages, studied German at the University of Lund, mostly with the goal to go to Germany and get fluent, which I did.  I never wanted to be a teacher, so I just happened to get an opportunity when Sweden joined the EU, and most of the then active translators disappeared to Brussels. There was only one university offering a program for professional translators at that time, and that was not enough to support the needs of the Swedish industry, so Lund University was the first school to offer another translators’ program and I thought it sounded interesting since it offered a possibility to work with language without having to be a teacher. After completing the program I was hired by INK Sverige in Uppsala and worked there as a translator and later project manager for about 8 years, before starting to freelance.

A typical work day starts around 7 with checking email. Since most clients are in Europe, I check if there is anything urgent I need to communicate about before they go home for the day. After that I work out, run or walk with the dog and have breakfast, before starting my actual workday. The workload has varied a lot lately, so it could be anything from an hour or two, to a 10 hour day and I work with diverse subjects from Surgical Techniques for orthopedic implants to bicycle manuals, and marketing texts.

I rely a lot on the FB group Svenska översättare. It’s a great resource for discussing terminology and other translation issues.

For the last 4 years, my husband and I have been obsessed with skate skiing. We are lucky enough to live within about an hour and 20 minutes from a Nordic skiing trail system with grooming at least 3-5 days a week and have been able to ski from November through April the last few years. In the off season, we backpack, road bike and kayak.

I suppose the big question for all translators these days is whether AI will be taking over our jobs or not. I was just about to give up and change careers when I was contacted by an agency doing work for the e-commerce industry and there is a LOT of work there. Not the most stimulating kind, but more interesting than some technical stuff I have had before. Interestingly, that is exactly what we all heard at the ATA conference last fall. I thought then that I had ”missed that train” because I am not great at marketing myself, but just like I got into the translation industry sort of by accident, this opportunity also more or less landed in my lap.

Erika Jareman-Turner

Freelance translator

The writer has previously worked as a project manager and inhouse translator but enjoys freelancing nowadays. She is based in Portland, Oregon.

In the arcticle picture we can see her hiking with family in Norway (left in the picture).

• LinkedIn

Artikkeli TATW: Erika from Oregon, US julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

Hi, I’m Sam Michielsen, born and raised in Antwerp, Belgium. I’ve always been fascinated by languages, so it was written in the stars that I would end up studying Translation and Interpreting at some point.

Because of my wide range of passions, I need a lot of variety in my work. In a typical work week, you’ll find me guiding groups of people through Belgium’s major cities, teaching private Dutch and French courses to adults, and translating – occasionally interpreting – on the side. That means I might get up at 6:00 one day, and maybe only at 10:00 the following day. And my weekend might start on Monday, or any other day of the week.

I rely heavily on the Flemish/Dutch translators’ networks, not just for potential assignments, but also for valuable input when I get stuck or I need inspiration. On top of those, I love to connect with colleagues from all over the world at international conferences.

I  love playing music, singing and performing in theatres. Between work, travel and other passions, I try to squeeze in some time to play tennis or go for long hikes or runs.

Sam Michielsen

Translator, city guide, language teacher

The writer is a multitasking language professional from Belgium.

• LinkedIn

Artikkeli TATW: Sam from Belgium julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

I’m Alexandra, a Romanian interpreter living in Bucharest. I started working as an interpreter in 2000, immediately after graduating from University, the Interpreting department. I always knew I would become an interpreter, already when I was 12 and people were asking me what do you want to become when you grow up. Although at first I did not know much about the profession, I worked towards achieving this goal and I couldn’t have been happier with my career choice.

My working days are never the same, and this is what I love about this profession. Sometimes I work from home and need to make all the technical preparations for remote work, while some other times I have to travel abroad or to various locations in town. Because of this diversity, I never get bored.

My best friends are also interpreters, so we have our own community where we exchange and have each other’s back.

I could not see myself doing any other profession, as being an interpreter is fulfilling and rewarding on all levels. Being able to bridge cultural divides, connect people and promote mutual understanding are the reasons which keep me going even after 25 years.

Alexandra-Iulia Mladin

Conference interpreter, translator

The writer was accredited by the European Union as a conference interpreter and is a member of AIIC – The International Association of Conference Interpreters.

She interprets from English and French into Romanian and from Romanian into English.

Artikkeli TATW: Alexandra from Romania julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

My name is Desiree Tigerstrand Cox, I grew up in Germany and have been living in Kalmar, Sweden, for 9 years now. I hold both German and Swedish citizenship and translate from English and Swedish into German, mainly CSR related texts and marketing. Honestly, I don’t know when I first wanted to become a translator, but probably during my teenage years when I discovered my love for languages. Back then of course I wanted to translate books, mainly because I didn’t know much about the profession. Since my diploma in 2007, I have worked as translator and translation project manager, in-house as well as remotely, and in very different sectors from gaming to financial communication. Since I started freelancing in 2017, I never looked back. The flexibility and freedom is invaluable, especially since I recently discovered that I am autistic. With the way the translation industry is evolving, I am exploring different ideas and suggestions for extending my range of services, but translation is still my first love.

There is not really a typical working day, even though I try to keep some routines around working hours and break times. As my creativity peak is during the afternoon/evening, mornings are usually for final read-throughs and admin work. After lunch, “getting things done” can end up in hyperfocus for several hours and I have no problem working late – rather than early – if it doesn’t become a habit. Same goes for weekend work: I’d rather work a bit on a weekend with no interruption and take a day off during the week instead.

Ideally, I also incorporate some movement into my day, the gym only 15 minutes away has very flexible course times and therefore comes in very handy. Or I take a lunchtime walk and listen to a podcast.

There aren’t really any colleagues near me, so personal meetings are rare. Thankfully, I have a few good friends who are always open to talk, rant or celebrate. While Facebook certainly has its issues, there are a few groups on there that are very important for me to keep up with what’s going on. I also try to check LinkedIn regularly, though I am not very good at posting myself. A very important community for me are translation conferences as I usually come home with a lot of new ideas and motivation.

While my online experience is mainly within the translation bubble, I am also a member of a local network for entrepreneurs and try to attend networking meetings offered by the local authorities. I met quite a few interesting people there, even though opportunities to work together have been rare/fell through at the last minute. But I’m not giving up!

I’ve always been an avid reader and the piles of books I want to read only grow higher. Right now, they contain mainly non-fiction on topics like autism, feminism and inclusive language. A few months ago, I decided to go to the gym more regularly and with a clear goal – fingers crossed I’ll keep it up! I love to travel and discover new places, another reason why translation conferences are so interesting. And I just started crocheting again which is really relaxing (and stops me from snacking at night!).

As I said, I realised that I am autistic recently and was allowed to present on autism and translation at the last BP conference in Kraków. Having worked with and meeting a lot of freelance translators over the years, my theory is that a lot of us might be autistic without knowing about it and therefore are having a hard time. This is why I want to raise awareness about the topic and encourage my colleagues to look into it. There is nothing wrong with us, we just need to understand what is going on. I’d be more than happy to connect with anyone who wants to discuss this.

Desiree Tigerstedt-Cox

Freelance translator

The writer was born in Germany and lives in Sweden. She works as a freelance translator and loves to connect with colleagues at conferences.

Website (work in progress)

Email

• LinkedIn

Artikkeli TATW: Desiree from Sweden julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

Emilia Hietala

AV-käännöskoordinaattori

Emilia Hietala ajautui vahingossa maailman parhaaseen työhön AV-käännösalalle. Freelancekääntäjänä aloittanut Hietala toimii nykyisin JuneFirst AB:ssä käännöskoordinaattorina ja kollegojensa tekemien käännösten laadunvalvojana.

Artikkeli Tekoäly haltijakummiksi av-kääntämisen arkeen julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.