Hi, nice to e-meet you. I’m Elina, a bilingual English-Italian translator and copywriter. I was born in England to Italian parents, raised between England and Sicily, and now I’m based in Perugia, Central Italy. This means that I’ve always comfortably navigated these two languages, which has also made it easier for me to learn new ones as well (Portuguese, Spanish, and French).

I’ve always been passionate about languages and all things writing. 

When I lived in England as a kid, my grandparents would send me Italian storybooks, and I would have fun translating short snippets of those stories into English. Because, yeah, that was my idea of fun!

So, after my studies in languages and literature and a couple of related jobs later, it was only natural to turn this passion into a career, though it happened quite by chance: my sister Livia had replied to a job posting for an in-house translator here in Perugia. However, by the time they got back to her, she was no longer available, so I stepped in in her place. That was 18 years ago!

In 2010, I moved to another agency before finally going freelance in 2012. Since then, I’ve specialised in marketing, architecture and design, lifestyle, health and beauty, and tourism. More recently, I’ve also added copywriting to my services.

I start my day with a glass of water, an espresso, and a pilates session (in that order) to wake my body and mind. I also try to incorporate a long walk into the day, as I’m lucky enough to live in an area with lots of nature around. 

In my early days, I used to work long hours, including weekends, but then I learned to say no, choose projects, and manage time more wisely. Now, I try to limit my workday to 8 hours and keep the weekends to myself.

The translator community is very friendly and welcoming, as you can tell when we gather at conferences and events. I’m proud to call many of the professionals I’ve met on these occasions friends with whom I keep in touch all the time, on- and offline. I am a member of the Mediterranean Editors and Translators Association (MET), the International Association of Professional Translators and Interpreters (IAPTI), the Italian Copywriters Association (Associazione Italiana Copywriter), and several online groups for translators and copywriters.

When I’m not click-clacking away at my computer, I’m probably travelling, watching tennis or one of my favourite TV shows (usually involving firefighters and other first responders), or on the tennis court. I’m a huge tennis fan. I even played at a competitive level a gazill… (ahem!) a few years ago.

I do not accept projects involving machine-translation/AI post-editing or AI training because I’ve always been very critical (to say the least) of anything that commoditises our profession. Quite frankly, I’m sick and tired of all the slop and AI-generated images I see everywhere. Everything looks the same, everyone sounds the same, and the overall writing quality has plummeted. But what worries me most is that we’re getting so used to it that many (including professionals) don’t even notice. Not to mention the constant pressure on prices and deadlines. Fortunately, there are a few clients who demand not to use AI, but the hype around it is still too loud. It’s our job to make our clients understand that. The translation landscape has changed, but it’s up to us to protect it from total destruction.

Elina Ilaria Nocera

Translator, copywriter

The writer is a bilingual English-Italian communication professional trained in languages and literature. She actively networks with colleagues in conferences, associations, and on social media.

Email: elina@beeskneestranslations.com

• Facebook
• LinkedIn

Artikkeli TATW: Elina from Italy julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

My name is Sabine Holz. I’m from Germany and have been living in Valencia, on Spain’s Mediterranean coast, for over 20 years. I mainly work in marketing translation and transcreation from English, Spanish and Catalan into German. My clients are mostly airlines, fashion and cosmetics brands, food and wine companies, as well as museums, cultural institutions and tourism boards. One area I particularly enjoy is translating dramatised audio guides. 

In recent years, I have also worked on a growing number of non-fiction book translation and editing projects for different publishing houses: books on design and architecture, as well as cookbooks and some children’s books. I find it absolutely fascinating to be involved in the whole process, from the first drafts to the final review of the page proofs just before going to print. 

So, how did I get into translation? Well, it was not a straightforward decision at all; in fact, it was rather spontaneous. After school, I was torn between all sorts of options, from industrial design and medicine to something language-related. In the end, I decided to study translation, with English and French as my languages. But on my very first day at university, I found out that there was also an intensive preparatory semester for complete beginners in Spanish. So I changed my plans on the spot and thought: “Why not learn something completely new?” That is how I ended up studying English and Spanish. Several internships at translation agencies in Spain eventually led me to move here shortly after graduating, and I went straight into self-employment.

I really appreciate the freedom that comes with being a freelancer, and I think it suits my personality very well. No two working days are exactly the same, which is something I genuinely enjoy. I’m not a big fan of strict routines, so rather than following a fixed schedule, I like being able to organise my work, leisure activities and social life around my projects. 

That flexibility is especially important for creative projects that require a lot of thinking and brainstorming. On these days, I need even more breaks to clear my head and make room for fresh ideas. I might go out for a walk while listening to a podcast, meet a friend for coffee or use the time to do some exercise, which also helps to balance out the many hours spent sitting at my desk. 

I’m very grateful to be part of a large international community of translators from all over the world, through MET (Mediterranean Editors and Translators) association, the BP Translation Conferences as well as different Facebook groups. These communities are wonderful for exchanging knowledge, staying in touch, building collaborations, finding moral support and making wonderful friends along the way.

In addition, I often attend events here in Valencia organised by the tourism sector, and I rely a great deal on my contacts with voice actors and people working in audiovisual production. This is incredibly helpful when I’m working on audio guides and similar projects.

When I’m not working, first and foremost, I love being in nature, whether that’s in the forest or by the sea, on the beach, in the water or on the water. I love canyoning, hiking, scuba diving and trying out new sports and activities. I also love travelling and discovering new countries and cultures, especially through their food culture.

Regarding AI, I am quite concerned about the way many clients and companies are increasingly trying to involve it in translation processes without fully understanding the risks. In my own work, I try to inform and gently educate clients about the lack of nuance, the often inadequate quality, the absence of real cultural sensitivity and, above all, the fact that genuine creativity cannot simply be automated. 

What worries me most is that more and more companies seem willing to accept lower-quality language these days simply because it is faster or cheaper. I find that quite alarming, because poor translation can weaken a brand, damage trust and make a company sound careless or generic. 

So, wherever I can, I try to advocate for the value of human translation. As translators, we bring judgement, creativity, cultural knowledge, tone of voice and a real sense of responsibility to the text. And I believe that this human element will remain essential if companies want to communicate well.

Sabine Holz

Translator

The German-born freelancer Sabine Holz translates from Spanish, English, and Catalan into her mother tongue. She appreciates the flexibility of self-employment and enjoys all kinds of outdoor activities when not working.

Internet: Traductivity

• LinkedIn

Artikkeli TATW: Sabine from Spain julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

My name is Kenneth, but most people outside Denmark just call me Ken. I live in Copenhagen, so if you are ever around, feel free to reach out. I will be happy to provide tips and tricks and maybe meet for a cup of coffee or something.

I have an MA in translation and interpretation between Danish and English from back when Trados was a dongle and Google wasn’t invented yet, and after I graduated, I moved to Ireland to practice the things I had learned in an actual English-speaking country. In Dublin, I worked for Microsoft first as a localiser (which no one had told me was a thing during my studies) and later as Terminologist/Language Lead for Danish. I stayed for 3.5 years and continued in the job for 1.5 years in Copenhagen, until Danish and a number of other “small” languages were terminated as internal departments, and everything was outsourced. This was in 2004, and since then, I have had my own business and worked with that except for a couple of years where I worked as a translator in the largest Danish bank.

I am quite active on LinkedIn and various groups on Facebook – both international ones like TTNS (if you know, you know), but also a purely Danish group, and then I am a happy member of the Danish Association of Certified Translators and Interpreters (DACTI). But the community that really keeps me going are the people I meet and have met when I have travelled the world to attend and speak at conferences. I honestly believe that there is no industry in the world as inclusive as ours, and some of the people I have met are now also some of my best friends outside work.

When I’m not working (as if), travelling is probably also my biggest passion, and I really appreciate having a job where I can just go and bring my computer with me, so I can work from anywhere. When the clients are there, this is one of the biggest privileges in being an independent language specialist, I believe. I also like reading, hiking, going to concerts and festivals and hanging out with friends and family like most others, but travelling is my passion, and I feel naked, if I don’t have at least one trip in my calendar.

I was asked to describe a typical workday or week, but I honestly don’t think I have anything like that. My clients are very diverse, and during any given week I work with translation, transcreation (which I always thought was a strange term, because, in my view, it is also translation – just a bit more creative than for example technical or medical), reviews of translations from both humans and machines, creating guidelines, advising on culture, preparing presentations, testing, arbitration, general business operations and much, much more.

I was also asked how I feel about AI and the future of our profession, and I am happy to say that I believe the worst of the hype is over. I am not the biggest fan of AI, and I would not trust it for translation myself, because quality is important to me, but I can definitely see how it has its uses for inspiration and if you are a company with no budget or where you are translating huge volumes of text that most people will never read anyway. That doesn’t eliminate all the ethical, legal and environmental issues I have with AI in general, but I also think we must, to a certain extent, accommodate the wishes of our clients, if we want to stay in business. And, contrary to many, I actually see a bright future for language specialists. My own experience and what I hear from others for many languages is that the clients are now beginning to realise that what we were saying all along about the risks and shortcomings of AI was not just something we said to protect our own profession, but actual concerns that need to be addressed by humans, and not just in the loop, but in the lead.

So, for those of us who are still around, and who are willing to work with other linguistic tasks than traditional translation, even though that also seems to be coming back, though it is a slow process, I honestly believe there is still a place for us, and no one will be able to convince me otherwise. This is just the latest disruption, and though I do admit it is more disruptive than many of the others I have seen in my 25-30 years in the industry, we will weather this storm too, and I see land on the horizon.

Kenneth Nielsen

Translator

The writer works with Danish and English, providing translations and related services for clients in several areas of expertise. He enjoys the liberty of his profession and values the sense of community with fellow translators from all over the world.

• LinkedIn

Artikkeli TATW: Kenneth from Denmark julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

Hi, my name is Marianne van Amersfoort-Gerritsen and I live in Warnsveld, in the east of the Netherlands. I became a freelance translator English to Dutch in 2021 after I got my Bachelor’s when I was 37 years old. I started studying at 31 after I got fired, so I’m a late bloomer when it comes to this business.

A typical working day for me means starting the day with a long walk with my two dog tools, Till and Lizzy. Then we’ll go upstairs to my office and I usually work 2 to 3 hours. After that it’s time for a walk and lunch. Then I’ll work for a couple of hours, depending on my workload and deadlines. I usually work 4 to 6 hours per day. My main work is translating cookbooks and subtitling series and documentaries.

Working from home can be lonely at times, and I’m very happy that I can meet up with other translators sometimes in Utrecht. We know each other through the Facebook page Vertalerskoffiehoek, and although I’m not always going, it’s really nice to have something like that. Another great community is the BP community/family. BP is an annual conference in Europe, and it’s always a fun week filled with presentations, dinners, drinks and meeting amazing people.

In my free time, I like to walk the dogs, chill with my family, mountainbike and meet up with friends.

AI has greatly influenced our profession, and in many ways, not in a great way. It has its benefits when it comes to speeding up technical stuff, but many people think AI can replace the human touch of a translator. And there’s no way a computer can build the bridges we build as translators. I really hope that the AI bubble will burst, but I’m not sure.

I really love our profession, the culinary translations I get to do, and even travel the world as a freelance translator. Let’s make sure the human touch will stay the most important thing people want when it comes to translation.

Marianne van Amersfoort-Gerritsen

Translator

The writer is a Dutch translator specializing in cookbook translations and subtitling from English into her mother tongue. 

Instagram: translating.foodie

• LinkedIn

Artikkeli TATW: Marianne from the Netherlands julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

Kuvailutulkkaus on saavutettavuuspalvelu, jossa näköaistin kautta havaittu tieto ilmaistaan sanallisesti näkövammaisia ihmisiä varten. Monet kuvailutulkkauksen ydintaidoista – esimerkiksi kohdelukijoiden huomioiminen ja monimutkaisen tiedon muotoileminen ymmärrettävään muotoon – ovat kääntäjälle jo valmiiksi tuttuja. Kuvailutulkkaus avaakin kääntäjälle mahdollisuuden laajentaa omaa osaamistaan ja palveluvalikoimansa. Tässä Vieraskynä-blogitekstissä pohditaan kääntäjän ja kuvailutulkin kompetenssien yhteneväisyyksiä ja eroja.

Viime vuosina kuvailutulkkaus on noussut yhä näkyvämmäksi osaksi saavutettavuustyötä. Sitä tarvitaan esimerkiksi museoissa ja gallerioissa, teattereissa, elokuvissa ja erilaisissa live-tapahtumissa. Kuvailutulkkauksen avulla näkövammaiset henkilöt voivat osallistua esimerkiksi kulttuuriin ja koulutukseen yhdenvertaisesti.

Olemme juuri julkaisseet kollegoideni Mira Kainulaisen ja Niina Ollankedon kanssa Kuvailutulkkauksen käsikirjan, joka on ensimmäinen suomenkielinen kuvailutulkkauksen oppikirja. Käsikirjaan on koottu ja yleistajuistettu kansainvälistä tutkimustietoa kuvailutulkkauksesta, jota on täydennetty suomalaisten kuvailutulkkausasiantuntijoiden käytännön asiantuntemuksella. Käsikirja on kaikille avoin ja maksuton e-kirja, ja kannustamme kaikkia kieliasiantuntijoita tutustumaan siihen vähintäänkin yleissivistysmielessä!

Kuvailutulkkaus on kiinnostavaa ja kutkuttavan haastavaa työtä, joka haastaa kokeneimmankin tekstintekijän. Työ opettaa katsomaan maailmaa uudella tavalla, kyseenalaistamaan omaa näköhavaintoa ja herkistymään sille, miltä maailma näyttää muiden aistien kautta.

Mitä yhteistä on kääntäjän ja kuvailutulkin kompetensseilla

Kääntäjä ei siirrä kielestä toiseen sanoja, vaan merkityksiä. Kuvailutulkki tekee pohjimmiltaan samaa, mutta erilaisesta lähdeaineistosta: hän tarkastelee esimerkiksi maalausta, elokuvaa, museoesinettä tai näyttelytilaa ja pohtii, mikä kohteessa on keskeistä ja millaisten sanojen kautta oma tulkinta jäsentyy parhaiten. Kuvailutulkkausta kutsutaankin myös intersemioottiseksi kääntämiseksi: viesti käännetään yhdestä merkkijärjestelmästä toiseen.

Kuvailutulkin työssä korostuvat monet sellaiset kompetenssit, joita pidämme myös hyvän kääntäjän ydintaitoina. Ensimmäisenä tulee mieleen, että kuvailutulkin tulee tuottaa selkeää, oikeaoppista kieltä. Tämä on myös kääntäjän ammattitaidon ydin.

Toinen yhteinen kompetenssi ovat tiedonhakutaidot ja valmius oppia uutta: kuvailutulkin ja kääntäjän tulee kyetä ottamaan haltuun milloin mikäkin aihekokonaisuus, etsiä siihen oikeaoppinen sanasto ja ymmärtää aiheesta vähintäänkin perusasiat.

Työskentelin hiljattain kuvailutulkkaustoimeksiannossa, jossa tuotimme kuvailutulkkeita Postimuseon Kuvan vallankumous -näyttelyyn Tampereella. Yksi kuvailtavista kohteista oli 1900-luvun alun stereokamera eli kaksilinssinen kamera. Tällaisen kohteen kuvailutulketta ei voi laatia pelkästään kohdetta katselemalla, vaikka sitä tuijottelisi tuntikausia. Jotta pystyimme kuvailemaan kameran rakennetta ymmärrettävästi, tarvitsimme paitsi oikeaoppista sanastoa, myös taustatietoa kameran osista ja toimintaperiaatteesta. Internet ei tarjonnut meille tiedonhaussa apua lainkaan, mutta löysimme lopulta tueksemme asiantuntijoita Suomen valokuvahistoriallisesta yhdistyksestä. Kun he olivat opettaneet meille, kuinka kamera toimi, saattoi kuvailutulke syntyä.

Kolmas yhteinen kompetenssi on kohdeyleisön huomioiminen. Kääntäjä pohtii jatkuvasti, mitä vastaanottaja tietää ennestään ja mitä hänen tarvitsee tietää ymmärtääkseen tekstin. Kuvailutulkki tekee täsmälleen samaa. Mitä kannattaa kertoa? Mitä voi jättää sanomatta? Onko jotain kulttuurista tai vaikkapa historiallista tietoa, jota kuvailutulkkeessa tulisi mainita, jotta kuvailu olisi ymmärrettävää? Missä järjestyksessä asiat kannattaa kertoa, jotta tieto jäsentyy oikein kuvailutulkkeen käyttäjän mielessä?

Rohkeita ratkaisuja

Ehkä suurin ero kääntäjän ja kuvailutulkin työn välillä liittyy juuri päätöksenteon määrään. Kääntäjällä on yleensä olemassa lähdeteksti, jonka hän välittää – joskus toki yksityiskohtia poistaen tai lisäten, kenties tekstiä uudelleenjärjestellen. Kuvailutulkin lähdeteksti ei ole yhtä tarkkarajainen.

Kuvailutulkin on itse päätettävä, mikä kohteessa on kaikkein tärkeintä ja mikä voidaan sivuuttaa. Tämä korostuu erityisesti elokuvien ja TV-ohjelmien kuvailutulkkauksessa, jossa kuvailutulketta lisätään pääsääntöisesti vain kohtiin, joissa elokuvan muu ääniraita on hiljainen. Elokuvan visuaalisesta informaatiosta voi siksi välittää vain murto-osan.

Mielestäni juuri tämä tekee kuvailutulkkauksesta niin kiehtovaa. Työ pakottaa pysähtymään ja pohtimaan, mikä kuvailutulkattavassa kohteessa todella on olennaisinta. Mitä toinen ihminen tarvitsee ymmärtääkseen, kokeakseen tai nauttiakseen samasta asiasta kuin minä?

Kuvailutulkkauksen pääasiallinen kohdeyleisö on hyvin heterogeeninen. Syntymäsokea henkilö voi toivoa kuvailutulkkaukselta hyvin eri asioita kuin vasta myöhemmällä iällä sokeutunut, samoin heikkonäköinen henkilö voi haluta näköhavaintonsa tueksi erilaista informaatiota kuin täysin sokea. Yksilöstä toiseen vaihtelee luonnollisesti myös se, kuinka paljon taustatietoa tarvitaan kuvailutulkattavan kohteen ymmärtämiseen, ja toivooko kuvailutulkkauksen käyttäjä yksityiskohtaista ja paneutuvaa kuvailua vai pelkät pääpiirteet. Täydellinen, kaikkia käyttäjiä yhtä lailla miellyttävä kuvailutulke on kenties vielä suurempi mahdottomuus kuin täydellinen käännös.

Asiantuntijuutta yhdessä

Kääntäjän ja kuvailutulkin työprosessissa on kuitenkin myös yksi merkittävä ero. Kääntäjän työ on useimmiten yksilösuoritus – tai ainakin työ on pääsääntöisesti mahdollista tehdä yksin, ellei aikataulu ja työn laajuus toisen sanele. Kuvailutulkkauksessa tilanne on toinen. Ammattimaiseen kuvailutulkkaukseen on vakiintunut käytäntö, jossa kuvailutulkki työskentelee työparina näkövammaisen kuvailutulkkauskonsultin kanssa (laajemmissa toimeksiannoissa toki kuvailutulkkeja voi olla useampi).

Kuvailutulkkauskonsultti ei ole testikäyttäjä eikä oikolukija. Hän on oman kokemuksensa asiantuntija ja kuvailutulkkausprosessin täysivaltainen jäsen, joka tuo prosessiin tiedon siitä, millaista on vastaanottaa kuvailutulke ilman näköaistin tukea.

Työpariajattelu liittyy laajempaan saavutettavuustyön periaatteeseen, joka tunnetaan englanniksi nimellä ”Nothing about us without us”, ei mitään meistä ilman meitä. Ajatuksena on, että vähemmistöjä koskevassa päätöksenteossa ja palveluiden kehittämisessä myös vähemmistöjen omien edustajien tulee olla mukana. Kuvailutulkkauksessa tämä tarkoittaa sitä, että näkövammainen konsultti auttaa varmistamaan, että kuvailutulkkaus todella palvelee niitä ihmisiä, joille se on tarkoitettu.

Kuvailutulkkauksen käsikirjan julkaisutilaisuudessa järjestetyssä paneelikeskustelussa kokeneet kuvailutulkit ja konsultit keskustelivat paljon siitä, miksi työparimalli on tärkeä. Pitkän linjan kuvailutulkki Anu Aaltonen kertoi kerran kuvailutulkanneensa elokuvakohtausta, jossa taustalla kuului junan ääni, vaikkei junaa näkynyt. Hän ei ollut kiinnittänyt ääneen mitään huomiota, koska hänen huomionsa oli kiinnittynyt elokuvan kuvaraidan tapahtumiin. Kuvailutulkkauskonsultti oli sen sijaan pysähtynyt kysymään, miksi kuvailutulkki ei maininnut junasta mitään.

Esimerkki havainnollistaa jotakin olennaista. Näkevä kuvailutulkki tarkastelee maailmaa väistämättä näköaistin kautta. Näkövammaisen konsultin lähtökohta on toinen: Hän hahmottaa kokonaisuutta eri aistien kautta ja huomaa usein asioita, jotka näkevältä jäävät huomaamatta. Kuvailutulkki ja konsultti tuovat prosessiin omat asiantuntemuksensa; laadukas lopputuotos tarvitsee molemmat.

Kuvailutulkkauksen käsikirjan voi ladata täältä: https://sites.tuni.fi/kuvailutulkkauksenkasikirja/lataa-teos/

Kuvailutulkkauksen käsikirjan YouTube-kanava: https://www.youtube.com/@Kuvailutulkkauksenk%C3%A4sikirja

Artikkelikuva: Helena Ollanketo

Anne Ketola

FT, kääntäjä, tutkija

Anne Ketola (FT) on saavutettavuuteen erikoistunut käännöstieteen tutkija. Ketola on opettanut kuvailutulkkausta Tampereen yliopistossa ja työväenopistoissa. Hän johti Koneen säätiön rahoittaman Kuvailutulkkauksen käsikirja -hankkeen (2024–2026), joka tuotti samannimisen oppikirjan.

Kuva: Jonne Renvall

• LinkedIn

Artikkeli Kuvailutulkkaus – Kuinka kuvat kääntyvät sanoiksi julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

Jaksan aina hämmästellä, kuinka taitavia ruotsalaiset ovat pehmentämään viestiään. Ilmaisut, joissa on heidän makuunsa liikaa terää, hiotaan tehokkaasti pois. Kiertoilmaisut ovat ahkerassa käytössä. Joskus ruotsalaisten sanankäänteiden kuuntelu voi käydä kuuntelijalle raskaaksi: kaikki pitää sanoa niin hienovaraisesti. Sano nyt vain, tekisi suomalaisena mieli huudahtaa.

Suorapuheisuuden aste onkin yksi keskeisimmistä tekijöistä, jotka on otettava huomioon, kun käännetään suomesta riikinruotsiin.

Omat kokemukseni kääntäjänä

Aloittaessani kääntäjänä tein tätä ”pehmentämistyötä” vaistonvaraisesti. Asuin Ruotsissa vuodet 2000–2012, ja 12 vuodessa ehti hyvin oppia, että tapamme kommunikoida ovat erilaiset. Ajan myötä nämä erot ovat alkaneet kiinnostaa minua yhä enemmän. Haluan ymmärtää niitä syvällisemmin, koska silloin teen myös työni paremmin.

Kääntäjinä meitä kiinnostaa se, miten nämä erot näkyvät konkreettisesti teksteissä, joiden parissa työskentelemme. Vaikka teksti olisi oikein käännetty, asiallinen ja ystävällinen, se saattaa silti vaikuttaa Ruotsissa liian suoralta ja kovalta, etäiseltä ja persoonattomalta. Miksi?

Todennäköisesti siksi, että oikeanlainen, suhdetta rakentava kehystys puuttuu.

Ruotsalainen paradoksi ja oikeanlainen kehystys

Ruotsi on tutkimusten mukaan äärimmäisen individualistinen maa. Samalla tarve kuulua ryhmään on vahva. Tämä, jos mikä, on paradoksi.

Ruotsalaiset haluavat olla itsenäisiä, toteuttaa itseään ja olla persoonallisia, mutta samalla he eivät halua erottua liikaa, viedä liikaa tilaa tai tunkeilla. Näiden välillä on tasapainoiltava, ja tämä vaikuttaa muun muassa markkinointiviestinnän kieleen: Ruotsalaisessa markkinointiviestinnässä se, miten jokin sanotaan, on lähes tärkeämpää kuin itse sisältö. Sanoisin jopa, että se on tärkeämpää, mikäli haluaa vastaanottajan huomion.

Valinnanvapaus vahvasti individualistisessa, mutta samalla yhteisöllisessä kulttuurissa tulee tehdä näkyväksi myös kielellisesti. On kerrottava, että lukija saa tehdä omat valintansa ja kuulua silti joukkoon. Tällä tavalla häivytetään painostusta ja vakuutetaan, että päätäntävalta on täysin lukijan käsissä. Neuvotellaan ensin, toimitaan sitten. Kielelliset pehmentimet toimivat iskunvaimentimina – ne suojaavat vastaanottajan autonomiaa uhraamatta ryhmäharmoniaa. 

Miten tämä onnistuu? Myönnän, että tarkkoja ohjeita on vaikea antaa, koska periaatteessa kaikki tilanteet näyttävät erilaisilta, ja nyanssit ovat hiuksenhienoja. Mutta ainakin seuraavat kolme kohtaa on hyvä laittaa korvan taakse:

 ↪ Vältä vahvasti kategorisoivia ilmauksia. Asiat eivät ole jollain tietyllä tavalla, vaan voivat olla jollain tietyllä tavalla. 

↪ Arvolatautuneita ja ”vahvoja” sanoja on käytettävä harkiten. 

↪ Pehmentäminen ei automaattisesti tarkoita, että lisätään kepeyttä, kiertoilmaisuja tai huumoria. Joskus kepeys ei toimikaan ruotsalaisessa kontekstissa, vaan on oltava asiallinen. 

Kun kääntää markkinointiin tarkoitettuja tekstejä Ruotsiin, on siis tärkeä huomioida, että viestintä rakentuu ruotsalaisessa kulttuurissa pääsääntöisesti epäsuoremmin kuin suomalaisessa. Sävy, tahdikkuus, tilanteiden tulkinta ja lukijan huomioiminen ovat keskeisiä luottamuksen rakentajia. Kun tämä ero tunnistetaan, teksti asettuu luontevasti ruotsalaiseen kulttuuriin.

Kääntäjälle tämä tarkoittaa sitä, että riikinruotsiksi kääntäminen vaatii usein enemmän kielellistä koreografiaa kuin mihin me suomalaiset olemme tottuneet! 

Muutama esimerkki: 

↪ Suomalainen ”suoraan asiaan” -tapa: Järjestelmä vähentää energiankulutusta 15 prosenttia. 

Ruotsalainen ”kehystys edellä” -tapa: Järjestelmän avulla voit vähentää energiankulutusta ja saada paremman hallinnan kustannuksistasi.

Sama asiasisältö, mutta eri paketissa. Kääntäminen riikinruotsille ja Ruotsin markkinoille merkitsee usein, että fakta siirtyy pääroolista sivurooliin. 

↪ Luovassa tekstissä, kuten seuraavassa somepostauksen aloituksessa, suomenkielinen ilmaus ”Maistuva herkku, joka tukee koirakaverin hyvinvointia” olisi suorana käännöksenä informatiivinen mutta lattea ja tylsän toteava ruotsiksi. Pehmeämpi tapa esitellä asia on esimerkiksi “Smakligt och nyttigt i samma tugga”. 

Viesti on sama, mutta hieman flirttaileva sävy vastaa paremmin ruotsalaisia odotuksia epäsuorasta lähestymistavasta, joka ei mene suoraan asiaan.

↪ Ruotsalaiset voivat olla yllättävän tiukkapipoisia, ja heillä on tietyissä asioissa vahvat periaatteet.

Muistan nähneeni kerran Suomessa tilitoimiston mainoksen, jossa tehtiin numero yrityksen savolaisuudesta. Mainoksen kieli oli selevee savvoo. On vaikea kuvitella ruotsalaisen tilitoimiston käyttävän huumoria näinkin vakavan alan mainonnassa.

Poikkeukset ja ammattitaito

Kun puhutaan kulttuurista, mieleen nousee aina myös poikkeuksia. Juuri siksi kääntäjän harkinta on ratkaisevaa. Lopulta kyse on aina tekstin funktiosta: missä määrin tekstin ilmaisujen odotetaan  pehmentävän sosiaalista kitkaa?

Havaintoni koskevat nimenomaan markkinointiviestintää. Esimerkiksi viranomaisviestinnässä erot suorapuheisuudessa ja sävyssä ovat pienempiä Suomen ja Ruotsin välillä. Ruotsin viranomaisviestinnässä näkee jopa vahvaa imperatiivien käyttöä – ehkä siksi, että konteksti on täysin selvä, eikä suhdetta tarvitse rakentaa aina uudestaan kuten markkinointiviestinnässä. Verot maksetaan, halusit tai et. Auton ostaminen sen sijaan on valinta.

Kuten Suomessa ja kaikkialla, myös Ruotsissa kulttuuri ja mentaliteetti vaihtelevat alueittain. Miten siis esitellä tuote tai palvelu, joka on tarkoitettu epämääräisesti ”Ruotsin markkinoille”? Kuinka arvioida, kuinka paljon epäsuoruutta ja millaista varovaisuuden astetta juuri tämä genre, kanava ja tilanne edellyttävät?

Siksi kääntäminen vaatii näppituntumaa kohdekulttuuriin, ja markkinointitekstien kääntäjällä on oltava myös copywriting-osaamista –  samoilla eväillä ei voi aina mennä.

Markkinointitekstien kääntäminen on todellista käsityötä.

Artikkelikuva: Conny Nilsson, Pixabay

Eva Granqvist

Kääntäjä

Eva Granqvist on ruotsin kielen kääntäjä, erikoistunut markkinointiteksteihin ja SEO-kääntämiseen. Hän varmistaa, että käännökset puhuttelevat kohdeyleisöä, säilyttävät brändin äänen ja ovat kulttuurisesti sopivia. Eva auttaa yrityksiä tavoittamaan ruotsinkieliset ja suomenruotsalaiset asiakkaat luonnollisesti ja tehokkaasti.

Artikkeli Kulttuurierot suomalaisissa ja ruotsalaisissa markkinointiteksteissä julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

Konferenssitulkkaus tarkoittaa joko simultaani- tai konsekutiivitulkkausta konferensseissa, seminaareissa, kokouksissa, koulutustilaisuuksissa tai muissa vastaavissa tilaisuuksissa. Simultaani- eli samanaikaistulkkaus tapahtuu (lähes) samaan aikaan kuin tulkattava puhuja puhuu, kun taas konsekutiivi- eli peräkkäistulkkauksessa puhuja ja tulkki puhuvat vuorotellen. Simultaanitulkkausta käytettäessä tulkkien työpiste sijaitsee äänieristetyssä tulkkauskopissa ja konsekutiivitulkkauksessa tulkki on puhujan lähellä samassa tilassa kuin tulkkauksen kuulijat. Joskus käytetään myös kuiskaustulkkausta, joka on luonteeltaan simultaanitulkkausta mutta tapahtuu joko ilman laitteita kuulijan vieressä tai kannettavilla laitteilla, jotka soveltuvat erityisesti sellaisiin tilanteisiin, joissa puhuja ja kuulijat ovat liikkeessä.

Nykymuotoisen konferenssitulkkauksen katsotaan yleensä saaneen alkunsa Nürnbergin oikeudenkäynneistä, jotka käytiin toisen maailmansodan jälkeen natsi-Saksan johtajia vastaan. Oikeudenkäynneissä käytettiin neljää kieltä, ja niissä toteutettiin ensimmäistä kertaa laajamittainen simultaani- eli samanaikaistulkkaus erityisen laitteiston ja alkeellisten tulkkauskoppien avulla. Aiemmin konferenssitulkkaus oli ollut lähinnä konsekutiivitulkkausta. Nürnbergin oikeudenkäyntien tulkeilla ei ollut aiempaa koulutusta simultaanitulkkaukseen monikielisessä tilaisuudessa, vaan he joutuivat opettelemaan työn käytännössä ja ratkomaan haasteita sitä mukaa kuin niitä tuli eteen.

Konferenssitulkkaus oli pitkään perusluonteeltaan samankaltaista: tulkit työskentelivät samassa paikassa kuin tulkattavan kokouksen osallistujat. Konferenssitulkkaus onkin perinteisesti edellyttänyt erityisesti freelance-tulkeilta paljon matkustamista. Suuri osa tulkeista toimii yrittäjinä tai freelancereina, osa taas on virassa tai työsuhteessa esimerkiksi EU-toimielimissä, YK:n elimissä tai muissa kansainvälisissä järjestöissä.

Etätulkkauksen yleistyminen

Koronapandemian alettua vuonna 2020 kokoontumisrajoitukset lopettivat lähikokoukset joksikin aikaa, jolloin konferenssitulkeiltakin loppuivat työt. Oli siis löydettävä tapa yhtäältä jatkaa kokouksien järjestämistä ja toisaalta tulkkauselinkeinon harjoittamista. Asioimis- ja oikeustulkkauksessa etätulkkaus oli ollut todellisuutta jo jonkin aikaa, lähinnä puhelin- mutta myös videotulkkauksena. 

Konferenssitulkkauksessa varsinkin monikielinen simultaanitulkkaus on huomattavasti haastavampaa toteuttaa etänä. Joitakin etätulkkausalustoja oli kehitelty jo ennen pandemiaa, mutta ne eivät olleet päässeet laajempaan käyttöön. Pandemian alettua tilanne muuttui, ja konferenssitulkit joutuivat nopeasti opettelemaan etäalustojen käytön ja investoimaan tarvittaviin laitteisiin. Ajatusta etätulkkauksesta jouduttiin myös ”myymään” asiakkaille, joista kaikki eivät suinkaan olleet heti halukkaita siirtymään etätulkkausratkaisuihin esimerkiksi tietoturvasyistä.

Pikkuhiljaa etätulkkauksen käyttö laajeni ja mahdollisti työnteon myös etäolosuhteissa. Pian tosin huomattiin, että tulkkien työergonomia etäkokouksissa on usein heikompi kuin perinteisissä lähikokouksissa. Yhtenä syynä on se, että etätulkkauksen aikana tulkki joutuu huolehtimaan itse myös sellaisista asioista, jotka lähitulkkauksessa kuuluvat laitteista vastaavalle teknikolle.

Lisäksi verkossa välitettävä ääni saattaa joissakin tapauksissa olla kovin heikkolaatuista – tämä johtuu paitsi käytettävistä laitteista ja yhteyksistä, myös ääni-informaation pakkaamisesta verkossa lähettämistä varten. Tämän voi kuka tahansa todeta vaikkapa radio-ohjelmista tai podcasteista, joissa ihmisiä haastatellaan etäyhteyksin: etähaastateltavan ääni kuulostaa usein selvästi erilaiselta kuin studiossa olevan haastattelijan ääni – ääni voi katkeilla, siinä saattaa kuulua ylimääräisiä kohinoita ja vinkaisuja, ja puheesta saattaa olla ylipäätään vaikeampi saada selvää. Simultaanitulkkauksessa tulkin oma samanaikainen puhe häiritsee kuuntelua, joten äänen huono laatu vaikeuttaa työtä huomattavasti.

Pandemian jälkeenkin etäratkaisujen käyttö on osin jatkunut, vaikka osa asiakkaista on siirtänyt kokouksensa takaisin lähikokouksiksi ja monet tulkit ovat suurelta osin voineet palata takaisin perinteiseen lähitulkkaukseen. Osalle konferenssitulkeista etätulkkauksesta on kuitenkin tullut vakituinen osa työnkuvaa, ja erityisesti syrjemmällä asuville ne ovat tuoneet aiempaa enemmän työmahdollisuuksia tulkkausalalla.

Tekoäly tukena vai kilpailijana?

Tällä hetkellä eletään taas uuden murroksen keskellä: miten tekoälyn kehitys vaikuttaa konferenssitulkkaukseen? Tulkkausalan ulkopuolella innokkaimmat uskovat tekoälyn piankin täysin korvaavan ihmistulkit – loppuvatko siis tulkeilta nyt työt lopullisesti?

Tulkkausalan sisälläkin tekoälyn mahdollisuuksia on tutkittu, mutta ei niinkään ihmistulkkien korvaajana vaan heidän työnsä tukena. Tekoälyä on kokeiltu apuna tulkkaukseen valmistautumisessa, esimerkiksi tiedonhaun tehostajana. Niin ikään sitä on testattu termien poimimisessa asiakirjoista ja sanastojen rakentamisessa. Voidaan toki kysyä, kuinka paljon hyötyä tekoälyn tekemästä sanastosta on tulkille – kokemus on osoittanut, että tulkkauksen aikana on eniten hyötyä sellaisesta sanastosta, jonka tulkki on itse koonnut ja samalla omaksunut ja josta vastineet tulevat mieleen nopeasti tarvitsematta etsiä niitä sanastosta. 

Tutkijat ovat tarkastelleet myös, miten tekoälyä voitaisiin käyttää tulkkauksen aikana keventämään tulkin kognitiivista kuormitusta. Automaattisen puheentunnistuksen avulla tulkattavasta puheesta voitaisiin poimia esimerkiksi numeroita, joiden tulkkaaminen on tyypillisesti yksi simultaanitulkkauksen haasteista. Perinteisesti tulkkipari on saattanut poimia numeroita paperille tulkkausvuorossa olevan tulkin tueksi tai tulkki on merkinnyt kuulemansa luvut itse paperille odottamaan tulkkausta. Ajatuksena on, että jos numerot ilmestyisivät automaattisesti tulkin eteen näytölle, josta hän voisi ne poimia tulkkeeseensa, niiden tulkkaaminen olisi tarkempaa ja siinä tulisi vähemmän virheitä. Tosin pelkät luvut sinänsä eivät tietenkään riitä, vaan myös niiden konteksti täytyy saada tulkattua.

Vastaavalla tavalla automaattista puheentunnistusta on ajateltu voitavan käyttää poimimaan termejä tulkattavasta puheesta niin, että ne ilmestyisivät näytölle tulkin eteen mahdollisesti kohdekielisen vastineen kera. Kokeiluja on tehty myös virtuaalilaseilla, jotka toimisivat tulkin näyttönä.

Sekä tutkimuksen että käytännön ammattilaisen näkökulmasta on vielä epäselvää, pystyttäisiinkö näillä apukeinoilla tosiasiallisesti keventämään tulkin kognitiivista kuormitusta tai parantamaan tulkkauksen laatua.

Myös kokonaan tekoälyperusteisia tulkkausjärjestelmiä on kehitetty. Alalla kiertävien huhujen mukaan ainakin joidenkin toimijoiden ratkaisuissa tekoälyn kouluttamiseen on käytetty ihmistulkkien tulkkeita. Muun muassa jotkut etätulkkausalustat tarjoavat jo asiakkaille tekoälytulkkausta ihmistulkkauksen vaihtoehdoksi.

Tekoäly luottamuksellisia tietoja tulkkaamassa

Tekoälyn käyttöön tulkkauksessa liittyy myös huolenaiheita, joista yksi on se, ovatko asiakkaan tiedot turvassa. Millaisissa tilanteissa tekoälytulkkauksen käyttö aiheuttaisi liian suuria riskejä tietoturvan kannalta?

Entä sitten varsinainen asiasisältö ja siitä tehtävät päätökset? Mitä seurauksia voi olla siitä, että tekoäly ei ymmärrä kaikkia puheen nyansseja vaan tekee tulkkauksessa virheitä? Ovatko esimerkiksi kansainväliseen diplomatiaan ja turvallisuuteen – tai vaikkapa yksityisten ihmisten henkeen,  terveyteen ja oikeusturvaan – liittyvät asiat liian riskialttiita käsiteltäväksi tekoälytulkkauksen turvin? EU:n uudessa tekoälysäädöksessä tekoälyjärjestelmien käyttötarkoituksia luokitellaan niiden riskitason mukaan, ja tästä luokittelusta voisi olla apua myös pohdittaessa sitä, millaisiin tulkkaustilanteisiin tekoäly soveltuu ja millaisiin ei.

Konferenssitulkit joutuvat siis muiden käännös- ja tulkkausalan ammattilaisten ohella perehtymään tekoälyn tuomiin muutoksiin ja pohtimaan, olisiko siitä oman työn tehostajaksi ja miten perustella asiakkaille ihmistulkkien käyttöä. Luultavasti ihmistulkkien tärkein kilpailija ei olekaan itse tekoäly vaan asiakkaiden mielikuva tekoälystä verrattuna ihmistulkkeihin.

Kirsi Lammi

Konferenssitulkki, asiatekstikääntäjä

Kirsi Lammi on konferenssitulkki ja asiatekstinkääntäjä, jolla on 30 vuoden kokemus alalla työskentelystä sekä oman yrityksensä kautta että EU-toimielinten freelance-tulkkina. Hänen työnsä tulkkina kattaa laajan kirjon aiheita ja tilanteita: ministerikokouksista oikeusistuntoihin, yhtiökokouksista ja seminaareista teurastamovierailuihin ja peltokatselmuksiin.

Kirsi haluaa auttaa ihmisiä ymmärtämään toisiaan ja viestimään monikielisissä kohtaamisissa. Vaihtelevassa työssä parasta on mahdollisuus perehtyä erilaisiin aihepiireihin ja niihin liittyvään kielenkäyttöön sekä oppia jatkuvasti uutta kielestä ja maailmasta.

Artikkeli Konferenssitulkkausalan murroksia julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

My name is Jenifer Lloyd, I was born and raised in the American Southwest. But more than 30 years ago, I travelled to Copenhagen as an exchange student and ended up exchanging the beautiful deserts of Arizona, Texas, and California with the gorgeous green countrysides of Denmark. And in 2021, I finally became a dual citizen.

I hold a BA in English literature from the University of California, and a BA in linguistics and an MA in English and translation studies from the University of Copenhagen. After 10 years working as an in-house translator for two Danish agencies that have long since been bought up by giants in the industry, I went freelance in 2010, and in 2020, I fired my last translation agency client and transformed Lloyd Language Services (LLS) into a boutique agency specializing in creative translations, transcreation, and copywriting – leveraged by Human Intelligence.

I founded LLS because I felt it had to be possible to provide high quality translations and great service to clients and still treat freelancers with dignity. Fortunately, I found companies that agree with me, and gradually more and more clients started using us for other language combinations besides English. Now I always say “we” when talking about my company, because even though I’m a solo-entrepreneur, Lloyd Language Services would be nothing without our amazing freelancers.

When the large language models, or LLMs, first came on the scene, we lost some clients, of course, and I did a lot of research and took some courses in an effort to keep up with the times and figure out a way to incorporate AI into the business without compromising our values. But I just can’t accept the compromises on quality and creativity that come with AI, and I’ve come to realize that there is a market for human-powered translations and non-AI language solutions. So now my focus is on getting the word out to the world about why it still makes sense to use human translators.

I live in a suburb of Copenhagen and share an office in the city with two other solo-entrepreneurs in a fantastic co-working space. I try to get into the office 3-4 times a week, but don’t always succeed if I have meetings or courses or have to stay home with our dog, Clara, during the day, so we can leave her home alone in the evening instead. When I do go to the office, I take the train – to avoid traffic and parking problems, but also because walking back and forth to the stations is an easy way to get some exercise every day. And the train ride is a great chance to get some work done or just unwind with a good book or some knitting.

At work, I spend about three quarters of my time on project management – negotiations with clients, managing multilingual projects, quality control, etc. But I also want to keep my translation, transcreation and copywriting skills sharp, so I make sure to have time every day to do my own projects in US English as well.

From the very beginning, my company has been network-based. I source translators from my large network of talented linguists and I attend networking meetings and events as often as possible to build a brand and get the word out about what we (me and my amazing team of suppliers) can do. As a result, most of our clients have come to us via word of mouth. At the moment I’m a member of four business networks, ranging from a network for women business owners to a “knitworking” group hosted by my trade union. I am also a member of several professional groups on Facebook and am active on and off on LinkedIn. The focus of my messaging in these fora is on helping people understand that AI has its uses, but when it comes to reaching their target audiences with authentic communication, nothing beats human translation and copywriting.

My main professional translator network is an amazing group of Danish translators on Facebook. We used to meet up once a year or so, and some still do, I think, but most of our contact takes place online. It’s a really important network though, and a continual source of useful professional input. I think it’s vital that freelancers in the language industry form these kinds of safe communities where they can talk openly about their work, agencies, rate setting, and now, handling the impact of AI on our industry.

While the end goal of my networking efforts is to bring in new clients, I feel I also benefit personally from participating in these professional gatherings. Running a business all on you own can be quite lonely at times, and it’s important to have good people with whom you can talk strategy and bounce ideas around.

Obviously, running an agency all on my own takes up a lot of my time. But when I do get a chance to take some time off, I enjoy binging British and American TV shows (solely to keep my language skills up, of course 😉), knitting, long walks and hikes with doggo and friends, gardening, travelling, and spending time with family, especially my oh-so-clever granddaughter.

Finally, I would like to take this opportunity to thank Mili and the team at The Translator’s Guide to the Industry for reaching out and showing an interest in my work as a translator. We translators spend too much time working in the shadows of the business world. This blog is a brilliant initiative to bring translators out into the light and show the world that we’re here and to show others in our community that while they may work very much on their own, they’re not alone.

Jenifer Lloyd

Translator, company owner

The writer is an American-Danish translator and language services company owner. She is a strong believer in Human Intelligence and relies on a solid network of freelance colleagues for excellent customer service and high-quality texts. Born and raised in the American Southwest, she has resided for decades in Denmark and is now based in Copenhagen.

Website: Lloyd Language Services

Artikkeli TATW: Jenifer from Denmark julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

My name is Molly Yurick. I’m a Spanish to English subtitler and translator, and I live in San Diego, California. My journey into the field is a long one! I was born and raised in Minnesota and went to Spanish Immersion Elementary School in my hometown. Strangely enough, in all my studies as a language student, neither translation nor interpreting were ever mentioned as possible careers for my future. When I was halfway through my double major in Spanish and Global Studies at the University of Minnesota, I found out my university offered a Certificate in Interpreting that I could easily complete alongside my degree. I quickly applied and got started on my certificate in my third year of college. Meanwhile, I started to work part time as a freelance medical and social work interpreter for an agency in the Twin Cities and immediately loved it.

But, as much as I loved interpreting in Minnesota, I wanted to spend some time living in a Spanish-speaking country to take my language skills to the next level. I moved to Spain in 2009 to work as an English teaching assistant for the Spanish Ministry of Education. In 2011, I was looking for a change, and started to play around with the idea of translating. I worked part time as a translator for almost three years with financial support from my job at the Ministry of Education before going full time.

I worked as a full-time, freelance translator specialized in tourism and travel until the pandemic hit in 2020. My work essentially disappeared, and that’s when I took a subtitling course to learn how to subtitle. I fell in love with subtitling, and I’d say about 90% of my work is related to audiovisual translation now. I’ve subtitled numerous titles for a wide array of streaming platforms, but the most popular ones I subtitled for Netflix include season 5 of Money Heist and season 1 of Berlin.

I have my office hours, which are from 8:00 to 16:00, Monday to Friday. I start my day by checking my email and move onto paid projects. If I don’t have any paid work, I’ll focus on unpaid tasks like marketing, updating my website, or doing accounting. I know a lot of translators who have set days or schedules for these unpaid tasks, but I find I’m most productive doing them when I don’t have paid work. The key for me is: I will fill my office hours with work, no matter paid or unpaid! This keeps me motivated.

One of the things I value most as a freelancer is flexibility. If I want to take Monday off for some reason, I’ll work Saturday or Sunday instead. I also often use my flexibility to travel without taking vacation, or while visiting family and friends in Minnesota or Spain.

I have built community through volunteering at the American Translators Association and attending their conferences. I have colleagues I can refer work to or ask questions of when I need help. These relationships are essential in a freelance career. Freelancing can be quite lonely, and it’s important to have people to lean on.

When I’m not working I enjoy traveling, doing yoga, exercising, watching TV series, and reading on the beach.

And finally: Freelancing isn’t for the faint of heart. It’s a real challenge. You have to wear a lot of hats and be disciplined yet kind to yourself. All this said, it’s worth it. I love being my own boss, making my own schedule, and living life on my own terms. Plus, I find subtitling to be so much fun!

Molly Yurick

Subtitler, translator

The writer is a freelance subtitler and translator living in San Diego, California. She specializes in Spanish language and has also worked in language teaching and interpreting before falling for subtitling. As a part of her portfolio, she also offers other translation and consultation services.

Website: www.yuricktranslations.com

Instagram: yuricktranslations

• LinkedIn

Artikkeli TATW: Molly from California, US julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

I am an Estonian translator living in Tallinn. Growing up in Estonia, I learned a lot of languages at school, and I excelled at them. After finishing high school, I decided to move abroad to Vancouver, Canada, where I completed my degree at the University of British Columbia, majoring in Classical Studies and minoring in Sociology. I wasn’t quite sure what to do after university, but amid the pandemic, I thought it would be great to put my language skills to use, and I started working remotely as a junior translator for a translation agency. I quickly became fond of it: it was a job that always kept challenging me, and even though I spent all my time at a computer, no day looked the same, as I was able to try my hand at different texts ranging from memos and e-mails to legal contracts to marketing materials. Thus, I decided to do a master’s in Translation at the University of Tartu while working as a freelance translator. These days, I enjoy working on large projects, which means that I take on a lot of website projects. On top of that, I also translate shorter marketing and legal texts, and I have started offering copywriting.

I have to say that all my days are different. However, they usually start similarly: after a good breakfast, I open my laptop while sipping on my coffee and reply to any e-mails. On the occasion that I have calls with clients, I tend to schedule them for the morning. This is also when I do any admin work and/or marketing, which mainly consists of posting or commenting on LinkedIn. The afternoon is usually spent on client work, whether that is translation, editing, or copywriting. Since I usually have at least one ongoing long project, I try to make sure I’m working daily on it, but also leave time for other smaller projects.

Beyond friends and family who are very supportive of my career, I’ve always felt that it is necessary to have a community of colleagues with whom I can collaborate and share ideas. I am part of the #TeamTranslator community, where we discuss both our wins and losses daily on a Slack group. I attend translation conferences a few times a year, which always give me new ideas and viewpoints and serve as an opportunity to meet wonderful people. I am also a member of the Nordic Editors and Translators organisation (NEaT) and the Mediterranean Editors and Translators association (MET).

I enjoy spending time with my family and friends. Although I am a city girl and enjoy the buzz of Tallinn, I equally love spending time outdoors whenever possible: going on hikes and swimming in the summer and skiing in the winter. Since I don’t have to be at a certain location for work, I also get to travel quite often.

Margret Rand

Freelance translator

The writer is a freelance translator who studied in Canada and Estonia. She is an active member in several communities for language professionals. She is based in Tallinn, Estonia, but enjoys working from different places, thanks to the independent nature of her work.

Website: https://www.margretrand.com

• LinkedIn

Artikkeli TATW: Margret from Estonia julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.