Hi, nice to e-meet you. I’m Elina, a bilingual English-Italian translator and copywriter. I was born in England to Italian parents, raised between England and Sicily, and now I’m based in Perugia, Central Italy. This means that I’ve always comfortably navigated these two languages, which has also made it easier for me to learn new ones as well (Portuguese, Spanish, and French).

I’ve always been passionate about languages and all things writing. 

When I lived in England as a kid, my grandparents would send me Italian storybooks, and I would have fun translating short snippets of those stories into English. Because, yeah, that was my idea of fun!

So, after my studies in languages and literature and a couple of related jobs later, it was only natural to turn this passion into a career, though it happened quite by chance: my sister Livia had replied to a job posting for an in-house translator here in Perugia. However, by the time they got back to her, she was no longer available, so I stepped in in her place. That was 18 years ago!

In 2010, I moved to another agency before finally going freelance in 2012. Since then, I’ve specialised in marketing, architecture and design, lifestyle, health and beauty, and tourism. More recently, I’ve also added copywriting to my services.

I start my day with a glass of water, an espresso, and a pilates session (in that order) to wake my body and mind. I also try to incorporate a long walk into the day, as I’m lucky enough to live in an area with lots of nature around. 

In my early days, I used to work long hours, including weekends, but then I learned to say no, choose projects, and manage time more wisely. Now, I try to limit my workday to 8 hours and keep the weekends to myself.

The translator community is very friendly and welcoming, as you can tell when we gather at conferences and events. I’m proud to call many of the professionals I’ve met on these occasions friends with whom I keep in touch all the time, on- and offline. I am a member of the Mediterranean Editors and Translators Association (MET), the International Association of Professional Translators and Interpreters (IAPTI), the Italian Copywriters Association (Associazione Italiana Copywriter), and several online groups for translators and copywriters.

When I’m not click-clacking away at my computer, I’m probably travelling, watching tennis or one of my favourite TV shows (usually involving firefighters and other first responders), or on the tennis court. I’m a huge tennis fan. I even played at a competitive level a gazill… (ahem!) a few years ago.

I do not accept projects involving machine-translation/AI post-editing or AI training because I’ve always been very critical (to say the least) of anything that commoditises our profession. Quite frankly, I’m sick and tired of all the slop and AI-generated images I see everywhere. Everything looks the same, everyone sounds the same, and the overall writing quality has plummeted. But what worries me most is that we’re getting so used to it that many (including professionals) don’t even notice. Not to mention the constant pressure on prices and deadlines. Fortunately, there are a few clients who demand not to use AI, but the hype around it is still too loud. It’s our job to make our clients understand that. The translation landscape has changed, but it’s up to us to protect it from total destruction.

Elina Ilaria Nocera

Translator, copywriter

The writer is a bilingual English-Italian communication professional trained in languages and literature. She actively networks with colleagues in conferences, associations, and on social media.

Email: elina@beeskneestranslations.com

• Facebook
• LinkedIn

Artikkeli TATW: Elina from Italy julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

My name is Sabine Holz. I’m from Germany and have been living in Valencia, on Spain’s Mediterranean coast, for over 20 years. I mainly work in marketing translation and transcreation from English, Spanish and Catalan into German. My clients are mostly airlines, fashion and cosmetics brands, food and wine companies, as well as museums, cultural institutions and tourism boards. One area I particularly enjoy is translating dramatised audio guides. 

In recent years, I have also worked on a growing number of non-fiction book translation and editing projects for different publishing houses: books on design and architecture, as well as cookbooks and some children’s books. I find it absolutely fascinating to be involved in the whole process, from the first drafts to the final review of the page proofs just before going to print. 

So, how did I get into translation? Well, it was not a straightforward decision at all; in fact, it was rather spontaneous. After school, I was torn between all sorts of options, from industrial design and medicine to something language-related. In the end, I decided to study translation, with English and French as my languages. But on my very first day at university, I found out that there was also an intensive preparatory semester for complete beginners in Spanish. So I changed my plans on the spot and thought: “Why not learn something completely new?” That is how I ended up studying English and Spanish. Several internships at translation agencies in Spain eventually led me to move here shortly after graduating, and I went straight into self-employment.

I really appreciate the freedom that comes with being a freelancer, and I think it suits my personality very well. No two working days are exactly the same, which is something I genuinely enjoy. I’m not a big fan of strict routines, so rather than following a fixed schedule, I like being able to organise my work, leisure activities and social life around my projects. 

That flexibility is especially important for creative projects that require a lot of thinking and brainstorming. On these days, I need even more breaks to clear my head and make room for fresh ideas. I might go out for a walk while listening to a podcast, meet a friend for coffee or use the time to do some exercise, which also helps to balance out the many hours spent sitting at my desk. 

I’m very grateful to be part of a large international community of translators from all over the world, through MET (Mediterranean Editors and Translators) association, the BP Translation Conferences as well as different Facebook groups. These communities are wonderful for exchanging knowledge, staying in touch, building collaborations, finding moral support and making wonderful friends along the way.

In addition, I often attend events here in Valencia organised by the tourism sector, and I rely a great deal on my contacts with voice actors and people working in audiovisual production. This is incredibly helpful when I’m working on audio guides and similar projects.

When I’m not working, first and foremost, I love being in nature, whether that’s in the forest or by the sea, on the beach, in the water or on the water. I love canyoning, hiking, scuba diving and trying out new sports and activities. I also love travelling and discovering new countries and cultures, especially through their food culture.

Regarding AI, I am quite concerned about the way many clients and companies are increasingly trying to involve it in translation processes without fully understanding the risks. In my own work, I try to inform and gently educate clients about the lack of nuance, the often inadequate quality, the absence of real cultural sensitivity and, above all, the fact that genuine creativity cannot simply be automated. 

What worries me most is that more and more companies seem willing to accept lower-quality language these days simply because it is faster or cheaper. I find that quite alarming, because poor translation can weaken a brand, damage trust and make a company sound careless or generic. 

So, wherever I can, I try to advocate for the value of human translation. As translators, we bring judgement, creativity, cultural knowledge, tone of voice and a real sense of responsibility to the text. And I believe that this human element will remain essential if companies want to communicate well.

Sabine Holz

Translator

The German-born freelancer Sabine Holz translates from Spanish, English, and Catalan into her mother tongue. She appreciates the flexibility of self-employment and enjoys all kinds of outdoor activities when not working.

Internet: Traductivity

• LinkedIn

Artikkeli TATW: Sabine from Spain julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

My name is Kenneth, but most people outside Denmark just call me Ken. I live in Copenhagen, so if you are ever around, feel free to reach out. I will be happy to provide tips and tricks and maybe meet for a cup of coffee or something.

I have an MA in translation and interpretation between Danish and English from back when Trados was a dongle and Google wasn’t invented yet, and after I graduated, I moved to Ireland to practice the things I had learned in an actual English-speaking country. In Dublin, I worked for Microsoft first as a localiser (which no one had told me was a thing during my studies) and later as Terminologist/Language Lead for Danish. I stayed for 3.5 years and continued in the job for 1.5 years in Copenhagen, until Danish and a number of other “small” languages were terminated as internal departments, and everything was outsourced. This was in 2004, and since then, I have had my own business and worked with that except for a couple of years where I worked as a translator in the largest Danish bank.

I am quite active on LinkedIn and various groups on Facebook – both international ones like TTNS (if you know, you know), but also a purely Danish group, and then I am a happy member of the Danish Association of Certified Translators and Interpreters (DACTI). But the community that really keeps me going are the people I meet and have met when I have travelled the world to attend and speak at conferences. I honestly believe that there is no industry in the world as inclusive as ours, and some of the people I have met are now also some of my best friends outside work.

When I’m not working (as if), travelling is probably also my biggest passion, and I really appreciate having a job where I can just go and bring my computer with me, so I can work from anywhere. When the clients are there, this is one of the biggest privileges in being an independent language specialist, I believe. I also like reading, hiking, going to concerts and festivals and hanging out with friends and family like most others, but travelling is my passion, and I feel naked, if I don’t have at least one trip in my calendar.

I was asked to describe a typical workday or week, but I honestly don’t think I have anything like that. My clients are very diverse, and during any given week I work with translation, transcreation (which I always thought was a strange term, because, in my view, it is also translation – just a bit more creative than for example technical or medical), reviews of translations from both humans and machines, creating guidelines, advising on culture, preparing presentations, testing, arbitration, general business operations and much, much more.

I was also asked how I feel about AI and the future of our profession, and I am happy to say that I believe the worst of the hype is over. I am not the biggest fan of AI, and I would not trust it for translation myself, because quality is important to me, but I can definitely see how it has its uses for inspiration and if you are a company with no budget or where you are translating huge volumes of text that most people will never read anyway. That doesn’t eliminate all the ethical, legal and environmental issues I have with AI in general, but I also think we must, to a certain extent, accommodate the wishes of our clients, if we want to stay in business. And, contrary to many, I actually see a bright future for language specialists. My own experience and what I hear from others for many languages is that the clients are now beginning to realise that what we were saying all along about the risks and shortcomings of AI was not just something we said to protect our own profession, but actual concerns that need to be addressed by humans, and not just in the loop, but in the lead.

So, for those of us who are still around, and who are willing to work with other linguistic tasks than traditional translation, even though that also seems to be coming back, though it is a slow process, I honestly believe there is still a place for us, and no one will be able to convince me otherwise. This is just the latest disruption, and though I do admit it is more disruptive than many of the others I have seen in my 25-30 years in the industry, we will weather this storm too, and I see land on the horizon.

Kenneth Nielsen

Translator

The writer works with Danish and English, providing translations and related services for clients in several areas of expertise. He enjoys the liberty of his profession and values the sense of community with fellow translators from all over the world.

• LinkedIn

Artikkeli TATW: Kenneth from Denmark julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

Hi, my name is Marianne van Amersfoort-Gerritsen and I live in Warnsveld, in the east of the Netherlands. I became a freelance translator English to Dutch in 2021 after I got my Bachelor’s when I was 37 years old. I started studying at 31 after I got fired, so I’m a late bloomer when it comes to this business.

A typical working day for me means starting the day with a long walk with my two dog tools, Till and Lizzy. Then we’ll go upstairs to my office and I usually work 2 to 3 hours. After that it’s time for a walk and lunch. Then I’ll work for a couple of hours, depending on my workload and deadlines. I usually work 4 to 6 hours per day. My main work is translating cookbooks and subtitling series and documentaries.

Working from home can be lonely at times, and I’m very happy that I can meet up with other translators sometimes in Utrecht. We know each other through the Facebook page Vertalerskoffiehoek, and although I’m not always going, it’s really nice to have something like that. Another great community is the BP community/family. BP is an annual conference in Europe, and it’s always a fun week filled with presentations, dinners, drinks and meeting amazing people.

In my free time, I like to walk the dogs, chill with my family, mountainbike and meet up with friends.

AI has greatly influenced our profession, and in many ways, not in a great way. It has its benefits when it comes to speeding up technical stuff, but many people think AI can replace the human touch of a translator. And there’s no way a computer can build the bridges we build as translators. I really hope that the AI bubble will burst, but I’m not sure.

I really love our profession, the culinary translations I get to do, and even travel the world as a freelance translator. Let’s make sure the human touch will stay the most important thing people want when it comes to translation.

Marianne van Amersfoort-Gerritsen

Translator

The writer is a Dutch translator specializing in cookbook translations and subtitling from English into her mother tongue. 

Instagram: translating.foodie

• LinkedIn

Artikkeli TATW: Marianne from the Netherlands julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

Kuvailutulkkaus on saavutettavuuspalvelu, jossa näköaistin kautta havaittu tieto ilmaistaan sanallisesti näkövammaisia ihmisiä varten. Monet kuvailutulkkauksen ydintaidoista – esimerkiksi kohdelukijoiden huomioiminen ja monimutkaisen tiedon muotoileminen ymmärrettävään muotoon – ovat kääntäjälle jo valmiiksi tuttuja. Kuvailutulkkaus avaakin kääntäjälle mahdollisuuden laajentaa omaa osaamistaan ja palveluvalikoimansa. Tässä Vieraskynä-blogitekstissä pohditaan kääntäjän ja kuvailutulkin kompetenssien yhteneväisyyksiä ja eroja.

Viime vuosina kuvailutulkkaus on noussut yhä näkyvämmäksi osaksi saavutettavuustyötä. Sitä tarvitaan esimerkiksi museoissa ja gallerioissa, teattereissa, elokuvissa ja erilaisissa live-tapahtumissa. Kuvailutulkkauksen avulla näkövammaiset henkilöt voivat osallistua esimerkiksi kulttuuriin ja koulutukseen yhdenvertaisesti.

Olemme juuri julkaisseet kollegoideni Mira Kainulaisen ja Niina Ollankedon kanssa Kuvailutulkkauksen käsikirjan, joka on ensimmäinen suomenkielinen kuvailutulkkauksen oppikirja. Käsikirjaan on koottu ja yleistajuistettu kansainvälistä tutkimustietoa kuvailutulkkauksesta, jota on täydennetty suomalaisten kuvailutulkkausasiantuntijoiden käytännön asiantuntemuksella. Käsikirja on kaikille avoin ja maksuton e-kirja, ja kannustamme kaikkia kieliasiantuntijoita tutustumaan siihen vähintäänkin yleissivistysmielessä!

Kuvailutulkkaus on kiinnostavaa ja kutkuttavan haastavaa työtä, joka haastaa kokeneimmankin tekstintekijän. Työ opettaa katsomaan maailmaa uudella tavalla, kyseenalaistamaan omaa näköhavaintoa ja herkistymään sille, miltä maailma näyttää muiden aistien kautta.

Mitä yhteistä on kääntäjän ja kuvailutulkin kompetensseilla

Kääntäjä ei siirrä kielestä toiseen sanoja, vaan merkityksiä. Kuvailutulkki tekee pohjimmiltaan samaa, mutta erilaisesta lähdeaineistosta: hän tarkastelee esimerkiksi maalausta, elokuvaa, museoesinettä tai näyttelytilaa ja pohtii, mikä kohteessa on keskeistä ja millaisten sanojen kautta oma tulkinta jäsentyy parhaiten. Kuvailutulkkausta kutsutaankin myös intersemioottiseksi kääntämiseksi: viesti käännetään yhdestä merkkijärjestelmästä toiseen.

Kuvailutulkin työssä korostuvat monet sellaiset kompetenssit, joita pidämme myös hyvän kääntäjän ydintaitoina. Ensimmäisenä tulee mieleen, että kuvailutulkin tulee tuottaa selkeää, oikeaoppista kieltä. Tämä on myös kääntäjän ammattitaidon ydin.

Toinen yhteinen kompetenssi ovat tiedonhakutaidot ja valmius oppia uutta: kuvailutulkin ja kääntäjän tulee kyetä ottamaan haltuun milloin mikäkin aihekokonaisuus, etsiä siihen oikeaoppinen sanasto ja ymmärtää aiheesta vähintäänkin perusasiat.

Työskentelin hiljattain kuvailutulkkaustoimeksiannossa, jossa tuotimme kuvailutulkkeita Postimuseon Kuvan vallankumous -näyttelyyn Tampereella. Yksi kuvailtavista kohteista oli 1900-luvun alun stereokamera eli kaksilinssinen kamera. Tällaisen kohteen kuvailutulketta ei voi laatia pelkästään kohdetta katselemalla, vaikka sitä tuijottelisi tuntikausia. Jotta pystyimme kuvailemaan kameran rakennetta ymmärrettävästi, tarvitsimme paitsi oikeaoppista sanastoa, myös taustatietoa kameran osista ja toimintaperiaatteesta. Internet ei tarjonnut meille tiedonhaussa apua lainkaan, mutta löysimme lopulta tueksemme asiantuntijoita Suomen valokuvahistoriallisesta yhdistyksestä. Kun he olivat opettaneet meille, kuinka kamera toimi, saattoi kuvailutulke syntyä.

Kolmas yhteinen kompetenssi on kohdeyleisön huomioiminen. Kääntäjä pohtii jatkuvasti, mitä vastaanottaja tietää ennestään ja mitä hänen tarvitsee tietää ymmärtääkseen tekstin. Kuvailutulkki tekee täsmälleen samaa. Mitä kannattaa kertoa? Mitä voi jättää sanomatta? Onko jotain kulttuurista tai vaikkapa historiallista tietoa, jota kuvailutulkkeessa tulisi mainita, jotta kuvailu olisi ymmärrettävää? Missä järjestyksessä asiat kannattaa kertoa, jotta tieto jäsentyy oikein kuvailutulkkeen käyttäjän mielessä?

Rohkeita ratkaisuja

Ehkä suurin ero kääntäjän ja kuvailutulkin työn välillä liittyy juuri päätöksenteon määrään. Kääntäjällä on yleensä olemassa lähdeteksti, jonka hän välittää – joskus toki yksityiskohtia poistaen tai lisäten, kenties tekstiä uudelleenjärjestellen. Kuvailutulkin lähdeteksti ei ole yhtä tarkkarajainen.

Kuvailutulkin on itse päätettävä, mikä kohteessa on kaikkein tärkeintä ja mikä voidaan sivuuttaa. Tämä korostuu erityisesti elokuvien ja TV-ohjelmien kuvailutulkkauksessa, jossa kuvailutulketta lisätään pääsääntöisesti vain kohtiin, joissa elokuvan muu ääniraita on hiljainen. Elokuvan visuaalisesta informaatiosta voi siksi välittää vain murto-osan.

Mielestäni juuri tämä tekee kuvailutulkkauksesta niin kiehtovaa. Työ pakottaa pysähtymään ja pohtimaan, mikä kuvailutulkattavassa kohteessa todella on olennaisinta. Mitä toinen ihminen tarvitsee ymmärtääkseen, kokeakseen tai nauttiakseen samasta asiasta kuin minä?

Kuvailutulkkauksen pääasiallinen kohdeyleisö on hyvin heterogeeninen. Syntymäsokea henkilö voi toivoa kuvailutulkkaukselta hyvin eri asioita kuin vasta myöhemmällä iällä sokeutunut, samoin heikkonäköinen henkilö voi haluta näköhavaintonsa tueksi erilaista informaatiota kuin täysin sokea. Yksilöstä toiseen vaihtelee luonnollisesti myös se, kuinka paljon taustatietoa tarvitaan kuvailutulkattavan kohteen ymmärtämiseen, ja toivooko kuvailutulkkauksen käyttäjä yksityiskohtaista ja paneutuvaa kuvailua vai pelkät pääpiirteet. Täydellinen, kaikkia käyttäjiä yhtä lailla miellyttävä kuvailutulke on kenties vielä suurempi mahdottomuus kuin täydellinen käännös.

Asiantuntijuutta yhdessä

Kääntäjän ja kuvailutulkin työprosessissa on kuitenkin myös yksi merkittävä ero. Kääntäjän työ on useimmiten yksilösuoritus – tai ainakin työ on pääsääntöisesti mahdollista tehdä yksin, ellei aikataulu ja työn laajuus toisen sanele. Kuvailutulkkauksessa tilanne on toinen. Ammattimaiseen kuvailutulkkaukseen on vakiintunut käytäntö, jossa kuvailutulkki työskentelee työparina näkövammaisen kuvailutulkkauskonsultin kanssa (laajemmissa toimeksiannoissa toki kuvailutulkkeja voi olla useampi).

Kuvailutulkkauskonsultti ei ole testikäyttäjä eikä oikolukija. Hän on oman kokemuksensa asiantuntija ja kuvailutulkkausprosessin täysivaltainen jäsen, joka tuo prosessiin tiedon siitä, millaista on vastaanottaa kuvailutulke ilman näköaistin tukea.

Työpariajattelu liittyy laajempaan saavutettavuustyön periaatteeseen, joka tunnetaan englanniksi nimellä ”Nothing about us without us”, ei mitään meistä ilman meitä. Ajatuksena on, että vähemmistöjä koskevassa päätöksenteossa ja palveluiden kehittämisessä myös vähemmistöjen omien edustajien tulee olla mukana. Kuvailutulkkauksessa tämä tarkoittaa sitä, että näkövammainen konsultti auttaa varmistamaan, että kuvailutulkkaus todella palvelee niitä ihmisiä, joille se on tarkoitettu.

Kuvailutulkkauksen käsikirjan julkaisutilaisuudessa järjestetyssä paneelikeskustelussa kokeneet kuvailutulkit ja konsultit keskustelivat paljon siitä, miksi työparimalli on tärkeä. Pitkän linjan kuvailutulkki Anu Aaltonen kertoi kerran kuvailutulkanneensa elokuvakohtausta, jossa taustalla kuului junan ääni, vaikkei junaa näkynyt. Hän ei ollut kiinnittänyt ääneen mitään huomiota, koska hänen huomionsa oli kiinnittynyt elokuvan kuvaraidan tapahtumiin. Kuvailutulkkauskonsultti oli sen sijaan pysähtynyt kysymään, miksi kuvailutulkki ei maininnut junasta mitään.

Esimerkki havainnollistaa jotakin olennaista. Näkevä kuvailutulkki tarkastelee maailmaa väistämättä näköaistin kautta. Näkövammaisen konsultin lähtökohta on toinen: Hän hahmottaa kokonaisuutta eri aistien kautta ja huomaa usein asioita, jotka näkevältä jäävät huomaamatta. Kuvailutulkki ja konsultti tuovat prosessiin omat asiantuntemuksensa; laadukas lopputuotos tarvitsee molemmat.

Kuvailutulkkauksen käsikirjan voi ladata täältä: https://sites.tuni.fi/kuvailutulkkauksenkasikirja/lataa-teos/

Kuvailutulkkauksen käsikirjan YouTube-kanava: https://www.youtube.com/@Kuvailutulkkauksenk%C3%A4sikirja

Artikkelikuva: Helena Ollanketo

Anne Ketola

FT, kääntäjä, tutkija

Anne Ketola (FT) on saavutettavuuteen erikoistunut käännöstieteen tutkija. Ketola on opettanut kuvailutulkkausta Tampereen yliopistossa ja työväenopistoissa. Hän johti Koneen säätiön rahoittaman Kuvailutulkkauksen käsikirja -hankkeen (2024–2026), joka tuotti samannimisen oppikirjan.

Kuva: Jonne Renvall

• LinkedIn

Artikkeli Kuvailutulkkaus – Kuinka kuvat kääntyvät sanoiksi julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

Jaksan aina hämmästellä, kuinka taitavia ruotsalaiset ovat pehmentämään viestiään. Ilmaisut, joissa on heidän makuunsa liikaa terää, hiotaan tehokkaasti pois. Kiertoilmaisut ovat ahkerassa käytössä. Joskus ruotsalaisten sanankäänteiden kuuntelu voi käydä kuuntelijalle raskaaksi: kaikki pitää sanoa niin hienovaraisesti. Sano nyt vain, tekisi suomalaisena mieli huudahtaa.

Suorapuheisuuden aste onkin yksi keskeisimmistä tekijöistä, jotka on otettava huomioon, kun käännetään suomesta riikinruotsiin.

Omat kokemukseni kääntäjänä

Aloittaessani kääntäjänä tein tätä ”pehmentämistyötä” vaistonvaraisesti. Asuin Ruotsissa vuodet 2000–2012, ja 12 vuodessa ehti hyvin oppia, että tapamme kommunikoida ovat erilaiset. Ajan myötä nämä erot ovat alkaneet kiinnostaa minua yhä enemmän. Haluan ymmärtää niitä syvällisemmin, koska silloin teen myös työni paremmin.

Kääntäjinä meitä kiinnostaa se, miten nämä erot näkyvät konkreettisesti teksteissä, joiden parissa työskentelemme. Vaikka teksti olisi oikein käännetty, asiallinen ja ystävällinen, se saattaa silti vaikuttaa Ruotsissa liian suoralta ja kovalta, etäiseltä ja persoonattomalta. Miksi?

Todennäköisesti siksi, että oikeanlainen, suhdetta rakentava kehystys puuttuu.

Ruotsalainen paradoksi ja oikeanlainen kehystys

Ruotsi on tutkimusten mukaan äärimmäisen individualistinen maa. Samalla tarve kuulua ryhmään on vahva. Tämä, jos mikä, on paradoksi.

Ruotsalaiset haluavat olla itsenäisiä, toteuttaa itseään ja olla persoonallisia, mutta samalla he eivät halua erottua liikaa, viedä liikaa tilaa tai tunkeilla. Näiden välillä on tasapainoiltava, ja tämä vaikuttaa muun muassa markkinointiviestinnän kieleen: Ruotsalaisessa markkinointiviestinnässä se, miten jokin sanotaan, on lähes tärkeämpää kuin itse sisältö. Sanoisin jopa, että se on tärkeämpää, mikäli haluaa vastaanottajan huomion.

Valinnanvapaus vahvasti individualistisessa, mutta samalla yhteisöllisessä kulttuurissa tulee tehdä näkyväksi myös kielellisesti. On kerrottava, että lukija saa tehdä omat valintansa ja kuulua silti joukkoon. Tällä tavalla häivytetään painostusta ja vakuutetaan, että päätäntävalta on täysin lukijan käsissä. Neuvotellaan ensin, toimitaan sitten. Kielelliset pehmentimet toimivat iskunvaimentimina – ne suojaavat vastaanottajan autonomiaa uhraamatta ryhmäharmoniaa. 

Miten tämä onnistuu? Myönnän, että tarkkoja ohjeita on vaikea antaa, koska periaatteessa kaikki tilanteet näyttävät erilaisilta, ja nyanssit ovat hiuksenhienoja. Mutta ainakin seuraavat kolme kohtaa on hyvä laittaa korvan taakse:

 ↪ Vältä vahvasti kategorisoivia ilmauksia. Asiat eivät ole jollain tietyllä tavalla, vaan voivat olla jollain tietyllä tavalla. 

↪ Arvolatautuneita ja ”vahvoja” sanoja on käytettävä harkiten. 

↪ Pehmentäminen ei automaattisesti tarkoita, että lisätään kepeyttä, kiertoilmaisuja tai huumoria. Joskus kepeys ei toimikaan ruotsalaisessa kontekstissa, vaan on oltava asiallinen. 

Kun kääntää markkinointiin tarkoitettuja tekstejä Ruotsiin, on siis tärkeä huomioida, että viestintä rakentuu ruotsalaisessa kulttuurissa pääsääntöisesti epäsuoremmin kuin suomalaisessa. Sävy, tahdikkuus, tilanteiden tulkinta ja lukijan huomioiminen ovat keskeisiä luottamuksen rakentajia. Kun tämä ero tunnistetaan, teksti asettuu luontevasti ruotsalaiseen kulttuuriin.

Kääntäjälle tämä tarkoittaa sitä, että riikinruotsiksi kääntäminen vaatii usein enemmän kielellistä koreografiaa kuin mihin me suomalaiset olemme tottuneet! 

Muutama esimerkki: 

↪ Suomalainen ”suoraan asiaan” -tapa: Järjestelmä vähentää energiankulutusta 15 prosenttia. 

Ruotsalainen ”kehystys edellä” -tapa: Järjestelmän avulla voit vähentää energiankulutusta ja saada paremman hallinnan kustannuksistasi.

Sama asiasisältö, mutta eri paketissa. Kääntäminen riikinruotsille ja Ruotsin markkinoille merkitsee usein, että fakta siirtyy pääroolista sivurooliin. 

↪ Luovassa tekstissä, kuten seuraavassa somepostauksen aloituksessa, suomenkielinen ilmaus ”Maistuva herkku, joka tukee koirakaverin hyvinvointia” olisi suorana käännöksenä informatiivinen mutta lattea ja tylsän toteava ruotsiksi. Pehmeämpi tapa esitellä asia on esimerkiksi “Smakligt och nyttigt i samma tugga”. 

Viesti on sama, mutta hieman flirttaileva sävy vastaa paremmin ruotsalaisia odotuksia epäsuorasta lähestymistavasta, joka ei mene suoraan asiaan.

↪ Ruotsalaiset voivat olla yllättävän tiukkapipoisia, ja heillä on tietyissä asioissa vahvat periaatteet.

Muistan nähneeni kerran Suomessa tilitoimiston mainoksen, jossa tehtiin numero yrityksen savolaisuudesta. Mainoksen kieli oli selevee savvoo. On vaikea kuvitella ruotsalaisen tilitoimiston käyttävän huumoria näinkin vakavan alan mainonnassa.

Poikkeukset ja ammattitaito

Kun puhutaan kulttuurista, mieleen nousee aina myös poikkeuksia. Juuri siksi kääntäjän harkinta on ratkaisevaa. Lopulta kyse on aina tekstin funktiosta: missä määrin tekstin ilmaisujen odotetaan  pehmentävän sosiaalista kitkaa?

Havaintoni koskevat nimenomaan markkinointiviestintää. Esimerkiksi viranomaisviestinnässä erot suorapuheisuudessa ja sävyssä ovat pienempiä Suomen ja Ruotsin välillä. Ruotsin viranomaisviestinnässä näkee jopa vahvaa imperatiivien käyttöä – ehkä siksi, että konteksti on täysin selvä, eikä suhdetta tarvitse rakentaa aina uudestaan kuten markkinointiviestinnässä. Verot maksetaan, halusit tai et. Auton ostaminen sen sijaan on valinta.

Kuten Suomessa ja kaikkialla, myös Ruotsissa kulttuuri ja mentaliteetti vaihtelevat alueittain. Miten siis esitellä tuote tai palvelu, joka on tarkoitettu epämääräisesti ”Ruotsin markkinoille”? Kuinka arvioida, kuinka paljon epäsuoruutta ja millaista varovaisuuden astetta juuri tämä genre, kanava ja tilanne edellyttävät?

Siksi kääntäminen vaatii näppituntumaa kohdekulttuuriin, ja markkinointitekstien kääntäjällä on oltava myös copywriting-osaamista –  samoilla eväillä ei voi aina mennä.

Markkinointitekstien kääntäminen on todellista käsityötä.

Artikkelikuva: Conny Nilsson, Pixabay

Eva Granqvist

Kääntäjä

Eva Granqvist on ruotsin kielen kääntäjä, erikoistunut markkinointiteksteihin ja SEO-kääntämiseen. Hän varmistaa, että käännökset puhuttelevat kohdeyleisöä, säilyttävät brändin äänen ja ovat kulttuurisesti sopivia. Eva auttaa yrityksiä tavoittamaan ruotsinkieliset ja suomenruotsalaiset asiakkaat luonnollisesti ja tehokkaasti.

Artikkeli Kulttuurierot suomalaisissa ja ruotsalaisissa markkinointiteksteissä julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

Kääntäjien ammattipäivä Terässä 2026 järjestettiin tänäkin vuonna Helsingin Tiivistämöllä. Kun bäkkärillä valmistauduttiin aamun ensimmäisiin esityksiin, tapahtuman somevastaavat Laura ja Fyodor suunnittelivat päivän työnjakoa. Somevastaavan roolin kuului päivän esitysten kuunteleminen ja olennaisimpien sisältöjen kiteyttäminen Kääntäjämestareiden somekanaviin. Tässä blogissa Laura ja Fyodor kertovat omia kokemuksiaan Terässä 2026 -tapahtumasta.

Olen Laura Tarzalainen, ja opiskelen kolmatta vuotta kirjallisuutta ja viestintää Itä-Suomen yliopistossa.

Aamulla Kääntäjämestarit, tapahtuman avustajat ja ensimmäiset puhujat viimeistelivät valmistelujaan innokkaina tulevaan päivään. Yhteisöllisyys oli aistittavissa jo ennen yleisön saapumista. Sovimme Fyodorin kanssa, että kukin hoitaisi päivän ajan tiettyä somealustaa. Itse otin tehtäväkseni päivitellä Kääntäjämestareiden LinkedIn-tiliä. Sovimme myös etukäteen siitä, kuka kuuntelee kunkin puhujan esityksen. 

Aamukahvien jälkeen siirryimme yleisön mukana kuuntelemaan päivän ensimmäisiä esityksiä. Tänä vuonna puhujat keskittyivät kieliasiantuntijan monialaiseen osaamiseen ja hyvinvointiin. Aamun ensimmäisessä osiossa kuulimme Puolustusvoimien Anu Seljavaaran ja Minna Kujamäen, Verohallinnon Terhi Karttusen ja Heli Luceniuksen sekä Springvestin Laura Niemen kokemuksia kieliasiantuntijan tehtävistä yllättävissä työympäristöissä.  

Yhden somevastaavan kuunnellessa esitystä toinen viimeisteli muistiinpanojaan edellisestä puhujasta valmistellen tekstiä julkaisukuntoon. Keskittymistä vaativaa työtä helpotti se, että saimme hyödyntää erillisen kuvaajan kuvapankkia.  

Lounaan jälkeen siirryimme takaisin Tiivistämölle kuuntelemaan työarjen hyvinvoinnista puhunutta työnohjaaja Laura Kalvasta ja Valtioneuvoston kanslian vieraiden kielten yksikön Taru Virtasta. Ohjelman kolmannessa osiossa yleisö pääsi tutustumaan kulttuurialalla työskentelevien kieliammattilaisten mielenkiintoisiin työtehtäviin. Vieraina olivat teatteritekstittäjä Tanja Oreto, kustannustoimittaja Emilia Vainisto sekä puheterapeuttina ja tulkkina toimiva Noora Galab. 

Vieraista mieleeni jäivät erityisesti Vainiston ja Galabin esitykset. Kustannustoimittajan monipuolisesta työnkuvasta kertonut Vainisto painotti erityisesti työn vaatimia yhteistyötaitoja, sillä juuri kustannustoimittaja on avainasemassa kirjailijan ja muiden tahojen välisessä yhteistyössä. Puheterapeutin töitä tekevä, suomalaisarabilaisessa perheessä kasvanut Galab puolestaan kertoi kokemuksiaan kulttuurienvälisistä eroista ja siitä, kuinka tärkeää asiakkaiden taustojen huomiointi ihmisläheisessä työtehtävässä on. Kustannustoimittajan työstä haaveilevana kaksikulttuurisena henkilönä koin puheenvuorot samaistuttaviksi ja hyvin mielenkiintoisiksi!

Päivä huipentui Kääntäjämestareiden kiitoksiin, joiden jälkeen halukkaat siirtyivät jatkamaan iltaa Peloton-ravintolassa järjestettyyn illallistilaisuuteen. Kaikkiaan somevastaavana toimiminen oli mielestäni hyvin mielekästä, sillä avartavan työkokemuksen lisäksi pääsin tutustumaan alan ammattilaisiin ja kuuntelemaan Terässä-tapahtuman huikeita puhujia paikan päältä!

Moikka, olen Fyodor, toisen vuoden englannin kielen opiskelija Turun yliopistosta!

Ennen kun ensimmäiset puhujat aloittivat lavalla, kävimme Lauran kanssa tutustumassa tapahtuman valokuvaajaan, jolta saimme kuvia käytettäviksi tapahtuman aikana tehtyihin julkaisuihin. Otin vielä aamukahvin aikana muutaman kuvan aulassa olleiden ajatuskuplien kanssa, ja kymmeneltä kiireentäyteinen päivä saikin jo alkaa. 

Sometoimen ohella pääsi oppimaan paljon kääntäjän työstä, ja kuunnellessani puhujia Puolustusvoimilta sekä Verohallinnosta kieliasiantuntijoiden vaikutus suuriin työyhteisöihin konkretisoitui. Oli myös mukava kuulla hieman erilaisesta työnkuvasta erilaisessa työympäristössä Springvestin kieliasiantuntijalta. Päivän kantava teema itselleni oli, että on ihana nähdä miten erilaisia töitä kieliasiantuntijoille ja erityisesti kääntäjille vielä löytyy.

Lounas nautittiin Peloton-ravintolassa ihan Tiivistämön vieressä, ja lounaan aikana viimeistelimme vielä Lauran kanssa somepostauksia, ennen kuin aloimme syömään (tähän väliin nopea erityismaininta Peloton-ravintolan ruualle, joka oli todella maukasta). Lounaan jälkeen pääsimme takaisin Tiivistämölle kuuntelemaan pointteja työssä jaksamisesta. Tämän osion aikana päästiin tutkimaan omia epävarmuuksia työelämässä ja miettimään hyvinvoivan työyhteisön merkitystä ja sen rakentamista. 

Vielä iltapäivällä kahvittelun jälkeen viimeisinä puhujina oli kulttuurin kentällä toimivia kieliasiantuntijoita, josta olin itse todella innoissani. Kieliasiantuntijuus erityisesti kulttuurin kentällä kiinnostaa minua kovasti, ja kiinnostukseni vain kasvoi puhujia kuunnellessani. Kustannustoimittajan työstä, kulttuurienvälisistä kohtaamisista sekä teatteritekstitysten synnystä oli todella kiinnostava oppia. 

Puhujista itselleni jäi mieleen Tanja Oreto, jolta kuulimme teatteritekstitysten synnystä. Oli älyttömän kiinnostavaa kuulla teatterin kontekstissa kokemuksia henkilöltä, joka on todella eri tavalla taiteellisessa projektissa mukana kuin esimerkiksi ohjaaja, näyttelijät tai tekniikka. Erityisesti puheenvuoro kiinnosti myös sen takia, koska unelmoin työstä kieliasiantuntijana taiteen kentällä. Toiset puhujat, jotka itselleni jäivät mieleen, olivat Puolustusvoimien Anu Seljavaara ja Minna Kujamäki, erityisesti sen takia, koska en ollut aikaisemmin ajatellut millaista kieliasiantuntijana työskentely mahtaakaan olla noinkin suuren ja monipuolisen työyhteisön kontekstissa.

Kääntäjämestareiden kiitosten jälkeen suuntasimme halukkaiden kanssa Peloton-ravintolaan illalliselle, jossa pääsimme päivän viimeisten somejulkaisujen viimeistelemisen jälkeen viettämään aikaa hyvässä seurassa, ja oikein maukkaiden pöydän antimien kera! Päivä oli täynnä kiinnostavia puheenvuoroja, ja pitkän päivän päätteeksi oli ihana päästä rentoutumaan ja syömään hyvin, ennen kun lähdin junalla takaisin kotiin Turkuun.

Artikkelikuva Kääntäjämestarien järjestäjäporukasta: Veera Hyvärinen

Artikkeli Terässä 2026 somevastaavien silmin julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

Jälleen uusi kääntämisen murros

Käännösala on ollut aina murroksessa. Käännösmuistit, konekääntäminen, uudenlaiset tekoälypohjaiset työkalut – ne kaikki ovat muuttaneet kääntäjien tapaa tehdä töitä vuosien varrella. Harvassa ovat ne kääntäjät, jotka eivät käytä käännöstyössä mitään työkaluja. Varsinkin käännöstoimistoille työskentelevien kääntäjien työ on nykyisin lähes aina koneavusteista kääntämistä. 

Jälkieditoinnin jälkeinen maailma

Kun käännösmuistit yleistyivät ja konekääntäminen teki tuloaan, syntyi mös käsite jälkieditointi. Ajatuksena oli, että kääntäjä ”vain” tarkastaa muistista tulleet segmentit ja tekee tekstiin pieniä muutoksia. Tämä on kuitenkin väärä ja vanhentunut käsitys: nykyprosessissa kääntäjä on aktiivinen toimija, joka käsittelee tekstiä nykyaikaisin työkaluin ja työstää sitä oman asiantuntemuksensa pohjalta. Kääntäjän roolissa korostuu yhä enemmän kieliteknologian ja viestinnän asiantuntijuus, ja kääntäjän tehtävänä on varmistaa, että lopputulos on oikeakielinen ja tarkoituksenmukainen. Lisäksi kääntäjien rooli oikean tiedon portinvartijana korostuu entisestään suurten kielimallien todennäköisyyteen perustuvan tiedonhaun äärellä.

Asenteet laahaavat muutoksen perässä

Käännösalalla on yhä havaittavissa asenteita, joissa edellä kuvatun kaltaista työtapaa pidetään vähemmän arvokkaana työnä, mekaanisena hyväksy tai hylkää -prosessina, aivan kuin se ei vaatisi osaamista, tarkkuutta tai paneutumista. Tämä ajattelutapa ei kuitenkaan palvele alan etua. On kohtuutonta ja jopa vahingollista vähätellä uudenlaisia työtehtäviä vain siksi, että ne poikkeavat omasta tai perinteisestä kääntämiskäsityksestä. 

Käännösalan opiskelijat valmistuvat nyt markkinoille, joilla konekäännös ja sen muokkaaminen ovat arkipäivää. Heidän osaamisensa ei rajoitu vain kielitaitoon, vaan yhä useammin vaaditaan ymmärrystä suurten kielimallien ja konekääntimien rajoituksista ja mahdollisuuksista, kieliteknologian hyödyntämisestä sekä laatukriteereistä. Kyse on uudenlaisesta ammattitaidosta, jossa yhdistyvät tekninen ymmärrys, kielellinen tarkkuus ja viestinnällinen näkemys. 

Ihmislaatu on kilpailuvaltti

Monet yritykset räätälöivät nyt itselleen omia kielimalleja, ja jos käännöstoimisto ei pysty kilpailemaan koneen tuottaman laadun kanssa, se putoaa välistä pois. Muutamat suuret toimijat, jotka hylkäsivät kääntäjät ja siirtyivät automatisoituun konekääntämiseen, ovat kääntäneet kelkkansa ja alkaneet taas jopa palkata in-house-kääntäjiä tiimeihinsä. On siis uskallettava kilpailla myös aidolla ihmislaadulla, ja tässä pienet toimijat voivatkin ketterästi tarjota suorille asiakkaille uusien työkalujen tuomaa tehokkuutta, jossa ihminen aina kuitenkin päättää lopputuloksesta. Siksi onkin alan edun mukaista, että tunnistamme myös uusien työkalujen luomia työtapoja ja rooleja ja arvostamme niitä. Se vaatii jatkuvaa itsensä kehittämistä ja ajan tasalla pysymistä. Kääntäjän työ ei ole kadonnut, vaan se on jälleen kerran muovautunut ajan tarpeisiin. Maailma muuttuu, ja myös kääntäjän työtapojen on muututtava sen mukana. Muutosta vastaan voi harata kantapäät ojossa tai olla mukana aktiivisena toimijana luomassa uusia käytäntöjä.

Artikkelikuva: Richard Duijnstee, Pixabay

Tiina Kinnunen

AV-kääntäjä

Tiina Kinnunen on pitkän linjan av-kääntäjä ja av-kääntämisen matkasaarnaaja. Uusien kääntäjien koulutus ja yhteistyö yliopistojen kanssa ovat lähellä hänen sydäntään, ja hän vierailee usein puhumassa kääntämisestä opiskelijoille. Tiina sai vuonna 2023 SKTL:n av-kääntäjien jaoston Kultainen repla -palkinnon.

Tiina on ollut mukana tekemässä Kääntäjämestarin kirjaa, ja hän toimii tällä hetkellä Kääntäjämestarit ry:n puheenjohtajana.

Kuva: Tarja Virolainen

• LinkedIn

Artikkeli Uudet työtavat vaativat asenteidenkin päivitystä julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

Olet varmasti nähnyt somevideoita, joissa ihmiset esittelevät kaukomaiden halpakaupoista tilaamiaan vaatteita ja tavaroita, jotka eivät lainkaan vastaa tuotekuvia ja -kuvauksia. Tekoälyn tuottamat käännökset ovat vähän samanlaisia: algoritmin suolloksia, joissa ei aina ole päätä eikä häntää. Tässä blogikirjoituksessa Kääntäjämestareiden Annika Karvonen ja Mili Viita pohtivat ihmiskääntäjien vahvuuksia tekoälyn aikakaudella.

Käsityöharrastajalle voi olla järkevämpää tilata virkkuukoukku- tai neulepuikkosetti kaukomailta kuin veistää ne itse pihakoivusta. Jos taas haluaa kauniin pitsiliinan tai hyvin istuvan aidon villapaidan, sellainen kannattaa tehdä itse tai ostaa oikealta ammattilaiselta.

Tekoäly tuottaa bulkkikäännöksiä niin paljon ihmistä nopeammin, että se hakkaa meidät tehokkuudessa ja hinnassa mennen tullen. Laadussa taas ihmisammattilainen on ylivertainen, mutta koska bulkkiostajia kiinnostaa ensisijaisesti palvelun hinta, ihminen jää auttamatta kakkoseksi. Siksi meidän ihmiskääntäjien ei kannata edes yrittää kilpailla samoilla säännöillä tekoälyn kanssa. 

Tekoäly – hyvä renki mutta huono isäntä

Meidän on löydettävä ne kieliasiantuntijuuden syvimmät osa-alueet, joilla kone ei menesty tai joilla me voimme valjastaa sen omaksi hyödyksemme. Tällaisia ovat esimerkiksi sisällöt, joissa luodaan jotakin uutta ja joissa käännöksen oikeellisuus, vivahteet, kulttuuriviittaukset ja tunteet ovat tärkeitä.

Tekoälyä voi näissäkin käyttää inspiraationlähteenä ja ideointiin, mutta lopulliset käännösratkaisut tekee aina ihminen. Siinä missä tekoäly on hyvä toisteisissa rutiinitehtävissä ja isojen kokonaisuuksien nopeassa hahmottamisessa, ihmisen vahvuus on kyky tuottaa toimivaa, sujuvaa ja laadukasta tekstiä.

Päihitä kone kehittämällä inhimillisiä vahvuuksiasi

Tekoäly on tullut jäädäkseen ja kilpailemaan meidän ihmisten kanssa. Joissakin yrityksissä erilaisten tekoälysovellusten käyttöönotto on jo edennyt pitkälle, kun taas toisissa vasta harkitaan ensiaskelten ottamista tekoälyn maailmaan. On hyvä pitää mielessä, että käännösalalla tekoäly on jo vanha juttu, sillä konekääntimet ovat olleet käytössä pitkään.

Monet asiakkaat saattavat luulla, että nyt voimakkaasti yleistyvät generatiiviset tekoälyratkaisut, kuten ChatGPT ja Copilot, tekevät meistä ihmiskääntäjistä tarpeettomia. Me tiedämme, että näin ei ole. Se ei kuitenkaan riitä, vaan meidän on pystyttävä vakuuttamaan asiakkaatkin siitä. Ratkaisu piilee yllättävän perinteisissä keinoissa:

1. Tunne kilpailijasi

Tutustu tekoälyratkaisuihin ja erityisesti siihen, missä ne toimivat ja mitä sudenkuoppia niihin liittyy. Koska jatkuvasti kasvava määrä kaikista lukemistamme ja myös kääntämistämme teksteistä on jollakin tavalla tekoälyn avulla tuotettuja, tekoälylukutaito on kieliasiantuntijalle erittäin tärkeä työkalu.

Harjaannuta taitoasi tunnistaa tilanteita, joissa tekoäly tavallisesti epäonnistuu, hallusinoi ja tekee virheitä. Näin opit ymmärtämään, millaisissa tehtävissä tekoälystä on sinulle työssäsi eniten hyötyä ja milloin siitä on suoranaista haittaa. Pystyt myös itse tunnistamaan virheet ja korjaamaan ne. Lisäksi osaat neuvoa asiakkaitasi siitä, milloin kannattaa ehdottomasti käyttää ihmiskääntäjää ja milloin tekoälykin voi riittää.

2. Kehitä ja vaali kielitaitojasi

Kieliasiantuntijan supervoima on kyky käyttää kieltä vaikuttavasti ja vakuuttavasti. Siinä missä tekoäly vain arpoo sanoja peräkkäin tiettyjen todennäköisyyksien perusteella, ihmisellä on taito leikitellä kielellä ja käyttää kieltä luovasti.

Pidä tästä taidosta kiinni kynsin hampain sekä kehitä ja vaali sitä kaikin keinoin: lue laadukkaita tekstejä, kirjoita itse, käy kursseja, heitä herjaa kollegojen ja ystävien kanssa, ylläpidä ja kehitä sekä lähde- että kohdekieltesi osaamista. 

3. Syvennä kulttuurin tuntemustasi

Tekoäly ei ymmärrä kulttuuria. Se tietää kulttuurista sen, mitä sen koulutusaineisto on sisältänyt. Kääntämisestä tekee erityistä se, että siinä kääntäjä on paitsi kielten myös kulttuurien välissä. Jos käännettävä teksti pitää mukauttaa esimerkiksi Suomen oloihin ja suomalaisen asiakkaan tarpeisiin, tekoäly ei tehtävästä selviä luotettavasti. Tähän tarvitaan ihmistä, ja kieliasiantuntijan kulttuurintuntemus nousee arvoon arvaamattomaan.

4. Tarjoa asiakkaillesi ensiluokkaista palvelua

Myyntikoulutuksissa muistutetaan aina, että yritystenkin välisessä kaupassa ihmiset ostavat ihmisiltä. Tässä me ihmiset päihitämme koneen 6–0: ammattilaisina pystymme antamaan asiakkaalle kieleen, kulttuuriin, tekstisisältöihin ja kääntämiseen liittyvää neuvontaa.

Muistele mitä tahansa asiakaspalvelutilannetta, jossa olet itse asiakkaana saanut erityisen hyvää palvelua. Miten se vaikutti sinuun? Kerroitko siitä muille? Palasitko ostamaan toistekin? Aivan samalla tavalla toimii sinun asiantuntijana asiakkaille tarjoamasi asiakaspalvelu.

5. Muista tehdä työsi

Kun erilaisten konekäännösten jälkimuokkaustyö on jo arkea useimmilla kääntämisen aloilla, on syytä myös muistaa, että tämäkin työtyyppi vaatii omanlaistaan osaamista. Opettele myös taitavaksi tekstin muokkaajaksi. Pidä mielessä, että jos asiakkaalle riittää teksti, jossa termeillä, sävyllä, koheesiolla tai hyvällä kielellä ei ole merkitystä, hän saa tekstinsä huomattavasti halvemmalla koneelta. Muista siis myös käyttää ammattitaitoasi ja näyttää, miksi olet pyytämäsi palkkion arvoinen: uskalla olla parempi kuin kone.

Ole rohkeasti ihminen

Kieliasiantuntijuus tekoälyn aikakaudella kysyy rohkeutta: on uskallettava uudistua, yrittää, erehtyä sekä tarpoa loputtomalta tuntuvassa kieltävien vastausten ja vähenevien töiden suossa, kun kilpailijana on kaikkivoipaiselta vaikuttava, asiakkaiden silmissä suurin, kaunein ja mahtavin tekoäly.

Rohkeutta on vaatia aikaa luovuudelle, panna itsensä peliin ideapalaverissa ja ehdottaa uusia toimintamalleja silloinkin, kun muut epäilevät. Rohkeutta on myös pyytää apua ja oppia uutta. Tällainen rohkeus tekee meistä kieliasiantuntijoista ihmisiä ja inhimillisiä.

Juuri siksi meidän on oltava rohkeasti ihmisiä. Meidän tulee tuoda esiin inhimillisiä vahvuuksiamme: kielen ja kulttuurin tuntemusta, tekoälyn heikkouksien ja vahvuuksien hallintaa, aitoa asiakaspalvelua. Meidän ihmisten on myös tärkeää pitää yhtä ja tukea toisiamme, hakeutua kollegojen joukkoon, puhua rehellisesti ja avoimesti työtilanteista. Entä jos voimmekin yhdessä ihmisinä muodostaa yhteenliittymiä, joilla olemme moninkertaisesti konetta parempia?

Annika Karvonen

AV-kääntäjä

Annika kääntää erilaisia av-materiaaleja tosi-tv:stä koulutusmateriaaleihin ja mainoksiin niin englannista suomeen kuin suomesta englantiinkin. Annika suhtautuu uusiin työkaluihin ennakkoluulottomasti, mutta pitää kynsin hampain kiinni omasta roolistaan kielen ammattilaisena. Käännöstöidensä ohella Annika on mukana myös Kääntäjämestarit ry:n toiminnassa, ja vaikkapa järjestön tekstityskursseja käyneet ovat voineetkin häneen jo tutustua.

Mili Viita

Asiatekstinkääntäjä

Mili Viita on yksi Kääntäjämestarin kirjan tekijöistä, markkinointiin erikoistunut asiatekstinkääntäjä ja iloisen yrittäjyyden evankelista. Milillä on kokemusta sekä käännöstoimistosta työskentelystä että yrittäjyydestä. Erityisen lähellä Milin sydäntä on asiakaslähtöisyys, ja Mili pyrkiikin tekemään kielipalvelualasta paremman niin sillä toimiville asiantuntijoille kuin heidän asiakkailleen.

Artikkeli Uskalla olla parempi kuin kone julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

Konferenssitulkkaus tarkoittaa joko simultaani- tai konsekutiivitulkkausta konferensseissa, seminaareissa, kokouksissa, koulutustilaisuuksissa tai muissa vastaavissa tilaisuuksissa. Simultaani- eli samanaikaistulkkaus tapahtuu (lähes) samaan aikaan kuin tulkattava puhuja puhuu, kun taas konsekutiivi- eli peräkkäistulkkauksessa puhuja ja tulkki puhuvat vuorotellen. Simultaanitulkkausta käytettäessä tulkkien työpiste sijaitsee äänieristetyssä tulkkauskopissa ja konsekutiivitulkkauksessa tulkki on puhujan lähellä samassa tilassa kuin tulkkauksen kuulijat. Joskus käytetään myös kuiskaustulkkausta, joka on luonteeltaan simultaanitulkkausta mutta tapahtuu joko ilman laitteita kuulijan vieressä tai kannettavilla laitteilla, jotka soveltuvat erityisesti sellaisiin tilanteisiin, joissa puhuja ja kuulijat ovat liikkeessä.

Nykymuotoisen konferenssitulkkauksen katsotaan yleensä saaneen alkunsa Nürnbergin oikeudenkäynneistä, jotka käytiin toisen maailmansodan jälkeen natsi-Saksan johtajia vastaan. Oikeudenkäynneissä käytettiin neljää kieltä, ja niissä toteutettiin ensimmäistä kertaa laajamittainen simultaani- eli samanaikaistulkkaus erityisen laitteiston ja alkeellisten tulkkauskoppien avulla. Aiemmin konferenssitulkkaus oli ollut lähinnä konsekutiivitulkkausta. Nürnbergin oikeudenkäyntien tulkeilla ei ollut aiempaa koulutusta simultaanitulkkaukseen monikielisessä tilaisuudessa, vaan he joutuivat opettelemaan työn käytännössä ja ratkomaan haasteita sitä mukaa kuin niitä tuli eteen.

Konferenssitulkkaus oli pitkään perusluonteeltaan samankaltaista: tulkit työskentelivät samassa paikassa kuin tulkattavan kokouksen osallistujat. Konferenssitulkkaus onkin perinteisesti edellyttänyt erityisesti freelance-tulkeilta paljon matkustamista. Suuri osa tulkeista toimii yrittäjinä tai freelancereina, osa taas on virassa tai työsuhteessa esimerkiksi EU-toimielimissä, YK:n elimissä tai muissa kansainvälisissä järjestöissä.

Etätulkkauksen yleistyminen

Koronapandemian alettua vuonna 2020 kokoontumisrajoitukset lopettivat lähikokoukset joksikin aikaa, jolloin konferenssitulkeiltakin loppuivat työt. Oli siis löydettävä tapa yhtäältä jatkaa kokouksien järjestämistä ja toisaalta tulkkauselinkeinon harjoittamista. Asioimis- ja oikeustulkkauksessa etätulkkaus oli ollut todellisuutta jo jonkin aikaa, lähinnä puhelin- mutta myös videotulkkauksena. 

Konferenssitulkkauksessa varsinkin monikielinen simultaanitulkkaus on huomattavasti haastavampaa toteuttaa etänä. Joitakin etätulkkausalustoja oli kehitelty jo ennen pandemiaa, mutta ne eivät olleet päässeet laajempaan käyttöön. Pandemian alettua tilanne muuttui, ja konferenssitulkit joutuivat nopeasti opettelemaan etäalustojen käytön ja investoimaan tarvittaviin laitteisiin. Ajatusta etätulkkauksesta jouduttiin myös ”myymään” asiakkaille, joista kaikki eivät suinkaan olleet heti halukkaita siirtymään etätulkkausratkaisuihin esimerkiksi tietoturvasyistä.

Pikkuhiljaa etätulkkauksen käyttö laajeni ja mahdollisti työnteon myös etäolosuhteissa. Pian tosin huomattiin, että tulkkien työergonomia etäkokouksissa on usein heikompi kuin perinteisissä lähikokouksissa. Yhtenä syynä on se, että etätulkkauksen aikana tulkki joutuu huolehtimaan itse myös sellaisista asioista, jotka lähitulkkauksessa kuuluvat laitteista vastaavalle teknikolle.

Lisäksi verkossa välitettävä ääni saattaa joissakin tapauksissa olla kovin heikkolaatuista – tämä johtuu paitsi käytettävistä laitteista ja yhteyksistä, myös ääni-informaation pakkaamisesta verkossa lähettämistä varten. Tämän voi kuka tahansa todeta vaikkapa radio-ohjelmista tai podcasteista, joissa ihmisiä haastatellaan etäyhteyksin: etähaastateltavan ääni kuulostaa usein selvästi erilaiselta kuin studiossa olevan haastattelijan ääni – ääni voi katkeilla, siinä saattaa kuulua ylimääräisiä kohinoita ja vinkaisuja, ja puheesta saattaa olla ylipäätään vaikeampi saada selvää. Simultaanitulkkauksessa tulkin oma samanaikainen puhe häiritsee kuuntelua, joten äänen huono laatu vaikeuttaa työtä huomattavasti.

Pandemian jälkeenkin etäratkaisujen käyttö on osin jatkunut, vaikka osa asiakkaista on siirtänyt kokouksensa takaisin lähikokouksiksi ja monet tulkit ovat suurelta osin voineet palata takaisin perinteiseen lähitulkkaukseen. Osalle konferenssitulkeista etätulkkauksesta on kuitenkin tullut vakituinen osa työnkuvaa, ja erityisesti syrjemmällä asuville ne ovat tuoneet aiempaa enemmän työmahdollisuuksia tulkkausalalla.

Tekoäly tukena vai kilpailijana?

Tällä hetkellä eletään taas uuden murroksen keskellä: miten tekoälyn kehitys vaikuttaa konferenssitulkkaukseen? Tulkkausalan ulkopuolella innokkaimmat uskovat tekoälyn piankin täysin korvaavan ihmistulkit – loppuvatko siis tulkeilta nyt työt lopullisesti?

Tulkkausalan sisälläkin tekoälyn mahdollisuuksia on tutkittu, mutta ei niinkään ihmistulkkien korvaajana vaan heidän työnsä tukena. Tekoälyä on kokeiltu apuna tulkkaukseen valmistautumisessa, esimerkiksi tiedonhaun tehostajana. Niin ikään sitä on testattu termien poimimisessa asiakirjoista ja sanastojen rakentamisessa. Voidaan toki kysyä, kuinka paljon hyötyä tekoälyn tekemästä sanastosta on tulkille – kokemus on osoittanut, että tulkkauksen aikana on eniten hyötyä sellaisesta sanastosta, jonka tulkki on itse koonnut ja samalla omaksunut ja josta vastineet tulevat mieleen nopeasti tarvitsematta etsiä niitä sanastosta. 

Tutkijat ovat tarkastelleet myös, miten tekoälyä voitaisiin käyttää tulkkauksen aikana keventämään tulkin kognitiivista kuormitusta. Automaattisen puheentunnistuksen avulla tulkattavasta puheesta voitaisiin poimia esimerkiksi numeroita, joiden tulkkaaminen on tyypillisesti yksi simultaanitulkkauksen haasteista. Perinteisesti tulkkipari on saattanut poimia numeroita paperille tulkkausvuorossa olevan tulkin tueksi tai tulkki on merkinnyt kuulemansa luvut itse paperille odottamaan tulkkausta. Ajatuksena on, että jos numerot ilmestyisivät automaattisesti tulkin eteen näytölle, josta hän voisi ne poimia tulkkeeseensa, niiden tulkkaaminen olisi tarkempaa ja siinä tulisi vähemmän virheitä. Tosin pelkät luvut sinänsä eivät tietenkään riitä, vaan myös niiden konteksti täytyy saada tulkattua.

Vastaavalla tavalla automaattista puheentunnistusta on ajateltu voitavan käyttää poimimaan termejä tulkattavasta puheesta niin, että ne ilmestyisivät näytölle tulkin eteen mahdollisesti kohdekielisen vastineen kera. Kokeiluja on tehty myös virtuaalilaseilla, jotka toimisivat tulkin näyttönä.

Sekä tutkimuksen että käytännön ammattilaisen näkökulmasta on vielä epäselvää, pystyttäisiinkö näillä apukeinoilla tosiasiallisesti keventämään tulkin kognitiivista kuormitusta tai parantamaan tulkkauksen laatua.

Myös kokonaan tekoälyperusteisia tulkkausjärjestelmiä on kehitetty. Alalla kiertävien huhujen mukaan ainakin joidenkin toimijoiden ratkaisuissa tekoälyn kouluttamiseen on käytetty ihmistulkkien tulkkeita. Muun muassa jotkut etätulkkausalustat tarjoavat jo asiakkaille tekoälytulkkausta ihmistulkkauksen vaihtoehdoksi.

Tekoäly luottamuksellisia tietoja tulkkaamassa

Tekoälyn käyttöön tulkkauksessa liittyy myös huolenaiheita, joista yksi on se, ovatko asiakkaan tiedot turvassa. Millaisissa tilanteissa tekoälytulkkauksen käyttö aiheuttaisi liian suuria riskejä tietoturvan kannalta?

Entä sitten varsinainen asiasisältö ja siitä tehtävät päätökset? Mitä seurauksia voi olla siitä, että tekoäly ei ymmärrä kaikkia puheen nyansseja vaan tekee tulkkauksessa virheitä? Ovatko esimerkiksi kansainväliseen diplomatiaan ja turvallisuuteen – tai vaikkapa yksityisten ihmisten henkeen,  terveyteen ja oikeusturvaan – liittyvät asiat liian riskialttiita käsiteltäväksi tekoälytulkkauksen turvin? EU:n uudessa tekoälysäädöksessä tekoälyjärjestelmien käyttötarkoituksia luokitellaan niiden riskitason mukaan, ja tästä luokittelusta voisi olla apua myös pohdittaessa sitä, millaisiin tulkkaustilanteisiin tekoäly soveltuu ja millaisiin ei.

Konferenssitulkit joutuvat siis muiden käännös- ja tulkkausalan ammattilaisten ohella perehtymään tekoälyn tuomiin muutoksiin ja pohtimaan, olisiko siitä oman työn tehostajaksi ja miten perustella asiakkaille ihmistulkkien käyttöä. Luultavasti ihmistulkkien tärkein kilpailija ei olekaan itse tekoäly vaan asiakkaiden mielikuva tekoälystä verrattuna ihmistulkkeihin.

Kirsi Lammi

Konferenssitulkki, asiatekstikääntäjä

Kirsi Lammi on konferenssitulkki ja asiatekstinkääntäjä, jolla on 30 vuoden kokemus alalla työskentelystä sekä oman yrityksensä kautta että EU-toimielinten freelance-tulkkina. Hänen työnsä tulkkina kattaa laajan kirjon aiheita ja tilanteita: ministerikokouksista oikeusistuntoihin, yhtiökokouksista ja seminaareista teurastamovierailuihin ja peltokatselmuksiin.

Kirsi haluaa auttaa ihmisiä ymmärtämään toisiaan ja viestimään monikielisissä kohtaamisissa. Vaihtelevassa työssä parasta on mahdollisuus perehtyä erilaisiin aihepiireihin ja niihin liittyvään kielenkäyttöön sekä oppia jatkuvasti uutta kielestä ja maailmasta.

Artikkeli Konferenssitulkkausalan murroksia julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.