Jaksan aina hämmästellä, kuinka taitavia ruotsalaiset ovat pehmentämään viestiään. Ilmaisut, joissa on heidän makuunsa liikaa terää, hiotaan tehokkaasti pois. Kiertoilmaisut ovat ahkerassa käytössä. Joskus ruotsalaisten sanankäänteiden kuuntelu voi käydä kuuntelijalle raskaaksi: kaikki pitää sanoa niin hienovaraisesti. Sano nyt vain, tekisi suomalaisena mieli huudahtaa.

Suorapuheisuuden aste onkin yksi keskeisimmistä tekijöistä, jotka on otettava huomioon, kun käännetään suomesta riikinruotsiin.

Omat kokemukseni kääntäjänä

Aloittaessani kääntäjänä tein tätä ”pehmentämistyötä” vaistonvaraisesti. Asuin Ruotsissa vuodet 2000–2012, ja 12 vuodessa ehti hyvin oppia, että tapamme kommunikoida ovat erilaiset. Ajan myötä nämä erot ovat alkaneet kiinnostaa minua yhä enemmän. Haluan ymmärtää niitä syvällisemmin, koska silloin teen myös työni paremmin.

Kääntäjinä meitä kiinnostaa se, miten nämä erot näkyvät konkreettisesti teksteissä, joiden parissa työskentelemme. Vaikka teksti olisi oikein käännetty, asiallinen ja ystävällinen, se saattaa silti vaikuttaa Ruotsissa liian suoralta ja kovalta, etäiseltä ja persoonattomalta. Miksi?

Todennäköisesti siksi, että oikeanlainen, suhdetta rakentava kehystys puuttuu.

Ruotsalainen paradoksi ja oikeanlainen kehystys

Ruotsi on tutkimusten mukaan äärimmäisen individualistinen maa. Samalla tarve kuulua ryhmään on vahva. Tämä, jos mikä, on paradoksi.

Ruotsalaiset haluavat olla itsenäisiä, toteuttaa itseään ja olla persoonallisia, mutta samalla he eivät halua erottua liikaa, viedä liikaa tilaa tai tunkeilla. Näiden välillä on tasapainoiltava, ja tämä vaikuttaa muun muassa markkinointiviestinnän kieleen: Ruotsalaisessa markkinointiviestinnässä se, miten jokin sanotaan, on lähes tärkeämpää kuin itse sisältö. Sanoisin jopa, että se on tärkeämpää, mikäli haluaa vastaanottajan huomion.

Valinnanvapaus vahvasti individualistisessa, mutta samalla yhteisöllisessä kulttuurissa tulee tehdä näkyväksi myös kielellisesti. On kerrottava, että lukija saa tehdä omat valintansa ja kuulua silti joukkoon. Tällä tavalla häivytetään painostusta ja vakuutetaan, että päätäntävalta on täysin lukijan käsissä. Neuvotellaan ensin, toimitaan sitten. Kielelliset pehmentimet toimivat iskunvaimentimina – ne suojaavat vastaanottajan autonomiaa uhraamatta ryhmäharmoniaa. 

Miten tämä onnistuu? Myönnän, että tarkkoja ohjeita on vaikea antaa, koska periaatteessa kaikki tilanteet näyttävät erilaisilta, ja nyanssit ovat hiuksenhienoja. Mutta ainakin seuraavat kolme kohtaa on hyvä laittaa korvan taakse:

 ↪ Vältä vahvasti kategorisoivia ilmauksia. Asiat eivät ole jollain tietyllä tavalla, vaan voivat olla jollain tietyllä tavalla. 

↪ Arvolatautuneita ja ”vahvoja” sanoja on käytettävä harkiten. 

↪ Pehmentäminen ei automaattisesti tarkoita, että lisätään kepeyttä, kiertoilmaisuja tai huumoria. Joskus kepeys ei toimikaan ruotsalaisessa kontekstissa, vaan on oltava asiallinen. 

Kun kääntää markkinointiin tarkoitettuja tekstejä Ruotsiin, on siis tärkeä huomioida, että viestintä rakentuu ruotsalaisessa kulttuurissa pääsääntöisesti epäsuoremmin kuin suomalaisessa. Sävy, tahdikkuus, tilanteiden tulkinta ja lukijan huomioiminen ovat keskeisiä luottamuksen rakentajia. Kun tämä ero tunnistetaan, teksti asettuu luontevasti ruotsalaiseen kulttuuriin.

Kääntäjälle tämä tarkoittaa sitä, että riikinruotsiksi kääntäminen vaatii usein enemmän kielellistä koreografiaa kuin mihin me suomalaiset olemme tottuneet! 

Muutama esimerkki: 

↪ Suomalainen ”suoraan asiaan” -tapa: Järjestelmä vähentää energiankulutusta 15 prosenttia. 

Ruotsalainen ”kehystys edellä” -tapa: Järjestelmän avulla voit vähentää energiankulutusta ja saada paremman hallinnan kustannuksistasi.

Sama asiasisältö, mutta eri paketissa. Kääntäminen riikinruotsille ja Ruotsin markkinoille merkitsee usein, että fakta siirtyy pääroolista sivurooliin. 

↪ Luovassa tekstissä, kuten seuraavassa somepostauksen aloituksessa, suomenkielinen ilmaus ”Maistuva herkku, joka tukee koirakaverin hyvinvointia” olisi suorana käännöksenä informatiivinen mutta lattea ja tylsän toteava ruotsiksi. Pehmeämpi tapa esitellä asia on esimerkiksi “Smakligt och nyttigt i samma tugga”. 

Viesti on sama, mutta hieman flirttaileva sävy vastaa paremmin ruotsalaisia odotuksia epäsuorasta lähestymistavasta, joka ei mene suoraan asiaan.

↪ Ruotsalaiset voivat olla yllättävän tiukkapipoisia, ja heillä on tietyissä asioissa vahvat periaatteet.

Muistan nähneeni kerran Suomessa tilitoimiston mainoksen, jossa tehtiin numero yrityksen savolaisuudesta. Mainoksen kieli oli selevee savvoo. On vaikea kuvitella ruotsalaisen tilitoimiston käyttävän huumoria näinkin vakavan alan mainonnassa.

Poikkeukset ja ammattitaito

Kun puhutaan kulttuurista, mieleen nousee aina myös poikkeuksia. Juuri siksi kääntäjän harkinta on ratkaisevaa. Lopulta kyse on aina tekstin funktiosta: missä määrin tekstin ilmaisujen odotetaan  pehmentävän sosiaalista kitkaa?

Havaintoni koskevat nimenomaan markkinointiviestintää. Esimerkiksi viranomaisviestinnässä erot suorapuheisuudessa ja sävyssä ovat pienempiä Suomen ja Ruotsin välillä. Ruotsin viranomaisviestinnässä näkee jopa vahvaa imperatiivien käyttöä – ehkä siksi, että konteksti on täysin selvä, eikä suhdetta tarvitse rakentaa aina uudestaan kuten markkinointiviestinnässä. Verot maksetaan, halusit tai et. Auton ostaminen sen sijaan on valinta.

Kuten Suomessa ja kaikkialla, myös Ruotsissa kulttuuri ja mentaliteetti vaihtelevat alueittain. Miten siis esitellä tuote tai palvelu, joka on tarkoitettu epämääräisesti ”Ruotsin markkinoille”? Kuinka arvioida, kuinka paljon epäsuoruutta ja millaista varovaisuuden astetta juuri tämä genre, kanava ja tilanne edellyttävät?

Siksi kääntäminen vaatii näppituntumaa kohdekulttuuriin, ja markkinointitekstien kääntäjällä on oltava myös copywriting-osaamista –  samoilla eväillä ei voi aina mennä.

Markkinointitekstien kääntäminen on todellista käsityötä.

Artikkelikuva: Conny Nilsson, Pixabay

Eva Granqvist

Kääntäjä

Eva Granqvist on ruotsin kielen kääntäjä, erikoistunut markkinointiteksteihin ja SEO-kääntämiseen. Hän varmistaa, että käännökset puhuttelevat kohdeyleisöä, säilyttävät brändin äänen ja ovat kulttuurisesti sopivia. Eva auttaa yrityksiä tavoittamaan ruotsinkieliset ja suomenruotsalaiset asiakkaat luonnollisesti ja tehokkaasti.

Artikkeli Kulttuurierot suomalaisissa ja ruotsalaisissa markkinointiteksteissä julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

Kääntäjien ammattipäivä Terässä 2026 järjestettiin tänäkin vuonna Helsingin Tiivistämöllä. Kun bäkkärillä valmistauduttiin aamun ensimmäisiin esityksiin, tapahtuman somevastaavat Laura ja Fyodor suunnittelivat päivän työnjakoa. Somevastaavan roolin kuului päivän esitysten kuunteleminen ja olennaisimpien sisältöjen kiteyttäminen Kääntäjämestareiden somekanaviin. Tässä blogissa Laura ja Fyodor kertovat omia kokemuksiaan Terässä 2026 -tapahtumasta.

Olen Laura Tarzalainen, ja opiskelen kolmatta vuotta kirjallisuutta ja viestintää Itä-Suomen yliopistossa.

Aamulla Kääntäjämestarit, tapahtuman avustajat ja ensimmäiset puhujat viimeistelivät valmistelujaan innokkaina tulevaan päivään. Yhteisöllisyys oli aistittavissa jo ennen yleisön saapumista. Sovimme Fyodorin kanssa, että kukin hoitaisi päivän ajan tiettyä somealustaa. Itse otin tehtäväkseni päivitellä Kääntäjämestareiden LinkedIn-tiliä. Sovimme myös etukäteen siitä, kuka kuuntelee kunkin puhujan esityksen. 

Aamukahvien jälkeen siirryimme yleisön mukana kuuntelemaan päivän ensimmäisiä esityksiä. Tänä vuonna puhujat keskittyivät kieliasiantuntijan monialaiseen osaamiseen ja hyvinvointiin. Aamun ensimmäisessä osiossa kuulimme Puolustusvoimien Anu Seljavaaran ja Minna Kujamäen, Verohallinnon Terhi Karttusen ja Heli Luceniuksen sekä Springvestin Laura Niemen kokemuksia kieliasiantuntijan tehtävistä yllättävissä työympäristöissä.  

Yhden somevastaavan kuunnellessa esitystä toinen viimeisteli muistiinpanojaan edellisestä puhujasta valmistellen tekstiä julkaisukuntoon. Keskittymistä vaativaa työtä helpotti se, että saimme hyödyntää erillisen kuvaajan kuvapankkia.  

Lounaan jälkeen siirryimme takaisin Tiivistämölle kuuntelemaan työarjen hyvinvoinnista puhunutta työnohjaaja Laura Kalvasta ja Valtioneuvoston kanslian vieraiden kielten yksikön Taru Virtasta. Ohjelman kolmannessa osiossa yleisö pääsi tutustumaan kulttuurialalla työskentelevien kieliammattilaisten mielenkiintoisiin työtehtäviin. Vieraina olivat teatteritekstittäjä Tanja Oreto, kustannustoimittaja Emilia Vainisto sekä puheterapeuttina ja tulkkina toimiva Noora Galab. 

Vieraista mieleeni jäivät erityisesti Vainiston ja Galabin esitykset. Kustannustoimittajan monipuolisesta työnkuvasta kertonut Vainisto painotti erityisesti työn vaatimia yhteistyötaitoja, sillä juuri kustannustoimittaja on avainasemassa kirjailijan ja muiden tahojen välisessä yhteistyössä. Puheterapeutin töitä tekevä, suomalaisarabilaisessa perheessä kasvanut Galab puolestaan kertoi kokemuksiaan kulttuurienvälisistä eroista ja siitä, kuinka tärkeää asiakkaiden taustojen huomiointi ihmisläheisessä työtehtävässä on. Kustannustoimittajan työstä haaveilevana kaksikulttuurisena henkilönä koin puheenvuorot samaistuttaviksi ja hyvin mielenkiintoisiksi!

Päivä huipentui Kääntäjämestareiden kiitoksiin, joiden jälkeen halukkaat siirtyivät jatkamaan iltaa Peloton-ravintolassa järjestettyyn illallistilaisuuteen. Kaikkiaan somevastaavana toimiminen oli mielestäni hyvin mielekästä, sillä avartavan työkokemuksen lisäksi pääsin tutustumaan alan ammattilaisiin ja kuuntelemaan Terässä-tapahtuman huikeita puhujia paikan päältä!

Moikka, olen Fyodor, toisen vuoden englannin kielen opiskelija Turun yliopistosta!

Ennen kun ensimmäiset puhujat aloittivat lavalla, kävimme Lauran kanssa tutustumassa tapahtuman valokuvaajaan, jolta saimme kuvia käytettäviksi tapahtuman aikana tehtyihin julkaisuihin. Otin vielä aamukahvin aikana muutaman kuvan aulassa olleiden ajatuskuplien kanssa, ja kymmeneltä kiireentäyteinen päivä saikin jo alkaa. 

Sometoimen ohella pääsi oppimaan paljon kääntäjän työstä, ja kuunnellessani puhujia Puolustusvoimilta sekä Verohallinnosta kieliasiantuntijoiden vaikutus suuriin työyhteisöihin konkretisoitui. Oli myös mukava kuulla hieman erilaisesta työnkuvasta erilaisessa työympäristössä Springvestin kieliasiantuntijalta. Päivän kantava teema itselleni oli, että on ihana nähdä miten erilaisia töitä kieliasiantuntijoille ja erityisesti kääntäjille vielä löytyy.

Lounas nautittiin Peloton-ravintolassa ihan Tiivistämön vieressä, ja lounaan aikana viimeistelimme vielä Lauran kanssa somepostauksia, ennen kuin aloimme syömään (tähän väliin nopea erityismaininta Peloton-ravintolan ruualle, joka oli todella maukasta). Lounaan jälkeen pääsimme takaisin Tiivistämölle kuuntelemaan pointteja työssä jaksamisesta. Tämän osion aikana päästiin tutkimaan omia epävarmuuksia työelämässä ja miettimään hyvinvoivan työyhteisön merkitystä ja sen rakentamista. 

Vielä iltapäivällä kahvittelun jälkeen viimeisinä puhujina oli kulttuurin kentällä toimivia kieliasiantuntijoita, josta olin itse todella innoissani. Kieliasiantuntijuus erityisesti kulttuurin kentällä kiinnostaa minua kovasti, ja kiinnostukseni vain kasvoi puhujia kuunnellessani. Kustannustoimittajan työstä, kulttuurienvälisistä kohtaamisista sekä teatteritekstitysten synnystä oli todella kiinnostava oppia. 

Puhujista itselleni jäi mieleen Tanja Oreto, jolta kuulimme teatteritekstitysten synnystä. Oli älyttömän kiinnostavaa kuulla teatterin kontekstissa kokemuksia henkilöltä, joka on todella eri tavalla taiteellisessa projektissa mukana kuin esimerkiksi ohjaaja, näyttelijät tai tekniikka. Erityisesti puheenvuoro kiinnosti myös sen takia, koska unelmoin työstä kieliasiantuntijana taiteen kentällä. Toiset puhujat, jotka itselleni jäivät mieleen, olivat Puolustusvoimien Anu Seljavaara ja Minna Kujamäki, erityisesti sen takia, koska en ollut aikaisemmin ajatellut millaista kieliasiantuntijana työskentely mahtaakaan olla noinkin suuren ja monipuolisen työyhteisön kontekstissa.

Kääntäjämestareiden kiitosten jälkeen suuntasimme halukkaiden kanssa Peloton-ravintolaan illalliselle, jossa pääsimme päivän viimeisten somejulkaisujen viimeistelemisen jälkeen viettämään aikaa hyvässä seurassa, ja oikein maukkaiden pöydän antimien kera! Päivä oli täynnä kiinnostavia puheenvuoroja, ja pitkän päivän päätteeksi oli ihana päästä rentoutumaan ja syömään hyvin, ennen kun lähdin junalla takaisin kotiin Turkuun.

Artikkelikuva Kääntäjämestarien järjestäjäporukasta: Veera Hyvärinen

Artikkeli Terässä 2026 somevastaavien silmin julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

Jälleen uusi kääntämisen murros

Käännösala on ollut aina murroksessa. Käännösmuistit, konekääntäminen, uudenlaiset tekoälypohjaiset työkalut – ne kaikki ovat muuttaneet kääntäjien tapaa tehdä töitä vuosien varrella. Harvassa ovat ne kääntäjät, jotka eivät käytä käännöstyössä mitään työkaluja. Varsinkin käännöstoimistoille työskentelevien kääntäjien työ on nykyisin lähes aina koneavusteista kääntämistä. 

Jälkieditoinnin jälkeinen maailma

Kun käännösmuistit yleistyivät ja konekääntäminen teki tuloaan, syntyi mös käsite jälkieditointi. Ajatuksena oli, että kääntäjä ”vain” tarkastaa muistista tulleet segmentit ja tekee tekstiin pieniä muutoksia. Tämä on kuitenkin väärä ja vanhentunut käsitys: nykyprosessissa kääntäjä on aktiivinen toimija, joka käsittelee tekstiä nykyaikaisin työkaluin ja työstää sitä oman asiantuntemuksensa pohjalta. Kääntäjän roolissa korostuu yhä enemmän kieliteknologian ja viestinnän asiantuntijuus, ja kääntäjän tehtävänä on varmistaa, että lopputulos on oikeakielinen ja tarkoituksenmukainen. Lisäksi kääntäjien rooli oikean tiedon portinvartijana korostuu entisestään suurten kielimallien todennäköisyyteen perustuvan tiedonhaun äärellä.

Asenteet laahaavat muutoksen perässä

Käännösalalla on yhä havaittavissa asenteita, joissa edellä kuvatun kaltaista työtapaa pidetään vähemmän arvokkaana työnä, mekaanisena hyväksy tai hylkää -prosessina, aivan kuin se ei vaatisi osaamista, tarkkuutta tai paneutumista. Tämä ajattelutapa ei kuitenkaan palvele alan etua. On kohtuutonta ja jopa vahingollista vähätellä uudenlaisia työtehtäviä vain siksi, että ne poikkeavat omasta tai perinteisestä kääntämiskäsityksestä. 

Käännösalan opiskelijat valmistuvat nyt markkinoille, joilla konekäännös ja sen muokkaaminen ovat arkipäivää. Heidän osaamisensa ei rajoitu vain kielitaitoon, vaan yhä useammin vaaditaan ymmärrystä suurten kielimallien ja konekääntimien rajoituksista ja mahdollisuuksista, kieliteknologian hyödyntämisestä sekä laatukriteereistä. Kyse on uudenlaisesta ammattitaidosta, jossa yhdistyvät tekninen ymmärrys, kielellinen tarkkuus ja viestinnällinen näkemys. 

Ihmislaatu on kilpailuvaltti

Monet yritykset räätälöivät nyt itselleen omia kielimalleja, ja jos käännöstoimisto ei pysty kilpailemaan koneen tuottaman laadun kanssa, se putoaa välistä pois. Muutamat suuret toimijat, jotka hylkäsivät kääntäjät ja siirtyivät automatisoituun konekääntämiseen, ovat kääntäneet kelkkansa ja alkaneet taas jopa palkata in-house-kääntäjiä tiimeihinsä. On siis uskallettava kilpailla myös aidolla ihmislaadulla, ja tässä pienet toimijat voivatkin ketterästi tarjota suorille asiakkaille uusien työkalujen tuomaa tehokkuutta, jossa ihminen aina kuitenkin päättää lopputuloksesta. Siksi onkin alan edun mukaista, että tunnistamme myös uusien työkalujen luomia työtapoja ja rooleja ja arvostamme niitä. Se vaatii jatkuvaa itsensä kehittämistä ja ajan tasalla pysymistä. Kääntäjän työ ei ole kadonnut, vaan se on jälleen kerran muovautunut ajan tarpeisiin. Maailma muuttuu, ja myös kääntäjän työtapojen on muututtava sen mukana. Muutosta vastaan voi harata kantapäät ojossa tai olla mukana aktiivisena toimijana luomassa uusia käytäntöjä.

Artikkelikuva: Richard Duijnstee, Pixabay

Tiina Kinnunen

AV-kääntäjä

Tiina Kinnunen on pitkän linjan av-kääntäjä ja av-kääntämisen matkasaarnaaja. Uusien kääntäjien koulutus ja yhteistyö yliopistojen kanssa ovat lähellä hänen sydäntään, ja hän vierailee usein puhumassa kääntämisestä opiskelijoille. Tiina sai vuonna 2023 SKTL:n av-kääntäjien jaoston Kultainen repla -palkinnon.

Tiina on ollut mukana tekemässä Kääntäjämestarin kirjaa, ja hän toimii tällä hetkellä Kääntäjämestarit ry:n puheenjohtajana.

Kuva: Tarja Virolainen

• LinkedIn

Artikkeli Uudet työtavat vaativat asenteidenkin päivitystä julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

Olet varmasti nähnyt somevideoita, joissa ihmiset esittelevät kaukomaiden halpakaupoista tilaamiaan vaatteita ja tavaroita, jotka eivät lainkaan vastaa tuotekuvia ja -kuvauksia. Tekoälyn tuottamat käännökset ovat vähän samanlaisia: algoritmin suolloksia, joissa ei aina ole päätä eikä häntää. Tässä blogikirjoituksessa Kääntäjämestareiden Annika Karvonen ja Mili Viita pohtivat ihmiskääntäjien vahvuuksia tekoälyn aikakaudella.

Käsityöharrastajalle voi olla järkevämpää tilata virkkuukoukku- tai neulepuikkosetti kaukomailta kuin veistää ne itse pihakoivusta. Jos taas haluaa kauniin pitsiliinan tai hyvin istuvan aidon villapaidan, sellainen kannattaa tehdä itse tai ostaa oikealta ammattilaiselta.

Tekoäly tuottaa bulkkikäännöksiä niin paljon ihmistä nopeammin, että se hakkaa meidät tehokkuudessa ja hinnassa mennen tullen. Laadussa taas ihmisammattilainen on ylivertainen, mutta koska bulkkiostajia kiinnostaa ensisijaisesti palvelun hinta, ihminen jää auttamatta kakkoseksi. Siksi meidän ihmiskääntäjien ei kannata edes yrittää kilpailla samoilla säännöillä tekoälyn kanssa. 

Tekoäly – hyvä renki mutta huono isäntä

Meidän on löydettävä ne kieliasiantuntijuuden syvimmät osa-alueet, joilla kone ei menesty tai joilla me voimme valjastaa sen omaksi hyödyksemme. Tällaisia ovat esimerkiksi sisällöt, joissa luodaan jotakin uutta ja joissa käännöksen oikeellisuus, vivahteet, kulttuuriviittaukset ja tunteet ovat tärkeitä.

Tekoälyä voi näissäkin käyttää inspiraationlähteenä ja ideointiin, mutta lopulliset käännösratkaisut tekee aina ihminen. Siinä missä tekoäly on hyvä toisteisissa rutiinitehtävissä ja isojen kokonaisuuksien nopeassa hahmottamisessa, ihmisen vahvuus on kyky tuottaa toimivaa, sujuvaa ja laadukasta tekstiä.

Päihitä kone kehittämällä inhimillisiä vahvuuksiasi

Tekoäly on tullut jäädäkseen ja kilpailemaan meidän ihmisten kanssa. Joissakin yrityksissä erilaisten tekoälysovellusten käyttöönotto on jo edennyt pitkälle, kun taas toisissa vasta harkitaan ensiaskelten ottamista tekoälyn maailmaan. On hyvä pitää mielessä, että käännösalalla tekoäly on jo vanha juttu, sillä konekääntimet ovat olleet käytössä pitkään.

Monet asiakkaat saattavat luulla, että nyt voimakkaasti yleistyvät generatiiviset tekoälyratkaisut, kuten ChatGPT ja Copilot, tekevät meistä ihmiskääntäjistä tarpeettomia. Me tiedämme, että näin ei ole. Se ei kuitenkaan riitä, vaan meidän on pystyttävä vakuuttamaan asiakkaatkin siitä. Ratkaisu piilee yllättävän perinteisissä keinoissa:

1. Tunne kilpailijasi

Tutustu tekoälyratkaisuihin ja erityisesti siihen, missä ne toimivat ja mitä sudenkuoppia niihin liittyy. Koska jatkuvasti kasvava määrä kaikista lukemistamme ja myös kääntämistämme teksteistä on jollakin tavalla tekoälyn avulla tuotettuja, tekoälylukutaito on kieliasiantuntijalle erittäin tärkeä työkalu.

Harjaannuta taitoasi tunnistaa tilanteita, joissa tekoäly tavallisesti epäonnistuu, hallusinoi ja tekee virheitä. Näin opit ymmärtämään, millaisissa tehtävissä tekoälystä on sinulle työssäsi eniten hyötyä ja milloin siitä on suoranaista haittaa. Pystyt myös itse tunnistamaan virheet ja korjaamaan ne. Lisäksi osaat neuvoa asiakkaitasi siitä, milloin kannattaa ehdottomasti käyttää ihmiskääntäjää ja milloin tekoälykin voi riittää.

2. Kehitä ja vaali kielitaitojasi

Kieliasiantuntijan supervoima on kyky käyttää kieltä vaikuttavasti ja vakuuttavasti. Siinä missä tekoäly vain arpoo sanoja peräkkäin tiettyjen todennäköisyyksien perusteella, ihmisellä on taito leikitellä kielellä ja käyttää kieltä luovasti.

Pidä tästä taidosta kiinni kynsin hampain sekä kehitä ja vaali sitä kaikin keinoin: lue laadukkaita tekstejä, kirjoita itse, käy kursseja, heitä herjaa kollegojen ja ystävien kanssa, ylläpidä ja kehitä sekä lähde- että kohdekieltesi osaamista. 

3. Syvennä kulttuurin tuntemustasi

Tekoäly ei ymmärrä kulttuuria. Se tietää kulttuurista sen, mitä sen koulutusaineisto on sisältänyt. Kääntämisestä tekee erityistä se, että siinä kääntäjä on paitsi kielten myös kulttuurien välissä. Jos käännettävä teksti pitää mukauttaa esimerkiksi Suomen oloihin ja suomalaisen asiakkaan tarpeisiin, tekoäly ei tehtävästä selviä luotettavasti. Tähän tarvitaan ihmistä, ja kieliasiantuntijan kulttuurintuntemus nousee arvoon arvaamattomaan.

4. Tarjoa asiakkaillesi ensiluokkaista palvelua

Myyntikoulutuksissa muistutetaan aina, että yritystenkin välisessä kaupassa ihmiset ostavat ihmisiltä. Tässä me ihmiset päihitämme koneen 6–0: ammattilaisina pystymme antamaan asiakkaalle kieleen, kulttuuriin, tekstisisältöihin ja kääntämiseen liittyvää neuvontaa.

Muistele mitä tahansa asiakaspalvelutilannetta, jossa olet itse asiakkaana saanut erityisen hyvää palvelua. Miten se vaikutti sinuun? Kerroitko siitä muille? Palasitko ostamaan toistekin? Aivan samalla tavalla toimii sinun asiantuntijana asiakkaille tarjoamasi asiakaspalvelu.

5. Muista tehdä työsi

Kun erilaisten konekäännösten jälkimuokkaustyö on jo arkea useimmilla kääntämisen aloilla, on syytä myös muistaa, että tämäkin työtyyppi vaatii omanlaistaan osaamista. Opettele myös taitavaksi tekstin muokkaajaksi. Pidä mielessä, että jos asiakkaalle riittää teksti, jossa termeillä, sävyllä, koheesiolla tai hyvällä kielellä ei ole merkitystä, hän saa tekstinsä huomattavasti halvemmalla koneelta. Muista siis myös käyttää ammattitaitoasi ja näyttää, miksi olet pyytämäsi palkkion arvoinen: uskalla olla parempi kuin kone.

Ole rohkeasti ihminen

Kieliasiantuntijuus tekoälyn aikakaudella kysyy rohkeutta: on uskallettava uudistua, yrittää, erehtyä sekä tarpoa loputtomalta tuntuvassa kieltävien vastausten ja vähenevien töiden suossa, kun kilpailijana on kaikkivoipaiselta vaikuttava, asiakkaiden silmissä suurin, kaunein ja mahtavin tekoäly.

Rohkeutta on vaatia aikaa luovuudelle, panna itsensä peliin ideapalaverissa ja ehdottaa uusia toimintamalleja silloinkin, kun muut epäilevät. Rohkeutta on myös pyytää apua ja oppia uutta. Tällainen rohkeus tekee meistä kieliasiantuntijoista ihmisiä ja inhimillisiä.

Juuri siksi meidän on oltava rohkeasti ihmisiä. Meidän tulee tuoda esiin inhimillisiä vahvuuksiamme: kielen ja kulttuurin tuntemusta, tekoälyn heikkouksien ja vahvuuksien hallintaa, aitoa asiakaspalvelua. Meidän ihmisten on myös tärkeää pitää yhtä ja tukea toisiamme, hakeutua kollegojen joukkoon, puhua rehellisesti ja avoimesti työtilanteista. Entä jos voimmekin yhdessä ihmisinä muodostaa yhteenliittymiä, joilla olemme moninkertaisesti konetta parempia?

Annika Karvonen

AV-kääntäjä

Annika kääntää erilaisia av-materiaaleja tosi-tv:stä koulutusmateriaaleihin ja mainoksiin niin englannista suomeen kuin suomesta englantiinkin. Annika suhtautuu uusiin työkaluihin ennakkoluulottomasti, mutta pitää kynsin hampain kiinni omasta roolistaan kielen ammattilaisena. Käännöstöidensä ohella Annika on mukana myös Kääntäjämestarit ry:n toiminnassa, ja vaikkapa järjestön tekstityskursseja käyneet ovat voineetkin häneen jo tutustua.

Mili Viita

Asiatekstinkääntäjä

Mili Viita on yksi Kääntäjämestarin kirjan tekijöistä, markkinointiin erikoistunut asiatekstinkääntäjä ja iloisen yrittäjyyden evankelista. Milillä on kokemusta sekä käännöstoimistosta työskentelystä että yrittäjyydestä. Erityisen lähellä Milin sydäntä on asiakaslähtöisyys, ja Mili pyrkiikin tekemään kielipalvelualasta paremman niin sillä toimiville asiantuntijoille kuin heidän asiakkailleen.

Artikkeli Uskalla olla parempi kuin kone julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

Konferenssitulkkaus tarkoittaa joko simultaani- tai konsekutiivitulkkausta konferensseissa, seminaareissa, kokouksissa, koulutustilaisuuksissa tai muissa vastaavissa tilaisuuksissa. Simultaani- eli samanaikaistulkkaus tapahtuu (lähes) samaan aikaan kuin tulkattava puhuja puhuu, kun taas konsekutiivi- eli peräkkäistulkkauksessa puhuja ja tulkki puhuvat vuorotellen. Simultaanitulkkausta käytettäessä tulkkien työpiste sijaitsee äänieristetyssä tulkkauskopissa ja konsekutiivitulkkauksessa tulkki on puhujan lähellä samassa tilassa kuin tulkkauksen kuulijat. Joskus käytetään myös kuiskaustulkkausta, joka on luonteeltaan simultaanitulkkausta mutta tapahtuu joko ilman laitteita kuulijan vieressä tai kannettavilla laitteilla, jotka soveltuvat erityisesti sellaisiin tilanteisiin, joissa puhuja ja kuulijat ovat liikkeessä.

Nykymuotoisen konferenssitulkkauksen katsotaan yleensä saaneen alkunsa Nürnbergin oikeudenkäynneistä, jotka käytiin toisen maailmansodan jälkeen natsi-Saksan johtajia vastaan. Oikeudenkäynneissä käytettiin neljää kieltä, ja niissä toteutettiin ensimmäistä kertaa laajamittainen simultaani- eli samanaikaistulkkaus erityisen laitteiston ja alkeellisten tulkkauskoppien avulla. Aiemmin konferenssitulkkaus oli ollut lähinnä konsekutiivitulkkausta. Nürnbergin oikeudenkäyntien tulkeilla ei ollut aiempaa koulutusta simultaanitulkkaukseen monikielisessä tilaisuudessa, vaan he joutuivat opettelemaan työn käytännössä ja ratkomaan haasteita sitä mukaa kuin niitä tuli eteen.

Konferenssitulkkaus oli pitkään perusluonteeltaan samankaltaista: tulkit työskentelivät samassa paikassa kuin tulkattavan kokouksen osallistujat. Konferenssitulkkaus onkin perinteisesti edellyttänyt erityisesti freelance-tulkeilta paljon matkustamista. Suuri osa tulkeista toimii yrittäjinä tai freelancereina, osa taas on virassa tai työsuhteessa esimerkiksi EU-toimielimissä, YK:n elimissä tai muissa kansainvälisissä järjestöissä.

Etätulkkauksen yleistyminen

Koronapandemian alettua vuonna 2020 kokoontumisrajoitukset lopettivat lähikokoukset joksikin aikaa, jolloin konferenssitulkeiltakin loppuivat työt. Oli siis löydettävä tapa yhtäältä jatkaa kokouksien järjestämistä ja toisaalta tulkkauselinkeinon harjoittamista. Asioimis- ja oikeustulkkauksessa etätulkkaus oli ollut todellisuutta jo jonkin aikaa, lähinnä puhelin- mutta myös videotulkkauksena. 

Konferenssitulkkauksessa varsinkin monikielinen simultaanitulkkaus on huomattavasti haastavampaa toteuttaa etänä. Joitakin etätulkkausalustoja oli kehitelty jo ennen pandemiaa, mutta ne eivät olleet päässeet laajempaan käyttöön. Pandemian alettua tilanne muuttui, ja konferenssitulkit joutuivat nopeasti opettelemaan etäalustojen käytön ja investoimaan tarvittaviin laitteisiin. Ajatusta etätulkkauksesta jouduttiin myös ”myymään” asiakkaille, joista kaikki eivät suinkaan olleet heti halukkaita siirtymään etätulkkausratkaisuihin esimerkiksi tietoturvasyistä.

Pikkuhiljaa etätulkkauksen käyttö laajeni ja mahdollisti työnteon myös etäolosuhteissa. Pian tosin huomattiin, että tulkkien työergonomia etäkokouksissa on usein heikompi kuin perinteisissä lähikokouksissa. Yhtenä syynä on se, että etätulkkauksen aikana tulkki joutuu huolehtimaan itse myös sellaisista asioista, jotka lähitulkkauksessa kuuluvat laitteista vastaavalle teknikolle.

Lisäksi verkossa välitettävä ääni saattaa joissakin tapauksissa olla kovin heikkolaatuista – tämä johtuu paitsi käytettävistä laitteista ja yhteyksistä, myös ääni-informaation pakkaamisesta verkossa lähettämistä varten. Tämän voi kuka tahansa todeta vaikkapa radio-ohjelmista tai podcasteista, joissa ihmisiä haastatellaan etäyhteyksin: etähaastateltavan ääni kuulostaa usein selvästi erilaiselta kuin studiossa olevan haastattelijan ääni – ääni voi katkeilla, siinä saattaa kuulua ylimääräisiä kohinoita ja vinkaisuja, ja puheesta saattaa olla ylipäätään vaikeampi saada selvää. Simultaanitulkkauksessa tulkin oma samanaikainen puhe häiritsee kuuntelua, joten äänen huono laatu vaikeuttaa työtä huomattavasti.

Pandemian jälkeenkin etäratkaisujen käyttö on osin jatkunut, vaikka osa asiakkaista on siirtänyt kokouksensa takaisin lähikokouksiksi ja monet tulkit ovat suurelta osin voineet palata takaisin perinteiseen lähitulkkaukseen. Osalle konferenssitulkeista etätulkkauksesta on kuitenkin tullut vakituinen osa työnkuvaa, ja erityisesti syrjemmällä asuville ne ovat tuoneet aiempaa enemmän työmahdollisuuksia tulkkausalalla.

Tekoäly tukena vai kilpailijana?

Tällä hetkellä eletään taas uuden murroksen keskellä: miten tekoälyn kehitys vaikuttaa konferenssitulkkaukseen? Tulkkausalan ulkopuolella innokkaimmat uskovat tekoälyn piankin täysin korvaavan ihmistulkit – loppuvatko siis tulkeilta nyt työt lopullisesti?

Tulkkausalan sisälläkin tekoälyn mahdollisuuksia on tutkittu, mutta ei niinkään ihmistulkkien korvaajana vaan heidän työnsä tukena. Tekoälyä on kokeiltu apuna tulkkaukseen valmistautumisessa, esimerkiksi tiedonhaun tehostajana. Niin ikään sitä on testattu termien poimimisessa asiakirjoista ja sanastojen rakentamisessa. Voidaan toki kysyä, kuinka paljon hyötyä tekoälyn tekemästä sanastosta on tulkille – kokemus on osoittanut, että tulkkauksen aikana on eniten hyötyä sellaisesta sanastosta, jonka tulkki on itse koonnut ja samalla omaksunut ja josta vastineet tulevat mieleen nopeasti tarvitsematta etsiä niitä sanastosta. 

Tutkijat ovat tarkastelleet myös, miten tekoälyä voitaisiin käyttää tulkkauksen aikana keventämään tulkin kognitiivista kuormitusta. Automaattisen puheentunnistuksen avulla tulkattavasta puheesta voitaisiin poimia esimerkiksi numeroita, joiden tulkkaaminen on tyypillisesti yksi simultaanitulkkauksen haasteista. Perinteisesti tulkkipari on saattanut poimia numeroita paperille tulkkausvuorossa olevan tulkin tueksi tai tulkki on merkinnyt kuulemansa luvut itse paperille odottamaan tulkkausta. Ajatuksena on, että jos numerot ilmestyisivät automaattisesti tulkin eteen näytölle, josta hän voisi ne poimia tulkkeeseensa, niiden tulkkaaminen olisi tarkempaa ja siinä tulisi vähemmän virheitä. Tosin pelkät luvut sinänsä eivät tietenkään riitä, vaan myös niiden konteksti täytyy saada tulkattua.

Vastaavalla tavalla automaattista puheentunnistusta on ajateltu voitavan käyttää poimimaan termejä tulkattavasta puheesta niin, että ne ilmestyisivät näytölle tulkin eteen mahdollisesti kohdekielisen vastineen kera. Kokeiluja on tehty myös virtuaalilaseilla, jotka toimisivat tulkin näyttönä.

Sekä tutkimuksen että käytännön ammattilaisen näkökulmasta on vielä epäselvää, pystyttäisiinkö näillä apukeinoilla tosiasiallisesti keventämään tulkin kognitiivista kuormitusta tai parantamaan tulkkauksen laatua.

Myös kokonaan tekoälyperusteisia tulkkausjärjestelmiä on kehitetty. Alalla kiertävien huhujen mukaan ainakin joidenkin toimijoiden ratkaisuissa tekoälyn kouluttamiseen on käytetty ihmistulkkien tulkkeita. Muun muassa jotkut etätulkkausalustat tarjoavat jo asiakkaille tekoälytulkkausta ihmistulkkauksen vaihtoehdoksi.

Tekoäly luottamuksellisia tietoja tulkkaamassa

Tekoälyn käyttöön tulkkauksessa liittyy myös huolenaiheita, joista yksi on se, ovatko asiakkaan tiedot turvassa. Millaisissa tilanteissa tekoälytulkkauksen käyttö aiheuttaisi liian suuria riskejä tietoturvan kannalta?

Entä sitten varsinainen asiasisältö ja siitä tehtävät päätökset? Mitä seurauksia voi olla siitä, että tekoäly ei ymmärrä kaikkia puheen nyansseja vaan tekee tulkkauksessa virheitä? Ovatko esimerkiksi kansainväliseen diplomatiaan ja turvallisuuteen – tai vaikkapa yksityisten ihmisten henkeen,  terveyteen ja oikeusturvaan – liittyvät asiat liian riskialttiita käsiteltäväksi tekoälytulkkauksen turvin? EU:n uudessa tekoälysäädöksessä tekoälyjärjestelmien käyttötarkoituksia luokitellaan niiden riskitason mukaan, ja tästä luokittelusta voisi olla apua myös pohdittaessa sitä, millaisiin tulkkaustilanteisiin tekoäly soveltuu ja millaisiin ei.

Konferenssitulkit joutuvat siis muiden käännös- ja tulkkausalan ammattilaisten ohella perehtymään tekoälyn tuomiin muutoksiin ja pohtimaan, olisiko siitä oman työn tehostajaksi ja miten perustella asiakkaille ihmistulkkien käyttöä. Luultavasti ihmistulkkien tärkein kilpailija ei olekaan itse tekoäly vaan asiakkaiden mielikuva tekoälystä verrattuna ihmistulkkeihin.

Kirsi Lammi

Konferenssitulkki, asiatekstikääntäjä

Kirsi Lammi on konferenssitulkki ja asiatekstinkääntäjä, jolla on 30 vuoden kokemus alalla työskentelystä sekä oman yrityksensä kautta että EU-toimielinten freelance-tulkkina. Hänen työnsä tulkkina kattaa laajan kirjon aiheita ja tilanteita: ministerikokouksista oikeusistuntoihin, yhtiökokouksista ja seminaareista teurastamovierailuihin ja peltokatselmuksiin.

Kirsi haluaa auttaa ihmisiä ymmärtämään toisiaan ja viestimään monikielisissä kohtaamisissa. Vaihtelevassa työssä parasta on mahdollisuus perehtyä erilaisiin aihepiireihin ja niihin liittyvään kielenkäyttöön sekä oppia jatkuvasti uutta kielestä ja maailmasta.

Artikkeli Konferenssitulkkausalan murroksia julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

Anna Mäntynen, konferenssitulkki

Kääntäjän ja tulkin ammatit sopivat uteliaalle ja uuden oppimisesta kiinnostuneelle ihmiselle kuin nenä päähän. Työtehtävien kautta pääsee tutustumaan aina uusiin asioihin ja ilmiöihin, ja tulkkauskeikat avaavat ovia maailmoihin, joihin yksityishenkilönä ei olisi mitään kosketuspintaa, ja paikkoihin, joihin ei muuten olisi mitään asiaa. Myös kielitaidossa riittää työsarkaa, vaikka kielten osaaminen olisikin jo korkealla tasolla. Ajatuskin siitä, että hallitsisi jonkin vieraana kielenä oppimansa kielen täydellisesti, on hullunkurinen, kun omassa äidinkielessäkin tulee alituiseen vastaan uutta sanastoa ja uusia ilmaisukeinoja – ja niitä myös syntyy koko ajan.

Oma B-työkieleni on saksa, ja olen innostunut parantamaan aktiivista saksan kielen taitoani osatakseni tulkata entistä paremmin suomesta saksaan. Viime vuonna vietin viikon Berliinissä kielikurssilla ja tutustuin samalla Saksan pääkaupunkiin, jossa olin käynyt monta kertaa vuosituhannen vaihteen molemmin puolin. Nyt tauko vierailujen välillä ei venähtänyt yhtä pitkäksi, sillä palasin kaupunkiin tämän vuoden elokuussa osallistuakseni saksan tulkeille tarkoitettuun kesäkouluun.

Törmäsin kesäkouluun sattumalta pari vuotta sitten etsiessäni mahdollisuuksia ammatilliseen lisäkoulutukseen ja saksan kielen preppaamiseen. Löysin netistä varsinainen aarteen, Skilliga-sivuston, johon on koottu tietoa kääntäjille ja tulkeille suunnatuista ilmaisista ja maksullisista lähi- ja verkkokoulutuksista sekä itseopiskeltavia aineistoja. Mukana on niin kielitaitoa ja yleisiä ammatillisia valmiuksia kehittäviä sisältöjä kuin ajankohtaisiin ja alakohtaisiin teemoihin johdattavia kursseja. Tarjontaa selatessani tunsin olevani kuin Liisa Ihmemaassa: Tämähän olisi kiinnostava juttu! Mahtavaa, että joku on laatinut tästäkin aiheesta kurssipaketin! Tuonne pitäisi päästä mukaan!

Tiivis viikko kesäisessä Berliinissä

Aiempien vuosien ohjelmien perusteella tulkkien kesäkoulu Berliinissä vaikutti niin mainiolta konseptilta, että halusin ilman muuta kokea sen. Tämänvuotiseen kesäkouluun, jota järjestää politiikan kieleen erikoistunut lingvisti Isabel Reißmann, osallistui 23 konferenssitulkkia ja tulkkiopiskelijaa lähinnä Euroopasta, mutta kaukaisimmat kollegat olivat lähteneet matkaan Kanadasta ja Brasiliasta asti. Kaikki tulkkasivat saksasta äidinkieleensä ja osa myös päinvastoin, ja suurin osa työskenteli EU-tulkkina joko kokoaikaisena virkamiehenä tai itseni tavoin freelancerina muiden tulkkaustöiden ohella. Brysselin ja Strasbourgin käytävillä tulee siis jatkossa varmasti vastaan Berliinistä tuttuja kasvoja. Lisäksi moni heistä muistanee minut silloin, jos heiltä kysytään, tuntevatko he ketään suomen tulkkia, ja minäkin mielelläni suosittelen kesäkoulusta tuttuja ammattilaisia. Viikko toimi siis paitsi tehokkaana kielikylpynä myös erinomaisena verkostoitumistilaisuutena.

Kesäkoulu kesti maanantaiaamusta perjantai-iltapäivään. Kolme päivää vietettiin kurssikeskuksessa vierailevia puhujia kuunnellen, ja kahtena päivänä vierailtiin kiinnostavissa kohteissa eri puolilla (valtavan suurta!) kaupunkia. Ohjelma oli suorastaan hengästyttävän tiivis mutta samalla äärimmäisen antoisa pitkälti sen vuoksi, että puhujat olivat järjestään aihealueensa huippuasiantuntijoita ja lisäksi erinomaisia esiintyjiä. Kuulimme esimerkiksi liittokansleri Merzin hallituksen sadasta ensimmäisestä päivästä, Saksan Israel-suhteesta ja saksalaisen ääri-/laitaoikeiston retoriikasta. Puhujina vierailivat muun muassa taloustieteilijä, joka oli toiminut DDR:n keskuspankin johtajana, sekä Saksan armeijan ensimmäinen kenttäpiispa. Jokaisen esitelmän yhteydessä syntyi vilkasta keskustelua, kysymyksiä esitettiin paljon, ja terminologiaa ja sanastoa käytiin läpi sekä esitelmien aikana että erikseen niiden jälkeen.

Vierailujen kohokohdat

Ensimmäisenä vierailupäivänä tutustuimme muun muassa Tränenpalastiin, joka oli Saksojen jaon aikana Berliinin vilkkain rajanylityspaikka lännestä itään, sekä historiaa huokuvaan liittopäivärakennukseen, jonka seinillä oli talon keväällä 1945 vallanneiden neuvostosotilaiden kirjoituksia. Hallituksen tiedotustilaisuudessa kuulimme ministeriöiden tiedottajien vastauksia toimittajien kysymyksiin, jotka koskivat mitä moninaisimpia sisä- ja ulkopoliittisia teemoja lääkärimaksuista ja asepalvelusuudistuksesta Palestiinaan, Yhdysvaltain ja EU:n välisiin tulleihin – ja liittokanslerin kravatteihin (videotallenteen kohdassa 00:43:49).

Toinen vierailupäivä osoittautui vielä ensimmäistäkin kiinnostavammaksi. Sen avasi vierailu Saksan puolustusministeriössä, jonka sisäpihalla Operaatio Valkyrie -elokuvastakin tuttu upseeri Stauffenberg teloitettiin mönkään menneen Hitlerin murhayrityksen jälkeen kesällä 1944. Ministeriössä käytiin huippuajankohtainen keskustelu NATOsta, Venäjästä, Ukrainasta ja Saksan puolustuskyvystä, joka oli kylmän sodan jälkeen päästetty rapautumaan. Isäntänämme ollut majuri päätyi virolaisen kollegan ja minun kysymysten ristituleen, kun halusimme tietää kaiken NATOn 5 artiklasta ja Saksan suhtautumisesta Venäjän rajanaapurien auttamiseen. Päivän päätteeksi meillä oli Tiergartenin puistossa valloittava opastus, jolla Berliinin osavaltion villieläinasiantuntija kertoi eläinten ja ihmisten rinnakkaiselosta kaupunkioloissa, kebabkioskilla päivystävistä cityketuista ja paikallisten haukkojen pulunmetsästysstrategioista.

Kesäkoulu täytti täydellisesti (suuret) toiveeni kielen oppimisesta ja uusien näkökulmien saamisesta Saksaan. Myös tämän blogin alussa mainitsemani mahdollisuus kurkistaa suljettujen ovien taakse toteutui vierailukäynneillä yli odotusten, ja tunnelma kurssilla oli letkeä mutta ehdottoman asiantunteva ja asiakeskeinen. Palasin viikon jälkeen kotiin kaikista uusista vaikutelmista ja havainnoista rättiväsyneenä mutta ehdottoman tyytyväisenä ja monta uutta kontaktia rikkaampana. Kotoa käsin aion seurata kesäkoulun järjestäjän verkossa pitämiä Saksan politiikan ajankohtaiskatsauksia ja Skilliga-sivuston erikielisiä blogeja.

Opintien monet polut

Yrittäjä ja ammatinharjoittaja vastaavat itse oman osaamisensa ylläpitämisestä ja kehittämisestä, ja koulutustarjontaa on yllin kyllin. Ikävä fakta tietenkin on, että aika ja raha rajoittavat sitä, mitä kaikkea voi todellisuudessa opiskella. Monet kääntäjät ja tulkit elävät kovia aikoja, kun teknologian kehitys ja talouden epävarmuus heijastuvat työtilaisuuksien määrään. Toisaalta silloin, kun kalenterissa on tavallista väljempää, olisi ainakin aikaa itsensä kehittämiseen, vanhentuneiden taitojen päivittämiseen tai kokonaan uusien temppujen oppimiseen. Omia koulutustarpeita ja -mahdollisuuksia pohtiessaan kannattaa muistaa, että omaan ammattialaan liittyvän ammatillisen koulutuksen menot voi vähentää täysimääräisesti verotuksessa, ja kääntäjän ja tulkin tehtävissä hyvin monenlaisen opin hankkiminen on perusteltua. Kurssimaksujen lisäksi vähennysoikeus koskee myös matkoja paikkakunnalle ja majoituskuluja, ja päivärahaankin on oikeus ainakin niiltä päiviltä, jotka sisältävät aktiivista ammatillista tekemistä.

Kielikurssit, muut koulutukset ja alan konferenssit antavat hyvän syyn ottaa kielikylpy ammatillisissa merkeissä. Siihen kylkeen voi liittää muutaman ansaitun loma- tai etätyöskentelypäivän. Verkkokoulutusten maailma taas on avoinna vaikka kotisohvalta käsin, jos budjetti tai elämäntilanne ei salli matkustamista. Johonkin erikoisalaan keskittyvä kurssi saattaa herättää alanvaihtoa miettivän kiinnostuksen ja avata uusia ammatillisia uria jossakin ihan muualla kuin kääntämisen ja tulkkauksen parissa.

Tämän Saksa-, saksa- ja tulkkauspainotteisen kertomukseni myötä haastan kaikki kollegat etsimään kiinnostavia ja omaan tilanteeseen sopivia koulutuksia. Kertokaa löytämistänne helmistä muillekin vaikkapa Kääntäjämestarin somessa ja muissa verkostoissa sekä kasvotusten tavattaessa! Kääntäjämestarille voi myös esittää ideoita ja toiveita koulutuksista, niin katsotaan, voitaisiinko niitä toteuttaa.

Artikkelikuvassa kesäkoulun osallistujat, kuva: Tanya Popova.

Anna Mäntynen

FM, konferenssitulkki, kääntäjä

Kirjoittaja on tamperelainen kääntäjä ja tulkki, joka on tehnyt alan töitä ammatinharjoittajana pitkään ja monipuolisesti. Hänellä on kokemusta myös opetustyöstä yliopistossa sekä asioimis- ja oikeustulkkauksen kehittämistehtävistä. Lisäksi Anna on viittä vaille valmis amk-logistiikkainsinööri ja yrittäjä neljännessä polvessa. Hänen yrityksensä Translato Oy on kääntäjien ajanhallintaohjelmisto Whooshing Deadlinesin julkaisija.

• LinkedIn

Artikkeli Tulkkien kesäkoulussa Berliinissä julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

My name is Jenifer Lloyd, I was born and raised in the American Southwest. But more than 30 years ago, I travelled to Copenhagen as an exchange student and ended up exchanging the beautiful deserts of Arizona, Texas, and California with the gorgeous green countrysides of Denmark. And in 2021, I finally became a dual citizen.

I hold a BA in English literature from the University of California, and a BA in linguistics and an MA in English and translation studies from the University of Copenhagen. After 10 years working as an in-house translator for two Danish agencies that have long since been bought up by giants in the industry, I went freelance in 2010, and in 2020, I fired my last translation agency client and transformed Lloyd Language Services (LLS) into a boutique agency specializing in creative translations, transcreation, and copywriting – leveraged by Human Intelligence.

I founded LLS because I felt it had to be possible to provide high quality translations and great service to clients and still treat freelancers with dignity. Fortunately, I found companies that agree with me, and gradually more and more clients started using us for other language combinations besides English. Now I always say “we” when talking about my company, because even though I’m a solo-entrepreneur, Lloyd Language Services would be nothing without our amazing freelancers.

When the large language models, or LLMs, first came on the scene, we lost some clients, of course, and I did a lot of research and took some courses in an effort to keep up with the times and figure out a way to incorporate AI into the business without compromising our values. But I just can’t accept the compromises on quality and creativity that come with AI, and I’ve come to realize that there is a market for human-powered translations and non-AI language solutions. So now my focus is on getting the word out to the world about why it still makes sense to use human translators.

I live in a suburb of Copenhagen and share an office in the city with two other solo-entrepreneurs in a fantastic co-working space. I try to get into the office 3-4 times a week, but don’t always succeed if I have meetings or courses or have to stay home with our dog, Clara, during the day, so we can leave her home alone in the evening instead. When I do go to the office, I take the train – to avoid traffic and parking problems, but also because walking back and forth to the stations is an easy way to get some exercise every day. And the train ride is a great chance to get some work done or just unwind with a good book or some knitting.

At work, I spend about three quarters of my time on project management – negotiations with clients, managing multilingual projects, quality control, etc. But I also want to keep my translation, transcreation and copywriting skills sharp, so I make sure to have time every day to do my own projects in US English as well.

From the very beginning, my company has been network-based. I source translators from my large network of talented linguists and I attend networking meetings and events as often as possible to build a brand and get the word out about what we (me and my amazing team of suppliers) can do. As a result, most of our clients have come to us via word of mouth. At the moment I’m a member of four business networks, ranging from a network for women business owners to a “knitworking” group hosted by my trade union. I am also a member of several professional groups on Facebook and am active on and off on LinkedIn. The focus of my messaging in these fora is on helping people understand that AI has its uses, but when it comes to reaching their target audiences with authentic communication, nothing beats human translation and copywriting.

My main professional translator network is an amazing group of Danish translators on Facebook. We used to meet up once a year or so, and some still do, I think, but most of our contact takes place online. It’s a really important network though, and a continual source of useful professional input. I think it’s vital that freelancers in the language industry form these kinds of safe communities where they can talk openly about their work, agencies, rate setting, and now, handling the impact of AI on our industry.

While the end goal of my networking efforts is to bring in new clients, I feel I also benefit personally from participating in these professional gatherings. Running a business all on you own can be quite lonely at times, and it’s important to have good people with whom you can talk strategy and bounce ideas around.

Obviously, running an agency all on my own takes up a lot of my time. But when I do get a chance to take some time off, I enjoy binging British and American TV shows (solely to keep my language skills up, of course 😉), knitting, long walks and hikes with doggo and friends, gardening, travelling, and spending time with family, especially my oh-so-clever granddaughter.

Finally, I would like to take this opportunity to thank Mili and the team at The Translator’s Guide to the Industry for reaching out and showing an interest in my work as a translator. We translators spend too much time working in the shadows of the business world. This blog is a brilliant initiative to bring translators out into the light and show the world that we’re here and to show others in our community that while they may work very much on their own, they’re not alone.

Jenifer Lloyd

Translator, company owner

The writer is an American-Danish translator and language services company owner. She is a strong believer in Human Intelligence and relies on a solid network of freelance colleagues for excellent customer service and high-quality texts. Born and raised in the American Southwest, she has resided for decades in Denmark and is now based in Copenhagen.

Website: Lloyd Language Services

Artikkeli TATW: Jenifer from Denmark julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

My name is Molly Yurick. I’m a Spanish to English subtitler and translator, and I live in San Diego, California. My journey into the field is a long one! I was born and raised in Minnesota and went to Spanish Immersion Elementary School in my hometown. Strangely enough, in all my studies as a language student, neither translation nor interpreting were ever mentioned as possible careers for my future. When I was halfway through my double major in Spanish and Global Studies at the University of Minnesota, I found out my university offered a Certificate in Interpreting that I could easily complete alongside my degree. I quickly applied and got started on my certificate in my third year of college. Meanwhile, I started to work part time as a freelance medical and social work interpreter for an agency in the Twin Cities and immediately loved it.

But, as much as I loved interpreting in Minnesota, I wanted to spend some time living in a Spanish-speaking country to take my language skills to the next level. I moved to Spain in 2009 to work as an English teaching assistant for the Spanish Ministry of Education. In 2011, I was looking for a change, and started to play around with the idea of translating. I worked part time as a translator for almost three years with financial support from my job at the Ministry of Education before going full time.

I worked as a full-time, freelance translator specialized in tourism and travel until the pandemic hit in 2020. My work essentially disappeared, and that’s when I took a subtitling course to learn how to subtitle. I fell in love with subtitling, and I’d say about 90% of my work is related to audiovisual translation now. I’ve subtitled numerous titles for a wide array of streaming platforms, but the most popular ones I subtitled for Netflix include season 5 of Money Heist and season 1 of Berlin.

I have my office hours, which are from 8:00 to 16:00, Monday to Friday. I start my day by checking my email and move onto paid projects. If I don’t have any paid work, I’ll focus on unpaid tasks like marketing, updating my website, or doing accounting. I know a lot of translators who have set days or schedules for these unpaid tasks, but I find I’m most productive doing them when I don’t have paid work. The key for me is: I will fill my office hours with work, no matter paid or unpaid! This keeps me motivated.

One of the things I value most as a freelancer is flexibility. If I want to take Monday off for some reason, I’ll work Saturday or Sunday instead. I also often use my flexibility to travel without taking vacation, or while visiting family and friends in Minnesota or Spain.

I have built community through volunteering at the American Translators Association and attending their conferences. I have colleagues I can refer work to or ask questions of when I need help. These relationships are essential in a freelance career. Freelancing can be quite lonely, and it’s important to have people to lean on.

When I’m not working I enjoy traveling, doing yoga, exercising, watching TV series, and reading on the beach.

And finally: Freelancing isn’t for the faint of heart. It’s a real challenge. You have to wear a lot of hats and be disciplined yet kind to yourself. All this said, it’s worth it. I love being my own boss, making my own schedule, and living life on my own terms. Plus, I find subtitling to be so much fun!

Molly Yurick

Subtitler, translator

The writer is a freelance subtitler and translator living in San Diego, California. She specializes in Spanish language and has also worked in language teaching and interpreting before falling for subtitling. As a part of her portfolio, she also offers other translation and consultation services.

Website: www.yuricktranslations.com

Instagram: yuricktranslations

• LinkedIn

Artikkeli TATW: Molly from California, US julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

I am an Estonian translator living in Tallinn. Growing up in Estonia, I learned a lot of languages at school, and I excelled at them. After finishing high school, I decided to move abroad to Vancouver, Canada, where I completed my degree at the University of British Columbia, majoring in Classical Studies and minoring in Sociology. I wasn’t quite sure what to do after university, but amid the pandemic, I thought it would be great to put my language skills to use, and I started working remotely as a junior translator for a translation agency. I quickly became fond of it: it was a job that always kept challenging me, and even though I spent all my time at a computer, no day looked the same, as I was able to try my hand at different texts ranging from memos and e-mails to legal contracts to marketing materials. Thus, I decided to do a master’s in Translation at the University of Tartu while working as a freelance translator. These days, I enjoy working on large projects, which means that I take on a lot of website projects. On top of that, I also translate shorter marketing and legal texts, and I have started offering copywriting.

I have to say that all my days are different. However, they usually start similarly: after a good breakfast, I open my laptop while sipping on my coffee and reply to any e-mails. On the occasion that I have calls with clients, I tend to schedule them for the morning. This is also when I do any admin work and/or marketing, which mainly consists of posting or commenting on LinkedIn. The afternoon is usually spent on client work, whether that is translation, editing, or copywriting. Since I usually have at least one ongoing long project, I try to make sure I’m working daily on it, but also leave time for other smaller projects.

Beyond friends and family who are very supportive of my career, I’ve always felt that it is necessary to have a community of colleagues with whom I can collaborate and share ideas. I am part of the #TeamTranslator community, where we discuss both our wins and losses daily on a Slack group. I attend translation conferences a few times a year, which always give me new ideas and viewpoints and serve as an opportunity to meet wonderful people. I am also a member of the Nordic Editors and Translators organisation (NEaT) and the Mediterranean Editors and Translators association (MET).

I enjoy spending time with my family and friends. Although I am a city girl and enjoy the buzz of Tallinn, I equally love spending time outdoors whenever possible: going on hikes and swimming in the summer and skiing in the winter. Since I don’t have to be at a certain location for work, I also get to travel quite often.

Margret Rand

Freelance translator

The writer is a freelance translator who studied in Canada and Estonia. She is an active member in several communities for language professionals. She is based in Tallinn, Estonia, but enjoys working from different places, thanks to the independent nature of her work.

Website: https://www.margretrand.com

• LinkedIn

Artikkeli TATW: Margret from Estonia julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

I am Erika Jareman Turner, I live in Portland, Oregon, on the U.S. West coast and have worked as a translator and project manager since 1998. I was always fascinated by languages, studied German at the University of Lund, mostly with the goal to go to Germany and get fluent, which I did.  I never wanted to be a teacher, so I just happened to get an opportunity when Sweden joined the EU, and most of the then active translators disappeared to Brussels. There was only one university offering a program for professional translators at that time, and that was not enough to support the needs of the Swedish industry, so Lund University was the first school to offer another translators’ program and I thought it sounded interesting since it offered a possibility to work with language without having to be a teacher. After completing the program I was hired by INK Sverige in Uppsala and worked there as a translator and later project manager for about 8 years, before starting to freelance.

A typical work day starts around 7 with checking email. Since most clients are in Europe, I check if there is anything urgent I need to communicate about before they go home for the day. After that I work out, run or walk with the dog and have breakfast, before starting my actual workday. The workload has varied a lot lately, so it could be anything from an hour or two, to a 10 hour day and I work with diverse subjects from Surgical Techniques for orthopedic implants to bicycle manuals, and marketing texts.

I rely a lot on the FB group Svenska översättare. It’s a great resource for discussing terminology and other translation issues.

For the last 4 years, my husband and I have been obsessed with skate skiing. We are lucky enough to live within about an hour and 20 minutes from a Nordic skiing trail system with grooming at least 3-5 days a week and have been able to ski from November through April the last few years. In the off season, we backpack, road bike and kayak.

I suppose the big question for all translators these days is whether AI will be taking over our jobs or not. I was just about to give up and change careers when I was contacted by an agency doing work for the e-commerce industry and there is a LOT of work there. Not the most stimulating kind, but more interesting than some technical stuff I have had before. Interestingly, that is exactly what we all heard at the ATA conference last fall. I thought then that I had ”missed that train” because I am not great at marketing myself, but just like I got into the translation industry sort of by accident, this opportunity also more or less landed in my lap.

Erika Jareman-Turner

Freelance translator

The writer has previously worked as a project manager and inhouse translator but enjoys freelancing nowadays. She is based in Portland, Oregon.

In the arcticle picture we can see her hiking with family in Norway (left in the picture).

• LinkedIn

Artikkeli TATW: Erika from Oregon, US julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.