Olet varmasti nähnyt somevideoita, joissa ihmiset esittelevät kaukomaiden halpakaupoista tilaamiaan vaatteita ja tavaroita, jotka eivät lainkaan vastaa tuotekuvia ja -kuvauksia. Tekoälyn tuottamat käännökset ovat vähän samanlaisia: algoritmin suolloksia, joissa ei aina ole päätä eikä häntää. Tässä blogikirjoituksessa Kääntäjämestareiden Annika Karvonen ja Mili Viita pohtivat ihmiskääntäjien vahvuuksia tekoälyn aikakaudella.

Käsityöharrastajalle voi olla järkevämpää tilata virkkuukoukku- tai neulepuikkosetti kaukomailta kuin veistää ne itse pihakoivusta. Jos taas haluaa kauniin pitsiliinan tai hyvin istuvan aidon villapaidan, sellainen kannattaa tehdä itse tai ostaa oikealta ammattilaiselta.

Tekoäly tuottaa bulkkikäännöksiä niin paljon ihmistä nopeammin, että se hakkaa meidät tehokkuudessa ja hinnassa mennen tullen. Laadussa taas ihmisammattilainen on ylivertainen, mutta koska bulkkiostajia kiinnostaa ensisijaisesti palvelun hinta, ihminen jää auttamatta kakkoseksi. Siksi meidän ihmiskääntäjien ei kannata edes yrittää kilpailla samoilla säännöillä tekoälyn kanssa. 

Tekoäly – hyvä renki mutta huono isäntä

Meidän on löydettävä ne kieliasiantuntijuuden syvimmät osa-alueet, joilla kone ei menesty tai joilla me voimme valjastaa sen omaksi hyödyksemme. Tällaisia ovat esimerkiksi sisällöt, joissa luodaan jotakin uutta ja joissa käännöksen oikeellisuus, vivahteet, kulttuuriviittaukset ja tunteet ovat tärkeitä.

Tekoälyä voi näissäkin käyttää inspiraationlähteenä ja ideointiin, mutta lopulliset käännösratkaisut tekee aina ihminen. Siinä missä tekoäly on hyvä toisteisissa rutiinitehtävissä ja isojen kokonaisuuksien nopeassa hahmottamisessa, ihmisen vahvuus on kyky tuottaa toimivaa, sujuvaa ja laadukasta tekstiä.

Päihitä kone kehittämällä inhimillisiä vahvuuksiasi

Tekoäly on tullut jäädäkseen ja kilpailemaan meidän ihmisten kanssa. Joissakin yrityksissä erilaisten tekoälysovellusten käyttöönotto on jo edennyt pitkälle, kun taas toisissa vasta harkitaan ensiaskelten ottamista tekoälyn maailmaan. On hyvä pitää mielessä, että käännösalalla tekoäly on jo vanha juttu, sillä konekääntimet ovat olleet käytössä pitkään.

Monet asiakkaat saattavat luulla, että nyt voimakkaasti yleistyvät generatiiviset tekoälyratkaisut, kuten ChatGPT ja Copilot, tekevät meistä ihmiskääntäjistä tarpeettomia. Me tiedämme, että näin ei ole. Se ei kuitenkaan riitä, vaan meidän on pystyttävä vakuuttamaan asiakkaatkin siitä. Ratkaisu piilee yllättävän perinteisissä keinoissa:

1. Tunne kilpailijasi

Tutustu tekoälyratkaisuihin ja erityisesti siihen, missä ne toimivat ja mitä sudenkuoppia niihin liittyy. Koska jatkuvasti kasvava määrä kaikista lukemistamme ja myös kääntämistämme teksteistä on jollakin tavalla tekoälyn avulla tuotettuja, tekoälylukutaito on kieliasiantuntijalle erittäin tärkeä työkalu.

Harjaannuta taitoasi tunnistaa tilanteita, joissa tekoäly tavallisesti epäonnistuu, hallusinoi ja tekee virheitä. Näin opit ymmärtämään, millaisissa tehtävissä tekoälystä on sinulle työssäsi eniten hyötyä ja milloin siitä on suoranaista haittaa. Pystyt myös itse tunnistamaan virheet ja korjaamaan ne. Lisäksi osaat neuvoa asiakkaitasi siitä, milloin kannattaa ehdottomasti käyttää ihmiskääntäjää ja milloin tekoälykin voi riittää.

2. Kehitä ja vaali kielitaitojasi

Kieliasiantuntijan supervoima on kyky käyttää kieltä vaikuttavasti ja vakuuttavasti. Siinä missä tekoäly vain arpoo sanoja peräkkäin tiettyjen todennäköisyyksien perusteella, ihmisellä on taito leikitellä kielellä ja käyttää kieltä luovasti.

Pidä tästä taidosta kiinni kynsin hampain sekä kehitä ja vaali sitä kaikin keinoin: lue laadukkaita tekstejä, kirjoita itse, käy kursseja, heitä herjaa kollegojen ja ystävien kanssa, ylläpidä ja kehitä sekä lähde- että kohdekieltesi osaamista. 

3. Syvennä kulttuurin tuntemustasi

Tekoäly ei ymmärrä kulttuuria. Se tietää kulttuurista sen, mitä sen koulutusaineisto on sisältänyt. Kääntämisestä tekee erityistä se, että siinä kääntäjä on paitsi kielten myös kulttuurien välissä. Jos käännettävä teksti pitää mukauttaa esimerkiksi Suomen oloihin ja suomalaisen asiakkaan tarpeisiin, tekoäly ei tehtävästä selviä luotettavasti. Tähän tarvitaan ihmistä, ja kieliasiantuntijan kulttuurintuntemus nousee arvoon arvaamattomaan.

4. Tarjoa asiakkaillesi ensiluokkaista palvelua

Myyntikoulutuksissa muistutetaan aina, että yritystenkin välisessä kaupassa ihmiset ostavat ihmisiltä. Tässä me ihmiset päihitämme koneen 6–0: ammattilaisina pystymme antamaan asiakkaalle kieleen, kulttuuriin, tekstisisältöihin ja kääntämiseen liittyvää neuvontaa.

Muistele mitä tahansa asiakaspalvelutilannetta, jossa olet itse asiakkaana saanut erityisen hyvää palvelua. Miten se vaikutti sinuun? Kerroitko siitä muille? Palasitko ostamaan toistekin? Aivan samalla tavalla toimii sinun asiantuntijana asiakkaille tarjoamasi asiakaspalvelu.

5. Muista tehdä työsi

Kun erilaisten konekäännösten jälkimuokkaustyö on jo arkea useimmilla kääntämisen aloilla, on syytä myös muistaa, että tämäkin työtyyppi vaatii omanlaistaan osaamista. Opettele myös taitavaksi tekstin muokkaajaksi. Pidä mielessä, että jos asiakkaalle riittää teksti, jossa termeillä, sävyllä, koheesiolla tai hyvällä kielellä ei ole merkitystä, hän saa tekstinsä huomattavasti halvemmalla koneelta. Muista siis myös käyttää ammattitaitoasi ja näyttää, miksi olet pyytämäsi palkkion arvoinen: uskalla olla parempi kuin kone.

Ole rohkeasti ihminen

Kieliasiantuntijuus tekoälyn aikakaudella kysyy rohkeutta: on uskallettava uudistua, yrittää, erehtyä sekä tarpoa loputtomalta tuntuvassa kieltävien vastausten ja vähenevien töiden suossa, kun kilpailijana on kaikkivoipaiselta vaikuttava, asiakkaiden silmissä suurin, kaunein ja mahtavin tekoäly.

Rohkeutta on vaatia aikaa luovuudelle, panna itsensä peliin ideapalaverissa ja ehdottaa uusia toimintamalleja silloinkin, kun muut epäilevät. Rohkeutta on myös pyytää apua ja oppia uutta. Tällainen rohkeus tekee meistä kieliasiantuntijoista ihmisiä ja inhimillisiä.

Juuri siksi meidän on oltava rohkeasti ihmisiä. Meidän tulee tuoda esiin inhimillisiä vahvuuksiamme: kielen ja kulttuurin tuntemusta, tekoälyn heikkouksien ja vahvuuksien hallintaa, aitoa asiakaspalvelua. Meidän ihmisten on myös tärkeää pitää yhtä ja tukea toisiamme, hakeutua kollegojen joukkoon, puhua rehellisesti ja avoimesti työtilanteista. Entä jos voimmekin yhdessä ihmisinä muodostaa yhteenliittymiä, joilla olemme moninkertaisesti konetta parempia?

Annika Karvonen

AV-kääntäjä

Annika kääntää erilaisia av-materiaaleja tosi-tv:stä koulutusmateriaaleihin ja mainoksiin niin englannista suomeen kuin suomesta englantiinkin. Annika suhtautuu uusiin työkaluihin ennakkoluulottomasti, mutta pitää kynsin hampain kiinni omasta roolistaan kielen ammattilaisena. Käännöstöidensä ohella Annika on mukana myös Kääntäjämestarit ry:n toiminnassa, ja vaikkapa järjestön tekstityskursseja käyneet ovat voineetkin häneen jo tutustua.

Mili Viita

Asiatekstinkääntäjä

Mili Viita on yksi Kääntäjämestarin kirjan tekijöistä, markkinointiin erikoistunut asiatekstinkääntäjä ja iloisen yrittäjyyden evankelista. Milillä on kokemusta sekä käännöstoimistosta työskentelystä että yrittäjyydestä. Erityisen lähellä Milin sydäntä on asiakaslähtöisyys, ja Mili pyrkiikin tekemään kielipalvelualasta paremman niin sillä toimiville asiantuntijoille kuin heidän asiakkailleen.

Artikkeli Uskalla olla parempi kuin kone julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

USA:n asioihin erikoistuneena kääntäjänä oli mielenkiintoista olla kulttuurikylpymatkalla Yhdysvalloissa juuri vaalien aikaan. Kansa oli hyvin kahtiajakautunutta, ja sen huomasi kyllä. Varsinaisesta vaalihuumasta ei voinut puhua, kaduilla oli melko vähän kummankaan ehdokkaan kylttejä, eivätkä paikallispoliitikot kampanjoineet samalla tavalla turuilla ja toreilla kuin Suomessa on totuttu.

Sen sijaan televisiokanavat tuuttasivat erilaisia mainoksia koko ajan, paikallisten pormestariehdokkaiden mainoksista presidentinvaalimainoksiin. 

Vaalimainosten kieli oli rajua ja hätkähdytti suomalaiseen asialinjaan tottunutta – haukuttiin varkaaksi, väitettiin toisen rikkoneen koko maan ja niin edelleen. Myös paikallispolitiikassa on tapana käydä henkilöön mainitsemalla esim. toisen pormestariehdokkaan parkkisakot. Koska maassa on vain kaksi suurempaa puoluetta, oman puolueen linjaa ei kai tarvitse toistaa.

Kadunvarsimainontaa tosiaan oli vähän, mutta paikalliset ystävät ja tuttavat kertoivat puhelimensa täyttyneen vaalimainosviesteistä ja lahjoituspyynnöistä. Myös postilaatikot olivat täynnä vaalimainoksia. Mutta politiikasta ei puhuta kuin omassa kuplassa, niin rajut rintamalinjat ovat. Satunnaisten kulkijoiden kanssa ei arvaa avata keskustelua ehdokkaista, ja jos sitten varovaisen tunnustelun jälkeen käy ilmi, että ollaan samaan suuntaan kallellaan, voidaan puhua. Kävin mm. mielenkiintoisen keskustelun uimahallin terapia-altaassa Vietnamin sodan veteraanin kanssa.

Äänestämisen koukerot ja tulospalvelun hitaus

Suomalaiset ovat tottuneet saamaan äänioikeudesta kertovan kirjeen kotiin, äänestämään ennakkoon tiettyyn päivään mennessä ja odottamaan vaalitulosta vaalipäivän iltaan mennessä. Yhdysvalloissa äänestäminen ei olekaan niin yksinkertaista. Ei ole mitään väestörekisteriä, josta lähetellä ihmisille äänioikeusilmoituksia, saati sitten että olisi keino tarkistaa, onko joku oikeutettu äänestämään. Äänestäminen perustuu ihmisen omaan aktiivisuuteen ja rehellisyyteen.

Ensin on tietysti rekisteröidyttävä äänestäjäksi. Silloin voi valita myös puolueen, jonka äänestäjäksi rekisteröityy – näin voi äänestää puolueen esivaaleissa. Viime vuosina on ollut myös nähtävissä strategista rekisteröitymistä, eli pyritään vaikuttamaan vastapuolen riveihin sisältä päin äänestämällä vastapuolen esivaaleissa. Voi myös olla sitoutumaton äänestäjä.

Pääsin matkallani myös vaalihuoneistoon ystävien mukana seuraamaan äänestystä. Äänestyspaikalla pitää näyttää henkilötodistus, ja ainakin Michiganissa piti täyttää vakuutus siitä, että on Yhdysvaltain kansalainen ja oikeutettu äänestämään. Ja jos nyt ei sattunut sitä henkkaria mukaan, niin sitten täytetään sama lipuke ja ruksataan ”saisinko äänestää” -ruutu, ja ääni lasketaan. Oman vaalilipun voi myös postittaa laskettavaksi viimeistään vaalipäivänä, joten ennakkoääniä tippuu vielä viikonkin vaalien jälkeen. Ei ihme, että laskenta kestää ja tuloksia riitautetaan.

Vaalipäivänä äänestetään hyvin monesta muustakin kuin presidentistä, kongressiedustajasta ja senaatista. Täällä Michiganissa ystävien kotikaupungissa noin kolmisivuisessa äänestyslapussa oli omat kohdat mm. koululautakunnan puheenjohtajalle, poliisipäällikölle, piirikunnan syyttäjälle ja moneen muuhun virkaan. Lisäksi käsiteltävänä voi olla kansalaisaloitteita – Oregonissa äänestetään paikallisvaalien vaalijärjestelmästä. Eli itse kaavakkeen täyttämiseen voi mennä melkoisesti aikaa. 

Joissakin osavaltioissa äänestys tehdään painamalla reikiä omaan äänestyslippuun, toisissa taas täytetään oma vaalilippu eli ballot etukäteen, jotta asiat etenisivät vaalipaikalla jouhevasti. Asioita voi myös yksinkertaistaa: voi valita vaihtoehdon ”One party ticket”, jolloin ääni menee kaikille sen puolueen ehdokkaille eri kategorioissa. Ja jottei asia olisi kuitenkaan niin yksinkertainen: vaikka valitsisi yhden puolueen pikaruksin, niin voi kuitenkin eri kohdissa vielä valita eri puolueen ehdokkaan, jos huvittaa.

Vaali-iltana televisio kyllä vahtii tuloksia kovasti, mutta suuressa maassa on viisi eri aikavyöhykettä ja äänestyspaikat sulkeutuvat eri tahtiin, joten suomalaisten innolla odottamaa koko maan ennustetta ei saada. Sen sijaan eri kanavat ja mediat ovat kehitelleet omat ennustemallinsa, ja ne ennustavat eri osavaltioiden tilanteita. Tuloksia tippuu pikku hiljaa, ja laskenta etenee hitaasti. Presidentinvaalit ratkeavat usein nopeasti, mutta muiden vaalien tulos kestää usein jopa seuraavaan viikkoon – mm. kongressivaalit eivät ratkenneet vaalipäivänä, samoin paikallisvaaleissa lasketaan jokainen ääni tarkasti, koska ero voi olla muutamia kymmeniä ääniä.

Vaalien jälkeen seuraa aina laskuhumala, niin myös Yhdysvalloissa. Varsinkin häviäjän vähät kyltit katosivat katukuvasta nopeasti, ja ihmiset siirtyivät arjessaan takaisin omaan päivärytmiinsä. Elämä jatkuu aina tuloksista huolimatta.

Monimuotoinen Michigan

Kulttuurikylpymatkani vei tällä kertaa Michiganiin, järvien ja pienten kylien ja kaupunkien maahan ystävien luo. Vierailukohteeni lähipelloilla viljellään joulukuusia, joita meksikolaiset kausityöläiset ruiskuttavat vihreiksi (jos nyt sattuu jo olemaan vähän ruskeaa neulasissa) ja pakkaavat myyntiin. Samalla tilalla viljellään myös tomaatteja, mansikoita ja marihuanaa – laaja valikoima se olla pitää!

Lähinaapureina asuu nuori amissipariskunta, joka on vuokrannut kavereiden ladosta pienen palan, jossa he säilyttävät puhelintaan. Puhelimella rinkutellaan esim. autollisille ei-amisseille, koska kyyti kelpaa, kunhan ei itse aja. Itse ajellaan hevoskärryillä, joissa on kovat pyörät, koska ”the church” on kieltänyt kumipyörät. Mutta sähköä voi kyllä tuottaa dieselaggregaatilla. Tutkimattomat ovat kirkon tiet.

Mennoniitat ovat sitten vähän rennompaa väkeä, joilla on mm. ihan hieno kauppa maksupäätteineen. Sinne käveltiin muina uimareina kylpytakit päällä aamu-uinnin jälkeen, ja mennoniittarouva sievässä hilkassaan naureskeli meille ja totesi että häntä ei sinne veteen saa. Mennoniitoilla siis saa olla sähköä, kännykät ja jotkut ajavat autoakin. He ovat pasifisteja, samoin kuin amissitkin.

Kävin myös kasinolla, jota pitää paikallinen alkuperäisasukkaiden heimo Odawa. Heimo saa siitä tuloja, joilla katetaan heimon terveydenhuoltoa yms. kuluja. Itse kasino on sellainen suuri ruotsinlaivan pelihalli, jossa arkipäivänä näkyi lähinnä senioriväestön edustajia. 

Kasinolla oli hieno kulttuurihuone, johon oli koottu mm. heimon upeita käsitöitä ja taidetta. Heimon reservaatissa on hienosti elvytetty anisnibewaa/ojibwea, esimerkiksi kaikki katukyltit ovat kaksikielisiä. Koska odawat ovat itsenäinen kansakunta, ympäröivän kaupungin poliisilla ei ole siellä toimivaltaa.

Suomalaisten jäljillä Kalevassa

Michiganin Kaleva-niminen kaupunki pitää suomalaisia perinteitä yllä ja vaalii alueen suomalaista historiaa, vaikka suomea ei enää juuri alueella puhutakaan ja suurin osa suomalaisistakin on kolmannen tai neljännen polven amerikansuomalaisia. Mutta talkoovoimin pidetään yllä upeaa museota John Makisen virvoitusjuomatehtaansa lasipulloista rakentamassa talossa. Museo on oikea aarreaitta ja esinekokoelma on valtava, vaikka talo on pieni. Vierailimme siellä lauantaina, ja vierailijoita riitti koko ajan.

Kalevan kadunnimet ovat myös hyvin tutunnäköisiä, on Louhi Sreetiä ja Vesi Streetiä, ja tämän blogin pääkuvassa näkyy jokunen muu ”kalevalainen” kadunnimi. Hautausmaalla näkee samassa sukuhaudassa, miten Mäkisestä tulee ensin Makinen, sitten Maki ja lopulta McKay. 

Kalevan perinnesäätiö järjesti hauskan varainkeruutapahtuman, chilikilpailun. Yhdeksän osallistujaa oli tuonut erilaisia chilikeitoksia maisteltavaksi, ja mekin leivoimme suomalaisia joulutorttuja maustekakkumuffinsseja myyjäisiin. Chilinmaisteluun sai osallistua maksamalla omantunnon mukaan lahjoituksen, ja olisi voinut myös osallistua 50/50-arpajaisiin, jossa dollarilla sai yhden arpalipun ja voittaja sai puolet rahapurkin potista itselleen. Puolet meni perinnesäätiölle.

Itse chilinmaistelu oli järjestetty tosi hyvin. Jokainen sai alumiinisen muffinssitarjottimen, johon mahtui sopivasti pieni maistelukuppi. Chiliastiat oli numeroitu, ja astian edessä oli tarjolla pahvimukeja, joissa pohjassa oli chilin kilpailunumero. Jokainen voi kerätä haluamansa määrän eri chilejä ja tilpehöörejä tarjottimelleen ja maistella rauhassa. Kun oma suosikki oli selvillä, äänestyslipun sai käydä pudottamassa kyseisen chiliastian eteen pieneen purkkiin, joka oli vuorattu paperilla, joten kukaan ei nähnyt, montako ääntä kukin maukas pata oli saanut muilta. Nerokas toteutus kertakaikkiaan!

Lauantai-illan päätteeksi menimme paikalliseen siideripanimoon kuuntelemaan musiikkia ja maistelemaan erilaisia siidereitä. Paikka sijaitsee 11 talosta koostuvassa Chiefin kylässä, mutta paikalla oli tavallisena lauantaina kolmisenkymmentä innokasta musiikin ja siiderin ystävää. Panimo tekee myös oluita, joten niidenkin lajitelman olisi voinut ottaa ohjelmaan. Ja koska meillä oli nälkä, tilasimme ulkoa pizzakioskista maukkaat pizzat. Itse sain loistavan gluteenittoman vegepizzan, kaveri veti pizzan jossa oli perunaa, pekonia ja sinihomejuustoa. Kesällä panimon pihalla on tilaa ulkokonserteille, jotka kuitenkin pitää lopettaa iltakahdeksaan mennessä – naapuri teki asiasta valituksen. 

Sydänmaiden Amerikka on hyvin erilainen kuin monen suomalaisenkin tuntema kuva New Yorkin kaduilta tai Los Angelesin moottoriteiltä. Yhdysvallat on laaja maa, johon mahtuu monia erilaisia kulttuureita ja alueita. Oli mielenkiintoista päästä näkemään paikallista asumista maaseudullakin – korvaamattoman arvokasta kulttuuripääomaa kääntäjälle.

Tiina Kinnunen

Av-kääntäjä

Tiina Kinnunen on pitkän linjan av-kääntäjä ja av-kääntämisen matkasaarnaaja. Uusien kääntäjien koulutus ja yhteistyö yliopistojen kanssa ovat lähellä hänen sydäntään, ja hän vierailee usein puhumassa kääntämisestä opiskelijoille. Tiina sai vuonna 2023 SKTL:n av-kääntäjien jaoston Kultainen repla-palkinnon.

Tiina on ollut mukana tekemässä Kääntäjämestarin kirjaa, ja hän toimii tällä hetkellä Kääntäjämestarit ry:n puheenjohtajana.

Kuva: Tarja Virolainen

• LinkedIn

Artikkeli Kulttuurikylvyssä Yhdysvalloissa julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

Monet kääntämisen ja tulkkauksen alan ammattilaiset ovat työssään toistuvasti tekemisissä viranomaistekstien ja sitä kautta välillisesti viranomaisten kanssa. Moni välttelee kuitenkin esimerkiksi auktorisoidun kääntäjän tehtäviä, koska vierastaa ns. virkakieltä, lain ja hallinnon konteksteja ja niihin liittyviä vastuita. Tällä alalla on kuitenkin vaikea välttää virkakieliyhteyksiä. Se, mikä koskee auktorisoidun kääntäjän huolellisuutta, tiedonhakuvastuuta, virkakieleen liittyviä asenteita ja konventioita, pätee oikeastaan monenlaiseen kääntämiseen ja tulkkaukseen, lukuun ottamatta kenties tiettyjä kirjallisuuden kääntämisen lajeja.

Lait, asetukset, säännöt, toimintamallit ja -käytännöt säätelevät lähes kaikkea arkielämäämme: Päiväkodissa asioimistulkkauskeikalla on tiedettävä, mikä on suomalainen varhaiskasvatuksen konteksti sanastoineen. Koulutussektorilla, terveydenhuollolla, tuomioistuinlaitoksella, vankeinhoidolla, verottajalla, ulkomaalaishallinnolla on omat viralliset tekstikonventionsa, ja sama pätee autojen katsastukseen, kirjanpitoon, lääkekauppaan, hankintakilpailutuksiin, teknisiin vaatimuksiin ja vaikkapa patentteihin. Kun kääntää mainostekstejä, hyvään tulokseen pyrkivältä kääntäjältä edellytetään tietoa siitä, mitä elintarvikelainsäädännössä säädetään ainesosista ja niiden ilmoittamisesta tai mistä löytää tarkat eurooppalaisessa tavarakaupassa käytetyt tuoteturvallisuustermit. Toki tilaajalla on oma eittämätön vastuunsa, mutta käännöstilanteessa on aina tiedettävä, mikä on kohdekielen asianmukainen sanasto ja tapa ilmaista asiat. Kääntäjä toimii tässä virkamiehen ”jatkeena”.

Ammattilaiset tietävät, etteivät ns. viralliset termit ole yksiselitteisiä eivätkä varsinkaan symmetrisiä. Koulutuslaitosten nimiviidakko on valtava eikä kaikkia eri instituutteja pysty mitenkään selittämään yksinkertaisin suomalaisin termein ja vice versa. Ammattikorkeakoulun englanninkielinen vastine on vakiintunut muotoon University of Applied Sciences, mutta mitä se voisi olla muilla kielillä ja eri maiden koulutusympäristöissä?  Dottore on italiassa jo kanditutkinnon suorittaneen nimike. Kieliammattilainen on vastuussa siitä, että käsitteet ja niiden erot säilyvät kirkkaina. Kielten välisen epäsymmetrian tiedostaminen ja sen selvittämiseen liittyvien käännösstrategioiden oppiminen on keskeinen osa pätevän kääntäjän ja tulkin ammattipätevyyttä. Meidän on uskallettava tietää jotain enemmän kohdekielen kulttuuri- ja viranomaisympäristöistä ja otettava rohkeasti vastuumme tekstin toimimisesta kohdeyleisölle ja -kulttuurissa.  Meidän on myös joskus syytä kertoa viranomaisille, jos aavistelemme, että viranomaisen teksteissä piilee väärinkäsitysten vaaraa.

Toisinaan kääntäjän on selvitettävä kotimaisten sanojen ja käsitteiden piilomerkityksiä toisille kielille käännettäessä. Hyväntahtoisena neuvona voisi vaikka sanoa asiakkaalle, että älä ihmeessä kirjoita savukinkun viralliseen ulkomaille tarkoitettuun tuoteselosteeseen saunakinkku, koska mielikuva on ällöttävä: kuka haluaa syödä kinkkua, joka on lepäillyt samassa paikassa kuin alastomat hikiset ihmiset. Suomen- ja riikinruotsin sanat saattavat tarkoittaa eri asioita: ruokasanoissa pysyäksemme ilmeinen esimerkki on semla. 

Jokainen kansalainen on viranomaistekstien kohteena ja toisinaan myös viranomaiskontaktissa. Kääntäjän ja tulkin, alamme ammattilaisten, tehtävä on välittää viranomaisviesti kieltä osaamattomille ja toisaalta auttaa Suomen kansalliskieliä taitamattomia asioinnissa. Varsinkaan ulkomailta Suomeen tullut yksityisasiakas ei välttämättä ymmärrä meidän viranomaisasiakirjoihimme liittyviä käytäntöjä, varsinkaan kun yrittää asioida yksin. Mikä on virkatodistus, neuvolakortti, lapsilisähakemus, rakennuslupa tai hygieniapassi? 

Kääntäjän ja tulkin ammattietiikka korostaa sitä, että välitetään vain se, mitä alkuteksti sanoo. On kuitenkin mahdotonta käytännön tilanteissa olla ”selittämättä”, mikäli asiakas on jätetty selviämään yksin viranomaistekstiviidakossa. Tässä kääntäjä joutuu auttamatta astumaan neutraalin roolinsa ulkopuolelle ja laajentamaan toimintaansa viranomaistontille. Kääntäjän on hyvä osata neuvoa, millaisia vaatimuksia vastaanottava viranomainen käännökselle todennäköisesti asettaa.  Viranomainen voi pyytää asiakkaalta suomalaista virkatodistusta, mutta pyytää tahtomattaan jotain aivan muuta: ulkomaalaisten kanssa asioidessa on viranomaisenkin syytä miettiä, onko birth certificate oikea termi. Ylipäätään kansainvälisissä konteksteissa toimivalla viranomaisella on hyvä olla kielellistä herkkyyttä ymmärtää kielten myös piilossa olevia, ns. hyvän kielitaidon ulkopuolisia eroja. Niiden havaitsemiseen, tuntemiseen ja ratkaisemiseen kääntäjät ja tulkit on koulutettu, niistä tiedämme ja niistä meiltä voi kysyä.   

Asiakkaan neuvominen on yksi puoli tätä ammatillisten roolien määrittelyä. Varsinkin auktorisoidun kääntäjän on usein otettava tehtäväkseen selittää, mitä tietyn ulkomaalaisen viranomaisen asiakirjavaatimukset ovat. Harva ensi kertaa asialla oleva ulkomaille pyrkivä opiskelija tietää, mikä on apostille ja mistä sen saa, miten aika Digi- ja väestövirastoon (DVV) varataan ja mikä asiakirja katsotaan alkuperäiseksi. (Harvassa muussa maassa muuten kaksi riippumatonta allekirjoitusta riittää vahvistamaan asiakirjakopion. Suomessa kopioon voi pyytää allekirjoitukset naapurin pariskunnalta!) Harmillisen harvoissa tapauksissa asiakirjaa pyytävä tai vaativa viranomainen antaa nämä tiedot spontaanisti, jolloin kääntäjä joutuu omaksumaan tiettyjä neuvontatehtäviä oman varsinaisen kääntäjäntyönsä ohella. On tiedettävä, mitä kyseisen maan lähetystö kulloinkin edellyttää, jotta lapsen syntymä tai isyyden tunnustaminen taikka avioliiton solminen tai avioero saataisiin kirjattua kohdemaan rekistereihin. Sama koskee kysymyksiä siitä, mitä on tehtävä, jotta koulutodistuksen vastaavuus vahvistettaisiin toisessa maassa. 

Euroopan unionissa on tehty paljon harmonisointityötä myös asiakirjaliikenteen helpottamiseksi. Esimerkkinä on kansalaisten vapaan liikkuvuuden edistämisestä yksinkertaistamalla tiettyjen yleisten asiakirjojen esittämistä Euroopan unionissa koskevia vaatimuksia sekä asetuksen (EU) N:o 1024/2012 muuttamisesta 6.7.2016 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 2016/1191.

Asetuksen mukaan jäsenvaltiot eivät enää pääsääntöisesti voi edellyttää käännöksiä ns. virkatodistuksista eli esimerkiksi syntymää, kuolemaa tai avioliiton solmimista koskevista asiakirjoista, jos asiakirjan antanut viranomainen on liittänyt niihin asetuksen vaatimusten mukaisen monikielisen vakiolomakkeen. Se onkin tervetullut uudistus kansalaisten näkökulmasta; henkilö voi mennä esim. suomalaisen DVV:n toimistoon ja pyytää ao. lomakkeen jollakin EU-kielistä. Kääntäjänä olen itse tästä mielissäni, sillä vaikka nämä yleiset asiakirjat perinteisesti tuottavat varsin vuolasta käännöspyyntövirtaa ja ovat helppoja ja usein yksinkertaisia, niissä on oma vaivansa, eikä sisältö ole kovin inspiroivaa. Kuitenkin lomakkeessa on ongelmansa: Suomi ei vie tähän rekisteriin mm. avioliiton solmimispaikkaa (vaikka se vihkitodistuksen päiväyksestä ilmeneekin), jolloin asiakirja on hyödytön esim. Italiassa avioliiton rekisteröintitarkoituksissa, koska sikäläisen lainsäädännön mukaan paikka on ehdottomasti mainittava, ja se merkitään väestörekisteriin.

Meidän on syytä ammattilaisina olla ylpeitä koulutuksemme ja kokemuksemme tuottamasta osaamisesta, asiantuntemuksesta ja kulttuurintuntemuksestamme. Meidän ei pidä pelätä neuvojen antamista asioissa, joista tiedämme ja jotka osaamme. Voimme ilman muuta auttaa tietoinemme yksityisiä kansalaisia, mutta joskus meidän on aivan perusteltua kertoa tekstin ongelmista myös viranomaistekstin tilaajalle, olipa kyse suoraan viranomaisesta tai tällaista tekstiä muussa tarkoituksessa käyttävästä tahosta. Joskus alkuteksti on laadittu niin selvästi suomalaisen lukijan näkökulmasta, että sitä on mahdoton ”vain” kääntää. Joskus koko tekstin asennetta ja ilmaisutapaa on syytä editoida, jotta sen viesti saavuttaa sen kohdeyleisön, jolle käännöskin on tarkoitettu. Viranomaistekstin laatijan on hyvä ymmärtää, että toisinaan käännettävä alkuteksti on syytä kirjoittaa kokonaan uudestaan juuri käännöstarkoituksiin. Supisuomalainen näkökulma ei aina yksinkertaisesti toimi toisessa kulttuurissa, ilmaisuympäristössä ja kielimaailmassa kasvaneen lukijan näkökulmasta. 

Häilyvien roolirajojen ylittäminen edellyttää aina kuitenkin sitä, että pidämme itsemme ajan tasalla siitä, mitä sekä lähtö- että kohdekieltemme kulttuureissa ja yhteiskunnissa tapahtuu. Jatkuva kouluttautuminen, asioiden seuraaminen ja yhteiskunnallinen valppaus ja hereillä olo on osa ammattitaitoamme.

Liisa Laakso-Tammisto

Auktorisoitu kääntäjä, tulkki, KTM

Liisa Laakso-Tammisto on valmistunut 1980 Helsingin kauppakorkeakoulusta pääaineenaan englanti. Työuran erilaiset vaiheet kielistudioavustajasta suurlähettilään sihteeriin ovat kaikki valmentaneet kääntämiseen. Oma yritys on perustettu 1987. Liisa on erikoistunut talouteen, hallintoon ja lääketieteeseen. Hän on auktorisoitu kääntäjä, konferenssi-ja oikeustulkki ja pitkäaikainen järjestöaktiivi sekä auktorisoidun kääntämisen opettaja.

Artikkeli Kääntäjän ja tulkin viranomaissuhteet ja -roolit julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.