Kulttuurikylvyssä Yhdysvalloissa

Tiina Kinnunen, av-kääntäjä, Kääntäjämestarit ry

USA:n asioihin erikoistuneena kääntäjänä oli mielenkiintoista olla kulttuurikylpymatkalla Yhdysvalloissa juuri vaalien aikaan. Kansa oli hyvin kahtiajakautunutta, ja sen huomasi kyllä. Varsinaisesta vaalihuumasta ei voinut puhua, kaduilla oli melko vähän kummankaan ehdokkaan kylttejä, eivätkä paikallispoliitikot kampanjoineet samalla tavalla turuilla ja toreilla kuin Suomessa on totuttu.

Sen sijaan televisiokanavat tuuttasivat erilaisia mainoksia koko ajan, paikallisten pormestariehdokkaiden mainoksista presidentinvaalimainoksiin. 

Vaalimainosten kieli oli rajua ja hätkähdytti suomalaiseen asialinjaan tottunutta – haukuttiin varkaaksi, väitettiin toisen rikkoneen koko maan ja niin edelleen. Myös paikallispolitiikassa on tapana käydä henkilöön mainitsemalla esim. toisen pormestariehdokkaan parkkisakot. Koska maassa on vain kaksi suurempaa puoluetta, oman puolueen linjaa ei kai tarvitse toistaa.

Kadunvarsimainontaa tosiaan oli vähän, mutta paikalliset ystävät ja tuttavat kertoivat puhelimensa täyttyneen vaalimainosviesteistä ja lahjoituspyynnöistä. Myös postilaatikot olivat täynnä vaalimainoksia. Mutta politiikasta ei puhuta kuin omassa kuplassa, niin rajut rintamalinjat ovat. Satunnaisten kulkijoiden kanssa ei arvaa avata keskustelua ehdokkaista, ja jos sitten varovaisen tunnustelun jälkeen käy ilmi, että ollaan samaan suuntaan kallellaan, voidaan puhua. Kävin mm. mielenkiintoisen keskustelun uimahallin terapia-altaassa Vietnamin sodan veteraanin kanssa.

Äänestämisen koukerot ja tulospalvelun hitaus

Suomalaiset ovat tottuneet saamaan äänioikeudesta kertovan kirjeen kotiin, äänestämään ennakkoon tiettyyn päivään mennessä ja odottamaan vaalitulosta vaalipäivän iltaan mennessä. Yhdysvalloissa äänestäminen ei olekaan niin yksinkertaista. Ei ole mitään väestörekisteriä, josta lähetellä ihmisille äänioikeusilmoituksia, saati sitten että olisi keino tarkistaa, onko joku oikeutettu äänestämään. Äänestäminen perustuu ihmisen omaan aktiivisuuteen ja rehellisyyteen.

Ensin on tietysti rekisteröidyttävä äänestäjäksi. Silloin voi valita myös puolueen, jonka äänestäjäksi rekisteröityy – näin voi äänestää puolueen esivaaleissa. Viime vuosina on ollut myös nähtävissä strategista rekisteröitymistä, eli pyritään vaikuttamaan vastapuolen riveihin sisältä päin äänestämällä vastapuolen esivaaleissa. Voi myös olla sitoutumaton äänestäjä.

Pääsin matkallani myös vaalihuoneistoon ystävien mukana seuraamaan äänestystä. Äänestyspaikalla pitää näyttää henkilötodistus, ja ainakin Michiganissa piti täyttää vakuutus siitä, että on Yhdysvaltain kansalainen ja oikeutettu äänestämään. Ja jos nyt ei sattunut sitä henkkaria mukaan, niin sitten täytetään sama lipuke ja ruksataan ”saisinko äänestää” -ruutu, ja ääni lasketaan. Oman vaalilipun voi myös postittaa laskettavaksi viimeistään vaalipäivänä, joten ennakkoääniä tippuu vielä viikonkin vaalien jälkeen. Ei ihme, että laskenta kestää ja tuloksia riitautetaan.

Vaalipäivänä äänestetään hyvin monesta muustakin kuin presidentistä, kongressiedustajasta ja senaatista. Täällä Michiganissa ystävien kotikaupungissa noin kolmisivuisessa äänestyslapussa oli omat kohdat mm. koululautakunnan puheenjohtajalle, poliisipäällikölle, piirikunnan syyttäjälle ja moneen muuhun virkaan. Lisäksi käsiteltävänä voi olla kansalaisaloitteita – Oregonissa äänestetään paikallisvaalien vaalijärjestelmästä. Eli itse kaavakkeen täyttämiseen voi mennä melkoisesti aikaa. 

Joissakin osavaltioissa äänestys tehdään painamalla reikiä omaan äänestyslippuun, toisissa taas täytetään oma vaalilippu eli ballot etukäteen, jotta asiat etenisivät vaalipaikalla jouhevasti. Asioita voi myös yksinkertaistaa: voi valita vaihtoehdon ”One party ticket”, jolloin ääni menee kaikille sen puolueen ehdokkaille eri kategorioissa. Ja jottei asia olisi kuitenkaan niin yksinkertainen: vaikka valitsisi yhden puolueen pikaruksin, niin voi kuitenkin eri kohdissa vielä valita eri puolueen ehdokkaan, jos huvittaa.

Vaali-iltana televisio kyllä vahtii tuloksia kovasti, mutta suuressa maassa on viisi eri aikavyöhykettä ja äänestyspaikat sulkeutuvat eri tahtiin, joten suomalaisten innolla odottamaa koko maan ennustetta ei saada. Sen sijaan eri kanavat ja mediat ovat kehitelleet omat ennustemallinsa, ja ne ennustavat eri osavaltioiden tilanteita. Tuloksia tippuu pikku hiljaa, ja laskenta etenee hitaasti. Presidentinvaalit ratkeavat usein nopeasti, mutta muiden vaalien tulos kestää usein jopa seuraavaan viikkoon – mm. kongressivaalit eivät ratkenneet vaalipäivänä, samoin paikallisvaaleissa lasketaan jokainen ääni tarkasti, koska ero voi olla muutamia kymmeniä ääniä.

Vaalien jälkeen seuraa aina laskuhumala, niin myös Yhdysvalloissa. Varsinkin häviäjän vähät kyltit katosivat katukuvasta nopeasti, ja ihmiset siirtyivät arjessaan takaisin omaan päivärytmiinsä. Elämä jatkuu aina tuloksista huolimatta.

Monimuotoinen Michigan

Kulttuurikylpymatkani vei tällä kertaa Michiganiin, järvien ja pienten kylien ja kaupunkien maahan ystävien luo. Vierailukohteeni lähipelloilla viljellään joulukuusia, joita meksikolaiset kausityöläiset ruiskuttavat vihreiksi (jos nyt sattuu jo olemaan vähän ruskeaa neulasissa) ja pakkaavat myyntiin. Samalla tilalla viljellään myös tomaatteja, mansikoita ja marihuanaa – laaja valikoima se olla pitää!

Lähinaapureina asuu nuori amissipariskunta, joka on vuokrannut kavereiden ladosta pienen palan, jossa he säilyttävät puhelintaan. Puhelimella rinkutellaan esim. autollisille ei-amisseille, koska kyyti kelpaa, kunhan ei itse aja. Itse ajellaan hevoskärryillä, joissa on kovat pyörät, koska ”the church” on kieltänyt kumipyörät. Mutta sähköä voi kyllä tuottaa dieselaggregaatilla. Tutkimattomat ovat kirkon tiet.

Mennoniitat ovat sitten vähän rennompaa väkeä, joilla on mm. ihan hieno kauppa maksupäätteineen. Sinne käveltiin muina uimareina kylpytakit päällä aamu-uinnin jälkeen, ja mennoniittarouva sievässä hilkassaan naureskeli meille ja totesi että häntä ei sinne veteen saa. Mennoniitoilla siis saa olla sähköä, kännykät ja jotkut ajavat autoakin. He ovat pasifisteja, samoin kuin amissitkin.

Kävin myös kasinolla, jota pitää paikallinen alkuperäisasukkaiden heimo Odawa. Heimo saa siitä tuloja, joilla katetaan heimon terveydenhuoltoa yms. kuluja. Itse kasino on sellainen suuri ruotsinlaivan pelihalli, jossa arkipäivänä näkyi lähinnä senioriväestön edustajia. 

Kasinolla oli hieno kulttuurihuone, johon oli koottu mm. heimon upeita käsitöitä ja taidetta. Heimon reservaatissa on hienosti elvytetty anisnibewaa/ojibwea, esimerkiksi kaikki katukyltit ovat kaksikielisiä. Koska odawat ovat itsenäinen kansakunta, ympäröivän kaupungin poliisilla ei ole siellä toimivaltaa.

Suomalaisten jäljillä Kalevassa

Michiganin Kaleva-niminen kaupunki pitää suomalaisia perinteitä yllä ja vaalii alueen suomalaista historiaa, vaikka suomea ei enää juuri alueella puhutakaan ja suurin osa suomalaisistakin on kolmannen tai neljännen polven amerikansuomalaisia. Mutta talkoovoimin pidetään yllä upeaa museota John Makisen virvoitusjuomatehtaansa lasipulloista rakentamassa talossa. Museo on oikea aarreaitta ja esinekokoelma on valtava, vaikka talo on pieni. Vierailimme siellä lauantaina, ja vierailijoita riitti koko ajan.

Kalevan kadunnimet ovat myös hyvin tutunnäköisiä, on Louhi Sreetiä ja Vesi Streetiä, ja tämän blogin pääkuvassa näkyy jokunen muu ”kalevalainen” kadunnimi. Hautausmaalla näkee samassa sukuhaudassa, miten Mäkisestä tulee ensin Makinen, sitten Maki ja lopulta McKay. 

Kalevan perinnesäätiö järjesti hauskan varainkeruutapahtuman, chilikilpailun. Yhdeksän osallistujaa oli tuonut erilaisia chilikeitoksia maisteltavaksi, ja mekin leivoimme suomalaisia joulutorttuja maustekakkumuffinsseja myyjäisiin. Chilinmaisteluun sai osallistua maksamalla omantunnon mukaan lahjoituksen, ja olisi voinut myös osallistua 50/50-arpajaisiin, jossa dollarilla sai yhden arpalipun ja voittaja sai puolet rahapurkin potista itselleen. Puolet meni perinnesäätiölle.

Itse chilinmaistelu oli järjestetty tosi hyvin. Jokainen sai alumiinisen muffinssitarjottimen, johon mahtui sopivasti pieni maistelukuppi. Chiliastiat oli numeroitu, ja astian edessä oli tarjolla pahvimukeja, joissa pohjassa oli chilin kilpailunumero. Jokainen voi kerätä haluamansa määrän eri chilejä ja tilpehöörejä tarjottimelleen ja maistella rauhassa. Kun oma suosikki oli selvillä, äänestyslipun sai käydä pudottamassa kyseisen chiliastian eteen pieneen purkkiin, joka oli vuorattu paperilla, joten kukaan ei nähnyt, montako ääntä kukin maukas pata oli saanut muilta. Nerokas toteutus kertakaikkiaan!

Lauantai-illan päätteeksi menimme paikalliseen siideripanimoon kuuntelemaan musiikkia ja maistelemaan erilaisia siidereitä. Paikka sijaitsee 11 talosta koostuvassa Chiefin kylässä, mutta paikalla oli tavallisena lauantaina kolmisenkymmentä innokasta musiikin ja siiderin ystävää. Panimo tekee myös oluita, joten niidenkin lajitelman olisi voinut ottaa ohjelmaan. Ja koska meillä oli nälkä, tilasimme ulkoa pizzakioskista maukkaat pizzat. Itse sain loistavan gluteenittoman vegepizzan, kaveri veti pizzan jossa oli perunaa, pekonia ja sinihomejuustoa. Kesällä panimon pihalla on tilaa ulkokonserteille, jotka kuitenkin pitää lopettaa iltakahdeksaan mennessä – naapuri teki asiasta valituksen. 

Sydänmaiden Amerikka on hyvin erilainen kuin monen suomalaisenkin tuntema kuva New Yorkin kaduilta tai Los Angelesin moottoriteiltä. Yhdysvallat on laaja maa, johon mahtuu monia erilaisia kulttuureita ja alueita. Oli mielenkiintoista päästä näkemään paikallista asumista maaseudullakin – korvaamattoman arvokasta kulttuuripääomaa kääntäjälle.