Valitse sivu

ristiriitatilanteet

Riitatilanteissa otetaan huomioon sopimuksen lisäksi lainsäädäntöä ja yleisiä käytäntöjä. Tulkintajärjestys on yleensä seuraavanlainen.

 

  1. Pakottavat lainsäännökset (esim. rikosoikeudelliset säädökset)
  2. Sopimus ehtoineen. Sopimuksen voidaan katsoa muodostuneen myös neuvottelujen kautta, vaikka virallista puitesopimusta tms. ei olisikaan. Sopimuksessa itsessään voidaan määrittää, mitkä ehdot tai liitteet ovat ensisijaisia. Myös tarjous ehtoineen voidaan ottaa tässä mukaan tulkintajärjestykseen.
  3. Kauppatapa tai muu (alan) vakiintunut käytäntö. Käytäntö voi olla vakiintunut joko tietyllä alalla tai vaikkapa tietyssä asiakassuhteessa ihan siten, että on muodostunut jonkinlainen toimintatapa, joka on jatkunut eikä kumpikaan osapuoli ole ilmoittanut, että nyt tämä peli ei enää vetele.
  4. Lainsäännökset, jotka eivät ole sitovia.

 Sillä, mitä on sovittu, on siis suuri merkitys riitatilanteessa. Samoin sillä, miten se pystytään näyttämään toteen.

 

Käytännön esimerkki vakiintuneesta käytännöstä asiakassuhteessa:

Jos asiakas maksaa aina esimerkiksi vasta kuukauden kuluttua eikä toimittaja huomauta maksun myöhästymisestä vaan hyväksyy sen hiljaa, niin käytännöstä voidaan katsoa syntyvän sopimus. Eli jos toimittaja vasta joskus myöhemmin rupeaakin vaatimaan kahden viikon maksuaikaa, niin asiakas voi vedota aiempaan käytäntöön ja pitää jatkossakin kiinni pitkästä maksuajasta. Käytännössä syntyvä sopimus pätee toki myös toisin päin, eli jos asiakas on jatkuvasti toiminut jollain hyvällä tavalla ja sitten yrittääkin yllättäen sitä muuttaa, niin kääntäjä voi vedota aiempaan käytäntöön ja sen myötä syntyneeseen ”hiljaiseen sopimukseen”.