Jälleen uusi kääntämisen murros

Käännösala on ollut aina murroksessa. Käännösmuistit, konekääntäminen, uudenlaiset tekoälypohjaiset työkalut – ne kaikki ovat muuttaneet kääntäjien tapaa tehdä töitä vuosien varrella. Harvassa ovat ne kääntäjät, jotka eivät käytä käännöstyössä mitään työkaluja. Varsinkin käännöstoimistoille työskentelevien kääntäjien työ on nykyisin lähes aina koneavusteista kääntämistä. 

Jälkieditoinnin jälkeinen maailma

Kun käännösmuistit yleistyivät ja konekääntäminen teki tuloaan, syntyi mös käsite jälkieditointi. Ajatuksena oli, että kääntäjä ”vain” tarkastaa muistista tulleet segmentit ja tekee tekstiin pieniä muutoksia. Tämä on kuitenkin väärä ja vanhentunut käsitys: nykyprosessissa kääntäjä on aktiivinen toimija, joka käsittelee tekstiä nykyaikaisin työkaluin ja työstää sitä oman asiantuntemuksensa pohjalta. Kääntäjän roolissa korostuu yhä enemmän kieliteknologian ja viestinnän asiantuntijuus, ja kääntäjän tehtävänä on varmistaa, että lopputulos on oikeakielinen ja tarkoituksenmukainen. Lisäksi kääntäjien rooli oikean tiedon portinvartijana korostuu entisestään suurten kielimallien todennäköisyyteen perustuvan tiedonhaun äärellä.

Asenteet laahaavat muutoksen perässä

Käännösalalla on yhä havaittavissa asenteita, joissa edellä kuvatun kaltaista työtapaa pidetään vähemmän arvokkaana työnä, mekaanisena hyväksy tai hylkää -prosessina, aivan kuin se ei vaatisi osaamista, tarkkuutta tai paneutumista. Tämä ajattelutapa ei kuitenkaan palvele alan etua. On kohtuutonta ja jopa vahingollista vähätellä uudenlaisia työtehtäviä vain siksi, että ne poikkeavat omasta tai perinteisestä kääntämiskäsityksestä. 

Käännösalan opiskelijat valmistuvat nyt markkinoille, joilla konekäännös ja sen muokkaaminen ovat arkipäivää. Heidän osaamisensa ei rajoitu vain kielitaitoon, vaan yhä useammin vaaditaan ymmärrystä suurten kielimallien ja konekääntimien rajoituksista ja mahdollisuuksista, kieliteknologian hyödyntämisestä sekä laatukriteereistä. Kyse on uudenlaisesta ammattitaidosta, jossa yhdistyvät tekninen ymmärrys, kielellinen tarkkuus ja viestinnällinen näkemys. 

Ihmislaatu on kilpailuvaltti

Monet yritykset räätälöivät nyt itselleen omia kielimalleja, ja jos käännöstoimisto ei pysty kilpailemaan koneen tuottaman laadun kanssa, se putoaa välistä pois. Muutamat suuret toimijat, jotka hylkäsivät kääntäjät ja siirtyivät automatisoituun konekääntämiseen, ovat kääntäneet kelkkansa ja alkaneet taas jopa palkata in-house-kääntäjiä tiimeihinsä. On siis uskallettava kilpailla myös aidolla ihmislaadulla, ja tässä pienet toimijat voivatkin ketterästi tarjota suorille asiakkaille uusien työkalujen tuomaa tehokkuutta, jossa ihminen aina kuitenkin päättää lopputuloksesta. Siksi onkin alan edun mukaista, että tunnistamme myös uusien työkalujen luomia työtapoja ja rooleja ja arvostamme niitä. Se vaatii jatkuvaa itsensä kehittämistä ja ajan tasalla pysymistä. Kääntäjän työ ei ole kadonnut, vaan se on jälleen kerran muovautunut ajan tarpeisiin. Maailma muuttuu, ja myös kääntäjän työtapojen on muututtava sen mukana. Muutosta vastaan voi harata kantapäät ojossa tai olla mukana aktiivisena toimijana luomassa uusia käytäntöjä.

Artikkelikuva: Richard Duijnstee, Pixabay

Tiina Kinnunen

AV-kääntäjä

Tiina Kinnunen on pitkän linjan av-kääntäjä ja av-kääntämisen matkasaarnaaja. Uusien kääntäjien koulutus ja yhteistyö yliopistojen kanssa ovat lähellä hänen sydäntään, ja hän vierailee usein puhumassa kääntämisestä opiskelijoille. Tiina sai vuonna 2023 SKTL:n av-kääntäjien jaoston Kultainen repla -palkinnon.

Tiina on ollut mukana tekemässä Kääntäjämestarin kirjaa, ja hän toimii tällä hetkellä Kääntäjämestarit ry:n puheenjohtajana.

Kuva: Tarja Virolainen

• LinkedIn

Artikkeli Uudet työtavat vaativat asenteidenkin päivitystä julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

Olet varmasti nähnyt somevideoita, joissa ihmiset esittelevät kaukomaiden halpakaupoista tilaamiaan vaatteita ja tavaroita, jotka eivät lainkaan vastaa tuotekuvia ja -kuvauksia. Tekoälyn tuottamat käännökset ovat vähän samanlaisia: algoritmin suolloksia, joissa ei aina ole päätä eikä häntää. Tässä blogikirjoituksessa Kääntäjämestareiden Annika Karvonen ja Mili Viita pohtivat ihmiskääntäjien vahvuuksia tekoälyn aikakaudella.

Käsityöharrastajalle voi olla järkevämpää tilata virkkuukoukku- tai neulepuikkosetti kaukomailta kuin veistää ne itse pihakoivusta. Jos taas haluaa kauniin pitsiliinan tai hyvin istuvan aidon villapaidan, sellainen kannattaa tehdä itse tai ostaa oikealta ammattilaiselta.

Tekoäly tuottaa bulkkikäännöksiä niin paljon ihmistä nopeammin, että se hakkaa meidät tehokkuudessa ja hinnassa mennen tullen. Laadussa taas ihmisammattilainen on ylivertainen, mutta koska bulkkiostajia kiinnostaa ensisijaisesti palvelun hinta, ihminen jää auttamatta kakkoseksi. Siksi meidän ihmiskääntäjien ei kannata edes yrittää kilpailla samoilla säännöillä tekoälyn kanssa. 

Tekoäly – hyvä renki mutta huono isäntä

Meidän on löydettävä ne kieliasiantuntijuuden syvimmät osa-alueet, joilla kone ei menesty tai joilla me voimme valjastaa sen omaksi hyödyksemme. Tällaisia ovat esimerkiksi sisällöt, joissa luodaan jotakin uutta ja joissa käännöksen oikeellisuus, vivahteet, kulttuuriviittaukset ja tunteet ovat tärkeitä.

Tekoälyä voi näissäkin käyttää inspiraationlähteenä ja ideointiin, mutta lopulliset käännösratkaisut tekee aina ihminen. Siinä missä tekoäly on hyvä toisteisissa rutiinitehtävissä ja isojen kokonaisuuksien nopeassa hahmottamisessa, ihmisen vahvuus on kyky tuottaa toimivaa, sujuvaa ja laadukasta tekstiä.

Päihitä kone kehittämällä inhimillisiä vahvuuksiasi

Tekoäly on tullut jäädäkseen ja kilpailemaan meidän ihmisten kanssa. Joissakin yrityksissä erilaisten tekoälysovellusten käyttöönotto on jo edennyt pitkälle, kun taas toisissa vasta harkitaan ensiaskelten ottamista tekoälyn maailmaan. On hyvä pitää mielessä, että käännösalalla tekoäly on jo vanha juttu, sillä konekääntimet ovat olleet käytössä pitkään.

Monet asiakkaat saattavat luulla, että nyt voimakkaasti yleistyvät generatiiviset tekoälyratkaisut, kuten ChatGPT ja Copilot, tekevät meistä ihmiskääntäjistä tarpeettomia. Me tiedämme, että näin ei ole. Se ei kuitenkaan riitä, vaan meidän on pystyttävä vakuuttamaan asiakkaatkin siitä. Ratkaisu piilee yllättävän perinteisissä keinoissa:

1. Tunne kilpailijasi

Tutustu tekoälyratkaisuihin ja erityisesti siihen, missä ne toimivat ja mitä sudenkuoppia niihin liittyy. Koska jatkuvasti kasvava määrä kaikista lukemistamme ja myös kääntämistämme teksteistä on jollakin tavalla tekoälyn avulla tuotettuja, tekoälylukutaito on kieliasiantuntijalle erittäin tärkeä työkalu.

Harjaannuta taitoasi tunnistaa tilanteita, joissa tekoäly tavallisesti epäonnistuu, hallusinoi ja tekee virheitä. Näin opit ymmärtämään, millaisissa tehtävissä tekoälystä on sinulle työssäsi eniten hyötyä ja milloin siitä on suoranaista haittaa. Pystyt myös itse tunnistamaan virheet ja korjaamaan ne. Lisäksi osaat neuvoa asiakkaitasi siitä, milloin kannattaa ehdottomasti käyttää ihmiskääntäjää ja milloin tekoälykin voi riittää.

2. Kehitä ja vaali kielitaitojasi

Kieliasiantuntijan supervoima on kyky käyttää kieltä vaikuttavasti ja vakuuttavasti. Siinä missä tekoäly vain arpoo sanoja peräkkäin tiettyjen todennäköisyyksien perusteella, ihmisellä on taito leikitellä kielellä ja käyttää kieltä luovasti.

Pidä tästä taidosta kiinni kynsin hampain sekä kehitä ja vaali sitä kaikin keinoin: lue laadukkaita tekstejä, kirjoita itse, käy kursseja, heitä herjaa kollegojen ja ystävien kanssa, ylläpidä ja kehitä sekä lähde- että kohdekieltesi osaamista. 

3. Syvennä kulttuurin tuntemustasi

Tekoäly ei ymmärrä kulttuuria. Se tietää kulttuurista sen, mitä sen koulutusaineisto on sisältänyt. Kääntämisestä tekee erityistä se, että siinä kääntäjä on paitsi kielten myös kulttuurien välissä. Jos käännettävä teksti pitää mukauttaa esimerkiksi Suomen oloihin ja suomalaisen asiakkaan tarpeisiin, tekoäly ei tehtävästä selviä luotettavasti. Tähän tarvitaan ihmistä, ja kieliasiantuntijan kulttuurintuntemus nousee arvoon arvaamattomaan.

4. Tarjoa asiakkaillesi ensiluokkaista palvelua

Myyntikoulutuksissa muistutetaan aina, että yritystenkin välisessä kaupassa ihmiset ostavat ihmisiltä. Tässä me ihmiset päihitämme koneen 6–0: ammattilaisina pystymme antamaan asiakkaalle kieleen, kulttuuriin, tekstisisältöihin ja kääntämiseen liittyvää neuvontaa.

Muistele mitä tahansa asiakaspalvelutilannetta, jossa olet itse asiakkaana saanut erityisen hyvää palvelua. Miten se vaikutti sinuun? Kerroitko siitä muille? Palasitko ostamaan toistekin? Aivan samalla tavalla toimii sinun asiantuntijana asiakkaille tarjoamasi asiakaspalvelu.

5. Muista tehdä työsi

Kun erilaisten konekäännösten jälkimuokkaustyö on jo arkea useimmilla kääntämisen aloilla, on syytä myös muistaa, että tämäkin työtyyppi vaatii omanlaistaan osaamista. Opettele myös taitavaksi tekstin muokkaajaksi. Pidä mielessä, että jos asiakkaalle riittää teksti, jossa termeillä, sävyllä, koheesiolla tai hyvällä kielellä ei ole merkitystä, hän saa tekstinsä huomattavasti halvemmalla koneelta. Muista siis myös käyttää ammattitaitoasi ja näyttää, miksi olet pyytämäsi palkkion arvoinen: uskalla olla parempi kuin kone.

Ole rohkeasti ihminen

Kieliasiantuntijuus tekoälyn aikakaudella kysyy rohkeutta: on uskallettava uudistua, yrittää, erehtyä sekä tarpoa loputtomalta tuntuvassa kieltävien vastausten ja vähenevien töiden suossa, kun kilpailijana on kaikkivoipaiselta vaikuttava, asiakkaiden silmissä suurin, kaunein ja mahtavin tekoäly.

Rohkeutta on vaatia aikaa luovuudelle, panna itsensä peliin ideapalaverissa ja ehdottaa uusia toimintamalleja silloinkin, kun muut epäilevät. Rohkeutta on myös pyytää apua ja oppia uutta. Tällainen rohkeus tekee meistä kieliasiantuntijoista ihmisiä ja inhimillisiä.

Juuri siksi meidän on oltava rohkeasti ihmisiä. Meidän tulee tuoda esiin inhimillisiä vahvuuksiamme: kielen ja kulttuurin tuntemusta, tekoälyn heikkouksien ja vahvuuksien hallintaa, aitoa asiakaspalvelua. Meidän ihmisten on myös tärkeää pitää yhtä ja tukea toisiamme, hakeutua kollegojen joukkoon, puhua rehellisesti ja avoimesti työtilanteista. Entä jos voimmekin yhdessä ihmisinä muodostaa yhteenliittymiä, joilla olemme moninkertaisesti konetta parempia?

Annika Karvonen

AV-kääntäjä

Annika kääntää erilaisia av-materiaaleja tosi-tv:stä koulutusmateriaaleihin ja mainoksiin niin englannista suomeen kuin suomesta englantiinkin. Annika suhtautuu uusiin työkaluihin ennakkoluulottomasti, mutta pitää kynsin hampain kiinni omasta roolistaan kielen ammattilaisena. Käännöstöidensä ohella Annika on mukana myös Kääntäjämestarit ry:n toiminnassa, ja vaikkapa järjestön tekstityskursseja käyneet ovat voineetkin häneen jo tutustua.

Mili Viita

Asiatekstinkääntäjä

Mili Viita on yksi Kääntäjämestarin kirjan tekijöistä, markkinointiin erikoistunut asiatekstinkääntäjä ja iloisen yrittäjyyden evankelista. Milillä on kokemusta sekä käännöstoimistosta työskentelystä että yrittäjyydestä. Erityisen lähellä Milin sydäntä on asiakaslähtöisyys, ja Mili pyrkiikin tekemään kielipalvelualasta paremman niin sillä toimiville asiantuntijoille kuin heidän asiakkailleen.

Artikkeli Uskalla olla parempi kuin kone julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

Konferenssitulkkaus tarkoittaa joko simultaani- tai konsekutiivitulkkausta konferensseissa, seminaareissa, kokouksissa, koulutustilaisuuksissa tai muissa vastaavissa tilaisuuksissa. Simultaani- eli samanaikaistulkkaus tapahtuu (lähes) samaan aikaan kuin tulkattava puhuja puhuu, kun taas konsekutiivi- eli peräkkäistulkkauksessa puhuja ja tulkki puhuvat vuorotellen. Simultaanitulkkausta käytettäessä tulkkien työpiste sijaitsee äänieristetyssä tulkkauskopissa ja konsekutiivitulkkauksessa tulkki on puhujan lähellä samassa tilassa kuin tulkkauksen kuulijat. Joskus käytetään myös kuiskaustulkkausta, joka on luonteeltaan simultaanitulkkausta mutta tapahtuu joko ilman laitteita kuulijan vieressä tai kannettavilla laitteilla, jotka soveltuvat erityisesti sellaisiin tilanteisiin, joissa puhuja ja kuulijat ovat liikkeessä.

Nykymuotoisen konferenssitulkkauksen katsotaan yleensä saaneen alkunsa Nürnbergin oikeudenkäynneistä, jotka käytiin toisen maailmansodan jälkeen natsi-Saksan johtajia vastaan. Oikeudenkäynneissä käytettiin neljää kieltä, ja niissä toteutettiin ensimmäistä kertaa laajamittainen simultaani- eli samanaikaistulkkaus erityisen laitteiston ja alkeellisten tulkkauskoppien avulla. Aiemmin konferenssitulkkaus oli ollut lähinnä konsekutiivitulkkausta. Nürnbergin oikeudenkäyntien tulkeilla ei ollut aiempaa koulutusta simultaanitulkkaukseen monikielisessä tilaisuudessa, vaan he joutuivat opettelemaan työn käytännössä ja ratkomaan haasteita sitä mukaa kuin niitä tuli eteen.

Konferenssitulkkaus oli pitkään perusluonteeltaan samankaltaista: tulkit työskentelivät samassa paikassa kuin tulkattavan kokouksen osallistujat. Konferenssitulkkaus onkin perinteisesti edellyttänyt erityisesti freelance-tulkeilta paljon matkustamista. Suuri osa tulkeista toimii yrittäjinä tai freelancereina, osa taas on virassa tai työsuhteessa esimerkiksi EU-toimielimissä, YK:n elimissä tai muissa kansainvälisissä järjestöissä.

Etätulkkauksen yleistyminen

Koronapandemian alettua vuonna 2020 kokoontumisrajoitukset lopettivat lähikokoukset joksikin aikaa, jolloin konferenssitulkeiltakin loppuivat työt. Oli siis löydettävä tapa yhtäältä jatkaa kokouksien järjestämistä ja toisaalta tulkkauselinkeinon harjoittamista. Asioimis- ja oikeustulkkauksessa etätulkkaus oli ollut todellisuutta jo jonkin aikaa, lähinnä puhelin- mutta myös videotulkkauksena. 

Konferenssitulkkauksessa varsinkin monikielinen simultaanitulkkaus on huomattavasti haastavampaa toteuttaa etänä. Joitakin etätulkkausalustoja oli kehitelty jo ennen pandemiaa, mutta ne eivät olleet päässeet laajempaan käyttöön. Pandemian alettua tilanne muuttui, ja konferenssitulkit joutuivat nopeasti opettelemaan etäalustojen käytön ja investoimaan tarvittaviin laitteisiin. Ajatusta etätulkkauksesta jouduttiin myös ”myymään” asiakkaille, joista kaikki eivät suinkaan olleet heti halukkaita siirtymään etätulkkausratkaisuihin esimerkiksi tietoturvasyistä.

Pikkuhiljaa etätulkkauksen käyttö laajeni ja mahdollisti työnteon myös etäolosuhteissa. Pian tosin huomattiin, että tulkkien työergonomia etäkokouksissa on usein heikompi kuin perinteisissä lähikokouksissa. Yhtenä syynä on se, että etätulkkauksen aikana tulkki joutuu huolehtimaan itse myös sellaisista asioista, jotka lähitulkkauksessa kuuluvat laitteista vastaavalle teknikolle.

Lisäksi verkossa välitettävä ääni saattaa joissakin tapauksissa olla kovin heikkolaatuista – tämä johtuu paitsi käytettävistä laitteista ja yhteyksistä, myös ääni-informaation pakkaamisesta verkossa lähettämistä varten. Tämän voi kuka tahansa todeta vaikkapa radio-ohjelmista tai podcasteista, joissa ihmisiä haastatellaan etäyhteyksin: etähaastateltavan ääni kuulostaa usein selvästi erilaiselta kuin studiossa olevan haastattelijan ääni – ääni voi katkeilla, siinä saattaa kuulua ylimääräisiä kohinoita ja vinkaisuja, ja puheesta saattaa olla ylipäätään vaikeampi saada selvää. Simultaanitulkkauksessa tulkin oma samanaikainen puhe häiritsee kuuntelua, joten äänen huono laatu vaikeuttaa työtä huomattavasti.

Pandemian jälkeenkin etäratkaisujen käyttö on osin jatkunut, vaikka osa asiakkaista on siirtänyt kokouksensa takaisin lähikokouksiksi ja monet tulkit ovat suurelta osin voineet palata takaisin perinteiseen lähitulkkaukseen. Osalle konferenssitulkeista etätulkkauksesta on kuitenkin tullut vakituinen osa työnkuvaa, ja erityisesti syrjemmällä asuville ne ovat tuoneet aiempaa enemmän työmahdollisuuksia tulkkausalalla.

Tekoäly tukena vai kilpailijana?

Tällä hetkellä eletään taas uuden murroksen keskellä: miten tekoälyn kehitys vaikuttaa konferenssitulkkaukseen? Tulkkausalan ulkopuolella innokkaimmat uskovat tekoälyn piankin täysin korvaavan ihmistulkit – loppuvatko siis tulkeilta nyt työt lopullisesti?

Tulkkausalan sisälläkin tekoälyn mahdollisuuksia on tutkittu, mutta ei niinkään ihmistulkkien korvaajana vaan heidän työnsä tukena. Tekoälyä on kokeiltu apuna tulkkaukseen valmistautumisessa, esimerkiksi tiedonhaun tehostajana. Niin ikään sitä on testattu termien poimimisessa asiakirjoista ja sanastojen rakentamisessa. Voidaan toki kysyä, kuinka paljon hyötyä tekoälyn tekemästä sanastosta on tulkille – kokemus on osoittanut, että tulkkauksen aikana on eniten hyötyä sellaisesta sanastosta, jonka tulkki on itse koonnut ja samalla omaksunut ja josta vastineet tulevat mieleen nopeasti tarvitsematta etsiä niitä sanastosta. 

Tutkijat ovat tarkastelleet myös, miten tekoälyä voitaisiin käyttää tulkkauksen aikana keventämään tulkin kognitiivista kuormitusta. Automaattisen puheentunnistuksen avulla tulkattavasta puheesta voitaisiin poimia esimerkiksi numeroita, joiden tulkkaaminen on tyypillisesti yksi simultaanitulkkauksen haasteista. Perinteisesti tulkkipari on saattanut poimia numeroita paperille tulkkausvuorossa olevan tulkin tueksi tai tulkki on merkinnyt kuulemansa luvut itse paperille odottamaan tulkkausta. Ajatuksena on, että jos numerot ilmestyisivät automaattisesti tulkin eteen näytölle, josta hän voisi ne poimia tulkkeeseensa, niiden tulkkaaminen olisi tarkempaa ja siinä tulisi vähemmän virheitä. Tosin pelkät luvut sinänsä eivät tietenkään riitä, vaan myös niiden konteksti täytyy saada tulkattua.

Vastaavalla tavalla automaattista puheentunnistusta on ajateltu voitavan käyttää poimimaan termejä tulkattavasta puheesta niin, että ne ilmestyisivät näytölle tulkin eteen mahdollisesti kohdekielisen vastineen kera. Kokeiluja on tehty myös virtuaalilaseilla, jotka toimisivat tulkin näyttönä.

Sekä tutkimuksen että käytännön ammattilaisen näkökulmasta on vielä epäselvää, pystyttäisiinkö näillä apukeinoilla tosiasiallisesti keventämään tulkin kognitiivista kuormitusta tai parantamaan tulkkauksen laatua.

Myös kokonaan tekoälyperusteisia tulkkausjärjestelmiä on kehitetty. Alalla kiertävien huhujen mukaan ainakin joidenkin toimijoiden ratkaisuissa tekoälyn kouluttamiseen on käytetty ihmistulkkien tulkkeita. Muun muassa jotkut etätulkkausalustat tarjoavat jo asiakkaille tekoälytulkkausta ihmistulkkauksen vaihtoehdoksi.

Tekoäly luottamuksellisia tietoja tulkkaamassa

Tekoälyn käyttöön tulkkauksessa liittyy myös huolenaiheita, joista yksi on se, ovatko asiakkaan tiedot turvassa. Millaisissa tilanteissa tekoälytulkkauksen käyttö aiheuttaisi liian suuria riskejä tietoturvan kannalta?

Entä sitten varsinainen asiasisältö ja siitä tehtävät päätökset? Mitä seurauksia voi olla siitä, että tekoäly ei ymmärrä kaikkia puheen nyansseja vaan tekee tulkkauksessa virheitä? Ovatko esimerkiksi kansainväliseen diplomatiaan ja turvallisuuteen – tai vaikkapa yksityisten ihmisten henkeen,  terveyteen ja oikeusturvaan – liittyvät asiat liian riskialttiita käsiteltäväksi tekoälytulkkauksen turvin? EU:n uudessa tekoälysäädöksessä tekoälyjärjestelmien käyttötarkoituksia luokitellaan niiden riskitason mukaan, ja tästä luokittelusta voisi olla apua myös pohdittaessa sitä, millaisiin tulkkaustilanteisiin tekoäly soveltuu ja millaisiin ei.

Konferenssitulkit joutuvat siis muiden käännös- ja tulkkausalan ammattilaisten ohella perehtymään tekoälyn tuomiin muutoksiin ja pohtimaan, olisiko siitä oman työn tehostajaksi ja miten perustella asiakkaille ihmistulkkien käyttöä. Luultavasti ihmistulkkien tärkein kilpailija ei olekaan itse tekoäly vaan asiakkaiden mielikuva tekoälystä verrattuna ihmistulkkeihin.

Kirsi Lammi

Konferenssitulkki, asiatekstikääntäjä

Kirsi Lammi on konferenssitulkki ja asiatekstinkääntäjä, jolla on 30 vuoden kokemus alalla työskentelystä sekä oman yrityksensä kautta että EU-toimielinten freelance-tulkkina. Hänen työnsä tulkkina kattaa laajan kirjon aiheita ja tilanteita: ministerikokouksista oikeusistuntoihin, yhtiökokouksista ja seminaareista teurastamovierailuihin ja peltokatselmuksiin.

Kirsi haluaa auttaa ihmisiä ymmärtämään toisiaan ja viestimään monikielisissä kohtaamisissa. Vaihtelevassa työssä parasta on mahdollisuus perehtyä erilaisiin aihepiireihin ja niihin liittyvään kielenkäyttöön sekä oppia jatkuvasti uutta kielestä ja maailmasta.

Artikkeli Konferenssitulkkausalan murroksia julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

Emilia Hietala

AV-käännöskoordinaattori

Emilia Hietala ajautui vahingossa maailman parhaaseen työhön AV-käännösalalle. Freelancekääntäjänä aloittanut Hietala toimii nykyisin JuneFirst AB:ssä käännöskoordinaattorina ja kollegojensa tekemien käännösten laadunvalvojana.

Artikkeli Tekoäly haltijakummiksi av-kääntämisen arkeen julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

Mili Viita, Kääntäjämestarit ry

Nordic Translation and Interpretation Forum (NTIF), Malmö, 18.–20.11.2024

Osallistuin NTIF:ään viimeksi kaksi vuotta sitten. Lue tuon konferenssin kuulumiset ja NTIF:n tarkempi kuvaus aiemmasta blogikirjoituksestamme. Tuolloin alan tilanne oli hyvin erilainen kuin nyt, sillä ChatGPT:tä ei vielä ollut lanseerattu eikä nykyinen tekoälykiima ollut vielä alkanut. Tänä vuonna konferenssin teema oli Human Relevance.

Tällä kertaa lähdinkin konferenssiin teollisuusvakoilumielessä: halusin tietää, mitä alalle ja erityisesti sen isoille toimijoille kuuluu. Yllätyin siitä, että kaikkein suurimmat alan toimijat loistivat poissaolollaan. Paikalla oli lähinnä keskikokoisten pohjoismaisten käännöstoimistojen edustajia ja jonkin verran meitä yksinyrittäjiä.

Esitysten aiheet pyörivät pitkälti tekoälyn ja teknisten ratkaisujen ympärillä. Puhuttiin innovaatioiden tarpeellisuudesta. Tunnelma oli nyt hyvin erilainen kuin toissa vuonna: kaikki ovat selvästi huolissaan alan tulevaisuudesta – kääntäjän ammatti sellaisena kuin sen olemme tunteneet on mennyttä eikä paluuta entiseen ole.

Tarvitaanko ihmiskääntäjiä enää?

Jotkin käännösalan toimijat ovat viime aikoina kehittäneet uutta palvelutarjontaa, jossa ihmiskääntäjiä ei enää tarvita tai jossa me ihmiskääntäjät olemme korkeintaan valinnainen sivuhuomautus (ks. alla oleva kuva). Tällaista palvelua tarjoavat monet isot ja keskisuuret käännöstoimistot. Tässä Acoladin palvelukuvauksessa palvelun sisältö on mielestäni kiteytetty selkeimmin:

Lähde: Acoladin automatisoitu käännöstyönkulku

Laimeaa innovointipuhetta

Osallistuin NTIF:ssä think tankiin, jonka aiheena oli innovointi ja jonka moderaattorina toimi Robert Etches. Odotin sessiolta villiä ja rohkeaa ideointia alan tuleviksi palveluiksi. Osallistujat olivat kuitenkin sen verran varautuneita, että keskustelu jäi melko pintapuoliseksi. Kiinnostavaa sekin toki oli.

Toivon pilkahduksia

Minulle NTIF:n ohjelman parhaaseen antiin kuului walesilaisen Alun Gruffyddin kymrin kielen asemaa käsittelevä esitys. Gruffydd kertoi, miten kymrin kielen osaamista ja oppimista kehitetään ja edistetään sekä miten tärkeässä asemassa ihmiskääntäjät ja kymrin kielen asiantuntijat siinä ovat. Esitys oli tärkeä muistutus kielen ja kulttuurin vaalimisen tärkeydestä.

Toivoa ihmiskääntäjille antoivat myös Vintedin lokalisointiyksikköä edustaneet Martina Pancot and Justina Dolgovičienė. He kertoivat, miten kuluttajien väliseen käytetyn tavaran kauppaan tarkoitetun alustan käännöstoiminta hoidetaan. Vintedillä on omat freelance-kääntäjät, jotka tekevät yrityksen näkyvimmät sisällöt: markkinointitekstit, tuotetekstit, palvelukuvaukset, käyttöliittymän tekstit ja vastaavat. Käännöstoimistoja Vinted käyttää vähemmän näkyviin teksteihin, kuten tietosuojaselosteisiin ja vastaaviin.

Pancot ja Dolgovičienė avasivat paitsi käännösprosesseja myös prosesseihin liittyneitä haasteita ja niiden ratkaisuja, tekoälyn ja konekääntimien käyttöä sekä eri ratkaisujen käyttöön kuluvaa työaikaa. Kiinnostava – joskaan ei yllättävä – löydös oli, että tekoälyn tekemät tai kääntämät tekstit eivät välttämättä nopeuta työskentelyä. Kääntäjät nähdään aitoina kumppaneina, joiden mielipiteitä arvostetaan ja joiden palautetta paitsi itse käännösprosessista myös verkkokauppa-alustan sisällöstä kuullaan.

Miten ala sitten makaa?

Konferenssin lopuksi oli vuorossa Slatoria edustaneen Florian Faesin esitys kielipalvelualan tilasta. Faes esitteli koosteen Slatorin Translation as a Feature (TaaF) -raportista eli yritysten ohjelmistoihinsa lanseeraamista käännöksiä tarjoavista tekoälytoiminnoista. Yksi esimerkki on Dropboxin lanseeraama käännöstoiminto, jolla voi kääntää Dropboxiin ladattuja tiedostoja kieleltä toiselle.

Vaikka Faes totesikin, että perinteinen kääntäminen on kuollut, hän valoi silti uskoa siihen, että meillä ihmisilläkin on vielä tehtävää alalla. Se vain vaatii osaamisen ja palveluvalikoiman kehittämistä asiakkaiden toivomaan suuntaan sekä tietysti uusien asiakkaiden löytämistä.

Konferenssimatka oli kaikkinensa antoisa, ja nyt päässä surraa kaikenlaisia ajatuksia, jotka pitäisi ensin saada asettumaan suunnitelmien muotoon ja sitten toteutettua. Vaikka tunteet menivät konferenssin aikana laidasta laitaan, päällimmäiseksi jäivät toivo ja tahto kehittää omaa liiketoimintaa.

Artikkelikuva: NTIF / Martina Wärenfeldt

Konferenssitunnelmiin ja -sisältöihin voit tutustua myös NTIF:n Facebook-sivuilla Redanredan Oy:n Linda Saukko-Raudan livekuvitusten avulla (vaatii kirjautumisen)!

Mili Viita

Kääntäjä

Mili Viita on yksi Kääntäjämestarin kirjan tekijöistä, markkinointiin erikoistunut asiatekstinkääntäjä ja iloisen yrittäjyyden evankelista. Milillä on kokemusta sekä käännöstoimistosta työskentelystä että yrittäjyydestä. Erityisen lähellä Milin sydäntä on asiakaslähtöisyys, ja Mili pyrkiikin tekemään kielipalvelualasta paremman niin sillä toimiville asiantuntijoille kuin heidän asiakkailleen.

• LinkedIn

Artikkeli Syksyn konferenssikuulumisia – miten ala makaa? julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

Dominika Kaluski:

Minustako sittenkin kääntäjä?

Minulla on kohta neljä vuotta opintoja takana. Ote työelämään kieliasiantuntijana on tuntunut pitkään kaukaiselta ajatukselta, ja se on muuttanut suuntaa monesti, mutta alan ammattilaisten vierailut ovat olleet opintojeni käännekohtia. En tiennyt, mihin olin ryhtymässä, kun lähdin opiskelemaan saksaa, mutta 2020 keväällä en olisi uskonut päätyväni tämänhetkiseen tilanteeseen. Kaksikielisessä perheessä kasvaessani vastustin ajatusta tulkin tai kääntäjän ammatista, jota sukulaiset ehdottelivat minulle kovasti lapsuudessani.

Keväällä 2022 ilmoittauduin Kääntäjän ja tulkin kompetenssit ja toimenkuvat -kurssille. Tämän kurssin tarkoitus lukujärjestyksessäni oli vain korvata toinen työelämäkurssi, jota ei järjestettykään. Lähdin ensimmäiselle luennolle hieman vastahakoisesti; eihän minun tavoitteenani ole valmistua kääntäjäksi tai ylipäätään hakea kääntämisen maisteriohjelmaan. Kurssiohjelmassa näkyi lista käännös- ja tulkkausalan ammattilaisten nimiä, joiden luennoista pitäisi kirjoittaa essee kurssin lopuksi. Päädyin kuitenkin kirjoittamaan litanian siitä, kuinka Tiina Kinnunen muutti tulevan työelämäni suunnan puolessatoista tunnissa. Minusta tulee samanlainen pirteä ilopilleri AV-kääntäjä kuin Tiinasta.

Samanlaisen euforian tunteen koin uudelleen 21.3.2024, kun Tiina ja Mili Viita saapuivat Helsingin yliopistolle pitämään viimeistä luentoaan Kääntäjämestarien kiertueellaan. Hieman jopa hävetti, miten vähän tiesin Kääntäjämestareista ja heidän toiminnastaan, mikä johtui kuitenkin vain omasta laiskuudestani. Olin molemmilla luennoilla kuin lapsi lelukaupassa – silmät ja suu pyöreänä siitä, mitä kaikkea voin tulevaisuudessa saada tästä ammatista irti; miten pystyn muovaamaan työtä mieluisaksi, ketkä ovat tulevia tukipilareitani ja työkavereitani. Tiinan ja Milin tapa lähestyä meitä opiskelijoita toi tukea ja turvaa, mitä pieni pessimisti sisälläni tarvitsi. 

Kävimme syvällistä keskustelua kääntäjän urasta yrittäjänä ja siitä, mitä se oikeasti vaatii. Laskimme käännösten hintoja, tutustuimme veroasioihin ja kävimme läpi asioita, ”joita ei koulussa opeteta”. Saimme kysyä ihan kaikkea, mikä mieleen juolahti. Matala kynnys keskustella itselleni vaikeista asioista nosti itsevarmuuttani tulevana alan ammattilaisena, sillä ajatus yrittäjyydestä on aina pelottanut minua. Tuntematon pelottaa aina, joten oli ihanaa, että nämä ihanat alan konkarit ovat helpottaneet opiskelijoiden siirtymistä työelämään ympäri Suomen.

Tiina ja Mili eivät olleet salin edessä vain puhumassa. Heidän kanssaan oli jatkuvaa vuorovaikutusta, jota oli ilo myös jatkaa kävelymatkalla junalle. Kääntäjän ala ei ole helppo, ja se tulee vaatimaan meiltä opiskelijoilta paljon panostusta, jotta pystymme elättämään itsemme sillä. Mutta Tiinan ja Milin kaltaiset alan gurut ovat tärkeitä, sillä he osoittavat meille, että se on hyvin mahdollista. Omaa arvoaan ei saa unohtaa ja omasta työstään pitää olla ylpeä. Kuten Tiina ja Mili korostivat, rahan ja ruoan eteen kannattaa tehdä asioita, joista pitää ja jotka ovat miellyttäviä; näin elämässä pääsee huomattavasti helpommalla.

Juha Eskelinen:

Kääntäjämestarit ry:n Tiina Kinnunen ja Mili Viita vierailivat Helsingin yliopistossa torstaina 21.3. ja tarjosivat kuulijoille puolitoistatuntisen yleisluennon teemalla ”Tyytyväinen ja hyvinvoiva käännösyrittäjä” sekä erillisen kannattavuustyöpajan, jossa paneuduttiin yrittäjänä pärjäämiseen konkretiaan.

Yleisluennon kuulijat (noin 80) olivat pääosin kielten kandiohjelmien mutta myös kielten ja kääntämisen maisteriohjelmien opiskelijoista. Luento käsitteli faktapohjaisesti, mutta huumoria viljellen yrittäjyyden arkea, asiateksti- ja av-käännösalan yrittäjinä meritoituneiden puhujien näkökulmasta, mutta opiskelijoiden tietotasoon sovitettuna. Kuulijat osallistuivat aktiivisesti esittäen kysymyksiä niin detaljeista kuin laajemmistakin teemoista. Luennon sisällön voisi yrittää tiivistää virkkeellä: yrittäjän tulisi tarjota toimeksiantajan tarpeisiin riittävä käännös, mutta yrittäjän toimeentulon turvaavalla hinnalla ja tämän työhyvinvoinnin ehdoilla.

Työpajan osallistujamäärä oli rajattu käytetyn atk-luokan konemäärän mukaan kahteenkymmeneen kääntämisen maisteriohjelman opiskelijaan, mutta ovesta puski vielä kaksi innokasta kandiopiskelijaa omine läppäreineen. Työpajassa keskityttiin oman työn hinnoittelun ja vaaditun työajan tarkasteluun konkreettisesti Excel-taulukon avulla, joka laski tunti- ja merkkikohtaisia palkkiota sekä muita arvoja syötetyistä tiedoista. Opiskelijat osallistuivat taas innolla, jopa niin, että työpaja venyi lähes tunnin yliajalle. Pajan annin voisi tiivistää opiskelijoiden kannustamiseen oman käännösnopeuden arviointiin, tasapainon löytämiseen toimeksiantojen vaikeus- ja palkkiotason välillä sekä yleensä tukeen käännösyrittäjänä aloittamisen haasteiden voittamisesta.

Ammattikääntämisen ja työelämäkurssien opettajana pidän alan ammattilaisten ja opiskelijoiden – toki myös opettajien ja tutkijoiden – kohtaamisia hyvin tärkeänä lisänä kääntäjien ja tulkkien koulutuksessa. 

Yliopistokoulutuksen tavoitteet eivät suoraan vastaa käännös- ja kielitoimialan yritysten tai asiakkaiden tarpeita. Esimerkiksi talousalan tekstejä opiskelijat kääntävät kursseilla korkeintaan muutamia kymmeniä sivuja, kaunokirjallisuutta tuskin edes yhtä novellinmittaa ja konferenssitulkkausta he harjoittelevat kolmisenkymmentä tuntia. Suomalaisissa yliopistoissa – nykyään yleensä kaksivuotisen – kääntäjänkoulutuksen tavoitteena on tarjota vahvat kieli-, kulttuuri- ja käännösosaamisen sekä käännösteknologian perustaidot, joita suppeat työelämäopinnot tukevat. Tämän varaan opiskelijat rakentavat itseohjautuvasti asiantuntijaosaamistaan erikoistumisopinnoissa, harjoitteluissa ja työelämän ensimmäisinä vuosina. Tätä itseohjautuvuuden rakentumista eri alojen ammattilaisten vierailut tukevat erinomaisesti tarjoamalla malleja, joita lähteä tavoittelemaan.

Vierailujen toissijainen – ehkä jopa tärkeämpi hyöty – liittyy opiskelijoiden psykologiseen ja kognitiiviseen hyvinvointiin. Kääntäjien ja tulkkien työ on kuvattu maallikoiden ja medioiden puheissa jo vuosikymmeniä auringonlaskun alana, jonka milloin käännösmuistit, konekääntimet tai tekoäly ovat korvaamassa jo huomenna. Tähän asti uudet keksinnöt on nopeasti otettu osaksi kääntämisen ammattilaisten työkalupakkia auttamaan kasvavien sanamäärien taltuttamisessa toimeksiannon kannalta riittävän hyväksi suomeksi. Tämä opiskelijoiden on hyvä kuulla myös työelämän asiantuntijoilta, ei vain meiltä opettajilta.

Milin ja Tiinan – opiskelijoiden tulevalla työkentällä toimivien ammattilaisten – konkreettinen kohtaaminen luentosalissa valaa ja valoi opiskelijoihin uskoa ja luottamusta tulevaisuuteen ja omiin mahdollisuuksiinsa pärjätä valitsemallaan alalla.

Kääntäjämestarien korkeakoulukiertue vieraili kääntäjiä kouluttavissa korkeakouluissa kevään aikana. Kiertue toteutettiin Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ry:n Kopiosto-apurahan turvin.

Dominika Kaluski

Kääntäjäopiskelija

Dominika Kaluski on ensimmäisen vuoden opiskelija kääntämisen ja tulkkauksen maisteriohjelmassa Helsingin yliopistossa. Hänellä on pääkielensä saksan lisäksi äidinkielinään suomi ja puola. Kiinnostus kieliopintoihin juontaa juurensa jo lapsuudesta, mikä vahvisti päätöstä lähteä opiskelemaan av-kääntämistä ja käännösteknologiaa. Hän toivoo tulevaisuudessa pääsevänsä hyödyntämään työurallaan kielitaitonsa lisäksi innostustaan käännösteknologian kehittämisessä.

• LinkedIn

Juha Eskelinen

Yliopisto-opettaja

Juha Eskelinen on työskennellyt vuodesta 2006 englannin kääntämisen sekä työelämäopintojen ja käännösteknologian opettajana Helsingin yliopistossa Kouvolan käännöstieteen laitokselta nykyiseen kääntämisen ja tulkkauksen maisteriohjelmaan. Mieluisinta Eskeliselle on opettaa erikoisalojen käännöskursseja pienille, mutta keskusteleville opiskelijaryhmille. Hän tutkii opetustyönsä ohella kääntäjän asiantuntijuuden kehittymistä erilaisissa yhteisöissä yliopistosta työelämään. Eskelinen pyrkii myös pitämään vähintään toisen tuntosarvensa norsunluutornin ikkunasta kohti kieliteknologian ja -toimialan kuhinaa seuraamalla alan kehitystä fyysisesti ja etänä, Suomessa ja ulkomailla.

Kuva: Maarit Laitinen

• LinkedIn

Artikkeli Mestarit kiertueella – mitä kuulijalle jäi käteen? julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

Helmikuinen pakkasperjantai 9.2.2024 oli ihan täydellinen päivä viettää Helsingissä käännösalan asiantuntijoiden kanssa. Tapahtuma tarjosi paljon enemmän kuin olisimme odottaneet. Pakko kyllä sanoa, että mahtavien ihmisten kanssa oli helppo olla. Aikataulut olivat tarkoin suunniteltuja, ja taukojen aikana saatiin jakaa mietteitä jokaisen teeman jälkeen. 

Terässä-ammattipäivä on rakennettu kuvastamaan käännösalan moninaisuutta, joten siksi se on jokaiselle opiskelijallekin loistava tilaisuus päästä tutustumaan alan tarjoamiin mahdollisuuksiin sekä alalla jo pitkään toimineisiin ammattilaisiin. 

Seuraavaksi kumpikin meistä sometiimiläisistä jakaa hieman omia ajatuksiaan Terässä 2024 -päivän teemoista ja siitä, mikä jäi pohdituttamaan päivän päätteeksi. Tässä blogissa puolestaan järjestäjät kertovat Terässä-päivästä omasta näkökulmastaan.

Tekoäly tapetilla

Olen Juliaana Liljanto ja opiskelen Turun yliopistossa monikielisen käännösviestinnän maisteriohjelmassa. Pääsin ensimmäistä kertaa mukaan Terässä-ammattipäivään sometiimiläisenä, ja seurasin erityisesti tekoälystä käytävää keskustelua.

Tekoälyn kehityksen vaikutus käännösalaan ja kääntäjiin on varsinkin kuluneen vuoden aikana ollut merkittävä keskustelunaihe niin kääntäjäyhteisöissä kuin yliopistollakin. Opiskelijana jokainen keskustelunavaus aiheesta tuntuu tärkeältä, sillä tekoälykehitys on nopeaa. Terässä 2024 -ammattipäivä tarjosikin paljon pohdittavaa tältä osin – eri asiantuntijat kertoivat tekoälystä tutkimuksen, tekoälymarkkinoiden ja ammattikääntäjien erilaisten työnkuvien näkökulmasta. Kaikkia aiheita yhdisti tekoälyn, tai tässä tapauksessa suurten kielimallien, testaaminen ja kokeileminen eri tavoilla. Tiivistettynä: tekoälyyn perustuvia työkaluja kannattaa testailla sen vuoksi, että ymmärtää niiden erityispiirteet, kompastuskivet ja mahdollisuudet toimia apuvälineinä kääntämisen eri erikoisaloilla.

Itä-Suomen yliopiston käännöstieteen professori Maarit Koponen toi esiin tekoälyyn perustuvien työkalujen inhimillistämisen vaikutuksia sekä työkalujen käyttöönoton vaikutuksia kääntäjille, joista yksi on oman toimijuuden korostuminen ja myös tekoälyn tuottaman tekstin laadun arvioimisen haasteellisuus. Tekoälytietokirjailija ja yrittäjä Immo Salon puheenvuoro avasi tulevien vuosien näkymiä GPT-mallien huikeasta kehityksestä ja nykyisenkin maksullisen GPT-4-mallin suorituskyvystä ja potentiaalista tuottaa käännöksiä nyt ja tulevaisuudessa. Käännösalan ulkopuolinen perspektiivi oli hyvä lisä keskusteluun, sillä se tarjosi mahdollisuuden ymmärtää GPT-mallien kaltaisia työkaluja aivan eri näkökulmasta. Samalla minulle terävöityivät tekoälymarkkinoiden ja niiden asiakaskunnan (kuten kääntäjien) kohtaamisen haasteet, kuten tekijänoikeusasiat. 

Tekoälytyökalujen ollessa vielä kehitysvaiheessa monille on epäselvää, mihin niiden toimintamekanismit perustuvat ja missä määrin suunnittelussa otetaan huomioon eettiset asiat. GPT:n kaltaisia työkaluja ei ole varsinaisesti suunniteltu käännöstyökaluiksi, mikä jättää aika paljon käyttäjien varaan. Tulevaisuuden kannalta tuntuu tärkeältä pohtia GPT-mallien kaltaisten työkalujen käyttöönoton ehtoja eli kenen ehdoilla työkalun käyttö toteutuu, kääntäjän itsensä vai jonkun muun. Terässä-ammattipäivän kaltaisten tapahtumien arvo piileekin tilaisuudessa päästä keskustelemaan ja pohtimaan käännös- ja tulkkausalan ajankohtaisia asioita maailmassa, joka kehittyy teknologisesti ennätysvauhtia.

Kokonaisvaltaista hyvinvointia

Hei, täällä kirjoittelee Anastasiia Nikolenko, Tampereen yliopiston monikielisen käännösviestinnän ja tulkkauksen neljännen vuoden opiskelija. Kuten Juliaana jo kirjoitti, olimme ensimmäistä kertaa tapahtumassa. Voisin hiukan kertoa teille alamme asiantuntijoiden hyvinvointia ja paineensietokykyä käsittelevästä osiosta.

Työhyvinvointi on osa jokapäiväistä arkea, jolloin meidän pitäisi välillä muistaa hengähtää,  rentoutua ja pitää ansaittu vapaapäivä. Kääntäjät ja tulkit toimivat suurimmaksi osaksi yrittäjinä, ja yrittäjyys ei todellakaan ole aina kovin hohdokasta. Tulonlähde ei ole niin vakaa, sillä tulot määräytyvät toimeksiantojen mukaisesti. Terässä 2024 -tapahtuman yhtenä teemana olikin työhyvinvoinnin keskeiset tekijät. Olisitteko ajatelleet, että työergonomia, terveydenhuolto ja vakuutukset ovat oleellisia työhyvinvointia edistäviä tekijöitä?

Työhyvinvoinnista meille puhuivat Riitta Ylikomi (TraumaCon), Janita Rannisto (Finding Flow) ja Mili Viita (Tekstiräätälit). He kertoivat niin asiakkaidensa huolista kuin omista kokemuksistaan, jolloin huomio keskittyi omaan jaksamiseen ja itsensä kuuntelemiseen. Alamme on todella monimuotoinen, ja moni kipuilee epätasaisten tulojen kanssa. Taloudelliset haasteet voivat aiheuttaa ylimääräisiä harmaita hiuksia, mutta tällöin on vain tärkeää muistaa keskittyä kulloisiinkin toimeksiantoihin, jos seuraavan kuukauden tulonlähde on epävarma. Kaikessa on kuitenkin kyse omasta jaksamisesta, mitään ei kannata tehdä yli omien jaksamisrajojen.

Stressinsietokyvyn oppii opintojen myötä, mutta viimeistään työelämässä. Pienillä teoilla on vaikutusta omaan jaksamiseen. Investoi ergonomiaan, panosta vakuutukseen ja tarkista työterveyspalvelusi, sillä pidemmällä tähtäimellä ne maksavat itsensä takaisin. Opinnoissani olen oppinut, että hengitysharjoitukset, äänen avaus ja perusteellinen venyttely auttavat esiintymisjännityksessä. Kokeilimme rentoutumista myös yhdessä paikan päällä, olipa se piristävää!

Nyt on hyvä aika keskittyä omaan jaksamiseen! 😉

Juliaana Liljanto & Anastasiia nikolenko

Juliaana Liljanto on Turun yliopiston monikielisen käännösviestinnän maisteriopiskelija.

Anastasiia Nikolenko opiskelee Tampereen yliopistossa neljättä vuotta Movikossa eli monikielisen viestinnän ja käännöstieteen tutkinto-ohjelmassa venäjän kielen tulkiksi ja kääntäjäksi.

Yhdessä he pyörittivät Terässä-ammattipäivän 2024 somejulkaisuja ja kirjasivat huomioitaan ohjelmasta opiskelijan näkökulmasta. 

Artikkeli Opiskelija-avustajat Terässä julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

Karoliina Rinne

Kääntäjä

Karoliina Rinne on kokenut markkinointikääntäjä, joka on toiminut käännösalalla eri tehtävissä 20 vuoden ajan sekä käännöstoimistoissa että yrittäjänä. Rinne on erikoistunut markkinoinnin ja yritysviestinnän käännöksiin, joissa on tärkeintä suomen kielen sujuvuus eli hyvä ”flow” ja vakuuttavuus ilman kapulakieltä. Hänellä on kokemusta yhteistyön tekemisestä mainostoimistojen kanssa ja monikielisten markkinointiin liittyvien käännösprojektien vetämisestä. Nykyään Rinne toimii kahden yrittäjän Tekstiräätälit-tiimissä.

Mili Viita

Kääntäjä

Mili Viita on yksi Kääntäjämestarin kirjan tekijöistä, markkinointiin erikoistunut asiatekstinkääntäjä ja iloisen yrittäjyyden evankelista. Milillä on kokemusta sekä käännöstoimistosta työskentelystä että yrittäjyydestä. Erityisen lähellä Milin sydäntä on asiakaslähtöisyys, ja Mili pyrkiikin tekemään kielipalvelualasta paremman niin sillä toimiville asiantuntijoille kuin heidän asiakkailleen.

• LinkedIn

Artikkeli Tekoäly on jo täällä – halusit tai et julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

Päivän aloitti Genelecin Siamäk Naghian, jonka matka Iranista Iisalmeen käsitteli samalla myös kielen merkitystä kotoutumisessa. Lämmin, rento ja koskettava esitys oli hyvä alku päivälle. Seuraavaksi Terässä-seminaaristakin tuttu Eeva Öörni puhui kielen ja sisällön muotoilusta osana hyvän asiakaskokemuksen muotoilua. Pienimmätkin sanamuodot esimerkiksi postipaketin saapumisilmoituksessa ovat tärkeitä.

Saavutettavuuspaneelissa eri tahojen edustajat miettivät, miten saavutettavuus toteutuu vaikkapa viranomaisen kanssa asioidessa tai televisiota katsellessa. Myös viranomaisviestinnässä saavutettavuus on tärkeää, ja kielipalveluiden tarjoajille olisi tässä oiva työsarka tehdä omaa osaamistaan ja palveluitaan näkyväksi.

Television ohjelmatekstitykset eli kielensisäiset tekstitykset ovat yksi Ylen tarjoamista saavutettavuuspalveluista, ja pääsimmekin kurkistamaan 40-vuotiaan ohjelmatekstityksen kulissien taakse. Puheentunnistus ja tekoäly ovat tässäkin saavutettavuusasiassa kieliasiantuntijan työvälineinä, joilla ohjelmatekstitys saadaan ruutuun myös suorissa lähetyksissä. Lingsoftin Maria Leinonen ja Ylen Virve Tossavainen valottivat teknologian ja saavutettavuuden yhteistyötä.

Päivän päätteeksi Marko Vuoriheimo, joka tunnetaan myös taiteilijanimellään Signmark, ravisteli näkemään, millaista on elämä viittomakielisten palveluiden käyttäjänä. Paljon on tultu eteenpäin niistä ajoista, jolloin kuuroja opetettiin väkisin puhumaan, mutta vielä on työtä tehtäväksi. Ei aina tule ajatelleeksi, että vaikkapa terveyspalveluissa asiointi on haastavaa – takaisinsoiton tullessa tulkki ei ehkä olekaan juuri sillä hetkellä vieressä ja käytettävissä. 

Kansainvälinen kääntäjienpäivä
Kansainvälistä kääntäjienpäivää vietettiin Tampereella kauniissa syyssäässä 22. syyskuuta. Teemana oli tänä vuonna Kääntäminen tuo esiin ihmisyyden monet kasvot. Mukana oli ennätysmäärä yleisöä: Sampolan auditorio oli melkein viimeistä paikkaa myöten täynnä, ja linjoilla oli väkeä kolme sataa lisää. Päivän juontajana toimi SKTL:n järjestö- ja viestintäkoordinaattori Aino Suoranta, ja Ainolle annamme täydet pisteet loistavista juonnoista. Hän onnistui luomaan saliin heti alkuun upean tunnelman – asiallisen mutta rennon.

Seminaarin avasivat virallisesti omilla puheenvuoroillaan järjestäjien edustajat, eli Kieliasiantuntijat ry:n toiminnanjohtaja Hanna Gorschelnik ja Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ry:n (SKTL) toiminnanjohtaja Jenni Kavén.

Varsinaisen ohjelman aloitti Aleksi Kallio, CSC:n kehityspäällikkö ja Tekoäly 123 -kirjan kirjoittaja. Aleksi valotti nykyisen tekoälyhuuman taustoja pienen historiakertauksen myötä ja kertoi meille muun muassa suurten kielimallien teosta. Saimme kuulla, että esimerkiksi Chat GPT:n suomen kielimallin tekoon ei ole osallistunut yhtään suomen osaajaa. Jos tekoälyn nopea kehitys on aiheuttanut pelkoa siitä, että se vie pian meiltä kaikilta työt, Aleksin esitys toi lohtua näihin mietteisiin. Tekoälyltä puuttuu monia ihmistaitoja, kuten tunteen ja kehollisuuden aspektit, ja sen sovellusalue on edelleen hyvin kapea. Tekoäly myös kuluttaa merkittävästi enemmän energiaa kuin ihminen, joten tehokkuudessakin ihminen vie vielä voiton. Merkittäväksi haasteeksi tekoälyn käytössä Aleksi nimesi tekijänoikeuskysymykset – tässä me kääntäjät ja tulkit olemmekin olleet edelläkävijöitä, ja nyt tekijänoikeudet tulevat erittäin ajankohtaisiksi monille muillekin.

Seuraavaksi oli vuorossa käännöstieteen professori Maarit Koponen Itä-Suomen yliopistosta. Maarit kertoi meille ammattikääntäjän roolista tekoälyn aikakaudella pohtien tulevaisuuden mahdollisuuksia ja haasteita. Tämäkin esitys valoi uskoa siihen, että kieliasiantuntijoille riittää tarvetta myös tulevaisuudessa esimerkiksi viestinnän, käännösteknologian ja kielimallien opetusmateriaalin asiantuntijatehtävissä. Maaritin esityksen yhteydessä keskusteltiin myös ajatuksesta, joko siirryttäisiin jälkieditoinnin jälkeiseen aikaan ja alettaisiin puhua vain ihmis- ja konekääntämisestä ilman välimuotoja.

Ylen kielensisäistä ohjelmatekstitystä ja sen historiaa esitteli Ylellä saavutettavuusvastaavana työskentelevä Minna Pöntys. Ohjelmatekstitystä on toteutettu Ylellä jo 40 vuotta, ja tekstitettävien ohjelmien määrä kasvaa koko ajan. Koronapandemia lisäsi merkittävästi niin viittomakielen kuin kirjoitetunkin kielen tekstitysten tarvetta, sillä tärkeät valtioneuvoston tiedotustilaisuudet piti saada perille koko kansalle reaaliajassa.

Lounaan jälkeen Karoliina Rinne Tekstiräätäleistä kertoi markkinointikääntämisestä. Vaikka markkinointikääntäminen edellyttää totaalista lähtötekstistä irtautumista ja kattavia taustatietoja tuotteesta, kanavasta ja kohderyhmästä, kääntäjän on oltava tarkkana markkinoinnissa käytettäviä väitteitä koskevan sääntelyn suhteen ja tarvittaessa otettava jopa asiakasta neuvova rooli.

Taukojumpan jälkeen ääneen pääsivät väitöstutkija, freelancekääntäjä Miia Santalahti ja yliopistonlehtori Tuija Kinnunen, molemmat Tampereen yliopistosta. He puhuivat teemasta Yhteiskunta tarvitsee lisää kääntämistietoisuutta. Miia esitteli maallikoille tehtyä kyselytutkimusta, jolla haluttiin selvittää käsityksiä kääntämisestä, ja verrattiin niitä ammatin edustajien omiin näkemyksiin. Maallikoiden vastauksissa painottuivat kirjallisuus ja AV-käännökset, kun taas asiatekstikäännökset jäivät piiloon. Erilaiset käännetyt asiatekstit ovat kuitenkin merkittävässä osassa ihmisten arjessa, joten onkin hyvä miettiä, miten voisimme tuoda niitä enemmän esiin. Tuija on mukana tutkimusryhmässä, joka tutkii organisaatioiden kääntämistietoisuutta kriisiviestinnässä, ja koronapandemian aikana viestinnässä havaittiinkin monenlaisia haasteita ja puutteita. Tutkimushanke on kesken, ja kuulemme siitä varmasti jatkossa lisää.

Viimeisenä hypättiin kaunokirjallisuuden maailmaan, kun suomentaja Lotta Toivanen kohtasi kirjailijansa Éric Vuillardin, ja he keskustelivat Vuillardin teosten käännöksistä. Haastattelijana toimi Helsingin yliopiston ranskan kielen emeritaprofessori Mervi Helkkula, ja keskustelu myös tulkattiin yleisölle ranskasta suomeksi.

Jos kääntäjienpäivän anti pitäisi tiivistää kahteen sanaan, ne olisivat haasteet ja mahdollisuudet. Maailma muuttuu, ja uudet ilmiöt tuovat mukanaan haasteita. Meidän pitää tarttua niihin ja löytää uusia mielenkiintoisia tapoja käyttää asiantuntemustamme.

Artikkeli Konferenssikuulumisia kielipalvelualalta julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.