Käsittelin aiemmassa Kääntäjämestarit-blogitekstissäni tekoälytyökalujen roolia ammattimaisessa kirjallisuuden kääntämisessä. Tässä tekstissä jatkan aiheesta kääntäjän tekijyyden ja kääntäjän luovan panoksen näkökulmasta ja peräänkuulutan keskustelun lähtökohdaksi maallikkokielen sijaan käännösalan ammattikäsitteistöä. Tähän liittyen kyseenalaistan myös tekoälymerkinnät kustantamojen tuottamien kirjankäännösten tekijätiedoissa.

Omaperäisyys ja kääntäminen

Tekijänoikeussuojaa nauttii teoskynnyksen ylittävä teos eli tekijänsä henkisen luomistyön itsenäinen ja omaperäinen tulos. Kun teoskynnyksen ylittävä lähdeteksti käännetään ihmiskääntäjän tulkintaan ja luoviin valintoihin perustuvaksi erikieliseksi teokseksi, myös käännös tyypillisesti ylittää teoskynnyksen.

Käännöksen aseman teoksena selittää pitkälti lähdetekstitulkintavelvoite. Kääntäjähän tekee käännöstä koskevat valintansa lähdetekstin tulkintaan perustuvassa prosessissa, jossa hän on uskollinen yhtäältä alkuteoksen kirjoittajalle ja toisaalta käännöksen lukijalle. Tämän perustana on kääntäjän etiikka, johon liittyvät kiinteästi muun muassa uskollisuuden, adekvaattisuuden ja ekvivalenssin käsitteet. Koska eri kielet eivät ole keskenään symmetrisiä, kulttuurit ovat erilaisia ja kieli tarjoaa lukuisia erilaisia mahdollisuuksia saman lähdetekstin kohdan välittämiseen kohdekielellä, tulkintatyössä on oltava aina luova. Kääntäjä tulkitsee lähdetekstin merkityksiä, sävyjä, rytmiä, tyyliä ja kulttuurisia viittauksia sekä taiteellista kokonaiskompositiota ja tekee tämän tulkinnan pohjalta jatkuvasti valintoja siitä, miten teos rakennetaan uudelleen toisella kielellä. Kun kyse on tulkintoja tekevästä ihmisyksilöstä, lopputulos on näin ollen aina myös omaperäinen.

Tästä huolimatta tekoälytyökaluja käyttävien kirjallisuuden kääntäjien tekijyyttä näytetään problematisoitavan sillä perusteella, että kääntäjä olisi voinut luovuttaa käännösprosessin hallinnan tekoälylle ja turvautua ei-luovaan, mekaaniseen tekstitehtailuun. Ammattikäsitekehikosta kumpuava kääntäjän etiikka ja lähdetekstitulkintavelvoite eivät kuitenkaan jätä tällaiselle mahdollisuutta. Näin ollen kääntäjä voi hyödyntää tekoälyainesta vain alisteisena omalle inhimilliselle, yksilölliselle ja omaperäisen luovalle tulkinnalleen alkuteoksen maailmasta. Kääntäjä ei siis voi päästää tekoälyä mellastamaan itsekseen minkään alkuteoksen merkityksen kohdalla.

Kääntäjä tekee luovia valintoja alusta loppuun

Ongelman ydin näyttää olevan se, ettei edellä kuvattua ammattimaisen kääntämisen lähtökohtaa pidetä pohjaoletuksena, vaan diskurssia hämmentävät maallikkokäsitykset kääntäminen-sanaperheen merkityksistä (ja mahdollisesti myös väärät käsitykset jälkieditointi-sanan merkityksestä). Tekijyys- ja kirja-alan keskustelut koskevat kuitenkin tyypillisesti ammattimaista kirjankustannustoimintaa, johon liittyy esimerkiksi käännösoikeuksien hankkiminen. Näin ollen myös käännöstoiminnan pitää voida olettaa olevan tässä yhteydessä ammattimaista eikä mitä tahansa tekstitehtailua. Ammatillisen toiminnan kontekstissa kääntämistä pitäisi siis tarkastella ammattikäsitteistön pohjalta.

Kääntämisen peruseetoksen mukaisesti keskustoimija kääntämisessä on kääntäjä – ihminen (vrt. käännin, jolla viitataan koneeseen). Kääntäjän etiikkaa raamittavat uskollisuuden, adekvaattisuuden ja ekvivalenssin käsitteet nostinkin jo edellä esille. Niiden perusteella ihmiskääntäjä näyttäytyy taiteellis-eettisesti motivoituja luovia valintoja tekevänä olentona. Näitä valintoja hän tekee käännösprosessin alusta loppuun – siis rivi riviltä läpi teoksen eikä vain silloin kun sattuu huvittamaan.

Käännöstieteen käsitteistössä erotellaan erillisenä käsitteenään konekääntäminen (joka vastaa tekoälykääntämistä siinä mielessä, ettei se sisällä ihmistä). Konetuotosten hyödyntäminen kääntämisen apuvälineenä on ollut tuttu juttu jo pitkään esimerkiksi yritysviestinnän tekstien saralla – mutta kyse on nimenomaan hyödyntämisestä lähdetekstilähtöisesti. Konetta tai tekoälyä ei siis päästetä ”hoitamaan käännöstyötä” omin päin.

Ongelmallisen väljät maallikkokäsitykset

Maallikkokielessä ”käännös” on usein ammattikäsitettä laveampi: samalla sanalla voidaan viitata toisaalta ammattimaisesti laadittuun käännökseen ja toisaalta vaikkapa puhtaasti koneella tuotettuun tekstiin. Toisaalta ”käännöksen tarkistus” voi tarkoittaa maallikolle jotain ylimalkaista ja sirpaleista, toisin kuin ammattikäsitteiden mukainen tarkistus kaikessa pedanttiudessaan ISO-standardin nojalla. Sama pätee ”konekäännöksen tarkistukseen” (engl. post-editing): sekin voidaan maallikkokontekstissa ymmärtää varsin kirjavasti, siinä missä ammattikäsitteistön full post-editing -taso edellyttää lopputuotteelta samaa laatua kuin käännös-/kääntäminen-niminen tehtäväspesifikaatio eli vaatii näin ollen vääjäämättä yksilöllisen omaperäistä lähdetekstin tulkintaa.

Kun kirjaviin maallikkokäytäntöihin viittaava kielenkäyttö siirtyy kirjallisuuden kentän eri ammattiryhmien väliseen diskurssiin, ollaan kääntäjän profession ymmärtämisen kannalta aika eksyksissä.

Esimerkki maallikkokäsitysten sekoittumisesta diskurssiin

Ammattilaislähtökohdan ja maallikkoskenaarioiden sekoittumista kuvastaa esimerkiksi kirjallisuuden tekijänoikeusjärjestö Sanaston artikkeli tekoälystä ja kääntäjän lainauskorvauksesta. Sen tärkeä käytännön anti kääntäjille on loppuun myöhemmin lisätty ohje, jonka mukaan kääntäjä arvioi itse teoskynnyksen ylittymisen ja sen myötä käännöksen kelpoisuuden OmaSanasto-verkkopalveluun lainauskorvausten laskemisen pohjaksi.

Artikkelin sanamuodot ovat kuitenkin osoitus siitä, että kääntämisen yleisesti katsotaan sisältävän myös maallikkokääntämisen ikään kuin rinnakkaisena vaihtoehtona:

Jos käännös on tehty täysin mekaanisesti, esimerkiksi sana sanalta ilman omaperäistä luovaa panosta, se ei ylitä teoskynnystä. Tällöin käännökselle ei synny tekijänoikeutta, eikä kääntäjä ole oikeutettu lainauskorvauksiin. Käytännössä julkaistujen kirjojen käännökset ovat kuitenkin yleensä riittävän omaperäisiä, jolloin ne nauttivat tekijänoikeussuojaa.

…

Kääntäjä arvioi itse, onko käännös hänen oman luovan työnsä tulos ja nauttiiko se tekijänoikeussuojaa. Jos kääntäjä katsoo, että tekoälyä on käytetty ainoastaan työvälineenä ja että käännöstyössä tehdyt luovat valinnat ovat hänen tekemiään, hän voi ilmoittaa käännöksen OmaSanastossa tavalliseen tapaan lainauskorvausta saadakseen. Teoskynnyksen ylittymistä ei tarvitse todistaa Sanastolle teostietojen ilmoittamisen yhteydessä.

Kääntäjänä voit siis ilmoittaa OmaSanastoon kaikki sellaiset käännösteokset, joihin katsot itse tuottaneesi luovaa sisältöä.

Käännös-termin lähdetekstitulkintaan velvoittava merkitys, joka pohjaa kääntäjän etiikkaa peräänkuuluttaviin käännöstieteen peruskäsitteisiin ja ISO-standardeihin, saa siis artikkelissa rinnalleen maallikkomaiseen kääntämiskäsitykseen perustuvan ”mekaanisen” ja ”sana sanalta” -vaihtoehdon. Kielten välisen merkitys- ja rakenne-epäsymmetrian ja esimerkiksi kulttuurierojen vuoksi lähdetekstitulkinta ei kuitenkaan ole – etenkään kirjan laajuisessa tekstissä – toteutettavissa sanasta sanaan -otteella. Myös ilmaus ”käännösteokset, joihin katsot itse tuottaneesi luovaa sisältöä” antaa vaikutelman, että luova panos olisi kääntämisessä jonkinlainen valinnainen lisä. Ei: luova tulkinta ja uudelleenrakentaminen lävistävät koko käännösprosessin!

Käännös tuotelupauksena

Kun kustantamo on hankkinut oikeuden julkaista alkuteoksen käännöksen, se on osa vastuuketjua, jossa alkuteoksesta tuotetaan toisella kielellä julkaistava teos. Tästä syntyy olennainen ”käännös-tuotelupaus”: kun lopputuote nimetään teostiedoissa käännökseksi, kirjailijan ja lukijan pitää voida lähtökohtaisesti luottaa siihen, että kyseessä todella on ammattimaisen kääntämisen tuloksena syntynyt tekstitaideteos – mukaan lukien lähdetekstin täysimääräinen tulkinta ja ihmisen täysimääräinen läsnäolo taideteoksen syntyprosessissa. Käännös-niminen kirjatuote ei siis voi olla koneellinen tekstituotos tai edes epämääräinen ”kyllä Pera sen tossa tarkisti” -henkinen sieltä täältä siloteltu puolisokkoviritelmä. Sen on oltava täysiverinen käännös sen mukaan, mihin ammattikäsitteistöstä kumpuava kääntäjän etiikka edellyttää.

Ammattimaiseen kustannustoimintaan ei pitäisi jäädä maallikkomaisen tekstipuuhastelun mentävää reikää. Laveita maallikkokääntämiskäsityksiä tukevaa diskurssia ei näin ollen pitäisi myöskään ylläpitää missään kirja-alan, luovien alojen tai tekijyyttä koskevissa keskusteluissa.

Edellä kuvattuun ei muuten pitäisi vaikuttaa mitenkään esimerkiksi se, jos kääntäjä ei ole jostain syystä halunnut nimeään tai nimimerkkiään näkyviin käännöskirjan tekijätietoihin. Käännös-tuotelupauksen pitäisi jo sinällään kertoa kaikki olennainen prosessin edellyttämästä tekijyyspositiosta, joka sisältää täyden luovan hallintavallan ja yksilöihmisen tekemän sataprosenttisen lähdetekstitulkinnan. (Sivuhuomautuksena: kääntäjän päätös jättää nimensä tai nimimerkkinsä pois teostiedoista on silti hivenen erikoinen signaali eikä missään nimessä eduksi kääntäjien näkyvyyden tai käännöstietoisuuden edistämisen kannalta.)

Kieliaineksen pintamuoto ei kerro luovan prosessin luonteesta

Lähdetekstitulkintavelvoitteen ja sen sisältämän omaperäisyyden ja luovuuden vuoksi teoskynnyksen ylittymistä ei pitäisi käännös-tekstituotteen yhteydessä aprikoida sen pohjalta, mitä työkaluja prosessissa on käytetty. Ne ovat toissijaisia, koska kaiken pohjan muodostavat ihmiskääntäjän tekemä lähdetekstitulkinta ja siitä kumpuavat päätökset. Silti käännöstä ja tekijyyttä koskevassa keskustelussa pohditaan edelleen myös sitä, kuinka suuri osa julkaistun tekstin aineksesta vastaa kääntäjän käytössä olleen tekoälytuotoksen pintamuotoa ja missä määrin tämän pitäisi vaikuttaa teoskynnyksen ylittymiseen.

Tällainen tarkastelu menee ohi maalin. Mitä ikinä kääntäjä onkin käännökseen valikoinut, hän on tehnyt sen yksilöllisen lähdetekstitulkintansa varassa. Olipa tekoälyainesta sommiteltu osaksi käännösteosta ”sellaisenaan” paljon tai vähän, ei taiteellisesti pesunkestävää, alkuteoksen maailmaa sataprosenttisesti tulkitsevaa käännösteosta olisi voinut syntyä ilman koko lähdetekstin tulkinneen kääntäjän kriittisen tärkeää luovaa panosta.

Käännös-nimistä tuotetta ei siis pitäisi alistaa tekoälyaineksen määrälliselle arvioinnille sen enempää kuin olisi tarpeen arvioida kääntäjän tekijyyttä sen perusteella, mitä sanakirjoja, hakuteoksia tai muita materiaalilähteitä hän on käyttänyt.

Tekoälymerkintä toimii käännöskirjoissa tarkoitustaan vastaan

Maallikkokielen ja ammattikäsitteistön sekoittuminen näkyy myös siinä, kuinka kirjankäännösten kontekstissa keskustellaan tekoälymerkintöjen tarpeellisuudesta. Niin kuin olen jo edellä ja aiemmassa blogitekstissäni muistuttanut, käännösalan käsitekehikon ja erityisesti kääntäjän etiikkaan liittyvien käsitteiden valossa kääntäjän ensisijainen tehtävä on tulkita lähdeteksti omilla aivoillaan eli aina yksilöllisen omaperäisesti. Näin ollen tekoäly ei mellasta millään rivillä tai minkään merkityksen kohdalla autonomisesti, vaan kääntäjä hyödyntää sitä alisteisena lähdetekstitulkinnalleen eli täysin luovan hallintavaltansa alaisuudessa.

Käännöskirjassa tekoälymerkintä johtaakin siis harhaan: se herättää virheellisen mielikuvan siitä, että tekoälyn on annettu tuottaa sisältöä käännöskirjaan ainakin jossain määrin itsenäisesti. Kuten edellä totesin, käännösoikeudet hankkineen kustantamon vastuun pohjalta tällainen olisi käännös-tuotelupauksen vastaista.

Käännöskirjoihin läiskäistyillä tekoälymerkinnöillä siis ikään kuin kävellään kääntäjän profession yli. Lisäksi merkintä nakertaa käännöskirjan houkuttelevuutta: käytännössähän se samastaa ammattikäännöksen maallikkokielessä käännökseksi kutsuttuun koneelliseen tai (Peran) ”korjailemaan” tekstituotokseen ja toimii sen myötä paradoksaalisesti läpinäkyvyystarkoitustaan vastaan.

Käännöskirjan imago

Mitä vaikutuksia harhaanjohtavilla ja kääntäjän etiikkaa kyseenalaistavilla tekoälymerkinnöillä voi olla? Sellaisia nähdessään käännöskirjan potentiaalinen ostaja joutuu epäilemään, onko kääntäminen sittenkään ollut kääntäjän täyden luovan hallintavallan alaista toimintaa. Tämä puolestaan on omiaan murentamaan lukijan taiteellista elämystä tai ainakin heittämään varjon sen ylle, kun ”autopilottitekoälykäytön mörkö” istuu olkapäällä kylvämässä epäluottamusta ja kyseenalaistamassa asioita, joita ei ole kustantamon markkinoille tuomassa kirjatuotteessa tarvetta kyseenalaistaa. (Käännöksen laadun arviointi on asia erikseen – mutta siinä fokuksessa ei pitäisi olla työkalupakin vaikutusten mielivaltainen arvailu vaan nimenomaan se, kuinka käännösteoksessa on onnistuttu välittämään alkuteoksen maailma. Hedelmällisimpään arviointiin kykenevät tietenkin käännöskritiikkiin erikoistuneet ammattilaiset.)

Ammattikäsitteistö pohjaksi kirja-alan kääntämiskeskusteluun

Käännös-käsiteperhe ammattikäsitteistön kehyksessä määriteltynä sisältää siis aina ihmiskääntäjän yksilöllisenä ja luovana lähdetekstin tulkitsijana. Koska käsitteiden ymmärtäminen on kirja-alan toimijoiden keskuudessa vaihtelevaa, keskusteluissa, vaikuttamistyössä ja sopimuksissa on hyvä tehdä tämä lähtökohta selväksi. Toisin sanoen on eroteltava edellä kuvattu ihmisposition sisältämä – käännöstieteen käsitteisiin ja ISO-standardiin pohjautuva – käännös-tuotteeseen tähtäävä toiminta maallikkokielisistä käännös- ja tarkistus-sanoista monenkirjavine tulkintoineen.

Muistutuksena vielä: kaikki edellä kuvattu käännöseettinen velvoittavuus pätee myös jälkieditointi- ja jälkieditoija-käsitteisiin silloin, kun lopputuote on kirjan käännös – eihän sitä voi tuottaa taiteellisesti kurantilla tavalla muuten kuin täysimääräisen lähdetekstitulkinnan kautta eli machine translation full post-editing -tasoisella jälkieditoinnilla. Toisin sanoen kyse on aina kääntämisestä, eikä käsitekiertotietä tarvittaisi.

Kirjailijoiden oivalluttamisesta

Käsitteiden avaaminen on tärkeää myös teostensa käännöstulevaisuutta pohtivien kirjailijoiden kannalta. Jos käännösalan käsitteistä ei ravistella tietoisesti irti maallikkokääntämisoletuksia ja tekoälyn (samoin kuin muiden työkalujen) alisteisuutta kääntäjätaiteilijan luovalle hallintavallalle ei alleviivata, kirjailijat saattavat syyttä suotta kavahtaa tekoälytyökalun läsnäoloa ammattimaisen kustannustoiminnan ja sen myötä ammattimaisen kääntämisen kontekstissa.

Kirjailijoiden pitäisi voida olla turvallisin mielin: kääntäjän etiikkaan luovuttamattomasti sisältyvä lähdetekstitulkintavelvoite asemoi ihmiskääntäjän etsimään aina teoksen parasta tismalleen samaan tapaan kuin ennenkin: kokosydämisesti alkuteosta rakastaen ja kunnianhimoisen luovasti käännöstä rakentaen.

Käännösateljee vain on nykyään runsaammin varusteltu.

Paula Erkintalo

Kirjallisuuden kääntäjä, kielipalveluyrittäjä

Paula Erkintalo on yritysviestintään ja kirjallisuuden kääntämiseen erikoistunut kieliasiantuntija, joka on toiminut alalla vuodesta 2010 ja suomentanut 25 tieto- ja 12 kaunokirjaa – osan omalla nimellään ja osan muiden tekijänimien alla. Hän on valmistunut Tampereen yliopistosta filosofian maisteriksi pääaineenaan englantilainen filologia ja sivuaineinaan muun muassa pohjoismaiset kielet ja psykologia. Lisäksi hän on suorittanut työn ohessa luovan kirjoittamisen ja kirjallisuuden yliopisto-opintoja, yrittäjyyden ammattitutkinnon sekä kolmivuotisen Viita-akatemia-kirjoittajakoulutuksen ammattikirjailijoiden ohjauksessa. Paula rakastaa sekä tosielämän että fiktiivisiä kasvukertomuksia. Hänen vuonna 2011 perustamansa TellWell Translations tarjoaa käännös-, editointi- ja sisällöntuotantopalveluja käännöstoimistoille, kustantamoille ja muille yrityksille inspiraation lähteenään ajatus ”A story to tell?  Let’s tell it well”.

Artikkeli Tekijyyskeskustelua käännösalan termien vai maallikkokäsitysten pohjalta? julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

Konelisäosat ovat olleet osa käännösympäristöjä jo pitkään, ja olisi vaikea kuvitella vaikkapa monikielistä yritysviestintää ilman niiden työtä nopeuttavaa vaikutusta. Kirjallisuuden saralla koneavusteisuus käännösprosessien työkaluna on kuitenkin uudempi juttu. Eri ammattiryhmissä kirja-alalla ja sen liepeillä ei siis välttämättä olla täysin ajan tasalla esimerkiksi tekoälyn käytöstä ammattimaisessa käännösprosessissa.

Tämä blogikirjoitus on ensimmäinen osa tekstistä, jonka olen kirjoittanut kielipalveluyrittäjän ja kirjallisuuden kääntäjän näkökulmasta. Pyrin kirkastamaan siinä käsitystä modernin kääntäjän työstä erityisesti kirjailijoille ja kustantajille. Toisaalta kirjoitukseni auttaa hahmottamaan, kuinka kääntämisen sanallistaminen vaikuttaa profession sisällön ymmärtämiseen tekoälyn aikakaudella, joten siitä voi olla hyötyä myös käännösalan väelle.

Lähdeteksti on kaiken lähtökohta

Keskustelua tekoäly ja kirjallisuus -aiheesta näyttää aika ajoin synkentävän pelko siitä, että käännösalan ammattilaiset toimisivat tekoälytyökaluja käyttäessään niin kuin amatöörit toisinaan tekevät: siis tuottaisivat käännöksiä puoli- tai täysautomaattitehtaillen ja lähdetekstistä irrallaan. Toisin sanoen asiantuntijalapsi on vaarassa tulla heitetyksi pöpelikköön amatööripesuveden mukana. Tästä syystä ja yleisen kääntämistietoisuuden edistämiseksi onkin tarpeen tehdä ammattimaisen kääntämisen sielu näkyväksi muutaman perusasian kautta.

Kääntäjän eettisiä velvoitteita voidaan lähestyä muun muassa seuraavien käännöstieteen käsitteiden näkökulmista (määritelmät Tieteen termipankista):

• uskollisuus: ”kääntäjän vastuullisuuden tunne jotakin tahoa kohtaan”
• adekvaattisuus: ”käännös noudattaa tulokielen normeja ja siinä on otettu huomioon käännöksen lukijoiden tarpeet ja odotukset”
• ekvivalenssi: ”käännöksen ja lähtötekstin yksiköiden vastaavuus ja kommunikatiivinen samanarvoisuus”.

Kiistatonta lienee avaintermien pohjalta se, että kirjailijan ja lukijan huomioivaan uskollisuuteen, adekvaattisuuteen ja ekvivalenssiin voi kirjankäännöstä laadittaessa pyrkiä ainoastaan näitä näkökohtia tietoisesti pohtiva, eettiseen harkintaan ja empatiaan kykenevä ihmiskääntäjä. Kääntäjän etiikan todeksi eläminen lukemattomine kielellis-kulttuuris-taiteellisine päätöksineen vaatii siis vääjäämättä

• ihmiskääntäjän herkkää ja yksilöllisen omaperäistä lähdetekstin tulkintaa
• ihmiskääntäjälle täysimääräisesti uskottua ilmaisun hallintaa.

Käännösalan avaintermeistä kumpuava lähdetekstitulkintaa edellyttävä uskollisuusvelvoite muodostaakin käännösten laadun kannalta luovuttamattoman käännöseettisen turvarakenteen. Karkaaminen tästä kehyksestä ilmentää amatöörikääntämistä, jollaiseen en soisi kustantamojen tai muiden taidetekstikäännöksiä tilaavien tekijävalinnoissaan haksahtavan.

Samaan hengenvetoon on todettava, että esimerkiksi yritysviestinnässä automaattikäännös tai vain hivenen siloteltu konekäännös voi jossakin yhteyksissä käyttötarkoituksesta ja tehtäväspesifikaatiosta riippuen riittää – kirja tai muu taideteos on kuitenkin aivan eri juttu.

Uskollisuusvelvoitettu tulkinta määrää kääntäjätaiteilijan vision

Millaista työskentely ammattimaisissa tekoälyä sisältävissä käännösympäristöissä sitten on?

Kaupallisten toimijoiden moderneissa suljetuissa ympäristöissä  lähdeteksti näkyy käyttöliittymissä tyypillisesti vasemmalla ja kohdeteksti luodaan oikealle. Ympäristöihin saattaa sisältyä esimerkiksi termilistoja, haku- ja tarkistustoimintoja ja käännösmuisteja. Näitä kääntäjä keskusteluttaa koko käännösprosessin ajan kriittisesti ulkoisten luotettavien termi- ja sanastotyökalujen sekä erilaisten taustatutkimuslähteiden kanssa. Tämä kaikki on ollut käännösalalla jo pitkään peruskauraa.

Myös konekäännöslisäosia on integroitu käännösympäristöihin jo pitkään. Nykyään oikealla puolella käyttöliittymässä – myös kirjaa käännettäessä – voi näkyä automattisesti lähdetekstin tekoälykäännös, joka ei (niin kuin ei mikään koneellinen tuotos) tietenkään sisällä ihmisyksilön tekemää lähdetekstin tulkintaa eikä siis ole käännöseettisestä tai taiteellisesta näkökulmasta prosessissa minkäänlainen ”tekijä”. Kääntäjä voi kuitenkin hyödyntää käännöksessään koneellista ainesta niiltä osin kuin katsoo sen tarjoavan materiaalia palvelemaan uskollisuusvelvoitettua tulkintaansa lähdetekstistä – vivahteikkuus, termitarkkuus, idiomaattisuus, rytmi, kulttuurisensitiivisyys ja kaikki muut kääntämisen laatuparametrit huomioiden.

Monipuolista materiaalia käännösateljeehen – teoksen eduksi

Edellä kuvattu lisämenetelmä on sukua sille, miten saattaisi toimia vaikkapa erilaisia materiaaleja teoksessaan hyödyntävä kuvataiteilija: samaan tapaan myös tiedonkäsittelyateljeessaan toimiva kääntäjä poimii visionsa kannalta osuvimmaksi katsomansa ilmaisullisen osasen toisinaan ”tehdasvalmisteisten” komponenttien korista, kun taas joidenkin tekstikohtien kohdalla hän katsoo parhaaksi sorvata sen mielensisäisistä ja mahdollisesti muiden työkalujen tarjoamista materiaalilähteistä. Ammattikääntäjä tekee materiaalivalinnat aina teoksen etu edellä ja lähdetekstin tulkintaan perustuvan yksilöllisen visionsa ehdoilla.

Toisin sanoen ammattilainen ei ”käännä tekoälyllä” tai ”tee tekoälykäännöksiä”. Kaikki tällainen on tekoälyn amatöörikäyttökontekstia heijastelevaa kielenkäyttöä. Työn sanoittaminen tällä tavalla kuulostaa siltä kuin tekoäly jätettäisiin riehumaan lähdetekstin kanssa osin tai kokonaan autonomisesti ilman, että sen käyttö alistettaisiin kääntäjän kieltenvälisyyteen liittyville ja muille ammatillisille kompetensseille.

Jouhevoittava vaikutus riippuu rakenteiden ja sanaston luonteesta

Kokonaisprosessin kannalta suurin hyöty tekoälylisäosia sisältävissä kirjankäännösympäristöissä on tietenkin se, että käännös valmistuu niitä käytettäessä tyypillisesti nopeammin kuin ilman tätä työkalua. Tämä perustuu siihen, että huippuunsa hiotut suljettujen ympäristöjen työkalut tarjoilevat lähdetekstitulkintavelvoitteen alaisuudessa työskentelevälle ammattikääntäjälle varteenotettavia tai jopa erinomaisia käännösratkaisuaihioita virke-, lause- ja sanatasolla. Sitä ne tekevät hyvin erityyppisten rakenteiden ja monenlaisista semanttisten detaljien kohdalla. Vanhan väitteen, jonka mukaan konelisäosat sopivat lähinnä vähemmän luovuutta edellyttävien käyttöohjetekstien työstämiseen, voi siis alan kärkeä edustavien työkaluympäristöjen ääressä todeta aikansa eläneeksi.

Oma kokemukseni tekoälytyökalusta kirjansuomennosprojekteissa on, että mitä polveilevampi ja mutkikkaampi käännettävä virkerakenne on (englannin kielen kiilalausehimmelit ovat tästä hyvä esimerkki), sitä vähemmän tekoälyn tarjoilemista rakenteellisista ratkaisuista on hyötyä lähdetekstitulkintavision toteuttamisen kannalta. Tästä huolimatta laadukkaan tekoälytyökalun tarjoaman ratkaisun korkea taso pääsee yllättämään tämän tästä raakakäännöskierroksella myös sellaisissa kohdissa, joissa tekoälyn olisi voinut olettaa kompuroivan rumasti. Ja toisaalta: vaikka hyötyä virkkeen tai virkekokonaisuuden rakenteellisiin ”makroelementteihin” saisi joissakin kohdissa vähänlaisesti, ei tämä tarkoita sitä, etteikö tekoäly voisi samassa kohdassa tarjoilla varteenotettavia sanastopuolen ratkaisuja tai vähintään virikkeitä ajatusprosessien sytykkeiksi.

Niin tai näin: kääntäjä on se, joka päättää, ja tekstitaideteos muotoutuu hänen myöhemmillä työstökierroksillaan joka tapauksessa vielä paljon syntaktis-semanttisen viimeistelytanssin pyörteissä. Siinä ammennetaan sekä sisäisistä että ulkoisista materiaalilähteistä, ja oman mausteensa prosessiin antaa muutosehdotuksia tarjoava kustannustoimittaja omalla kierroksellaan niin kuin kirjankäännösskenessä on ollut tapana tehdä iät ja ajat. Tämän näkemyksen arvoa ei voi korostaa liikaa, eikä se – sekään – siis ole kadonnut ammattimaisesta kirjankäännösprosessista mihinkään uusien työkalujen myötä.

Teoskohtaiset kielen piirteet olennaisempia kuin genre tai status

Niin kuin käännösliemissä keitetyt hyvin tietävät, teoksen ”kevyt” aihe tai luokiteltavuus viihdeosastolle eivät automaattisesti tarkoita kääntäjän kannalta helppoa nakkia rakenteiden purkamisen tai vaikkapa nasevan dialogin loihtimisen saralla – erikoisalojen termien perkaamisesta puhumattakaan. Toisaalta käännösjumpan kannalta suoraviivaisempi ilmaisutyyli saattaa kannatella sisällöllisesti tai taiteellisen kokonaiskomposition kannalta jotain päräyttävää tai ylevää.

Tätä ajatellen ei mielestäni pidä haksahtaa mustavalkoiseen kategorisointiin siinä, minkä kertomakirjallisuuden lajien kääntämisessä tekoälylisäosan käyttö kannattaa tai minkä ei. Statuspohjainen ”taideskenen auktoriteettien arvostama laatukirjailija” vs. ”massojen fanittama viihdekirjailija” -erottelu ei sekään vaikuta luotettavimmalta tavalta ennustaa tekoälykalun nopeuttavaa hyötyä käännösprosessissa. Jouhevoittamishyödyn tasoa on kääntäjän kannalta mielekkäintä lähestyä teos- tai teossarjakohtaisesti tekstin kielellisten piirteiden yleisprofiilin pohjalta.

Kielellisen yleiskuvan hahmottaminen onkin nykyään tärkeä osa kustantamo–käännöskoordinointiyritys-yhteistyöhön sisältyvää ammattitaitoa. Samalla kielen piirteisiin keskittyvä näkökulma alleviivaa sitä, kuinka kääntäjälle relevanttia on vain ja ainoastaan laatia optimaalinen käännös ja ratkoa vastaan tulevat käännösongelmat. Täysin toissijaista on se, miten alkuteosta ylistetään tai miten sille tai sen edustamalle genrelle nyrpistellään käännösateljeen ulkopuolisissa statusnokitteluissa. Kääntäjän tehtävä on adoptoida kirjailijan henkinen lapsi työprosessinsa ajaksi ja rakastaa se kohdekielelle. Piste.

Käännös-lopputuoteodotus sanelee kaiken muun

Entä sitten valitettavan harhaanjohtava jälkieditoinnin käsite, joka näyttää välillä elävän tekoälykeskustelussa omaa elämäänsä todellisesta merkityksestään irrallaan ja jota myös Annika Karvonen käsitteli hiljattain blogikirjoituksessaan? Kirjan käännös -nimisen lopputuotteen kannalta olennaista tietenkin on, että prosessissa tuotetaan käytettävistä käsitteistä riippumatta täysiverinen käännös – tätä odottavat kirjailija, lukija ja kustantamo. On kuitenkin hyvä huomata, että myöskään jälkieditointia koskeva standardi ISO 18687:2017 ei anna ”lupaa” mihinkään muuhun: sen mukaan loppulaatuodotukset jälkieditoinnille full machine translation post-editing -tasolla ovat samat kuin ilman konelisäosaa laaditulle käännökselle. Tämän samanlaatuisuusvaatimuksen täyttäminen olisi tietenkin mahdotonta ilman, että kääntäjä toteuttaisi lähdetekstitulkintavelvoitetta kirjailijan ja lukijan kannalta uskollisesti. Hän siis tarvitsee sekä kääntäjän perinteiset kompetenssit että kyvyn hyödyntää konelisäosaa työssään.

Kirjan käännös -nimisen tuotteen valmistusprosessia ja siinä tarvittavaa kääntäjäprofessiota kompetensseineen alleviivaa näin ollen alan ulkopuolisille parhaiten sanaperhe kääntäjä, kääntäminen ja käännös. (Kun taas vaikkapa ”editointi” tai ”toimittaminen” kalskahtavat siltä kuin koko lähdetekstiä ja kieltenvälisten kääntämiskompetenssien tarvetta ei olisi yhtäkkiä olemassakaan ja kyse olisi jostakin arvailuun perustuvasta yksikielisestä sokkotehtailusta.)

Huomio pitää kohdistaa kääntäjien valintaan

Tekoäly ei siis muuta ammattimaisen kirjallisuuden kääntämisen perusasetelmaa – ei käännöstieteen peruskäsitteiden näkökulmasta, ei jälkieditointia koskevan standardin näkökulmasta eikä varsinkaan kirjailijan, lukijan tai kustantamon edun näkökulmasta. Luovuttamattomana lähtökohtana on edelleen alkuteos, josta kääntäjä tuottaa kirjailija–lukija-uskollisuuskehyksessä käännöksen yksilöllisen tulkintansa pohjalta.

Siinä missä työkalujen kehittyneisyys on aidon jouhevoittamishyödyn kannalta tärkeää, vielä tärkeämpää on käännösteoksen laadun ja esimerkiksi kirjailija–kustantamo–käännöskoordinointi–kääntäjä-yhteistyökuvioiden kannalta se, kuka tulkitsee lähdetekstin, kuka tekee käännösratkaisut ja kuka kantaa niistä vastuun. Jos kääntäjäksi tekoälyavusteiseen ympäristöön valitaan ammattikääntäjä, jolla on sekä perinteiset kääntäjän kompetenssit että tekoälytyökalukompetenssi, homma on terveellä pohjalla sekä taiteellisen kunnianhimon että järkevän ajankäytön kannalta.

Paula Erkintalo

Kirjallisuuden kääntäjä, kielipalveluyrittäjä

Paula Erkintalo on yritysviestintään ja kirjallisuuden kääntämiseen erikoistunut kieliasiantuntija, joka on toiminut alalla vuodesta 2010 ja suomentanut 25 tieto- ja 12 kaunokirjaa – osan omalla nimellään ja osan muiden tekijänimien alla. Hän on valmistunut Tampereen yliopistosta filosofian maisteriksi pääaineenaan englantilainen filologia ja sivuaineinaan muun muassa pohjoismaiset kielet ja psykologia. Lisäksi hän on suorittanut työn ohessa luovan kirjoittamisen ja kirjallisuuden yliopisto-opintoja, yrittäjyyden ammattitutkinnon sekä kolmivuotisen Viita-akatemia-kirjoittajakoulutuksen ammattikirjailijoiden ohjauksessa. Paula rakastaa sekä tosielämän että fiktiivisiä kasvukertomuksia. Hänen vuonna 2011 perustamansa TellWell Translations tarjoaa käännös-, editointi- ja sisällöntuotantopalveluja käännöstoimistoille, kustantamoille ja muille yrityksille inspiraation lähteenään ajatus ”A story to tell?  Let’s tell it well”.

Artikkeli Kirjankäännösten laatu tekoälyn aikakaudella julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

Tekoäly. Uskoisin, että suuri osa kielialan ammattilaisista on jo lopen kyllästynyt kuuntelemaan puhetta tekoälystä ja sen tarjoamista upeista mahdollisuuksista työn tehostamisessa. Toisaalta moni on myös väsynyt puolustamaan oman ammattitaitonsa tärkeyttä ja ihmisen älyn merkitystä. Ja niin me uupuneina kaivaudumme poteroihimme väittelemään siitä, onko tekoäly itse antikristus vai vapahtaja, joka päästää meidät tylsien rutiinien tuskista. Ehkä se ei olekaan kumpaakaan. Ehkä se onkin vain työkalu.

Tekoälyyn ja sen erilaisiin sovelluksiin liittyy vahvaa kritiikkiä, joka on suurelta osin täysin ansaittua. Valtavat datakeskukset kuluttavat energiaa ja vettä, kielimalleja koulutetaan teksteillä, jotka on otettu käyttöön ilman lupaa ja maksamatta korvauksia alkuperäisten tekstin tuottajalle, algoritmit toistavat ja vahvistavat aiempien tekstien vinoumia ja kaiken kukkuraksi muka kaikkitietävä tekoäly suoltaa varman kuuloisesti vastauksen mihin tahansa kysymykseen tai vastineen mille tahansa ilmaisulle, usein ilman minkäänlaista totuuspohjaa.

Mutta milloin tekoälyyn ja sen käyttöön kohdistuva kritiikki muuttuu salakavalasti ja huomaamatta kritiikiksi ja väheksynnäksi, joka kohdistuu tekoälyä avoimesti työssään käyttävien kääntäjiin ja kielen ammattilaisiin sekä heidän ammattitaitoonsa ja osaamiseensa? Milloin emme enää kritisoi tekoälyä vaan ammattilaisia, jotka haluavat uteliaasti tutustua uuteen työkaluun ja sen etuihin ja haittoihin?

On vähintäänkin erikoista niputtaa kaikki tekoälyn avustuksella kääntäminen samaksi harmaaksi massaksi, johon ihmisen työpanos katoaa tai suorastaan kadotetaan. Yksi käyttää tekoälypuheentunnistinta saadakseen av-käännöstä varten pohjan, joka helpottaa ja nopeuttaa alkutekstin hahmottamista ajastusta ja käännöstä luodessa. Toinen käännättää tekoälyllä yksinkertaisen käyttöohjeen ja sitten muokkaa siitä selkeän ja asiallisen ohjeen, josta laitteen käyttäjä oikeasti hyötyy. Kolmas saa tekoälyltä pohjan kirjan käännöksestä, mutta kirjoittaa tekstin käytännössä kokonaan uusiksi, vaikka hyödyntääkin työssään tekoälyn antamia ideoita. Neljäs pallottelee juuri oikeanlaista ilmaisua keskustelevan tekoälyn kanssa. Viides korjailee käännösmuistimaisesti toimivan tekoälyn tekstiä sujuvammaksi ja luontevammaksi. Kuudes googlettaa ja saa tekoälyn vastauksen. Ja niin edelleen.

Tekoälyä käytetään työssä joko näkyvämmin tai vähän kätketymmin, mutta itse suhtaudun kriittisesti tapaan, jolla puhutaan käännöksistä, jotka on tehty avoimesti tekoälyn avustuksella. Varsinkin kansainvälisissä yhteyksissä työtyypistä puhutaan jälkieditointina, vaikka useimmiten oikeampi termi olisi tekoälyavusteinen kääntäminen. Näistä kahdesta ensimmäinen häivyttää ja pyyhkii pois ammattilaisen sekä hänen osaamisensa, osuutensa ja ammattitaitonsa. Se tietenkin ehkä onkin suurten ja ehkäpä ahneidenkin toimijoiden etu. Onhan työstä helpompi maksaa vähemmän, jos se on lähinnä pientä muokkailua ja editointia. Jälkimmäinen sen sijaan tuo esiin myös ammattilaisen ja hänen taitonsa ja tekijyytensä, jotka ovat käytännössä aina avainasemassa, kun tavoitteena on hyvä ja toimiva teksti.

Ja siinäpä se kompastuskivi onkin. Jos tekoälyn tuotosta pidetään heikkona ihmisen tuottamaan käännökseen verrattuna, mutta tuloksena on hyvä teksti, on väärin sanoa, että tekoälyn avulla kääntävä kääntäjä ei olisi käännöksensä tekijä. Jos tekoäly ei pysty siihen, mihin ihminen pystyy, hyvän tekstin tuottaminen tekoälyn avustamana vaatii ammattitaitoa ja osaamista. Usein se vaatii vielä entistä vakaampaa ja vahvempaa ymmärrystä ja käsitystä omasta kielestä ja sitä ympäröivästä maailmasta, kun käsiteltävänä on teksti, joka voi nopeasti kuulostaa hyvinkin uskottavalta, vaikka onkin täyttä puppua. Jos kääntäjän rooli tässä tehtävässä häivytetään vain pienten muokkausten tekijäksi, jälkieditoijaksi, tullaan samalla todenneeksi, että tekoäly teki jo suurimman ja vaikeimman työn, eikä ammattilaista enää tarvita.

Onkin syytä pohtia, kenen etua päädytään ajamaan, jos tekoälyä hyödyntävien kääntäjien käännökset todetaan epäkäännöksiksi tai tekoälyn tuotoksiksi. Ollaanko silloin yhä kääntäjän ja tekijän puolella, jos työkalu määrittää työpanoksen ja osaamisen tason? Vai lipsahdetaanko samalle kannalle niiden toimijoiden kanssa, jotka uskovat tai ainakin väittävät tekoälyn kykenevän korvaamaan ihmisen?

Tekoälyn käytölle on aikansa ja paikkansa, mutta soisin, että me kääntäjinä ja kielialan ammattilaisina luottaisimme myös kollegoidemme ammattitaitoon ja kykyyn arvioida sitä, milloin tekoälyn käytöstä on hyötyä ja milloin siitä on enemmänkin haittaa. Tässä kuvaan astuukin ehkä keskustelun olennaisin muuttuja, eli raha. Tekoälyn käyttö on helppo nähdä pelkkänä uhkana ja viheliäisenä vihollisena, jos ainoa motiivi sen hyödyntämiseen on se, ettei ammattilaiselle tarvitse enää maksaa työstään. Olisiko kuitenkin mahdollista, että tekoälyn avustamanakin käännetty teksti voi olla hyvä ja omaperäinen ihmisen tekemä käännös alkukielisestä, jos ammattilainen on saanut tarpeeksi vapautta käyttää ammattitaitoaan tekstin työstämisessä ja kunnollisen palkkion niin, että hänen on ollut mahdollista syventyä työhönsä?

Tekoäly saa osakseen paljon täysin aiheellistakin kritiikkiä. Tullessaan rytinällä kieliammattilaisten työelämään se herättää aiheellistakin pelkoa hintojen polkemisesta ja töiden vähentymisestä sekä käännösten ja tekstien laadun heikkenemisestä. Meidän kannattaa kuitenkin varoa, ettemme käännä kritiikkimme terää väärään suuntaan. Tekoäly ei estä hyvän tekstin tuottamista. Ammattilainen osaa yhä työnsä työkalusta riippumatta. Kun keskustelemme tekoälystä ja sen käytön eduista ja haitoista, yritetään muistaa, että täälläkin, aina kun prosessi sen suo, on ammatti-ihminen välissä.

Artikkelikuva: Gerd Altmann, Pixabay

Annika Karvonen

AV-kääntäjä, kirjallisuuden kääntäjä

Annika kääntää erilaisia av-materiaaleja tosi-tv:stä ja elokuvista koulutusmateriaaleihin ja mainoksiin niin englannista suomeen kuin suomesta englantiinkin. Uutena aluevaltauksena hän on myös päässyt toteuttamaan haaveitaan ja kokeilemaan siipiään kirjallisuuden kääntäjänä. Annika suhtautuu uusiin työkaluihin ennakkoluulottomasti, mutta pitää kynsin hampain kiinni omasta roolistaan kielen ammattilaisena. Käännöstöidensä ohella Annika on mukana myös Kääntäjämestarit ry:n toiminnassa, ja vaikkapa järjestön tekstityskursseja käyneet ovat voineetkin häneen jo tutustua.

Kuva: Emma Vainionperä

Artikkeli Koneeseen kadotetut? julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

Jälleen uusi kääntämisen murros

Käännösala on ollut aina murroksessa. Käännösmuistit, konekääntäminen, uudenlaiset tekoälypohjaiset työkalut – ne kaikki ovat muuttaneet kääntäjien tapaa tehdä töitä vuosien varrella. Harvassa ovat ne kääntäjät, jotka eivät käytä käännöstyössä mitään työkaluja. Varsinkin käännöstoimistoille työskentelevien kääntäjien työ on nykyisin lähes aina koneavusteista kääntämistä. 

Jälkieditoinnin jälkeinen maailma

Kun käännösmuistit yleistyivät ja konekääntäminen teki tuloaan, syntyi mös käsite jälkieditointi. Ajatuksena oli, että kääntäjä ”vain” tarkastaa muistista tulleet segmentit ja tekee tekstiin pieniä muutoksia. Tämä on kuitenkin väärä ja vanhentunut käsitys: nykyprosessissa kääntäjä on aktiivinen toimija, joka käsittelee tekstiä nykyaikaisin työkaluin ja työstää sitä oman asiantuntemuksensa pohjalta. Kääntäjän roolissa korostuu yhä enemmän kieliteknologian ja viestinnän asiantuntijuus, ja kääntäjän tehtävänä on varmistaa, että lopputulos on oikeakielinen ja tarkoituksenmukainen. Lisäksi kääntäjien rooli oikean tiedon portinvartijana korostuu entisestään suurten kielimallien todennäköisyyteen perustuvan tiedonhaun äärellä.

Asenteet laahaavat muutoksen perässä

Käännösalalla on yhä havaittavissa asenteita, joissa edellä kuvatun kaltaista työtapaa pidetään vähemmän arvokkaana työnä, mekaanisena hyväksy tai hylkää -prosessina, aivan kuin se ei vaatisi osaamista, tarkkuutta tai paneutumista. Tämä ajattelutapa ei kuitenkaan palvele alan etua. On kohtuutonta ja jopa vahingollista vähätellä uudenlaisia työtehtäviä vain siksi, että ne poikkeavat omasta tai perinteisestä kääntämiskäsityksestä. 

Käännösalan opiskelijat valmistuvat nyt markkinoille, joilla konekäännös ja sen muokkaaminen ovat arkipäivää. Heidän osaamisensa ei rajoitu vain kielitaitoon, vaan yhä useammin vaaditaan ymmärrystä suurten kielimallien ja konekääntimien rajoituksista ja mahdollisuuksista, kieliteknologian hyödyntämisestä sekä laatukriteereistä. Kyse on uudenlaisesta ammattitaidosta, jossa yhdistyvät tekninen ymmärrys, kielellinen tarkkuus ja viestinnällinen näkemys. 

Ihmislaatu on kilpailuvaltti

Monet yritykset räätälöivät nyt itselleen omia kielimalleja, ja jos käännöstoimisto ei pysty kilpailemaan koneen tuottaman laadun kanssa, se putoaa välistä pois. Muutamat suuret toimijat, jotka hylkäsivät kääntäjät ja siirtyivät automatisoituun konekääntämiseen, ovat kääntäneet kelkkansa ja alkaneet taas jopa palkata in-house-kääntäjiä tiimeihinsä. On siis uskallettava kilpailla myös aidolla ihmislaadulla, ja tässä pienet toimijat voivatkin ketterästi tarjota suorille asiakkaille uusien työkalujen tuomaa tehokkuutta, jossa ihminen aina kuitenkin päättää lopputuloksesta. Siksi onkin alan edun mukaista, että tunnistamme myös uusien työkalujen luomia työtapoja ja rooleja ja arvostamme niitä. Se vaatii jatkuvaa itsensä kehittämistä ja ajan tasalla pysymistä. Kääntäjän työ ei ole kadonnut, vaan se on jälleen kerran muovautunut ajan tarpeisiin. Maailma muuttuu, ja myös kääntäjän työtapojen on muututtava sen mukana. Muutosta vastaan voi harata kantapäät ojossa tai olla mukana aktiivisena toimijana luomassa uusia käytäntöjä.

Artikkelikuva: Richard Duijnstee, Pixabay

Tiina Kinnunen

AV-kääntäjä

Tiina Kinnunen on pitkän linjan av-kääntäjä ja av-kääntämisen matkasaarnaaja. Uusien kääntäjien koulutus ja yhteistyö yliopistojen kanssa ovat lähellä hänen sydäntään, ja hän vierailee usein puhumassa kääntämisestä opiskelijoille. Tiina sai vuonna 2023 SKTL:n av-kääntäjien jaoston Kultainen repla -palkinnon.

Tiina on ollut mukana tekemässä Kääntäjämestarin kirjaa, ja hän toimii tällä hetkellä Kääntäjämestarit ry:n puheenjohtajana.

Kuva: Tarja Virolainen

• LinkedIn

Artikkeli Uudet työtavat vaativat asenteidenkin päivitystä julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

Olet varmasti nähnyt somevideoita, joissa ihmiset esittelevät kaukomaiden halpakaupoista tilaamiaan vaatteita ja tavaroita, jotka eivät lainkaan vastaa tuotekuvia ja -kuvauksia. Tekoälyn tuottamat käännökset ovat vähän samanlaisia: algoritmin suolloksia, joissa ei aina ole päätä eikä häntää. Tässä blogikirjoituksessa Kääntäjämestareiden Annika Karvonen ja Mili Viita pohtivat ihmiskääntäjien vahvuuksia tekoälyn aikakaudella.

Käsityöharrastajalle voi olla järkevämpää tilata virkkuukoukku- tai neulepuikkosetti kaukomailta kuin veistää ne itse pihakoivusta. Jos taas haluaa kauniin pitsiliinan tai hyvin istuvan aidon villapaidan, sellainen kannattaa tehdä itse tai ostaa oikealta ammattilaiselta.

Tekoäly tuottaa bulkkikäännöksiä niin paljon ihmistä nopeammin, että se hakkaa meidät tehokkuudessa ja hinnassa mennen tullen. Laadussa taas ihmisammattilainen on ylivertainen, mutta koska bulkkiostajia kiinnostaa ensisijaisesti palvelun hinta, ihminen jää auttamatta kakkoseksi. Siksi meidän ihmiskääntäjien ei kannata edes yrittää kilpailla samoilla säännöillä tekoälyn kanssa. 

Tekoäly – hyvä renki mutta huono isäntä

Meidän on löydettävä ne kieliasiantuntijuuden syvimmät osa-alueet, joilla kone ei menesty tai joilla me voimme valjastaa sen omaksi hyödyksemme. Tällaisia ovat esimerkiksi sisällöt, joissa luodaan jotakin uutta ja joissa käännöksen oikeellisuus, vivahteet, kulttuuriviittaukset ja tunteet ovat tärkeitä.

Tekoälyä voi näissäkin käyttää inspiraationlähteenä ja ideointiin, mutta lopulliset käännösratkaisut tekee aina ihminen. Siinä missä tekoäly on hyvä toisteisissa rutiinitehtävissä ja isojen kokonaisuuksien nopeassa hahmottamisessa, ihmisen vahvuus on kyky tuottaa toimivaa, sujuvaa ja laadukasta tekstiä.

Päihitä kone kehittämällä inhimillisiä vahvuuksiasi

Tekoäly on tullut jäädäkseen ja kilpailemaan meidän ihmisten kanssa. Joissakin yrityksissä erilaisten tekoälysovellusten käyttöönotto on jo edennyt pitkälle, kun taas toisissa vasta harkitaan ensiaskelten ottamista tekoälyn maailmaan. On hyvä pitää mielessä, että käännösalalla tekoäly on jo vanha juttu, sillä konekääntimet ovat olleet käytössä pitkään.

Monet asiakkaat saattavat luulla, että nyt voimakkaasti yleistyvät generatiiviset tekoälyratkaisut, kuten ChatGPT ja Copilot, tekevät meistä ihmiskääntäjistä tarpeettomia. Me tiedämme, että näin ei ole. Se ei kuitenkaan riitä, vaan meidän on pystyttävä vakuuttamaan asiakkaatkin siitä. Ratkaisu piilee yllättävän perinteisissä keinoissa:

1. Tunne kilpailijasi

Tutustu tekoälyratkaisuihin ja erityisesti siihen, missä ne toimivat ja mitä sudenkuoppia niihin liittyy. Koska jatkuvasti kasvava määrä kaikista lukemistamme ja myös kääntämistämme teksteistä on jollakin tavalla tekoälyn avulla tuotettuja, tekoälylukutaito on kieliasiantuntijalle erittäin tärkeä työkalu.

Harjaannuta taitoasi tunnistaa tilanteita, joissa tekoäly tavallisesti epäonnistuu, hallusinoi ja tekee virheitä. Näin opit ymmärtämään, millaisissa tehtävissä tekoälystä on sinulle työssäsi eniten hyötyä ja milloin siitä on suoranaista haittaa. Pystyt myös itse tunnistamaan virheet ja korjaamaan ne. Lisäksi osaat neuvoa asiakkaitasi siitä, milloin kannattaa ehdottomasti käyttää ihmiskääntäjää ja milloin tekoälykin voi riittää.

2. Kehitä ja vaali kielitaitojasi

Kieliasiantuntijan supervoima on kyky käyttää kieltä vaikuttavasti ja vakuuttavasti. Siinä missä tekoäly vain arpoo sanoja peräkkäin tiettyjen todennäköisyyksien perusteella, ihmisellä on taito leikitellä kielellä ja käyttää kieltä luovasti.

Pidä tästä taidosta kiinni kynsin hampain sekä kehitä ja vaali sitä kaikin keinoin: lue laadukkaita tekstejä, kirjoita itse, käy kursseja, heitä herjaa kollegojen ja ystävien kanssa, ylläpidä ja kehitä sekä lähde- että kohdekieltesi osaamista. 

3. Syvennä kulttuurin tuntemustasi

Tekoäly ei ymmärrä kulttuuria. Se tietää kulttuurista sen, mitä sen koulutusaineisto on sisältänyt. Kääntämisestä tekee erityistä se, että siinä kääntäjä on paitsi kielten myös kulttuurien välissä. Jos käännettävä teksti pitää mukauttaa esimerkiksi Suomen oloihin ja suomalaisen asiakkaan tarpeisiin, tekoäly ei tehtävästä selviä luotettavasti. Tähän tarvitaan ihmistä, ja kieliasiantuntijan kulttuurintuntemus nousee arvoon arvaamattomaan.

4. Tarjoa asiakkaillesi ensiluokkaista palvelua

Myyntikoulutuksissa muistutetaan aina, että yritystenkin välisessä kaupassa ihmiset ostavat ihmisiltä. Tässä me ihmiset päihitämme koneen 6–0: ammattilaisina pystymme antamaan asiakkaalle kieleen, kulttuuriin, tekstisisältöihin ja kääntämiseen liittyvää neuvontaa.

Muistele mitä tahansa asiakaspalvelutilannetta, jossa olet itse asiakkaana saanut erityisen hyvää palvelua. Miten se vaikutti sinuun? Kerroitko siitä muille? Palasitko ostamaan toistekin? Aivan samalla tavalla toimii sinun asiantuntijana asiakkaille tarjoamasi asiakaspalvelu.

5. Muista tehdä työsi

Kun erilaisten konekäännösten jälkimuokkaustyö on jo arkea useimmilla kääntämisen aloilla, on syytä myös muistaa, että tämäkin työtyyppi vaatii omanlaistaan osaamista. Opettele myös taitavaksi tekstin muokkaajaksi. Pidä mielessä, että jos asiakkaalle riittää teksti, jossa termeillä, sävyllä, koheesiolla tai hyvällä kielellä ei ole merkitystä, hän saa tekstinsä huomattavasti halvemmalla koneelta. Muista siis myös käyttää ammattitaitoasi ja näyttää, miksi olet pyytämäsi palkkion arvoinen: uskalla olla parempi kuin kone.

Ole rohkeasti ihminen

Kieliasiantuntijuus tekoälyn aikakaudella kysyy rohkeutta: on uskallettava uudistua, yrittää, erehtyä sekä tarpoa loputtomalta tuntuvassa kieltävien vastausten ja vähenevien töiden suossa, kun kilpailijana on kaikkivoipaiselta vaikuttava, asiakkaiden silmissä suurin, kaunein ja mahtavin tekoäly.

Rohkeutta on vaatia aikaa luovuudelle, panna itsensä peliin ideapalaverissa ja ehdottaa uusia toimintamalleja silloinkin, kun muut epäilevät. Rohkeutta on myös pyytää apua ja oppia uutta. Tällainen rohkeus tekee meistä kieliasiantuntijoista ihmisiä ja inhimillisiä.

Juuri siksi meidän on oltava rohkeasti ihmisiä. Meidän tulee tuoda esiin inhimillisiä vahvuuksiamme: kielen ja kulttuurin tuntemusta, tekoälyn heikkouksien ja vahvuuksien hallintaa, aitoa asiakaspalvelua. Meidän ihmisten on myös tärkeää pitää yhtä ja tukea toisiamme, hakeutua kollegojen joukkoon, puhua rehellisesti ja avoimesti työtilanteista. Entä jos voimmekin yhdessä ihmisinä muodostaa yhteenliittymiä, joilla olemme moninkertaisesti konetta parempia?

Annika Karvonen

AV-kääntäjä

Annika kääntää erilaisia av-materiaaleja tosi-tv:stä koulutusmateriaaleihin ja mainoksiin niin englannista suomeen kuin suomesta englantiinkin. Annika suhtautuu uusiin työkaluihin ennakkoluulottomasti, mutta pitää kynsin hampain kiinni omasta roolistaan kielen ammattilaisena. Käännöstöidensä ohella Annika on mukana myös Kääntäjämestarit ry:n toiminnassa, ja vaikkapa järjestön tekstityskursseja käyneet ovat voineetkin häneen jo tutustua.

Mili Viita

Asiatekstinkääntäjä

Mili Viita on yksi Kääntäjämestarin kirjan tekijöistä, markkinointiin erikoistunut asiatekstinkääntäjä ja iloisen yrittäjyyden evankelista. Milillä on kokemusta sekä käännöstoimistosta työskentelystä että yrittäjyydestä. Erityisen lähellä Milin sydäntä on asiakaslähtöisyys, ja Mili pyrkiikin tekemään kielipalvelualasta paremman niin sillä toimiville asiantuntijoille kuin heidän asiakkailleen.

Artikkeli Uskalla olla parempi kuin kone julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

Konferenssitulkkaus tarkoittaa joko simultaani- tai konsekutiivitulkkausta konferensseissa, seminaareissa, kokouksissa, koulutustilaisuuksissa tai muissa vastaavissa tilaisuuksissa. Simultaani- eli samanaikaistulkkaus tapahtuu (lähes) samaan aikaan kuin tulkattava puhuja puhuu, kun taas konsekutiivi- eli peräkkäistulkkauksessa puhuja ja tulkki puhuvat vuorotellen. Simultaanitulkkausta käytettäessä tulkkien työpiste sijaitsee äänieristetyssä tulkkauskopissa ja konsekutiivitulkkauksessa tulkki on puhujan lähellä samassa tilassa kuin tulkkauksen kuulijat. Joskus käytetään myös kuiskaustulkkausta, joka on luonteeltaan simultaanitulkkausta mutta tapahtuu joko ilman laitteita kuulijan vieressä tai kannettavilla laitteilla, jotka soveltuvat erityisesti sellaisiin tilanteisiin, joissa puhuja ja kuulijat ovat liikkeessä.

Nykymuotoisen konferenssitulkkauksen katsotaan yleensä saaneen alkunsa Nürnbergin oikeudenkäynneistä, jotka käytiin toisen maailmansodan jälkeen natsi-Saksan johtajia vastaan. Oikeudenkäynneissä käytettiin neljää kieltä, ja niissä toteutettiin ensimmäistä kertaa laajamittainen simultaani- eli samanaikaistulkkaus erityisen laitteiston ja alkeellisten tulkkauskoppien avulla. Aiemmin konferenssitulkkaus oli ollut lähinnä konsekutiivitulkkausta. Nürnbergin oikeudenkäyntien tulkeilla ei ollut aiempaa koulutusta simultaanitulkkaukseen monikielisessä tilaisuudessa, vaan he joutuivat opettelemaan työn käytännössä ja ratkomaan haasteita sitä mukaa kuin niitä tuli eteen.

Konferenssitulkkaus oli pitkään perusluonteeltaan samankaltaista: tulkit työskentelivät samassa paikassa kuin tulkattavan kokouksen osallistujat. Konferenssitulkkaus onkin perinteisesti edellyttänyt erityisesti freelance-tulkeilta paljon matkustamista. Suuri osa tulkeista toimii yrittäjinä tai freelancereina, osa taas on virassa tai työsuhteessa esimerkiksi EU-toimielimissä, YK:n elimissä tai muissa kansainvälisissä järjestöissä.

Etätulkkauksen yleistyminen

Koronapandemian alettua vuonna 2020 kokoontumisrajoitukset lopettivat lähikokoukset joksikin aikaa, jolloin konferenssitulkeiltakin loppuivat työt. Oli siis löydettävä tapa yhtäältä jatkaa kokouksien järjestämistä ja toisaalta tulkkauselinkeinon harjoittamista. Asioimis- ja oikeustulkkauksessa etätulkkaus oli ollut todellisuutta jo jonkin aikaa, lähinnä puhelin- mutta myös videotulkkauksena. 

Konferenssitulkkauksessa varsinkin monikielinen simultaanitulkkaus on huomattavasti haastavampaa toteuttaa etänä. Joitakin etätulkkausalustoja oli kehitelty jo ennen pandemiaa, mutta ne eivät olleet päässeet laajempaan käyttöön. Pandemian alettua tilanne muuttui, ja konferenssitulkit joutuivat nopeasti opettelemaan etäalustojen käytön ja investoimaan tarvittaviin laitteisiin. Ajatusta etätulkkauksesta jouduttiin myös ”myymään” asiakkaille, joista kaikki eivät suinkaan olleet heti halukkaita siirtymään etätulkkausratkaisuihin esimerkiksi tietoturvasyistä.

Pikkuhiljaa etätulkkauksen käyttö laajeni ja mahdollisti työnteon myös etäolosuhteissa. Pian tosin huomattiin, että tulkkien työergonomia etäkokouksissa on usein heikompi kuin perinteisissä lähikokouksissa. Yhtenä syynä on se, että etätulkkauksen aikana tulkki joutuu huolehtimaan itse myös sellaisista asioista, jotka lähitulkkauksessa kuuluvat laitteista vastaavalle teknikolle.

Lisäksi verkossa välitettävä ääni saattaa joissakin tapauksissa olla kovin heikkolaatuista – tämä johtuu paitsi käytettävistä laitteista ja yhteyksistä, myös ääni-informaation pakkaamisesta verkossa lähettämistä varten. Tämän voi kuka tahansa todeta vaikkapa radio-ohjelmista tai podcasteista, joissa ihmisiä haastatellaan etäyhteyksin: etähaastateltavan ääni kuulostaa usein selvästi erilaiselta kuin studiossa olevan haastattelijan ääni – ääni voi katkeilla, siinä saattaa kuulua ylimääräisiä kohinoita ja vinkaisuja, ja puheesta saattaa olla ylipäätään vaikeampi saada selvää. Simultaanitulkkauksessa tulkin oma samanaikainen puhe häiritsee kuuntelua, joten äänen huono laatu vaikeuttaa työtä huomattavasti.

Pandemian jälkeenkin etäratkaisujen käyttö on osin jatkunut, vaikka osa asiakkaista on siirtänyt kokouksensa takaisin lähikokouksiksi ja monet tulkit ovat suurelta osin voineet palata takaisin perinteiseen lähitulkkaukseen. Osalle konferenssitulkeista etätulkkauksesta on kuitenkin tullut vakituinen osa työnkuvaa, ja erityisesti syrjemmällä asuville ne ovat tuoneet aiempaa enemmän työmahdollisuuksia tulkkausalalla.

Tekoäly tukena vai kilpailijana?

Tällä hetkellä eletään taas uuden murroksen keskellä: miten tekoälyn kehitys vaikuttaa konferenssitulkkaukseen? Tulkkausalan ulkopuolella innokkaimmat uskovat tekoälyn piankin täysin korvaavan ihmistulkit – loppuvatko siis tulkeilta nyt työt lopullisesti?

Tulkkausalan sisälläkin tekoälyn mahdollisuuksia on tutkittu, mutta ei niinkään ihmistulkkien korvaajana vaan heidän työnsä tukena. Tekoälyä on kokeiltu apuna tulkkaukseen valmistautumisessa, esimerkiksi tiedonhaun tehostajana. Niin ikään sitä on testattu termien poimimisessa asiakirjoista ja sanastojen rakentamisessa. Voidaan toki kysyä, kuinka paljon hyötyä tekoälyn tekemästä sanastosta on tulkille – kokemus on osoittanut, että tulkkauksen aikana on eniten hyötyä sellaisesta sanastosta, jonka tulkki on itse koonnut ja samalla omaksunut ja josta vastineet tulevat mieleen nopeasti tarvitsematta etsiä niitä sanastosta. 

Tutkijat ovat tarkastelleet myös, miten tekoälyä voitaisiin käyttää tulkkauksen aikana keventämään tulkin kognitiivista kuormitusta. Automaattisen puheentunnistuksen avulla tulkattavasta puheesta voitaisiin poimia esimerkiksi numeroita, joiden tulkkaaminen on tyypillisesti yksi simultaanitulkkauksen haasteista. Perinteisesti tulkkipari on saattanut poimia numeroita paperille tulkkausvuorossa olevan tulkin tueksi tai tulkki on merkinnyt kuulemansa luvut itse paperille odottamaan tulkkausta. Ajatuksena on, että jos numerot ilmestyisivät automaattisesti tulkin eteen näytölle, josta hän voisi ne poimia tulkkeeseensa, niiden tulkkaaminen olisi tarkempaa ja siinä tulisi vähemmän virheitä. Tosin pelkät luvut sinänsä eivät tietenkään riitä, vaan myös niiden konteksti täytyy saada tulkattua.

Vastaavalla tavalla automaattista puheentunnistusta on ajateltu voitavan käyttää poimimaan termejä tulkattavasta puheesta niin, että ne ilmestyisivät näytölle tulkin eteen mahdollisesti kohdekielisen vastineen kera. Kokeiluja on tehty myös virtuaalilaseilla, jotka toimisivat tulkin näyttönä.

Sekä tutkimuksen että käytännön ammattilaisen näkökulmasta on vielä epäselvää, pystyttäisiinkö näillä apukeinoilla tosiasiallisesti keventämään tulkin kognitiivista kuormitusta tai parantamaan tulkkauksen laatua.

Myös kokonaan tekoälyperusteisia tulkkausjärjestelmiä on kehitetty. Alalla kiertävien huhujen mukaan ainakin joidenkin toimijoiden ratkaisuissa tekoälyn kouluttamiseen on käytetty ihmistulkkien tulkkeita. Muun muassa jotkut etätulkkausalustat tarjoavat jo asiakkaille tekoälytulkkausta ihmistulkkauksen vaihtoehdoksi.

Tekoäly luottamuksellisia tietoja tulkkaamassa

Tekoälyn käyttöön tulkkauksessa liittyy myös huolenaiheita, joista yksi on se, ovatko asiakkaan tiedot turvassa. Millaisissa tilanteissa tekoälytulkkauksen käyttö aiheuttaisi liian suuria riskejä tietoturvan kannalta?

Entä sitten varsinainen asiasisältö ja siitä tehtävät päätökset? Mitä seurauksia voi olla siitä, että tekoäly ei ymmärrä kaikkia puheen nyansseja vaan tekee tulkkauksessa virheitä? Ovatko esimerkiksi kansainväliseen diplomatiaan ja turvallisuuteen – tai vaikkapa yksityisten ihmisten henkeen,  terveyteen ja oikeusturvaan – liittyvät asiat liian riskialttiita käsiteltäväksi tekoälytulkkauksen turvin? EU:n uudessa tekoälysäädöksessä tekoälyjärjestelmien käyttötarkoituksia luokitellaan niiden riskitason mukaan, ja tästä luokittelusta voisi olla apua myös pohdittaessa sitä, millaisiin tulkkaustilanteisiin tekoäly soveltuu ja millaisiin ei.

Konferenssitulkit joutuvat siis muiden käännös- ja tulkkausalan ammattilaisten ohella perehtymään tekoälyn tuomiin muutoksiin ja pohtimaan, olisiko siitä oman työn tehostajaksi ja miten perustella asiakkaille ihmistulkkien käyttöä. Luultavasti ihmistulkkien tärkein kilpailija ei olekaan itse tekoäly vaan asiakkaiden mielikuva tekoälystä verrattuna ihmistulkkeihin.

Kirsi Lammi

Konferenssitulkki, asiatekstikääntäjä

Kirsi Lammi on konferenssitulkki ja asiatekstinkääntäjä, jolla on 30 vuoden kokemus alalla työskentelystä sekä oman yrityksensä kautta että EU-toimielinten freelance-tulkkina. Hänen työnsä tulkkina kattaa laajan kirjon aiheita ja tilanteita: ministerikokouksista oikeusistuntoihin, yhtiökokouksista ja seminaareista teurastamovierailuihin ja peltokatselmuksiin.

Kirsi haluaa auttaa ihmisiä ymmärtämään toisiaan ja viestimään monikielisissä kohtaamisissa. Vaihtelevassa työssä parasta on mahdollisuus perehtyä erilaisiin aihepiireihin ja niihin liittyvään kielenkäyttöön sekä oppia jatkuvasti uutta kielestä ja maailmasta.

Artikkeli Konferenssitulkkausalan murroksia julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

Emilia Hietala

AV-käännöskoordinaattori

Emilia Hietala ajautui vahingossa maailman parhaaseen työhön AV-käännösalalle. Freelancekääntäjänä aloittanut Hietala toimii nykyisin JuneFirst AB:ssä käännöskoordinaattorina ja kollegojensa tekemien käännösten laadunvalvojana.

Artikkeli Tekoäly haltijakummiksi av-kääntämisen arkeen julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

Mili Viita, Kääntäjämestarit ry

Nordic Translation and Interpretation Forum (NTIF), Malmö, 18.–20.11.2024

Osallistuin NTIF:ään viimeksi kaksi vuotta sitten. Lue tuon konferenssin kuulumiset ja NTIF:n tarkempi kuvaus aiemmasta blogikirjoituksestamme. Tuolloin alan tilanne oli hyvin erilainen kuin nyt, sillä ChatGPT:tä ei vielä ollut lanseerattu eikä nykyinen tekoälykiima ollut vielä alkanut. Tänä vuonna konferenssin teema oli Human Relevance.

Tällä kertaa lähdinkin konferenssiin teollisuusvakoilumielessä: halusin tietää, mitä alalle ja erityisesti sen isoille toimijoille kuuluu. Yllätyin siitä, että kaikkein suurimmat alan toimijat loistivat poissaolollaan. Paikalla oli lähinnä keskikokoisten pohjoismaisten käännöstoimistojen edustajia ja jonkin verran meitä yksinyrittäjiä.

Esitysten aiheet pyörivät pitkälti tekoälyn ja teknisten ratkaisujen ympärillä. Puhuttiin innovaatioiden tarpeellisuudesta. Tunnelma oli nyt hyvin erilainen kuin toissa vuonna: kaikki ovat selvästi huolissaan alan tulevaisuudesta – kääntäjän ammatti sellaisena kuin sen olemme tunteneet on mennyttä eikä paluuta entiseen ole.

Tarvitaanko ihmiskääntäjiä enää?

Jotkin käännösalan toimijat ovat viime aikoina kehittäneet uutta palvelutarjontaa, jossa ihmiskääntäjiä ei enää tarvita tai jossa me ihmiskääntäjät olemme korkeintaan valinnainen sivuhuomautus (ks. alla oleva kuva). Tällaista palvelua tarjoavat monet isot ja keskisuuret käännöstoimistot. Tässä Acoladin palvelukuvauksessa palvelun sisältö on mielestäni kiteytetty selkeimmin:

Lähde: Acoladin automatisoitu käännöstyönkulku

Laimeaa innovointipuhetta

Osallistuin NTIF:ssä think tankiin, jonka aiheena oli innovointi ja jonka moderaattorina toimi Robert Etches. Odotin sessiolta villiä ja rohkeaa ideointia alan tuleviksi palveluiksi. Osallistujat olivat kuitenkin sen verran varautuneita, että keskustelu jäi melko pintapuoliseksi. Kiinnostavaa sekin toki oli.

Toivon pilkahduksia

Minulle NTIF:n ohjelman parhaaseen antiin kuului walesilaisen Alun Gruffyddin kymrin kielen asemaa käsittelevä esitys. Gruffydd kertoi, miten kymrin kielen osaamista ja oppimista kehitetään ja edistetään sekä miten tärkeässä asemassa ihmiskääntäjät ja kymrin kielen asiantuntijat siinä ovat. Esitys oli tärkeä muistutus kielen ja kulttuurin vaalimisen tärkeydestä.

Toivoa ihmiskääntäjille antoivat myös Vintedin lokalisointiyksikköä edustaneet Martina Pancot and Justina Dolgovičienė. He kertoivat, miten kuluttajien väliseen käytetyn tavaran kauppaan tarkoitetun alustan käännöstoiminta hoidetaan. Vintedillä on omat freelance-kääntäjät, jotka tekevät yrityksen näkyvimmät sisällöt: markkinointitekstit, tuotetekstit, palvelukuvaukset, käyttöliittymän tekstit ja vastaavat. Käännöstoimistoja Vinted käyttää vähemmän näkyviin teksteihin, kuten tietosuojaselosteisiin ja vastaaviin.

Pancot ja Dolgovičienė avasivat paitsi käännösprosesseja myös prosesseihin liittyneitä haasteita ja niiden ratkaisuja, tekoälyn ja konekääntimien käyttöä sekä eri ratkaisujen käyttöön kuluvaa työaikaa. Kiinnostava – joskaan ei yllättävä – löydös oli, että tekoälyn tekemät tai kääntämät tekstit eivät välttämättä nopeuta työskentelyä. Kääntäjät nähdään aitoina kumppaneina, joiden mielipiteitä arvostetaan ja joiden palautetta paitsi itse käännösprosessista myös verkkokauppa-alustan sisällöstä kuullaan.

Miten ala sitten makaa?

Konferenssin lopuksi oli vuorossa Slatoria edustaneen Florian Faesin esitys kielipalvelualan tilasta. Faes esitteli koosteen Slatorin Translation as a Feature (TaaF) -raportista eli yritysten ohjelmistoihinsa lanseeraamista käännöksiä tarjoavista tekoälytoiminnoista. Yksi esimerkki on Dropboxin lanseeraama käännöstoiminto, jolla voi kääntää Dropboxiin ladattuja tiedostoja kieleltä toiselle.

Vaikka Faes totesikin, että perinteinen kääntäminen on kuollut, hän valoi silti uskoa siihen, että meillä ihmisilläkin on vielä tehtävää alalla. Se vain vaatii osaamisen ja palveluvalikoiman kehittämistä asiakkaiden toivomaan suuntaan sekä tietysti uusien asiakkaiden löytämistä.

Konferenssimatka oli kaikkinensa antoisa, ja nyt päässä surraa kaikenlaisia ajatuksia, jotka pitäisi ensin saada asettumaan suunnitelmien muotoon ja sitten toteutettua. Vaikka tunteet menivät konferenssin aikana laidasta laitaan, päällimmäiseksi jäivät toivo ja tahto kehittää omaa liiketoimintaa.

Artikkelikuva: NTIF / Martina Wärenfeldt

Konferenssitunnelmiin ja -sisältöihin voit tutustua myös NTIF:n Facebook-sivuilla Redanredan Oy:n Linda Saukko-Raudan livekuvitusten avulla (vaatii kirjautumisen)!

Mili Viita

Kääntäjä

Mili Viita on yksi Kääntäjämestarin kirjan tekijöistä, markkinointiin erikoistunut asiatekstinkääntäjä ja iloisen yrittäjyyden evankelista. Milillä on kokemusta sekä käännöstoimistosta työskentelystä että yrittäjyydestä. Erityisen lähellä Milin sydäntä on asiakaslähtöisyys, ja Mili pyrkiikin tekemään kielipalvelualasta paremman niin sillä toimiville asiantuntijoille kuin heidän asiakkailleen.

• LinkedIn

Artikkeli Syksyn konferenssikuulumisia – miten ala makaa? julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

Dominika Kaluski:

Minustako sittenkin kääntäjä?

Minulla on kohta neljä vuotta opintoja takana. Ote työelämään kieliasiantuntijana on tuntunut pitkään kaukaiselta ajatukselta, ja se on muuttanut suuntaa monesti, mutta alan ammattilaisten vierailut ovat olleet opintojeni käännekohtia. En tiennyt, mihin olin ryhtymässä, kun lähdin opiskelemaan saksaa, mutta 2020 keväällä en olisi uskonut päätyväni tämänhetkiseen tilanteeseen. Kaksikielisessä perheessä kasvaessani vastustin ajatusta tulkin tai kääntäjän ammatista, jota sukulaiset ehdottelivat minulle kovasti lapsuudessani.

Keväällä 2022 ilmoittauduin Kääntäjän ja tulkin kompetenssit ja toimenkuvat -kurssille. Tämän kurssin tarkoitus lukujärjestyksessäni oli vain korvata toinen työelämäkurssi, jota ei järjestettykään. Lähdin ensimmäiselle luennolle hieman vastahakoisesti; eihän minun tavoitteenani ole valmistua kääntäjäksi tai ylipäätään hakea kääntämisen maisteriohjelmaan. Kurssiohjelmassa näkyi lista käännös- ja tulkkausalan ammattilaisten nimiä, joiden luennoista pitäisi kirjoittaa essee kurssin lopuksi. Päädyin kuitenkin kirjoittamaan litanian siitä, kuinka Tiina Kinnunen muutti tulevan työelämäni suunnan puolessatoista tunnissa. Minusta tulee samanlainen pirteä ilopilleri AV-kääntäjä kuin Tiinasta.

Samanlaisen euforian tunteen koin uudelleen 21.3.2024, kun Tiina ja Mili Viita saapuivat Helsingin yliopistolle pitämään viimeistä luentoaan Kääntäjämestarien kiertueellaan. Hieman jopa hävetti, miten vähän tiesin Kääntäjämestareista ja heidän toiminnastaan, mikä johtui kuitenkin vain omasta laiskuudestani. Olin molemmilla luennoilla kuin lapsi lelukaupassa – silmät ja suu pyöreänä siitä, mitä kaikkea voin tulevaisuudessa saada tästä ammatista irti; miten pystyn muovaamaan työtä mieluisaksi, ketkä ovat tulevia tukipilareitani ja työkavereitani. Tiinan ja Milin tapa lähestyä meitä opiskelijoita toi tukea ja turvaa, mitä pieni pessimisti sisälläni tarvitsi. 

Kävimme syvällistä keskustelua kääntäjän urasta yrittäjänä ja siitä, mitä se oikeasti vaatii. Laskimme käännösten hintoja, tutustuimme veroasioihin ja kävimme läpi asioita, ”joita ei koulussa opeteta”. Saimme kysyä ihan kaikkea, mikä mieleen juolahti. Matala kynnys keskustella itselleni vaikeista asioista nosti itsevarmuuttani tulevana alan ammattilaisena, sillä ajatus yrittäjyydestä on aina pelottanut minua. Tuntematon pelottaa aina, joten oli ihanaa, että nämä ihanat alan konkarit ovat helpottaneet opiskelijoiden siirtymistä työelämään ympäri Suomen.

Tiina ja Mili eivät olleet salin edessä vain puhumassa. Heidän kanssaan oli jatkuvaa vuorovaikutusta, jota oli ilo myös jatkaa kävelymatkalla junalle. Kääntäjän ala ei ole helppo, ja se tulee vaatimaan meiltä opiskelijoilta paljon panostusta, jotta pystymme elättämään itsemme sillä. Mutta Tiinan ja Milin kaltaiset alan gurut ovat tärkeitä, sillä he osoittavat meille, että se on hyvin mahdollista. Omaa arvoaan ei saa unohtaa ja omasta työstään pitää olla ylpeä. Kuten Tiina ja Mili korostivat, rahan ja ruoan eteen kannattaa tehdä asioita, joista pitää ja jotka ovat miellyttäviä; näin elämässä pääsee huomattavasti helpommalla.

Juha Eskelinen:

Kääntäjämestarit ry:n Tiina Kinnunen ja Mili Viita vierailivat Helsingin yliopistossa torstaina 21.3. ja tarjosivat kuulijoille puolitoistatuntisen yleisluennon teemalla ”Tyytyväinen ja hyvinvoiva käännösyrittäjä” sekä erillisen kannattavuustyöpajan, jossa paneuduttiin yrittäjänä pärjäämiseen konkretiaan.

Yleisluennon kuulijat (noin 80) olivat pääosin kielten kandiohjelmien mutta myös kielten ja kääntämisen maisteriohjelmien opiskelijoista. Luento käsitteli faktapohjaisesti, mutta huumoria viljellen yrittäjyyden arkea, asiateksti- ja av-käännösalan yrittäjinä meritoituneiden puhujien näkökulmasta, mutta opiskelijoiden tietotasoon sovitettuna. Kuulijat osallistuivat aktiivisesti esittäen kysymyksiä niin detaljeista kuin laajemmistakin teemoista. Luennon sisällön voisi yrittää tiivistää virkkeellä: yrittäjän tulisi tarjota toimeksiantajan tarpeisiin riittävä käännös, mutta yrittäjän toimeentulon turvaavalla hinnalla ja tämän työhyvinvoinnin ehdoilla.

Työpajan osallistujamäärä oli rajattu käytetyn atk-luokan konemäärän mukaan kahteenkymmeneen kääntämisen maisteriohjelman opiskelijaan, mutta ovesta puski vielä kaksi innokasta kandiopiskelijaa omine läppäreineen. Työpajassa keskityttiin oman työn hinnoittelun ja vaaditun työajan tarkasteluun konkreettisesti Excel-taulukon avulla, joka laski tunti- ja merkkikohtaisia palkkiota sekä muita arvoja syötetyistä tiedoista. Opiskelijat osallistuivat taas innolla, jopa niin, että työpaja venyi lähes tunnin yliajalle. Pajan annin voisi tiivistää opiskelijoiden kannustamiseen oman käännösnopeuden arviointiin, tasapainon löytämiseen toimeksiantojen vaikeus- ja palkkiotason välillä sekä yleensä tukeen käännösyrittäjänä aloittamisen haasteiden voittamisesta.

Ammattikääntämisen ja työelämäkurssien opettajana pidän alan ammattilaisten ja opiskelijoiden – toki myös opettajien ja tutkijoiden – kohtaamisia hyvin tärkeänä lisänä kääntäjien ja tulkkien koulutuksessa. 

Yliopistokoulutuksen tavoitteet eivät suoraan vastaa käännös- ja kielitoimialan yritysten tai asiakkaiden tarpeita. Esimerkiksi talousalan tekstejä opiskelijat kääntävät kursseilla korkeintaan muutamia kymmeniä sivuja, kaunokirjallisuutta tuskin edes yhtä novellinmittaa ja konferenssitulkkausta he harjoittelevat kolmisenkymmentä tuntia. Suomalaisissa yliopistoissa – nykyään yleensä kaksivuotisen – kääntäjänkoulutuksen tavoitteena on tarjota vahvat kieli-, kulttuuri- ja käännösosaamisen sekä käännösteknologian perustaidot, joita suppeat työelämäopinnot tukevat. Tämän varaan opiskelijat rakentavat itseohjautuvasti asiantuntijaosaamistaan erikoistumisopinnoissa, harjoitteluissa ja työelämän ensimmäisinä vuosina. Tätä itseohjautuvuuden rakentumista eri alojen ammattilaisten vierailut tukevat erinomaisesti tarjoamalla malleja, joita lähteä tavoittelemaan.

Vierailujen toissijainen – ehkä jopa tärkeämpi hyöty – liittyy opiskelijoiden psykologiseen ja kognitiiviseen hyvinvointiin. Kääntäjien ja tulkkien työ on kuvattu maallikoiden ja medioiden puheissa jo vuosikymmeniä auringonlaskun alana, jonka milloin käännösmuistit, konekääntimet tai tekoäly ovat korvaamassa jo huomenna. Tähän asti uudet keksinnöt on nopeasti otettu osaksi kääntämisen ammattilaisten työkalupakkia auttamaan kasvavien sanamäärien taltuttamisessa toimeksiannon kannalta riittävän hyväksi suomeksi. Tämä opiskelijoiden on hyvä kuulla myös työelämän asiantuntijoilta, ei vain meiltä opettajilta.

Milin ja Tiinan – opiskelijoiden tulevalla työkentällä toimivien ammattilaisten – konkreettinen kohtaaminen luentosalissa valaa ja valoi opiskelijoihin uskoa ja luottamusta tulevaisuuteen ja omiin mahdollisuuksiinsa pärjätä valitsemallaan alalla.

Kääntäjämestarien korkeakoulukiertue vieraili kääntäjiä kouluttavissa korkeakouluissa kevään aikana. Kiertue toteutettiin Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ry:n Kopiosto-apurahan turvin.

Dominika Kaluski

Kääntäjäopiskelija

Dominika Kaluski on ensimmäisen vuoden opiskelija kääntämisen ja tulkkauksen maisteriohjelmassa Helsingin yliopistossa. Hänellä on pääkielensä saksan lisäksi äidinkielinään suomi ja puola. Kiinnostus kieliopintoihin juontaa juurensa jo lapsuudesta, mikä vahvisti päätöstä lähteä opiskelemaan av-kääntämistä ja käännösteknologiaa. Hän toivoo tulevaisuudessa pääsevänsä hyödyntämään työurallaan kielitaitonsa lisäksi innostustaan käännösteknologian kehittämisessä.

• LinkedIn

Juha Eskelinen

Yliopisto-opettaja

Juha Eskelinen on työskennellyt vuodesta 2006 englannin kääntämisen sekä työelämäopintojen ja käännösteknologian opettajana Helsingin yliopistossa Kouvolan käännöstieteen laitokselta nykyiseen kääntämisen ja tulkkauksen maisteriohjelmaan. Mieluisinta Eskeliselle on opettaa erikoisalojen käännöskursseja pienille, mutta keskusteleville opiskelijaryhmille. Hän tutkii opetustyönsä ohella kääntäjän asiantuntijuuden kehittymistä erilaisissa yhteisöissä yliopistosta työelämään. Eskelinen pyrkii myös pitämään vähintään toisen tuntosarvensa norsunluutornin ikkunasta kohti kieliteknologian ja -toimialan kuhinaa seuraamalla alan kehitystä fyysisesti ja etänä, Suomessa ja ulkomailla.

Kuva: Maarit Laitinen

• LinkedIn

Artikkeli Mestarit kiertueella – mitä kuulijalle jäi käteen? julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

Helmikuinen pakkasperjantai 9.2.2024 oli ihan täydellinen päivä viettää Helsingissä käännösalan asiantuntijoiden kanssa. Tapahtuma tarjosi paljon enemmän kuin olisimme odottaneet. Pakko kyllä sanoa, että mahtavien ihmisten kanssa oli helppo olla. Aikataulut olivat tarkoin suunniteltuja, ja taukojen aikana saatiin jakaa mietteitä jokaisen teeman jälkeen. 

Terässä-ammattipäivä on rakennettu kuvastamaan käännösalan moninaisuutta, joten siksi se on jokaiselle opiskelijallekin loistava tilaisuus päästä tutustumaan alan tarjoamiin mahdollisuuksiin sekä alalla jo pitkään toimineisiin ammattilaisiin. 

Seuraavaksi kumpikin meistä sometiimiläisistä jakaa hieman omia ajatuksiaan Terässä 2024 -päivän teemoista ja siitä, mikä jäi pohdituttamaan päivän päätteeksi. Tässä blogissa puolestaan järjestäjät kertovat Terässä-päivästä omasta näkökulmastaan.

Tekoäly tapetilla

Olen Juliaana Liljanto ja opiskelen Turun yliopistossa monikielisen käännösviestinnän maisteriohjelmassa. Pääsin ensimmäistä kertaa mukaan Terässä-ammattipäivään sometiimiläisenä, ja seurasin erityisesti tekoälystä käytävää keskustelua.

Tekoälyn kehityksen vaikutus käännösalaan ja kääntäjiin on varsinkin kuluneen vuoden aikana ollut merkittävä keskustelunaihe niin kääntäjäyhteisöissä kuin yliopistollakin. Opiskelijana jokainen keskustelunavaus aiheesta tuntuu tärkeältä, sillä tekoälykehitys on nopeaa. Terässä 2024 -ammattipäivä tarjosikin paljon pohdittavaa tältä osin – eri asiantuntijat kertoivat tekoälystä tutkimuksen, tekoälymarkkinoiden ja ammattikääntäjien erilaisten työnkuvien näkökulmasta. Kaikkia aiheita yhdisti tekoälyn, tai tässä tapauksessa suurten kielimallien, testaaminen ja kokeileminen eri tavoilla. Tiivistettynä: tekoälyyn perustuvia työkaluja kannattaa testailla sen vuoksi, että ymmärtää niiden erityispiirteet, kompastuskivet ja mahdollisuudet toimia apuvälineinä kääntämisen eri erikoisaloilla.

Itä-Suomen yliopiston käännöstieteen professori Maarit Koponen toi esiin tekoälyyn perustuvien työkalujen inhimillistämisen vaikutuksia sekä työkalujen käyttöönoton vaikutuksia kääntäjille, joista yksi on oman toimijuuden korostuminen ja myös tekoälyn tuottaman tekstin laadun arvioimisen haasteellisuus. Tekoälytietokirjailija ja yrittäjä Immo Salon puheenvuoro avasi tulevien vuosien näkymiä GPT-mallien huikeasta kehityksestä ja nykyisenkin maksullisen GPT-4-mallin suorituskyvystä ja potentiaalista tuottaa käännöksiä nyt ja tulevaisuudessa. Käännösalan ulkopuolinen perspektiivi oli hyvä lisä keskusteluun, sillä se tarjosi mahdollisuuden ymmärtää GPT-mallien kaltaisia työkaluja aivan eri näkökulmasta. Samalla minulle terävöityivät tekoälymarkkinoiden ja niiden asiakaskunnan (kuten kääntäjien) kohtaamisen haasteet, kuten tekijänoikeusasiat. 

Tekoälytyökalujen ollessa vielä kehitysvaiheessa monille on epäselvää, mihin niiden toimintamekanismit perustuvat ja missä määrin suunnittelussa otetaan huomioon eettiset asiat. GPT:n kaltaisia työkaluja ei ole varsinaisesti suunniteltu käännöstyökaluiksi, mikä jättää aika paljon käyttäjien varaan. Tulevaisuuden kannalta tuntuu tärkeältä pohtia GPT-mallien kaltaisten työkalujen käyttöönoton ehtoja eli kenen ehdoilla työkalun käyttö toteutuu, kääntäjän itsensä vai jonkun muun. Terässä-ammattipäivän kaltaisten tapahtumien arvo piileekin tilaisuudessa päästä keskustelemaan ja pohtimaan käännös- ja tulkkausalan ajankohtaisia asioita maailmassa, joka kehittyy teknologisesti ennätysvauhtia.

Kokonaisvaltaista hyvinvointia

Hei, täällä kirjoittelee Anastasiia Nikolenko, Tampereen yliopiston monikielisen käännösviestinnän ja tulkkauksen neljännen vuoden opiskelija. Kuten Juliaana jo kirjoitti, olimme ensimmäistä kertaa tapahtumassa. Voisin hiukan kertoa teille alamme asiantuntijoiden hyvinvointia ja paineensietokykyä käsittelevästä osiosta.

Työhyvinvointi on osa jokapäiväistä arkea, jolloin meidän pitäisi välillä muistaa hengähtää,  rentoutua ja pitää ansaittu vapaapäivä. Kääntäjät ja tulkit toimivat suurimmaksi osaksi yrittäjinä, ja yrittäjyys ei todellakaan ole aina kovin hohdokasta. Tulonlähde ei ole niin vakaa, sillä tulot määräytyvät toimeksiantojen mukaisesti. Terässä 2024 -tapahtuman yhtenä teemana olikin työhyvinvoinnin keskeiset tekijät. Olisitteko ajatelleet, että työergonomia, terveydenhuolto ja vakuutukset ovat oleellisia työhyvinvointia edistäviä tekijöitä?

Työhyvinvoinnista meille puhuivat Riitta Ylikomi (TraumaCon), Janita Rannisto (Finding Flow) ja Mili Viita (Tekstiräätälit). He kertoivat niin asiakkaidensa huolista kuin omista kokemuksistaan, jolloin huomio keskittyi omaan jaksamiseen ja itsensä kuuntelemiseen. Alamme on todella monimuotoinen, ja moni kipuilee epätasaisten tulojen kanssa. Taloudelliset haasteet voivat aiheuttaa ylimääräisiä harmaita hiuksia, mutta tällöin on vain tärkeää muistaa keskittyä kulloisiinkin toimeksiantoihin, jos seuraavan kuukauden tulonlähde on epävarma. Kaikessa on kuitenkin kyse omasta jaksamisesta, mitään ei kannata tehdä yli omien jaksamisrajojen.

Stressinsietokyvyn oppii opintojen myötä, mutta viimeistään työelämässä. Pienillä teoilla on vaikutusta omaan jaksamiseen. Investoi ergonomiaan, panosta vakuutukseen ja tarkista työterveyspalvelusi, sillä pidemmällä tähtäimellä ne maksavat itsensä takaisin. Opinnoissani olen oppinut, että hengitysharjoitukset, äänen avaus ja perusteellinen venyttely auttavat esiintymisjännityksessä. Kokeilimme rentoutumista myös yhdessä paikan päällä, olipa se piristävää!

Nyt on hyvä aika keskittyä omaan jaksamiseen! 😉

Juliaana Liljanto & Anastasiia nikolenko

Juliaana Liljanto on Turun yliopiston monikielisen käännösviestinnän maisteriopiskelija.

Anastasiia Nikolenko opiskelee Tampereen yliopistossa neljättä vuotta Movikossa eli monikielisen viestinnän ja käännöstieteen tutkinto-ohjelmassa venäjän kielen tulkiksi ja kääntäjäksi.

Yhdessä he pyörittivät Terässä-ammattipäivän 2024 somejulkaisuja ja kirjasivat huomioitaan ohjelmasta opiskelijan näkökulmasta. 

Artikkeli Opiskelija-avustajat Terässä julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.