Tekoäly. Uskoisin, että suuri osa kielialan ammattilaisista on jo lopen kyllästynyt kuuntelemaan puhetta tekoälystä ja sen tarjoamista upeista mahdollisuuksista työn tehostamisessa. Toisaalta moni on myös väsynyt puolustamaan oman ammattitaitonsa tärkeyttä ja ihmisen älyn merkitystä. Ja niin me uupuneina kaivaudumme poteroihimme väittelemään siitä, onko tekoäly itse antikristus vai vapahtaja, joka päästää meidät tylsien rutiinien tuskista. Ehkä se ei olekaan kumpaakaan. Ehkä se onkin vain työkalu.

Tekoälyyn ja sen erilaisiin sovelluksiin liittyy vahvaa kritiikkiä, joka on suurelta osin täysin ansaittua. Valtavat datakeskukset kuluttavat energiaa ja vettä, kielimalleja koulutetaan teksteillä, jotka on otettu käyttöön ilman lupaa ja maksamatta korvauksia alkuperäisten tekstin tuottajalle, algoritmit toistavat ja vahvistavat aiempien tekstien vinoumia ja kaiken kukkuraksi muka kaikkitietävä tekoäly suoltaa varman kuuloisesti vastauksen mihin tahansa kysymykseen tai vastineen mille tahansa ilmaisulle, usein ilman minkäänlaista totuuspohjaa.

Mutta milloin tekoälyyn ja sen käyttöön kohdistuva kritiikki muuttuu salakavalasti ja huomaamatta kritiikiksi ja väheksynnäksi, joka kohdistuu tekoälyä avoimesti työssään käyttävien kääntäjiin ja kielen ammattilaisiin sekä heidän ammattitaitoonsa ja osaamiseensa? Milloin emme enää kritisoi tekoälyä vaan ammattilaisia, jotka haluavat uteliaasti tutustua uuteen työkaluun ja sen etuihin ja haittoihin?

On vähintäänkin erikoista niputtaa kaikki tekoälyn avustuksella kääntäminen samaksi harmaaksi massaksi, johon ihmisen työpanos katoaa tai suorastaan kadotetaan. Yksi käyttää tekoälypuheentunnistinta saadakseen av-käännöstä varten pohjan, joka helpottaa ja nopeuttaa alkutekstin hahmottamista ajastusta ja käännöstä luodessa. Toinen käännättää tekoälyllä yksinkertaisen käyttöohjeen ja sitten muokkaa siitä selkeän ja asiallisen ohjeen, josta laitteen käyttäjä oikeasti hyötyy. Kolmas saa tekoälyltä pohjan kirjan käännöksestä, mutta kirjoittaa tekstin käytännössä kokonaan uusiksi, vaikka hyödyntääkin työssään tekoälyn antamia ideoita. Neljäs pallottelee juuri oikeanlaista ilmaisua keskustelevan tekoälyn kanssa. Viides korjailee käännösmuistimaisesti toimivan tekoälyn tekstiä sujuvammaksi ja luontevammaksi. Kuudes googlettaa ja saa tekoälyn vastauksen. Ja niin edelleen.

Tekoälyä käytetään työssä joko näkyvämmin tai vähän kätketymmin, mutta itse suhtaudun kriittisesti tapaan, jolla puhutaan käännöksistä, jotka on tehty avoimesti tekoälyn avustuksella. Varsinkin kansainvälisissä yhteyksissä työtyypistä puhutaan jälkieditointina, vaikka useimmiten oikeampi termi olisi tekoälyavusteinen kääntäminen. Näistä kahdesta ensimmäinen häivyttää ja pyyhkii pois ammattilaisen sekä hänen osaamisensa, osuutensa ja ammattitaitonsa. Se tietenkin ehkä onkin suurten ja ehkäpä ahneidenkin toimijoiden etu. Onhan työstä helpompi maksaa vähemmän, jos se on lähinnä pientä muokkailua ja editointia. Jälkimmäinen sen sijaan tuo esiin myös ammattilaisen ja hänen taitonsa ja tekijyytensä, jotka ovat käytännössä aina avainasemassa, kun tavoitteena on hyvä ja toimiva teksti.

Ja siinäpä se kompastuskivi onkin. Jos tekoälyn tuotosta pidetään heikkona ihmisen tuottamaan käännökseen verrattuna, mutta tuloksena on hyvä teksti, on väärin sanoa, että tekoälyn avulla kääntävä kääntäjä ei olisi käännöksensä tekijä. Jos tekoäly ei pysty siihen, mihin ihminen pystyy, hyvän tekstin tuottaminen tekoälyn avustamana vaatii ammattitaitoa ja osaamista. Usein se vaatii vielä entistä vakaampaa ja vahvempaa ymmärrystä ja käsitystä omasta kielestä ja sitä ympäröivästä maailmasta, kun käsiteltävänä on teksti, joka voi nopeasti kuulostaa hyvinkin uskottavalta, vaikka onkin täyttä puppua. Jos kääntäjän rooli tässä tehtävässä häivytetään vain pienten muokkausten tekijäksi, jälkieditoijaksi, tullaan samalla todenneeksi, että tekoäly teki jo suurimman ja vaikeimman työn, eikä ammattilaista enää tarvita.

Onkin syytä pohtia, kenen etua päädytään ajamaan, jos tekoälyä hyödyntävien kääntäjien käännökset todetaan epäkäännöksiksi tai tekoälyn tuotoksiksi. Ollaanko silloin yhä kääntäjän ja tekijän puolella, jos työkalu määrittää työpanoksen ja osaamisen tason? Vai lipsahdetaanko samalle kannalle niiden toimijoiden kanssa, jotka uskovat tai ainakin väittävät tekoälyn kykenevän korvaamaan ihmisen?

Tekoälyn käytölle on aikansa ja paikkansa, mutta soisin, että me kääntäjinä ja kielialan ammattilaisina luottaisimme myös kollegoidemme ammattitaitoon ja kykyyn arvioida sitä, milloin tekoälyn käytöstä on hyötyä ja milloin siitä on enemmänkin haittaa. Tässä kuvaan astuukin ehkä keskustelun olennaisin muuttuja, eli raha. Tekoälyn käyttö on helppo nähdä pelkkänä uhkana ja viheliäisenä vihollisena, jos ainoa motiivi sen hyödyntämiseen on se, ettei ammattilaiselle tarvitse enää maksaa työstään. Olisiko kuitenkin mahdollista, että tekoälyn avustamanakin käännetty teksti voi olla hyvä ja omaperäinen ihmisen tekemä käännös alkukielisestä, jos ammattilainen on saanut tarpeeksi vapautta käyttää ammattitaitoaan tekstin työstämisessä ja kunnollisen palkkion niin, että hänen on ollut mahdollista syventyä työhönsä?

Tekoäly saa osakseen paljon täysin aiheellistakin kritiikkiä. Tullessaan rytinällä kieliammattilaisten työelämään se herättää aiheellistakin pelkoa hintojen polkemisesta ja töiden vähentymisestä sekä käännösten ja tekstien laadun heikkenemisestä. Meidän kannattaa kuitenkin varoa, ettemme käännä kritiikkimme terää väärään suuntaan. Tekoäly ei estä hyvän tekstin tuottamista. Ammattilainen osaa yhä työnsä työkalusta riippumatta. Kun keskustelemme tekoälystä ja sen käytön eduista ja haitoista, yritetään muistaa, että täälläkin, aina kun prosessi sen suo, on ammatti-ihminen välissä.

Artikkelikuva: Gerd Altmann, Pixabay

Annika Karvonen

AV-kääntäjä, kirjallisuuden kääntäjä

Annika kääntää erilaisia av-materiaaleja tosi-tv:stä ja elokuvista koulutusmateriaaleihin ja mainoksiin niin englannista suomeen kuin suomesta englantiinkin. Uutena aluevaltauksena hän on myös päässyt toteuttamaan haaveitaan ja kokeilemaan siipiään kirjallisuuden kääntäjänä. Annika suhtautuu uusiin työkaluihin ennakkoluulottomasti, mutta pitää kynsin hampain kiinni omasta roolistaan kielen ammattilaisena. Käännöstöidensä ohella Annika on mukana myös Kääntäjämestarit ry:n toiminnassa, ja vaikkapa järjestön tekstityskursseja käyneet ovat voineetkin häneen jo tutustua.

Kuva: Emma Vainionperä

Artikkeli Koneeseen kadotetut? julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.

Jälleen uusi kääntämisen murros

Käännösala on ollut aina murroksessa. Käännösmuistit, konekääntäminen, uudenlaiset tekoälypohjaiset työkalut – ne kaikki ovat muuttaneet kääntäjien tapaa tehdä töitä vuosien varrella. Harvassa ovat ne kääntäjät, jotka eivät käytä käännöstyössä mitään työkaluja. Varsinkin käännöstoimistoille työskentelevien kääntäjien työ on nykyisin lähes aina koneavusteista kääntämistä. 

Jälkieditoinnin jälkeinen maailma

Kun käännösmuistit yleistyivät ja konekääntäminen teki tuloaan, syntyi mös käsite jälkieditointi. Ajatuksena oli, että kääntäjä ”vain” tarkastaa muistista tulleet segmentit ja tekee tekstiin pieniä muutoksia. Tämä on kuitenkin väärä ja vanhentunut käsitys: nykyprosessissa kääntäjä on aktiivinen toimija, joka käsittelee tekstiä nykyaikaisin työkaluin ja työstää sitä oman asiantuntemuksensa pohjalta. Kääntäjän roolissa korostuu yhä enemmän kieliteknologian ja viestinnän asiantuntijuus, ja kääntäjän tehtävänä on varmistaa, että lopputulos on oikeakielinen ja tarkoituksenmukainen. Lisäksi kääntäjien rooli oikean tiedon portinvartijana korostuu entisestään suurten kielimallien todennäköisyyteen perustuvan tiedonhaun äärellä.

Asenteet laahaavat muutoksen perässä

Käännösalalla on yhä havaittavissa asenteita, joissa edellä kuvatun kaltaista työtapaa pidetään vähemmän arvokkaana työnä, mekaanisena hyväksy tai hylkää -prosessina, aivan kuin se ei vaatisi osaamista, tarkkuutta tai paneutumista. Tämä ajattelutapa ei kuitenkaan palvele alan etua. On kohtuutonta ja jopa vahingollista vähätellä uudenlaisia työtehtäviä vain siksi, että ne poikkeavat omasta tai perinteisestä kääntämiskäsityksestä. 

Käännösalan opiskelijat valmistuvat nyt markkinoille, joilla konekäännös ja sen muokkaaminen ovat arkipäivää. Heidän osaamisensa ei rajoitu vain kielitaitoon, vaan yhä useammin vaaditaan ymmärrystä suurten kielimallien ja konekääntimien rajoituksista ja mahdollisuuksista, kieliteknologian hyödyntämisestä sekä laatukriteereistä. Kyse on uudenlaisesta ammattitaidosta, jossa yhdistyvät tekninen ymmärrys, kielellinen tarkkuus ja viestinnällinen näkemys. 

Ihmislaatu on kilpailuvaltti

Monet yritykset räätälöivät nyt itselleen omia kielimalleja, ja jos käännöstoimisto ei pysty kilpailemaan koneen tuottaman laadun kanssa, se putoaa välistä pois. Muutamat suuret toimijat, jotka hylkäsivät kääntäjät ja siirtyivät automatisoituun konekääntämiseen, ovat kääntäneet kelkkansa ja alkaneet taas jopa palkata in-house-kääntäjiä tiimeihinsä. On siis uskallettava kilpailla myös aidolla ihmislaadulla, ja tässä pienet toimijat voivatkin ketterästi tarjota suorille asiakkaille uusien työkalujen tuomaa tehokkuutta, jossa ihminen aina kuitenkin päättää lopputuloksesta. Siksi onkin alan edun mukaista, että tunnistamme myös uusien työkalujen luomia työtapoja ja rooleja ja arvostamme niitä. Se vaatii jatkuvaa itsensä kehittämistä ja ajan tasalla pysymistä. Kääntäjän työ ei ole kadonnut, vaan se on jälleen kerran muovautunut ajan tarpeisiin. Maailma muuttuu, ja myös kääntäjän työtapojen on muututtava sen mukana. Muutosta vastaan voi harata kantapäät ojossa tai olla mukana aktiivisena toimijana luomassa uusia käytäntöjä.

Artikkelikuva: Richard Duijnstee, Pixabay

Tiina Kinnunen

AV-kääntäjä

Tiina Kinnunen on pitkän linjan av-kääntäjä ja av-kääntämisen matkasaarnaaja. Uusien kääntäjien koulutus ja yhteistyö yliopistojen kanssa ovat lähellä hänen sydäntään, ja hän vierailee usein puhumassa kääntämisestä opiskelijoille. Tiina sai vuonna 2023 SKTL:n av-kääntäjien jaoston Kultainen repla -palkinnon.

Tiina on ollut mukana tekemässä Kääntäjämestarin kirjaa, ja hän toimii tällä hetkellä Kääntäjämestarit ry:n puheenjohtajana.

Kuva: Tarja Virolainen

• LinkedIn

Artikkeli Uudet työtavat vaativat asenteidenkin päivitystä julkaistiin ensimmäisen kerran Kääntäjämestarin kirja.