Annika Karvonen, Kääntäjämestarit ry.
Tekoäly. Uskoisin, että suuri osa kielialan ammattilaisista on jo lopen kyllästynyt kuuntelemaan puhetta tekoälystä ja sen tarjoamista upeista mahdollisuuksista työn tehostamisessa. Toisaalta moni on myös väsynyt puolustamaan oman ammattitaitonsa tärkeyttä ja ihmisen älyn merkitystä. Ja niin me uupuneina kaivaudumme poteroihimme väittelemään siitä, onko tekoäly itse antikristus vai vapahtaja, joka päästää meidät tylsien rutiinien tuskista. Ehkä se ei olekaan kumpaakaan. Ehkä se onkin vain työkalu.
Tekoälyyn ja sen erilaisiin sovelluksiin liittyy vahvaa kritiikkiä, joka on suurelta osin täysin ansaittua. Valtavat datakeskukset kuluttavat energiaa ja vettä, kielimalleja koulutetaan teksteillä, jotka on otettu käyttöön ilman lupaa ja maksamatta korvauksia alkuperäisten tekstin tuottajalle, algoritmit toistavat ja vahvistavat aiempien tekstien vinoumia ja kaiken kukkuraksi muka kaikkitietävä tekoäly suoltaa varman kuuloisesti vastauksen mihin tahansa kysymykseen tai vastineen mille tahansa ilmaisulle, usein ilman minkäänlaista totuuspohjaa.
Mutta milloin tekoälyyn ja sen käyttöön kohdistuva kritiikki muuttuu salakavalasti ja huomaamatta kritiikiksi ja väheksynnäksi, joka kohdistuu tekoälyä avoimesti työssään käyttävien kääntäjiin ja kielen ammattilaisiin sekä heidän ammattitaitoonsa ja osaamiseensa? Milloin emme enää kritisoi tekoälyä vaan ammattilaisia, jotka haluavat uteliaasti tutustua uuteen työkaluun ja sen etuihin ja haittoihin?
On vähintäänkin erikoista niputtaa kaikki tekoälyn avustuksella kääntäminen samaksi harmaaksi massaksi, johon ihmisen työpanos katoaa tai suorastaan kadotetaan. Yksi käyttää tekoälypuheentunnistinta saadakseen av-käännöstä varten pohjan, joka helpottaa ja nopeuttaa alkutekstin hahmottamista ajastusta ja käännöstä luodessa. Toinen käännättää tekoälyllä yksinkertaisen käyttöohjeen ja sitten muokkaa siitä selkeän ja asiallisen ohjeen, josta laitteen käyttäjä oikeasti hyötyy. Kolmas saa tekoälyltä pohjan kirjan käännöksestä, mutta kirjoittaa tekstin käytännössä kokonaan uusiksi, vaikka hyödyntääkin työssään tekoälyn antamia ideoita. Neljäs pallottelee juuri oikeanlaista ilmaisua keskustelevan tekoälyn kanssa. Viides korjailee käännösmuistimaisesti toimivan tekoälyn tekstiä sujuvammaksi ja luontevammaksi. Kuudes googlettaa ja saa tekoälyn vastauksen. Ja niin edelleen.
Tekoälyä käytetään työssä joko näkyvämmin tai vähän kätketymmin, mutta itse suhtaudun kriittisesti tapaan, jolla puhutaan käännöksistä, jotka on tehty avoimesti tekoälyn avustuksella. Varsinkin kansainvälisissä yhteyksissä työtyypistä puhutaan jälkieditointina, vaikka useimmiten oikeampi termi olisi tekoälyavusteinen kääntäminen. Näistä kahdesta ensimmäinen häivyttää ja pyyhkii pois ammattilaisen sekä hänen osaamisensa, osuutensa ja ammattitaitonsa. Se tietenkin ehkä onkin suurten ja ehkäpä ahneidenkin toimijoiden etu. Onhan työstä helpompi maksaa vähemmän, jos se on lähinnä pientä muokkailua ja editointia. Jälkimmäinen sen sijaan tuo esiin myös ammattilaisen ja hänen taitonsa ja tekijyytensä, jotka ovat käytännössä aina avainasemassa, kun tavoitteena on hyvä ja toimiva teksti.
Ja siinäpä se kompastuskivi onkin. Jos tekoälyn tuotosta pidetään heikkona ihmisen tuottamaan käännökseen verrattuna, mutta tuloksena on hyvä teksti, on väärin sanoa, että tekoälyn avulla kääntävä kääntäjä ei olisi käännöksensä tekijä. Jos tekoäly ei pysty siihen, mihin ihminen pystyy, hyvän tekstin tuottaminen tekoälyn avustamana vaatii ammattitaitoa ja osaamista. Usein se vaatii vielä entistä vakaampaa ja vahvempaa ymmärrystä ja käsitystä omasta kielestä ja sitä ympäröivästä maailmasta, kun käsiteltävänä on teksti, joka voi nopeasti kuulostaa hyvinkin uskottavalta, vaikka onkin täyttä puppua. Jos kääntäjän rooli tässä tehtävässä häivytetään vain pienten muokkausten tekijäksi, jälkieditoijaksi, tullaan samalla todenneeksi, että tekoäly teki jo suurimman ja vaikeimman työn, eikä ammattilaista enää tarvita.
Onkin syytä pohtia, kenen etua päädytään ajamaan, jos tekoälyä hyödyntävien kääntäjien käännökset todetaan epäkäännöksiksi tai tekoälyn tuotoksiksi. Ollaanko silloin yhä kääntäjän ja tekijän puolella, jos työkalu määrittää työpanoksen ja osaamisen tason? Vai lipsahdetaanko samalle kannalle niiden toimijoiden kanssa, jotka uskovat tai ainakin väittävät tekoälyn kykenevän korvaamaan ihmisen?
Tekoälyn käytölle on aikansa ja paikkansa, mutta soisin, että me kääntäjinä ja kielialan ammattilaisina luottaisimme myös kollegoidemme ammattitaitoon ja kykyyn arvioida sitä, milloin tekoälyn käytöstä on hyötyä ja milloin siitä on enemmänkin haittaa. Tässä kuvaan astuukin ehkä keskustelun olennaisin muuttuja, eli raha. Tekoälyn käyttö on helppo nähdä pelkkänä uhkana ja viheliäisenä vihollisena, jos ainoa motiivi sen hyödyntämiseen on se, ettei ammattilaiselle tarvitse enää maksaa työstään. Olisiko kuitenkin mahdollista, että tekoälyn avustamanakin käännetty teksti voi olla hyvä ja omaperäinen ihmisen tekemä käännös alkukielisestä, jos ammattilainen on saanut tarpeeksi vapautta käyttää ammattitaitoaan tekstin työstämisessä ja kunnollisen palkkion niin, että hänen on ollut mahdollista syventyä työhönsä?
Tekoäly saa osakseen paljon täysin aiheellistakin kritiikkiä. Tullessaan rytinällä kieliammattilaisten työelämään se herättää aiheellistakin pelkoa hintojen polkemisesta ja töiden vähentymisestä sekä käännösten ja tekstien laadun heikkenemisestä. Meidän kannattaa kuitenkin varoa, ettemme käännä kritiikkimme terää väärään suuntaan. Tekoäly ei estä hyvän tekstin tuottamista. Ammattilainen osaa yhä työnsä työkalusta riippumatta. Kun keskustelemme tekoälystä ja sen käytön eduista ja haitoista, yritetään muistaa, että täälläkin, aina kun prosessi sen suo, on ammatti-ihminen välissä.
Artikkelikuva: Gerd Altmann, Pixabay
Annika Karvonen
AV-kääntäjä, kirjallisuuden kääntäjä
Annika kääntää erilaisia av-materiaaleja tosi-tv:stä ja elokuvista koulutusmateriaaleihin ja mainoksiin niin englannista suomeen kuin suomesta englantiinkin. Uutena aluevaltauksena hän on myös päässyt toteuttamaan haaveitaan ja kokeilemaan siipiään kirjallisuuden kääntäjänä. Annika suhtautuu uusiin työkaluihin ennakkoluulottomasti, mutta pitää kynsin hampain kiinni omasta roolistaan kielen ammattilaisena. Käännöstöidensä ohella Annika on mukana myös Kääntäjämestarit ry:n toiminnassa, ja vaikkapa järjestön tekstityskursseja käyneet ovat voineetkin häneen jo tutustua.
Kuva: Emma Vainionperä
