Vieraskynä: Kaisa Koskinen, käännöstieteen professori, Tampereen yliopisto
Kääntäjien puhetavoissa esiintyy vakiohahmona asiakas, joka ei ymmärrä kääntämisen arvoa eikä ole valmis siitä juuri mitään maksamaan. Omassa arjessani en myy käännöksiä, enkä osaa arvioida, kuinka suuri osuus käännöspalveluiden asiakkaista tähän ryhmään kuuluu. Sen sijaan rooliini kääntäjänkoulutusyksiköiden edustajana on aina kuulunut vastailla käännöspalveluita kaipaavien kansalaisten kysymyksiin siitä, mistä voisi löytää kääntäjiä kulloiseenkin tarpeeseen.
Vakiovastauksenani on ollut osoittaa kyselijät kulloisenkin yliopistoni kääntäjäopiskelijoiden osuuskunnan puheille. En tunne tarkkaan opiskelijakäännösten hintatasoa, mutta nykykoulutuksissa he saavat paljon evästystä asianmukaiseen laskuttamiseen ja toivon sen kantavan hedelmää heidän yhteisessä yritystoiminnassaan.
Lisäksi saan toisinaan tiedusteluja sillä tavoin lähipiiristä, että käyn yksityiskohtaisempaa keskustelua siitä, mitä ollaan tekemässä ja millaisin tavoittein. Näissä keskusteluissa puhutaan yleensä myös luovan työn ansaintalogiikoista, asiantuntijatyön arvostamisesta ja siitä, mihin käännöskustannuksiin asiakkaan puolelta hankkeissa on varauduttu. Näitä käännöshankkeita en koskaan lähde edistämään, elleivät resurssointi ja muut työn ehdot ole kohdillaan. Silloin saatan yhyttää työlle osaavan täsmätekijän, joko opiskelijoiden tai tuntemieni ammattikääntäjien joukosta. Näissä tilanteissa tapanani on painottaa myös käännöspalvelun tuottajalle, että tilaajapuolella ymmärretään, että ollaan ostamassa asiantuntijatyötä ja että laskutuksessa on ok hinnoitella sen mukaisesti.
Viimeinen näytös näissä match-making-prosesseissa kulkee aina saman kaavan mukaan. Tilaaja on kiitollinen avusta ja tyytyväinen saamansa palvelun ja käännöstuotteen laatuun, mutta taivastelee minulle, miten se saattoi maksaa niin vähän! En epäile, etteikö halvinta tarjousta metsästäviä asiakkaita olisi, enkä osaa sanoa, kuinka poikkeuksellisia kokonaiskuvassa ovat ylläkuvatut asiakkaat. Mutta kun lisäksi mukaan lasketaan myös muut käännöstyötä ostavat asiantuntijat, joille päädyn eri tilanteissa antamaan vastauksia siihen, miten käännökset voivat olla niin edullisia kuin ovat, en voi välttyä ajatukselta, että jatkuva käännösten halpuutuspuhe on tuottanut kollektiivista vinoumaa myös silloin, kun asiakas on valmis tai suorastaan halukas maksamaan korkeakoulutetulle asiantuntijalle asianmukaisen korvauksen käytetystä ajasta.
Suomalaisilla käännöspalvelumarkkinoilla ollaan tulossa uuteen tilanteeseen, kun konekääntimet alkavat toden teolla vallata ihmiskääntäjien tontteja rutiininomaisten, toisteisten ja tarkkaan vastaavuuteen pyrkivien tekstien osalta. Jäljelle jäänee ihmisten hoidettavaksi vähin erin vain vaativa asiantuntijatyö. Toivottavasti sen hinnoittelussa päästään irti vanhoista puhetavoista ja syntyy markkinat, joilla asiakas tunnistaa erityisosaamisen arvon ja joilla kääntäjä/kielipalvelun tarjoaja tekee samoin ja hinnoittelee aikansa sen mukaisesti.
Mirka Lahti: Kääntäjän kommentti
Perustuu aiempaan LinkedIn-julkaisuun
Minkäkokoisen alihankintatyön tekisit (korkeakoulutettuna asiantuntijapalvelu) yrittäjänä 1,50 tai 0,62 euron hintaan? Nämä ovat aitoja esimerkkejä minulle yhden päivän aikana tehtäväksi tarjotuista käännöstöistä. Toinen kysyjistä on ollut asiakkaani pitkälti toistakymmentä vuotta, toinen taas oli tuoreempi ja satunnaisempi asiakas.
Kääntäjää harmittaa edes avata moisen hintaehdotuksen sisältäviä meilejä ja hukata niihin aikaa. Tällä kertaa kuitenkin pelkkään harmitteluun tyytymisen sijaan sisuunnuin ja muistutin molempia tiedustelijoita minimihinnastani. Molemmat työt tilattiin minulta saman tien useamman kymmenen euron minimihinnalla alun perin ehdotettujen pennosten sijaan.
Käännöstoimistojen kannalta alhaisissa tarjouksissa piilee se vaara, että arvonsa tuntevat kääntäjät päätyvät tuhoamaan tietystä osoitteesta tulevat meilit saman tien tai ohjaamaan ne suoraan roskapostikansioon – kuten itse olin toisen esimerkkifirman suhteen tehnyt. On harmillista, että toimistojen järjestelmät kyllä osaavat selvästi laskea työn kokonaishinnan yksikköhintojen perusteella, mutta eivät pysty tunnistamaan sovittua minimiveloitusta.
Mainituissa tapauksissa molemmat koordinaattorit joutuivat tekemään ylimääräistä työtä – toinen ensin patistelemaan minua vastaamaan ennen kuin reagoin, ja molemmat ilmoittamaan, että hintani sopii heille ja muokkaamaan sen järjestelmäänsä.
Minua mietityttää, miksi noin alhaisia hintoja ehdottavat yritykset haluavat profiloitua alihankkijoidensa silmissä halpisfirmoiksi. Kuvitellaanko siellä, että alihankkija sitoutuu tuottamaan hyvää tai edes riittävää laatua mokomilla hinnoilla? Entä kun itseni tavoin varmaan moni muukaan ei viitsi edes reagoida moisiin viesteihin juuri tästä syystä, niin riittääkö käännöstöille silti tekijöitä?
Ei välttämättä hivele ammatillista itsetuntoa, että vuosikausien opiskelun ja vuosikymmenten työkokemuksen jälkeen töitä tarjotaan alle kahvikupillisen hinnalla. Tämän tarinan opetus olkoon kuitenkin se, että vastatarjouksen tekeminen kannattaa aina. Silloin tosin on olemassa se riski, että joutuu myös ottamaan työn vastaan!
Kaisa Koskinen
Käännöstieteen professori, Tampereen yliopisto
Kaisa Koskinen on käännöstieteen professori Tampereen yliopistossa, tutkimuskohteinaan muun muassa kääntämisen nykypäivä ja tulevaisuus, kääntäjän etiikka ja kääntämiseen liittyvät tunteet. Itse hän on tienannut leipänsä kääntäjänä viimeksi viime vuosituhannella, ja viimeisimmästä julkaistusta käännöksestäkin on jo vuosikymmen. Se ei estä häntä huutelemasta yliopiston norsunluutornista hyviä neuvoja käytännön työelämään.
Kaisan tutkimusjulkaisuihin voit tutustua täällä: https://scholar.google.fi/citations?user=t3pyH3oAAAAJ&hl=fi *
Kuva: Maarit Laitinen / SKTL