Kieli 2023
Suomen Kielipalveluyritykset ry:n (SKY) järjestämä Kieli 2023 -konferenssi pidettiin tänä vuonna 8. syyskuuta, ja sen pääteemana olivat saavutettavuus ja kielipalvelut. Monipuoliset puheenvuorot valottivat niin ohjelmatekstitystä, viittomakielistä tulkkausta kuin kotoutumista.
Päivän aloitti Genelecin Siamäk Naghian, jonka matka Iranista Iisalmeen käsitteli samalla myös kielen merkitystä kotoutumisessa. Lämmin, rento ja koskettava esitys oli hyvä alku päivälle. Seuraavaksi Terässä-seminaaristakin tuttu Eeva Öörni puhui kielen ja sisällön muotoilusta osana hyvän asiakaskokemuksen muotoilua. Pienimmätkin sanamuodot esimerkiksi postipaketin saapumisilmoituksessa ovat tärkeitä.
Saavutettavuuspaneelissa eri tahojen edustajat miettivät, miten saavutettavuus toteutuu vaikkapa viranomaisen kanssa asioidessa tai televisiota katsellessa. Myös viranomaisviestinnässä saavutettavuus on tärkeää, ja kielipalveluiden tarjoajille olisi tässä oiva työsarka tehdä omaa osaamistaan ja palveluitaan näkyväksi.
Television ohjelmatekstitykset eli kielensisäiset tekstitykset ovat yksi Ylen tarjoamista saavutettavuuspalveluista, ja pääsimmekin kurkistamaan 40-vuotiaan ohjelmatekstityksen kulissien taakse. Puheentunnistus ja tekoäly ovat tässäkin saavutettavuusasiassa kieliasiantuntijan työvälineinä, joilla ohjelmatekstitys saadaan ruutuun myös suorissa lähetyksissä. Lingsoftin Maria Leinonen ja Ylen Virve Tossavainen valottivat teknologian ja saavutettavuuden yhteistyötä.
Päivän päätteeksi Marko Vuoriheimo, joka tunnetaan myös taiteilijanimellään Signmark, ravisteli näkemään, millaista on elämä viittomakielisten palveluiden käyttäjänä. Paljon on tultu eteenpäin niistä ajoista, jolloin kuuroja opetettiin väkisin puhumaan, mutta vielä on työtä tehtäväksi. Ei aina tule ajatelleeksi, että vaikkapa terveyspalveluissa asiointi on haastavaa – takaisinsoiton tullessa tulkki ei ehkä olekaan juuri sillä hetkellä vieressä ja käytettävissä.
Kansainvälinen kääntäjienpäivä
Kansainvälistä kääntäjienpäivää vietettiin Tampereella kauniissa syyssäässä 22. syyskuuta. Teemana oli tänä vuonna Kääntäminen tuo esiin ihmisyyden monet kasvot. Mukana oli ennätysmäärä yleisöä: Sampolan auditorio oli melkein viimeistä paikkaa myöten täynnä, ja linjoilla oli väkeä kolme sataa lisää. Päivän juontajana toimi SKTL:n järjestö- ja viestintäkoordinaattori Aino Suoranta, ja Ainolle annamme täydet pisteet loistavista juonnoista. Hän onnistui luomaan saliin heti alkuun upean tunnelman – asiallisen mutta rennon.
Seminaarin avasivat virallisesti omilla puheenvuoroillaan järjestäjien edustajat, eli Kieliasiantuntijat ry:n toiminnanjohtaja Hanna Gorschelnik ja Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ry:n (SKTL) toiminnanjohtaja Jenni Kavén.
Varsinaisen ohjelman aloitti Aleksi Kallio, CSC:n kehityspäällikkö ja Tekoäly 123 -kirjan kirjoittaja. Aleksi valotti nykyisen tekoälyhuuman taustoja pienen historiakertauksen myötä ja kertoi meille muun muassa suurten kielimallien teosta. Saimme kuulla, että esimerkiksi Chat GPT:n suomen kielimallin tekoon ei ole osallistunut yhtään suomen osaajaa. Jos tekoälyn nopea kehitys on aiheuttanut pelkoa siitä, että se vie pian meiltä kaikilta työt, Aleksin esitys toi lohtua näihin mietteisiin. Tekoälyltä puuttuu monia ihmistaitoja, kuten tunteen ja kehollisuuden aspektit, ja sen sovellusalue on edelleen hyvin kapea. Tekoäly myös kuluttaa merkittävästi enemmän energiaa kuin ihminen, joten tehokkuudessakin ihminen vie vielä voiton. Merkittäväksi haasteeksi tekoälyn käytössä Aleksi nimesi tekijänoikeuskysymykset – tässä me kääntäjät ja tulkit olemmekin olleet edelläkävijöitä, ja nyt tekijänoikeudet tulevat erittäin ajankohtaisiksi monille muillekin.
Seuraavaksi oli vuorossa käännöstieteen professori Maarit Koponen Itä-Suomen yliopistosta. Maarit kertoi meille ammattikääntäjän roolista tekoälyn aikakaudella pohtien tulevaisuuden mahdollisuuksia ja haasteita. Tämäkin esitys valoi uskoa siihen, että kieliasiantuntijoille riittää tarvetta myös tulevaisuudessa esimerkiksi viestinnän, käännösteknologian ja kielimallien opetusmateriaalin asiantuntijatehtävissä. Maaritin esityksen yhteydessä keskusteltiin myös ajatuksesta, joko siirryttäisiin jälkieditoinnin jälkeiseen aikaan ja alettaisiin puhua vain ihmis- ja konekääntämisestä ilman välimuotoja.
Ylen kielensisäistä ohjelmatekstitystä ja sen historiaa esitteli Ylellä saavutettavuusvastaavana työskentelevä Minna Pöntys. Ohjelmatekstitystä on toteutettu Ylellä jo 40 vuotta, ja tekstitettävien ohjelmien määrä kasvaa koko ajan. Koronapandemia lisäsi merkittävästi niin viittomakielen kuin kirjoitetunkin kielen tekstitysten tarvetta, sillä tärkeät valtioneuvoston tiedotustilaisuudet piti saada perille koko kansalle reaaliajassa.
Lounaan jälkeen Karoliina Rinne Tekstiräätäleistä kertoi markkinointikääntämisestä. Vaikka markkinointikääntäminen edellyttää totaalista lähtötekstistä irtautumista ja kattavia taustatietoja tuotteesta, kanavasta ja kohderyhmästä, kääntäjän on oltava tarkkana markkinoinnissa käytettäviä väitteitä koskevan sääntelyn suhteen ja tarvittaessa otettava jopa asiakasta neuvova rooli.
Taukojumpan jälkeen ääneen pääsivät väitöstutkija, freelancekääntäjä Miia Santalahti ja yliopistonlehtori Tuija Kinnunen, molemmat Tampereen yliopistosta. He puhuivat teemasta Yhteiskunta tarvitsee lisää kääntämistietoisuutta. Miia esitteli maallikoille tehtyä kyselytutkimusta, jolla haluttiin selvittää käsityksiä kääntämisestä, ja verrattiin niitä ammatin edustajien omiin näkemyksiin. Maallikoiden vastauksissa painottuivat kirjallisuus ja AV-käännökset, kun taas asiatekstikäännökset jäivät piiloon. Erilaiset käännetyt asiatekstit ovat kuitenkin merkittävässä osassa ihmisten arjessa, joten onkin hyvä miettiä, miten voisimme tuoda niitä enemmän esiin. Tuija on mukana tutkimusryhmässä, joka tutkii organisaatioiden kääntämistietoisuutta kriisiviestinnässä, ja koronapandemian aikana viestinnässä havaittiinkin monenlaisia haasteita ja puutteita. Tutkimushanke on kesken, ja kuulemme siitä varmasti jatkossa lisää.
Viimeisenä hypättiin kaunokirjallisuuden maailmaan, kun suomentaja Lotta Toivanen kohtasi kirjailijansa Éric Vuillardin, ja he keskustelivat Vuillardin teosten käännöksistä. Haastattelijana toimi Helsingin yliopiston ranskan kielen emeritaprofessori Mervi Helkkula, ja keskustelu myös tulkattiin yleisölle ranskasta suomeksi.
Jos kääntäjienpäivän anti pitäisi tiivistää kahteen sanaan, ne olisivat haasteet ja mahdollisuudet. Maailma muuttuu, ja uudet ilmiöt tuovat mukanaan haasteita. Meidän pitää tarttua niihin ja löytää uusia mielenkiintoisia tapoja käyttää asiantuntemustamme.
