Dominika Kaluski, opiskelija & Juha Eskelinen, yliopisto-opettaja
Dominika Kaluski:
Minustako sittenkin kääntäjä?
Minulla on kohta neljä vuotta opintoja takana. Ote työelämään kieliasiantuntijana on tuntunut pitkään kaukaiselta ajatukselta, ja se on muuttanut suuntaa monesti, mutta alan ammattilaisten vierailut ovat olleet opintojeni käännekohtia. En tiennyt, mihin olin ryhtymässä, kun lähdin opiskelemaan saksaa, mutta 2020 keväällä en olisi uskonut päätyväni tämänhetkiseen tilanteeseen. Kaksikielisessä perheessä kasvaessani vastustin ajatusta tulkin tai kääntäjän ammatista, jota sukulaiset ehdottelivat minulle kovasti lapsuudessani.
Keväällä 2022 ilmoittauduin Kääntäjän ja tulkin kompetenssit ja toimenkuvat -kurssille. Tämän kurssin tarkoitus lukujärjestyksessäni oli vain korvata toinen työelämäkurssi, jota ei järjestettykään. Lähdin ensimmäiselle luennolle hieman vastahakoisesti; eihän minun tavoitteenani ole valmistua kääntäjäksi tai ylipäätään hakea kääntämisen maisteriohjelmaan. Kurssiohjelmassa näkyi lista käännös- ja tulkkausalan ammattilaisten nimiä, joiden luennoista pitäisi kirjoittaa essee kurssin lopuksi. Päädyin kuitenkin kirjoittamaan litanian siitä, kuinka Tiina Kinnunen muutti tulevan työelämäni suunnan puolessatoista tunnissa. Minusta tulee samanlainen pirteä ilopilleri AV-kääntäjä kuin Tiinasta.
Samanlaisen euforian tunteen koin uudelleen 21.3.2024, kun Tiina ja Mili Viita saapuivat Helsingin yliopistolle pitämään viimeistä luentoaan Kääntäjämestarien kiertueellaan. Hieman jopa hävetti, miten vähän tiesin Kääntäjämestareista ja heidän toiminnastaan, mikä johtui kuitenkin vain omasta laiskuudestani. Olin molemmilla luennoilla kuin lapsi lelukaupassa – silmät ja suu pyöreänä siitä, mitä kaikkea voin tulevaisuudessa saada tästä ammatista irti; miten pystyn muovaamaan työtä mieluisaksi, ketkä ovat tulevia tukipilareitani ja työkavereitani. Tiinan ja Milin tapa lähestyä meitä opiskelijoita toi tukea ja turvaa, mitä pieni pessimisti sisälläni tarvitsi.
Kävimme syvällistä keskustelua kääntäjän urasta yrittäjänä ja siitä, mitä se oikeasti vaatii. Laskimme käännösten hintoja, tutustuimme veroasioihin ja kävimme läpi asioita, ”joita ei koulussa opeteta”. Saimme kysyä ihan kaikkea, mikä mieleen juolahti. Matala kynnys keskustella itselleni vaikeista asioista nosti itsevarmuuttani tulevana alan ammattilaisena, sillä ajatus yrittäjyydestä on aina pelottanut minua. Tuntematon pelottaa aina, joten oli ihanaa, että nämä ihanat alan konkarit ovat helpottaneet opiskelijoiden siirtymistä työelämään ympäri Suomen.
Tiina ja Mili eivät olleet salin edessä vain puhumassa. Heidän kanssaan oli jatkuvaa vuorovaikutusta, jota oli ilo myös jatkaa kävelymatkalla junalle. Kääntäjän ala ei ole helppo, ja se tulee vaatimaan meiltä opiskelijoilta paljon panostusta, jotta pystymme elättämään itsemme sillä. Mutta Tiinan ja Milin kaltaiset alan gurut ovat tärkeitä, sillä he osoittavat meille, että se on hyvin mahdollista. Omaa arvoaan ei saa unohtaa ja omasta työstään pitää olla ylpeä. Kuten Tiina ja Mili korostivat, rahan ja ruoan eteen kannattaa tehdä asioita, joista pitää ja jotka ovat miellyttäviä; näin elämässä pääsee huomattavasti helpommalla.
Juha Eskelinen:
Kääntäjämestarit ry:n Tiina Kinnunen ja Mili Viita vierailivat Helsingin yliopistossa torstaina 21.3. ja tarjosivat kuulijoille puolitoistatuntisen yleisluennon teemalla ”Tyytyväinen ja hyvinvoiva käännösyrittäjä” sekä erillisen kannattavuustyöpajan, jossa paneuduttiin yrittäjänä pärjäämiseen konkretiaan.
Yleisluennon kuulijat (noin 80) olivat pääosin kielten kandiohjelmien mutta myös kielten ja kääntämisen maisteriohjelmien opiskelijoista. Luento käsitteli faktapohjaisesti, mutta huumoria viljellen yrittäjyyden arkea, asiateksti- ja av-käännösalan yrittäjinä meritoituneiden puhujien näkökulmasta, mutta opiskelijoiden tietotasoon sovitettuna. Kuulijat osallistuivat aktiivisesti esittäen kysymyksiä niin detaljeista kuin laajemmistakin teemoista. Luennon sisällön voisi yrittää tiivistää virkkeellä: yrittäjän tulisi tarjota toimeksiantajan tarpeisiin riittävä käännös, mutta yrittäjän toimeentulon turvaavalla hinnalla ja tämän työhyvinvoinnin ehdoilla.
Työpajan osallistujamäärä oli rajattu käytetyn atk-luokan konemäärän mukaan kahteenkymmeneen kääntämisen maisteriohjelman opiskelijaan, mutta ovesta puski vielä kaksi innokasta kandiopiskelijaa omine läppäreineen. Työpajassa keskityttiin oman työn hinnoittelun ja vaaditun työajan tarkasteluun konkreettisesti Excel-taulukon avulla, joka laski tunti- ja merkkikohtaisia palkkiota sekä muita arvoja syötetyistä tiedoista. Opiskelijat osallistuivat taas innolla, jopa niin, että työpaja venyi lähes tunnin yliajalle. Pajan annin voisi tiivistää opiskelijoiden kannustamiseen oman käännösnopeuden arviointiin, tasapainon löytämiseen toimeksiantojen vaikeus- ja palkkiotason välillä sekä yleensä tukeen käännösyrittäjänä aloittamisen haasteiden voittamisesta.
Ammattikääntämisen ja työelämäkurssien opettajana pidän alan ammattilaisten ja opiskelijoiden – toki myös opettajien ja tutkijoiden – kohtaamisia hyvin tärkeänä lisänä kääntäjien ja tulkkien koulutuksessa.
Yliopistokoulutuksen tavoitteet eivät suoraan vastaa käännös- ja kielitoimialan yritysten tai asiakkaiden tarpeita. Esimerkiksi talousalan tekstejä opiskelijat kääntävät kursseilla korkeintaan muutamia kymmeniä sivuja, kaunokirjallisuutta tuskin edes yhtä novellinmittaa ja konferenssitulkkausta he harjoittelevat kolmisenkymmentä tuntia. Suomalaisissa yliopistoissa – nykyään yleensä kaksivuotisen – kääntäjänkoulutuksen tavoitteena on tarjota vahvat kieli-, kulttuuri- ja käännösosaamisen sekä käännösteknologian perustaidot, joita suppeat työelämäopinnot tukevat. Tämän varaan opiskelijat rakentavat itseohjautuvasti asiantuntijaosaamistaan erikoistumisopinnoissa, harjoitteluissa ja työelämän ensimmäisinä vuosina. Tätä itseohjautuvuuden rakentumista eri alojen ammattilaisten vierailut tukevat erinomaisesti tarjoamalla malleja, joita lähteä tavoittelemaan.
Vierailujen toissijainen – ehkä jopa tärkeämpi hyöty – liittyy opiskelijoiden psykologiseen ja kognitiiviseen hyvinvointiin. Kääntäjien ja tulkkien työ on kuvattu maallikoiden ja medioiden puheissa jo vuosikymmeniä auringonlaskun alana, jonka milloin käännösmuistit, konekääntimet tai tekoäly ovat korvaamassa jo huomenna. Tähän asti uudet keksinnöt on nopeasti otettu osaksi kääntämisen ammattilaisten työkalupakkia auttamaan kasvavien sanamäärien taltuttamisessa toimeksiannon kannalta riittävän hyväksi suomeksi. Tämä opiskelijoiden on hyvä kuulla myös työelämän asiantuntijoilta, ei vain meiltä opettajilta.
Milin ja Tiinan – opiskelijoiden tulevalla työkentällä toimivien ammattilaisten – konkreettinen kohtaaminen luentosalissa valaa ja valoi opiskelijoihin uskoa ja luottamusta tulevaisuuteen ja omiin mahdollisuuksiinsa pärjätä valitsemallaan alalla.
Kääntäjämestarien korkeakoulukiertue vieraili kääntäjiä kouluttavissa korkeakouluissa kevään aikana. Kiertue toteutettiin Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ry:n Kopiosto-apurahan turvin.
Dominika Kaluski
Kääntäjäopiskelija
Dominika Kaluski on ensimmäisen vuoden opiskelija kääntämisen ja tulkkauksen maisteriohjelmassa Helsingin yliopistossa. Hänellä on pääkielensä saksan lisäksi äidinkielinään suomi ja puola. Kiinnostus kieliopintoihin juontaa juurensa jo lapsuudesta, mikä vahvisti päätöstä lähteä opiskelemaan av-kääntämistä ja käännösteknologiaa. Hän toivoo tulevaisuudessa pääsevänsä hyödyntämään työurallaan kielitaitonsa lisäksi innostustaan käännösteknologian kehittämisessä.
Juha Eskelinen
Yliopisto-opettaja
Juha Eskelinen on työskennellyt vuodesta 2006 englannin kääntämisen sekä työelämäopintojen ja käännösteknologian opettajana Helsingin yliopistossa Kouvolan käännöstieteen laitokselta nykyiseen kääntämisen ja tulkkauksen maisteriohjelmaan. Mieluisinta Eskeliselle on opettaa erikoisalojen käännöskursseja pienille, mutta keskusteleville opiskelijaryhmille. Hän tutkii opetustyönsä ohella kääntäjän asiantuntijuuden kehittymistä erilaisissa yhteisöissä yliopistosta työelämään. Eskelinen pyrkii myös pitämään vähintään toisen tuntosarvensa norsunluutornin ikkunasta kohti kieliteknologian ja -toimialan kuhinaa seuraamalla alan kehitystä fyysisesti ja etänä, Suomessa ja ulkomailla.
Kuva: Maarit Laitinen
