Tiina Kinnunen, av-kääntäjä, Kääntäjämestarit ry
Kesän lopussa Turussa kokoontui pohjoismainen kieliasiantuntijoiden heimo. Nordic Editors and Translators ry (NEaT) ja Kieliasiantuntijat ry järjestivät ensimmäisen kahden päivän konferenssinsa, English as Lingua Nordica 2024. NEaTin jäsenet joko kääntävät pohjoismaisten kielten ja englannin välillä tai asuvat Pohjoismaissa, mutta osanottajissa oli myös niitä, joita konferenssin sisältö kiinnosti muuten vain.
Avajaisjuhlallisuuksien jälkeen kuulimme Susanne Mohrin esitelmän Norjan matkailumarkkinoinnissa käytettävän englannin erityispiirteistä. Sieltä jäi päähän ”happy salmon” -käsite, jolla Hurtigruten mainosti matkojaan Australian suunnassa. Otimme sen oitis käyttöön! Iloisten lohien pulina täytti heti kahvitauolla aulan.
Iltapäivällä pohjoismaisten kielitoimistojen edustajat, mukana myös oma Kotuksemme, kertoivat englannin vaikutuksesta kukin omiin kieliinsä. Englannin vaikutus näkyy monissa uudissanoissa, ja olin kovasti kateellinen norjalaisten krympflation-ilmaisusta – jotenkin shrinkflaatiota ei suomeksi saa käännettyä yhtä kätevästi! Kaikki olivat samaa mieltä, että englannin vaikutusta on paljon, mutta pelkän sanatason lainauksia ei pidetty suurena uhkana elinvoimaisille kansalliskielille.
Lauantaiaamuna jakaannuimme työpajoihin. Itse osallistuin An Argument for Sensitivity Editing: The Call to be Kind –työpajaan, joka käsitteli kielellistä saavutettavuutta ja inkluusiota. Kävimme ryhmissä läpi erilaisia tekstejä ja mietimme, miten niitä voisi muokata sellaiseen suuntaan, etteivät ne loukkaisi tai jättäisi ketään ulkopuolelle. Oli yllättävää huomata, että suomesta englantiin käännetyissä teksteissä ihan pelkkä sanajärjestys vaikutti tekstin sävyyn. Käsiteltävä teksti oli kevyesti jälkieditoitua konekäännöstä, ja otinkin heti työkalupakkiini vinkin siitä, että sanajärjestys on kätevä tapa muokata koneen ehdotuksesta inhimillisempi, lämpimämpi teksti.
Mukavaa kahvitaukotekemistä tarjosi erään näytteilleasettajan mukanaan tuoma palapeli. Sen äärellä oli mukavia kohtaamisia, ja tunnustan, että taisin jäädä palapelin lumoihin erään työpajan ajaksi… Onneksi samalla voi keskustella virolaiskollegan kanssa ajankohtaisista kysymyksistä, joten lasken palapeliinkin käytetyn ajan hyödylliseksi verkostoitumiseksi (selityksen makua, mutta olkoon…)
Lauantain ensimmäisessä plenaarissa Elizabeth Peterson puhui toimittamastaan kirjasta English in the Nordic Countries. Kirja on kattava katsaus erilaisiin englanteihin Pohjoismaissa ja erilaisissa käyttötilanteissa. Mieleen jäi muun muassa se, että alkuperäiskansat pitivät kansalliskieliä englantia suurempana uhkana omille kielilleen. Monissa kielissä lainattiin englannista puhekieleen paljonkin ilmauksia, jotka eivät kuitenkaan ole siirtyneet kirjoitettuun kieleen. Moni tunnisti heti teinien ooämgeet! Kaiken kaikkiaan suhtautuminen englantiin on kaikissa Pohjoismaissa monisyistä, ja mustavalkoisen uhka-ajattelun sijaan on pikku hiljaa alettu nähdä myös harmaan eri sävyt. Kirja on vapaasti luettavissa verkossa yllä olevan linkin kautta.
Lauantain toinen plenaari vei meidät suomalaisen käännöskirjallisuuden maisemaan. Laura Ivaskan tutkimus Keltaisen kirjaston alkukielistä kertoi, että englanti on ollut valtakieli pitkään, ja osin se piiloutuu välikieleksi, joka ei aina käy ilmi teoksen tiedoistakaan. Tuoreen nobelistin Han Kangin kirjat ovat hyvä esimerkki tästä – osa on käännetty englannin kautta ja vasta tuoreimmat suoraan koreasta. Lauran pokka piti hyvin koko esitelmän ajan, vaikka auditorion hieno viherseinä päätti kesken esityksen täydentää vesivarastonsa hervottoman lorinan säestyksellä, ja yleisön kysymyksistäkin osa jäi jumiin aivan sivuasioihin.
Lauantain päätti herkullinen illallinen Oobussa (tunnustan, kesti kauan tajuta että Oobu = Åbo), ja jatkoille vetäydyimme tietysti Kouluun, jossa jo edellisenä iltana olimme käyneet läpi päivän tunnelmia. Tunnollisia oppilaita siis kaikki tyynni! Terässä-järjestäjänä tiedän, että konferenssin järjestäminen on vaativaa ja pitkäjännitteistä puuhaa. ELN2024:n järjestäjät osuivat kerralla napakymppiin. Turun innovaatiokeskuksen Joki-rakennus tarjosi mielenkiintoisen ympäristön (lorisevine viherseinineenkin), tunnelma oli välitön ja kollegiaalinen, ja vaikka ohjelma oli painavaa, nuo pari sateista päivää kesän lopussa jäivät mieleen lämpimänä kuplana. Kiitos siis Nordic Editors and Translators ry ja Kieliasiantuntijat ry. Odotan jo seuraavaa!
Tiina Kinnunen
Av-kääntäjä
Tiina Kinnunen on pitkän linjan av-kääntäjä ja av-kääntämisen matkasaarnaaja. Uusien kääntäjien koulutus ja yhteistyö yliopistojen kanssa ovat lähellä hänen sydäntään, ja hän vierailee usein puhumassa kääntämisestä opiskelijoille. Tiina sai vuonna 2023 SKTL:n av-kääntäjien jaoston Kultainen repla-palkinnon.
Tiina on ollut mukana tekemässä Kääntäjämestarin kirjaa, ja hän toimii tällä hetkellä Kääntäjämestarit ry:n puheenjohtajana.
Kuva: Tarja Virolainen
